The Project Gutenberg eBook, Mary, by Bj�rnstjerne Bj�rnson, Translated by
Werner Anttila


This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.




Title: Mary


Author: Bj�rnstjerne Bj�rnson



Release Date: December 18, 2016  [eBook #53759]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1


***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARY***


E-text prepared by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen



MARY

Kirj.

Bj�rnstjerne Bj�rnson

Norjalaisesta alkuteoksesta tekij�n luvalla suomentanut

Werner Andelin [Werner Anttila]






Helsingiss�,
G. W. Edlund,
1906.

Oy F. Tilgmannin kirja- ja kivipaino.




SIS�LLYS:

 Talo ja suku.
 -- Kunnes.
 Uusi Marit.
 Vallanvaihto.
 Kolmea vuotta my�hemmin.
 Kotona.
 Yksin.
 Ratkaiseva.




TALO JA SUKU


Etel�-Norjassa on rannikon ��riviiva alinomaa taittunut. Siihen
ovat tunturit ja joet syyn�. Edelliset p��ttyv�t yl�tasangoiksi
ja niemekkeiksi, edess� usein saaria; j�lkim�iset ovat kaivaneet
laaksoja ja p��ttyv�t lahtiin.

Talo oli er��n sellaisen, "kroken" nimisen lahden varrella. Alkuaan
oli talon nimen� Krokskogen, josta tanskalaisten virkamiesten
asiakirjoihin tuli "Krogskoven"; nyt se on nimelt��n Krogskogen.
Omistajain nimen� oli ennen vanhaan Kroken, Anders tai Hans Kroken;
ne olivat p��nimi�. My�hemmin he ottivat nimekseen Krog, viel�p�
insin��rikenraali oli v. Krogh. Nyt heid�n nimen��n on muitta
mutkitta Krog.

Kaikki, jotka kulkivat siit� ohitse h�yrypursilla l�heiseen
kaupunkiin tai sielt� t�nnep�in, poiketen laituriin, kappelin
juurelle, puhuivat siit�, kuinka rauhaisassa ja hiljaisessa
k�tk�paikassa Krogskogen oli.

N�k�piirin reunalla tunturit kohosivat komeina, vaan t��ll� perill�
ne olivat litistyneet. Talon kummallakin puolen oli ulkoneva
yl�tasanko, mets�inen, pitkulainen. Niin likell� oikeanpuolista
yl�nk�� olivat rakennukset, ett� laivoilla kulkijoista n�ytti kuin
katoilta voitaisiin hyp�t� sen reunalle. L�nsituuli ei t�nne p��ssyt;
sille saatiin kuten "tulta lainatessa" sanoa: ohi talosta! Melkein
samaa voitiin sanoa sek� pohjan ett� id�n ilmoille. Vain etel�st�
k�sin k�vi myrsky tervehtim�ss�, mutta perin s�yse�sti. Saaret, yksi
iso ja kaksi pient�, sit� pid�tteliv�t ja siivosivat, ennenkuin
se p��si edemm�. Rakennusten edess� korkeat puut vaan hieman
taivuttelivat ylimpi� latvojaan tahdikkaasti; ne eiv�t menett�neet
arvokkaisuuttaan.

T�ss� hiljaisessa lahdessa oli seudun paras uimaranta. Varsinkin
nuoriso pyrki t�nne kaupungista kes�ll� lauantai-iltaisin tai pyhin�
leikki�kseen vedess� hietapohjalla tai uidakseen isoon saareen
asti ja sielt� takaisin. Krogskogenista p�in katsoen t�m� tapahtui
vasemmalla puolen, siell� miss� joen suu ja laituri oli, ja miss�,
ihan sen yl�puolella ja l�hemp�n� yl�nk��, my�skin oli kappeli,
ymp�rill��n Krogien haudat. Sielt� oli aika matka rakennuksiin, jotka
olivat oikealla puolen, ylemp�n�. Harvoin t�nne kuului uimassa ja
leikkim�ss� k�vij�in telmett�. Mutta Anders Krog tuli itse mielell��n
heit� katsomaan, kun olivat tehneet tulta rantamalle tai niemelle
mets��n. H�n saapui kai pit�m��n tulta hieman silm�ll�. Mutta
sit� ei kukaan kuullut tai huomannut. H�nt� mainittiin "kaupungin
kohteliaimmaksi mieheksi" tai "kaupungin ensim�iseksi gentlemaniksi".
H�nen suuret, omituisen loistavat silm�ns� levittiv�t kaikkien
kasvoihin lempe�t� tervetuloa; ne harvat sanat, mit� h�n puhui,
sis�lsiv�t vaan hyvi� toivomuksia. Itse kulki h�n edelleen yl�ng�lle,
suorittaen tavallisen, hitaan k�velyretkens�. H�nen korkea, hiukkasen
eteenp�in taipunut vartalonsa n�kyi ylh��ll� mets�ss�, ja niin kauan
oltiin hiljaa. Mutta riittip� heill� t��ll� hauskuutta! Enimm�kseen
ne olivat ty�v�ke� ja ammattilaisia kaupungista, urheilukuntia,
lauluseuroja, pieni� poikia. He kokoontuivat laiturin ja kappelin
l�helle; siell� he riisuutuivat.

Uusi rannikkotie meni siit� poikitse, ihan likelt�. Mutta kes�isin ei
sit� monikaan k�ytt�nyt. Silloin kuljettiin pieniss� h�yrylaivoissa
tai veneiss�. Kun uijat panivat yl�ng�lle vahdin, saatiin olla varmat
siit�, ettei heit� p��sisi kukaan yll�tt�m��n.

Itse talossa oli hiljaista, aina hiljaista. P��rakennuksen paras
kylki ei edes ollut lahdelle, vaan vainioille p�in. Siin� oli kaksi
korkeata kerrosta, kattojen kulmat typistettyj�. Pitk� ja ja leve�
rakennus.

Perusmuuri oli etupuolella hyvin korkea; mukavat portaat veiv�t
huoneisiin. Koko rakennus oli valkeaksi maalattu, mutta perusmuuri ja
akkunat olivat mustat. Ulkohuoneet oli sijoitettu l�hemm� yl�nk��;
laivoista ei niit� voitu n�hd�. Molemmin puolin p��rakennusta kaksi
isoa puutarhaa. Meren puoleisessa oli hedelm�puita, rakennuksesta
k�sin vasemmanpuoleinen oli vaan kukka- ja ky�kkitarha.

Yl�tasankojen v�liss� oli laakea kentt�, pitkulainen ja kapea. Se oli
erinomaisen hyvin viljelty. Isojen hollantilaisten lehmien oli t��ll�
hyv� olla.

Talon ja suvun historian oli mets� jo ennakolta m��r�nnyt. Mets� oli
suuri ja hyv�kasvuinen ja onneksi jo varhain joutunut hollantilaisen
hoidon ja s��st�v�isyyden haltuun. Siihen aikaan, kun hollantilaisia
kauppalaivoja tuli Norjaan ihan mets�nomistajain luokse. T��ll� ne
saivat puita lastikseen ja antoivat norjalaisille taas sivistyst��n
ja sen tuotteita. Krogskogen oli eritt�in onnekas; sill� kolmesataa
vuotta takaperin, kun lahdessa oli aluksia ottamassa lastia, sattui
niist� er��n omistaja rakastumaan talon is�nn�n vaaleatukkaiseen
tytt�reen. Se p��ttyi siten, ett� h�n osti koko komeuden. Mainiosti
maalattu muotokuva heist� molemmista riippuu viel�kin talon suuressa
tuvassa, lahden puoleisessa nurkassa. Kuvassa n�hd��n pitk� laiha
mies tavattoman loistavine silmineen. H�n oli tummatukkainen ja
hieman kumaraniskainen. Suku on varmaan ollut vahvaa lajia, koska
Krogit yh� viel�kin ovat sen n�k�isi�. Ensim�inen hollantilainen
omistaja ei ollut nimelt��n Krog, eik� h�n siell� asunutkaan. Mutta
sille pojalle, joka otti talon huostaansa, oli kasteessa annettu
nimeksi Anders Krog �idinis�ns� mukaan, ja h�n nimitti poikansa
Hansiksi, oman is�ns� mukaan; sitten kulkivat n�m� kaksi nime�
perint�n� vuorotellen. Mik�li poikia oli enemm�n, oli niist� yhden
nimen� Klas ja toisen J�rges, joista ajan mittaan tuli Klaus ja
J�rgen. Sekoitusta heid�n ja hollantilaisten sukulaisten kesken
n�et yh� jatkui, niin ett� suku oli yht� hyvin hollantilaista kuin
norjalaista ainesta; talossa oli kauan aikaa vallalla hollanninkieli.

Mutta kuitenkin n�ytti silt�, etteiv�t rodut sulaneet yhteen.
Luultavasti siksi, ettei hollantilainen aines ollut yksinomaan
hollantilaista; siin� tapauksessa se olisi helpommin sulautunut
norjalaiseen; vaan se oli osaksi espanjalaista. Mustat hiukset,
loistavat silm�t, laiha vartalo periytyiv�t miehiss� polvesta
polveen; mutta vaalea aines ja tukeva ruumis j�iv�t naisten
perinn�ksi; heiss� yhtyi norjalainen veri hollantilaiseen. Harvoin
n�htiin miespuolisten luovuttavan naisille, tai p�invastoin, mit��n
muuta kuin ett� vaalea ja musta tukka yhtyiv�t punaiseksi tai ett�
loistavat silm�t joskus siirtyiv�t naisenkin kasvoihin.

Suvussa oli se omituisuus, ett� joka avioliitossa syntyi enemm�n
tytt�j� kuin poikia. Krogit olivat kelpo v�ke� ja kauttaaltaan
varakkaita; heid�n sukunsa oli niinmuodoin taaja ja arvossa pidetty.
Siit� tiedettiin mainita, ett� se piti hyv�ss� sovussa vaaria
omistansa.

Heiss� oli yhteisen� piirteen� j�rkev� kohtuullisuus. Norjassahan on
yleist�, ettei rikkaus s�ily kolmen miespolven l�vitse. Ellei sit�
jo toisessa hukata, niin varmasti sitten kolmannessa. T�ss� suvussa
se pysyi. P��tilalla olivat mets�t samana rikkauden l�hteen� kuin
kolmesataa vuotta aikaisemmin.

Suvussa oli perinn�llinen halu matkustuksiin. Talon kirjastossa oli
enemm�n matkakuvauksia kuin kirjoja mist��n muista aineista, ja ne
yh� lis��ntyiv�t. Jo lapsetkin olivat retkill�, sill� tapaa n�et,
ett� laativat suunnitelmia kirjojen, kuvien ja karttain mukaan.
He harjoittivat matkaleikki� p�ydill�. Kulkivat kaupungista, joka
oli kyh�tty v�rillisist� paperitaloista, toisiin samanlaisiin.
Ty�nteliv�t eteenp�in laivoja, jotka my�s olivat maalattua paperia,
lastina papuja, kahvia, suolaa ja puutikkuja. Ulkona lahdella he
soutelivat, purjehtivat ja uivat laiturista saareen. Se merkitsi
matkaa Euroopasta Amerikaan, Jaapanista Ceyloniin. Taikka he
kulkivat yl�nk�jen poikki, s.o. Cordilleri-tunturien ylitse mit�
merkillisimpiin intiaanikaupunkeihin. Heti kun he kasvoivat
aika-ihmisiksi, piti p��st� matkustamaan; alkuna oli etusijassa
retki hollantilaisten sukulaisten luo. Niinp� sinne tuli noin
kaksisataa vuotta takaperin er�s mies, joka tosin heti l�hti edemm�
hollantilaisella It�-Intian kulkijalla, mutta palasi Amsterdamiin
haluten ruveta rakennusmestariksi ja insin��riksi, mik� siihen
aikaan oli samaa. H�n kunnostautui ja sai my�hemmin kutsumuksen
K��penhaminaan ammattinsa opettajaksi. Siell� h�n siirtyi sotav�keen
ja yleni lopulta insin��rikenraaliksi. Perinn�ll� ja toimella h�n oli
ker�nnyt itselleen varoja, otti virkaeron ja asettui Krogskogeniin,
jonka osti lapsettoman veljens� kuoltua. H�n piti nime� Hans von
Krogh. H�n rakennutti nykyisen p��rakennuksen kivest�, mik� on v�h�n
k�ytetty rakennusaine Norjan mets�seuduilla. Vanha insin��ri halusi
huvitusta. Vaikkei h�n ollut naimisissa, rakensi h�n hyv�t tilat
"vastaisille". Talon kaikki osat h�n rakensi uudestaan, h�n ojitti
ja istutti, h�n tuotti Hollannista puutarhurin, vanhan Siemensin,
jonka ankaraa luonnetta, tuimaa puhtauden ja j�rjestyksen vaatimusta
viel�kin muistellaan. H�nelle kenraali rakensi sek� kasvihuoneen ett�
tarhurinasunnon.

Kenraali eli hyvin vanhaksi. H�nen j�lkeens� ei tapahtunut
mit��n erikoista, ennenkuin kahdesta veljeksest� nuorempi muutti
Amerikaan ja asettui Michigan-j�rven rannalle; t�m� oli siihen
aikaan uudismaata. Sit� pidettiin suurena tapahtumana. H�nen
nimens� oli Anders Krog ja hyvin h�nen siell� k�vi. Ihmiset vaan
kummastelivat, ettei h�n mennyt naimisiin. H�n tahtoi luoksensa yhden
veljenpoikiaan, luovuttaakseen t�lle omaisuutensa. T�st� johtui se,
ett� nykyisen omistajan vanhempi veli l�hti kotoa sinne. Nimelt��n
h�n oli Hans.

Mutta sattuipa ihan samaan aikaan sinne saapumaan nuori norjalainen
tytt�, h�nkin sukulainen, ja t�h�n vanhanpuoleinen set� rakastui.
H�n tarjoutui kustantamaan veljenpoikansa, Hansin, matkan takaisin
kotimaahan. Mutta nuori mies piti sit� h�pe�n�. H�n j�i ja perusti
oman liikkeen. Se oli puutavara-alalla, sill� t�h�n h�n oli
perehtynyt. Liike menestyi mainiosti. Kun h�nen olisi is�ns� kuoltua
ollut palattava kotiin ja otettava talo huostaansa, ei h�n tahtonut.
Nuorempi veli, Anders, oli sill� v�lin ruvennut kauppiaaksi; h�n oli
ottanut k�siins� kaupungin suurimman siirtomaantavarain kaupan. Nyt
h�nen piti ottaa talokin.

Varsinainen liikemies ei nuori Anders Krog ollut. Mutta verrattomasta
tunnollisuudesta ja hienosta kohtelusta oli seurauksena, ett� pian
tekiv�t kaikki h�nen liikkeess��n kauppaa. -- Joku muu olisi kai
siit� rikastunut, mutta niin ei k�ynyt h�nen. Saadessaan Krogskogenin
oli h�n melkoisessa velassa sek� kaupungissa olevan liikkeens� vuoksi
ett� varsinkin talosta. Kumpaakaan h�n ei ollut halvasta saanut.
Matkustella h�nen tietysti piti, mutta h�n teki joka vuosi vaan
kuukauden retken, milloin Englantiin, milloin Ranskaan j.n.e. Enimmin
h�n kyll� halusi p��st� ihan Amerikaan saakka, mutta sit� h�n ei
viel� uskaltanut. H�n tyytyi lueskelemaan t�st� uudesta ihmemaasta;
lukeminen oli h�nen suurin ilonsa; sit� l�hinn� oli huolenpito
puutarhoista. H�n ymm�rsi sit� paremmin kuin puutarhuri.

T�m� hiljainen, loistavasilm�inen mies oli ujo kuin nelitoistavuotias
tytt�. Arkiaamuina h�n haki itselleen yksin�isen paikan -- jos
n�et mit��n sellaista oli -- siin� pieness� h�yrylaivassa, joka
vei h�net kaupunkiin, niin kauan kuin lahti oli j��st� vapaana.
H�n astui laivasta kohteliaana kaikkia muita kohtaan; h�n riensi
kunnioittavasti tervehtien ohitse, kun oli p��ssyt maihin, -- ja oli
sitten talossaan torin varrella iltaan asti, jolloin palasi kotiin
samaa tiet�. Paitsi milloin h�n ajoi polkupy�r�ll�. Talvella h�n
kulki hevosella tai j�i y�ksikin kaupunkiin, jossa h�nell� oli kaksi
vaatimatonta ullakkohuonetta omassa talossaan.

H�ness� oli hienoin aines aviomieheksi, mit� kaupunki tunsi. Mutta
h�nen voittamattoman ujoutensa vuoksi olivat kaikki l�hentelemiset
mahdottomia, --




-- KUNNES


oikea ilmestyi. Mutta silloin h�n oli jo yli nelj�nkymmenen vanha.
H�nen k�vi samoin kuin kaimansakin, Michigan-j�rven ��rell� asuvan
set�ns�, ett� nuori tytt� h�nen omaa sukuansa tuli h�net ottamaan. Ja
se oli juuri t�m�n sed�n ainoa lapsi.

H�n oli kerran sunnuntai-aamuna paitahihasillaan ty�ss� ky�kki- ja
kukkatarhassaan talon yl�sivulla, kun muuan nuori tytt�, p��ss�
suuri olkihattu, laski molemmat hansikattomat k�tens� valkoiselle
s�leaidalle ja katseli sen isojen nuppien v�litse puutarhaan.

Anders Krog, kumarruksissa kukkalavan yli, kuuli veitikkamaisen
"hyv�� p�iv��!" ja kavahti pystyyn. H�nen silmiss��n oli tuo tytt�
kuin ilmestys. Sanatonna ja liikkumatta, k�det mullassa, h�n seisoi
tuijottaen.

Tytt� nauroi ja sanoi: "Kukas min� olen?" Silloin h�n taas p��si
tajuihinsa. "Te olette -- te varmaankin olette --", enemp�� h�n ei
saanut sanottua, vaan hymyili tervetuloa. "Kuka min� olen?" -- "Marit
Krog Michiganista". H�n oli sisareltaan, joka asui toisella puolen
vasenta yl�nk��, kuullut Marit Krogin olevan matkalla. Mutta h�n ei
aavistanut, ett� tulija jo oli perill�. "Ja te olette is�ni veli",
vastasi tytt� englantilaisella ��nenpainolla. "Kuinka te molemmat
olettekin toistenne n�k�iset! -- Kyll�p� te olette samanlaisia!"
-- H�n seisoi tuijottaen. "Saanko tulla sinne tarhaan?" -- "Kyll�,
tietysti, -- mutta ensiksi -- mutta ensin minun kuitenkin t�ytyy
--", h�n katseli k�si��n ja paitansa hihoja. -- "Kai min� voin
menn� taloon?" sanoi tytt� yritteli��sti. "Sen te voitte, -- niin
tietysti! Olkaa niin hyv� ja astukaa sis��n p��ovesta. Min� l�het�n
palvelustyt�n --" ja h�n riensi keitti�t� kohti.

Marit juoksi rakennuksen eteen ja yl�s portaita. V��nt�m�ll�
ylenm��rin isoa avainta, joka oli vanha taideteos kuten koko
raudoituskin, h�n p��si hyvin valoisaan eteiseen. H�nell� oli hieman
vihi� piirustamisesta, h�ness� oli siihen taipumusta. H�n havaitsi
heti, ett� kaikki n�m� kaapit, isot ja pienet, olivat erinomaista
hollantilaista tekoa ja ett� huone oli suurempi kuin milt� se n�ytti,
kalusto vei tilaa. Kauniit vanhanaikuiset portaat leikkauksineen
johtivat h�nen oikealla puolellaan toiseen kerrokseen. Suoraan
h�nen edess��n oli ovi keitti��n, sen h�n huomasi, sen h�n my�s
haistoi. Siihen h�n sai vahvistuksen, kun palvelustytt� tuli esille.
Avoimesta ovesta sai h�n katsahtaa keitti��n, jossa oli marmorilevyj�
laattiana, sein�t peitetyt sinikuvallisilla posliinipinnoilla
ja hyllyn yl�puolella, joka jakoi sein�n kahtia, kiilloitettuja
vaskiastioita useita eri kokoja. Hollantilainen keitti�. T��ll�
eteisess� h�n seisoi niin paksuilla matoilla, ellei milloinkaan
ollut sellaisille astunut. Yht� raskaita olivat portaidenkin matot,
kiinnitetyt paksummilla messinkikepeill� kuin mit� h�n oli ennen
n�hnyt. T��ll� k�vell��n tyynyill�, ajatteli h�n, ja h�nen mieleens�
tuli heti se kuva, ett� talo oli mahdottoman iso s�nky. Sitten h�n
nimittikin sit� aina "s�ngyksi". "Menn��nk� nyt kotiin s�nkyyn?"
sanoi h�n nauraen. Molemmin puolin h�n n�ki ovia huoneisiin, joiden
laatua h�n kuvitteli. Vasemmalla h�nest�, vaan talon oikealla puolen,
tuli ensin pienempi huone ja sen takana lahdelle p�in iso huone koko
rakennuksen leveydelt�. Ja n�in olikin rakennuksen laita. Talon
pohjoisen osan h�n kuvitteli jaetuksi pitkinp�in kahdeksi huoneeksi.
Sekin piti paikkansa. Eik� t�m� ollutkaan niin merkillist�,
sill� h�nen is�ns� talo Michigan-j�rven rannalla oli samaan
tapaan j�rjestetty. Yl�kerrassa h�n arveli olevan leve�n k�yt�v�n
rakennuksen poikki ja pienempi� huoneita molemmin puolin k�yt�v��.
Mutta jos kohta t��ll� alhaalla oli noin hirve�n paksut matot, niin
ylh��ll� ne olivat ainakin yht� paksut, oikeita tyynymattoja. T�ss�
talossa ei ollenkaan kaikunut. T��ll� asui hiljaista v�ke�.

Palvelija oli avannut sille sivulle, joka oli meren puolella.
Marit astui sis��n ja katseli huoneen kaikkia maalauksia ja pikku
esineit�; siin� oli liiaksikin kalustoa, mutta joka ainoa kapine oli
hyvin valittu, osaksi aivan mieskohtaisen maun mukaan; sen h�n heti
huomasi. T��ll� oli m.m. maalauksia, joilla t�ytyi olla hintaa. Mutta
erityisesti kiinnitti h�nen mielt��n se, ett� vasta nyt h�n ymm�rsi
omaa vanhaa is��ns�, vaikka oli el�nyt h�nen kanssaan ihan pienest�
pit�in, yksin h�nen kanssaan; �itins� h�n oli varhain menett�nyt.
N�in suuresta m��r�st� hienoa ja arvokasta oli h�nen is�ns� olento
kehittynyt. V�hin erin ja siksi huomaamatta. Eik� tuntunut silt�,
ett� is� nyt tuli h�nen viereens� ja hymyili hienotunteista, l�mmint�
hymy��n, kun h�net oli k�sitetty?

Tuoltapa h�n tulikin! Avoimesta ovesta Marit h�net n�ki portailla.
Nuorempi, se oli totta; mutta eip� sill� v�li�, silm�t olivatkin
senvuoksi viel� kauniimmat ja syd�mellisemm�t, -- h�nell� oli sama
k�ynti, samat k�denliikkeet, sama eteenp�in kumartuva, varova
l�hestyminen. Ja kun Anders Krog nyt katsoi h�neen ja puhui
h�nelle ja toivotti h�net tervetulleeksi... samoilla hillityill�
sanoilla, silloin Marit aavisti kaikessa sen syv�n kunnioituksen
yksil�llisyytt� kohtaan, mik� h�nen mielest��n erotti h�nen is�ns�
kaikista, jotka h�n tunsi. Is�ll� oli ohuemmat hiukset, h�nen
kasvoissaan oli ryppyj�, suussa ei en�� ollut kaikkia hampaita,
iho oli kurttuinen... Juuri sit� muistellessa tuli kyyneleet
silmiin. H�n katsoi Anders Krogin nuorempiin silmiin, kuuli h�nen
reippaamman ��nens�, tunsi h�nen l�mpim�mm�n k�tens� puristuksen.
H�n ei malttanut, h�n kietoi molemmat k�tens� Anders Krogin kaulaan,
heitt�ytyi h�nen rintaansa vasten ja itki.

Niin, sill� oli asia ratkaistu. Anders Krog ei sille mit��n mahtanut.

Hetkist� my�hemmin he molemmat olivat veneess�, jolla Marit oli
tullut. H�n souti niemen ymp�ri. Sek� itsens� ett� uimav�en vuoksi,
joka katseli heit�, Anders Krog oli ujosti yritellyt p��st� itse
soutamaan. Mutta siit� alkaen, kun Marit oli laskenut molemmat
k�tens� h�nen kaulaansa, h�n oli saanut toisen valtaansa. Anders
tiesi ennakolta, ett� h�nen t�ytyi tehd�, mit� t�m� tuuhea punainen
tukka halusi. H�n istui katsellen Maritin pisamaisia kasvoja
ja pisamaisia k�si�, h�nen komeata vartaloaan, h�nen raikasta
suutaan. H�n n�ki kaulustan reunassa mit� heleint�, valkeata ihoa;
silmiss� oli jotakin, mik� sen kanssa sopi ihan yhteen. H�n ei
ehtinyt kylliksi katsella, ennenkuin oltiin perill�. Eik� h�n viel�
matkallakaan sisaren taloon p��ssyt kyllikseen selville Maritin
lempe�st� ��nest�, ei h�nen k�ynnist��n, ei jaloista, ei puvusta, ei
hampaista eik� hymyst� eik� v�h��k��n siit�, mit� Marit puhui, sikin
sokin, se oli yht� h�mment�v�� kaikki tyyni.

Seuraavana aamuna h�n ei l�htenyt kaupunkiin. Heti kun h�yrylaiva,
jolla h�nen olisi pit�nyt menn�, oli ehtinyt niemen ohitse, tuli
Maritin valkea vene. H�nell� oli mukanaan palvelustytt�, jonka oli
m��r� istua vahtina; sill� nyt h�n tahtoi uida, h�n my�s.

Siit� p��sty��n h�n astui taloon. H�n tahtoi j��d� sinne
p�iv�lliselle. Sitten he yhdess� k�veliv�t takaisin yl�ng�n halki;
vene oli l�hetetty kotiin.

Seuraavana p�iv�n� Marit l�hti h�nen kanssaan kaupunkiin. P�iv��
my�hemmin piti t�dinkin tulla mukaan; mutta silloin Marit tahtoi
ajaa. Ja sill� tapaa oli joka p�iv� jotakin uutta. Molemmat
sisarukset eliv�t vaan h�nen hyv�kseen. Marit otti vastaan, ik��nkuin
pit�isikin niin olla.

Kun h�n oli ollut heid�n luonaan kolmisen viikkoa, tuli Hans veljelt�
kaapelis�hk�sanoma, ett� heid�n set�ns�, Anders, oli �kki� kuollut;
Marit oli valmistettava sit� kuulemaan.

Siit� tuli raskain k�ynti, mit� Anders Krogilla oli ollut, -- kun
piti menn� yl�ng�n halki sisaren luo t�m� s�hk�sanoma taskussaan.
Juuri kun h�n n�ki tuon hauskan keltaisen rakennuksen kaikkine
ulkohuoneineen ja ymp�r�ivine puineen alhaalla tasangolla, kuuli h�n
ruokakellon kaikuvan herttaisesti hilpe��n aurinkoiseen ilmaan. Nyt
odotti katettu p�yt�. H�n istuutui, h�nest� tuntui, kuin ei jaksaisi
perille asti. Menisih�n h�n sinne kuolettamaan iloisen p�iv�n.

P��sty��n vihdoin taloon h�n astui sis��n keitti�n kautta yhdess�
muutamien ty�miesten keralla, jotka tulivat kaukaa p�iv�lliselle.

Siell� h�n tapasi sisarensa, joka pyysi h�nt� seuraamaan itse��n
sis�huoneeseen. Sisar pelj�styi ja k�vi murheelliseksi kuten velikin,
mutta h�n oli rohkeampi luonne ja otti ilmoittaakseen Maritille. T�m�
ei nyt juuri ollut kotona, mutta h�nt� odotettiin joka hetki.

Sis�huoneesta Anders Krog sitten kuuli sellaisen huudon ja
kiljahduksen, jota ei koskaan unhottanut. H�n hyp�hti pystyyn
tuskasta, mutta ei voinut l�hte� pois. Haikea nyyhkytys toisesta
huoneesta pid�tti h�nt�. Se kasvoi kasvamistaan, lyhyiden huutojen
keskeytt�m�n�. Sama v�lit�n voima h�nen tuskassaan kuin ilossaankin.
Se ajoi h�nt� ymp�ri huonetta, kunnes sisar avasi oven: "H�n tahtoo
tavata sinua".

Niin h�nen t�ytyi menn� sis��n. Ponnistaen tahdonvoimaansa h�n
pakotti itsens� siihen. Marit makasi sohvalla; mutta samassa kun
Anders tuli n�kyviin, nousi Marit istualle, ojensi k�tens� h�nt�
kohti: "Tule, tule! Nyt olet sin� is�ni!" -- Anders riensi h�nen
luokseen ja kumartui h�nt� kohti; Marit pani k�tens� h�nen kaulaansa,
veti h�net kiivaasti syliins�, toisen t�ytyi polvistua.

"Sin� et en�� koskaan saa minua j�tt��! Et koskaan!" -- "En koskaan!"
vastasi Anders juhlallisesti. Marit nosti h�nt� lujasti puoleensa,
h�nen rintansa jyski Andersin rintaa vasten, h�nen p��ns� painautui
toisen p��t� vasten, kosteana, polttavana. "Sin� et koskaan saa minua
j�tt��!" -- "En koskaan!" toisti Anders koko syd�mest��n ja kiersi
k�tens� h�nen ymp�rilleen.

Marit laskeutui taas makuulle lohdutettuna ja piti toisen k�dest�
kiinni, k�yden tyynemm�ksi. Aina kun tuli uusi puuskaus ja Anders
kumartui h�nen puoleensa rakkain sanoin, saatiin se hillityksi.

Anders ei tohtinut l�hte� kotiin, h�n j�i sinne y�ksi. Marit ei
saanut nukuttua, ja Andersin t�ytyi istua h�nen luonaan.

Vasta seuraavana p�iv�n� oli Maritilla selvill�, mit� nyt oli
teht�v�. H�n tahtoi matkustaa kotiin, ja Andersin olisi l�hdett�v�
mukaan. T�m� oli Andersista kovin odottamatonta. Mutta ei h�n eik�
h�nen sisarensa uskaltanut Maritia vastustaa. Silloin juolahti
sisaren mieleen k��nt�� h�nen ajatuksensa toisaalle. H�n sanoi:
"Teid�n pit�isi ensin menn� naimisiin". Marit katsahti h�neen ja
sanoi: "Niin, se on oikein. Se meid�n on tosiaankin teht�v�!" Ja
nyt antoi t�m� h�nelle niin paljon ajattelemista, ett� tuskan
tunne v�heni. Andersin mielt� ei oltu tiedusteltu, mutta sit� ei
tarvittukaan.

Sitten saatiin Hansilta ensim�inen kirje. H�n oli toimittanut kaikki,
mit� kuului sed�n hautaukseen, ja kertoi nyt asian kulun. H�n
tarjoutui ottamaan huostaansa sed�n liikkeen maatiloineen.

Andersin luottamus veljeens� oli rajaton; tarjous hyv�ksyttiin, ja
siten raukesi matkan aihe. Niin pian kuin Hans oli tarkastanut koko
kuolinpes�n, mainitsi h�n ostohinnan ja kysyi veljelt��n, eik� t�m�
suostuisi olemaan sill� m��r�ll� osakkaana h�nen liikkeess��n? Ne
summat, jotka olivat pankeissa ja osakkeissa, l�hetettiin Andersille
heti. Jo n�m�kin olivat kyllin suuria, jotta Andersista tuli velaton
ja lis�ksi Marit sai reistailla ja uudistella, miten vaan mieli teki.
Anders tahtoi, ett� Marit pit�isi koko perinn�n; mutta sille puheelle
Marit nauroi. Siten Anders joutui yhti��n veljens� kanssa ja oli
Norjan olojen kannalta t�st� alkaen hyvin varakas mies.

Kun Marit oli ollut muutamia kuukausia naimisissa, tuli h�nen
olentoonsa muutos. H�n heitt�ytyi omituisten mielijohteiden valtaan,
unen ja todellisuuden v�liset rajat eiv�t en�� olleet taatut.
Sit�paitsi h�n tahtoi muuttaa kaikki, mik� oli h�nen hoidossaan.
Sek� kotona t��ll� ett� kaupungissa. J�lkim�isest� talosta t�ytyi
vuokralaisten muuttaa pois. H�n tahtoi pit�� sen yksin.

Andersin ajan vei se, mit� Maritin mieleen johtui, mutta
varsinkin Marit itse. H�nen kiitollisuutensa l�ysi niukalti
sanoja; mutta se oli silmiss�, kohteliaisuudessa, joka oli k�ynyt
viel�kin laajemmaksi; mutta ennen kaikkea se oli h�nen hartaassa
huomaavaisuudessaan. H�n pelk�si kadottavansa sen, mik� niin
odottamatta oli tullut, tai jonkin menev�n rikki. H�nen vaatimaton
luontonsa piti onnea ansaitsematonna.

Marit liittyi h�neen yh� l�hemmin. H�nell� oli er�s puhetapa,
jota h�n tavantakaa toisti: "Sin� olet is�ni -- ja enemm�nkin!"
Ja lis�ksi: "Sinulla on maailman ihanimmat silm�t, ja ne ovat
minun omani". V�hitellen h�n hieman luopui siit�, mit� oli
puuhannut; sen sijaan h�n tahtoi lukea ��neen miehelleen. H�n luki
englantilais-amerikalaista kirjallisuutta, etenkin runoutta. H�nen
luvussaan oli se laulava esitystapa, jolla englantilaisia runoja
lausutaan, h�n loi ne tosiksi omalla vakuuttavalla tavallaan. H�nen
��nens� oli pehme�, se piteli sanoja varovasti. Hiljaa kuin muistista.

Kun aika kului pitemm�lle, piti heid�n joka p�iv� yhdess� menn�
kasvihuoneeseen. Kukat olivat enteen� siit�, mik� h�ness� kasvoi; h�n
tahtoi joka p�iv� niit� n�hd�. "Tokkohan ne puhuvat siit�?"

Ja sitten er��n� p�iv�n�, kun talvi antoi ensi merkin aikeestaan
muuttaa pois rannikolta ja he yhdess� olivat poimineet ensim�ist�
vihannuutta auringon puoleisella sein�m�ll�, tunsi h�n, ett� nyt tuli
h�nen sairautensa; nyt oli tuo suuri hetki tulossa. Ilman erikoista
ennakkotuskaa ja Andersin pit�ess� h�nt� k�dest� h�n synnytti
tytt�ren. Sit�p� h�n oli halunnutkin. Mutta kohtalo ei suonut h�nen
kasvattaa lastaan; sill� kolmantena p�iv�n� sen j�lkeen Marit kuoli.




UUSI MARIT


L��k�ri pelk�si kauan aikaa, ett� my�skin Anders Krog sortuisi.
Suorastaan liikarasituksesta. Pitk�llisess� yksin�isyydess��n h�n
ei ollut tottunut antautumaan toiselle tai ottamaan vastaan niin
��rett�m�n paljoa, kuin yhdysel�m� Maritin kanssa antoi. Vasta t�m�n
kuolema toi ilmi, miten heikoksi h�n oli k�ynyt, miten v�h�n h�ness�
oli voimaa kest��. Pieni j��nn�s tarvitsi kuukausia elpy�kseen sen
verran, ett� h�n sieti muita ihmisi� l�hell��n. H�nelle kerrottiin,
ett� lapsi oli viety sisaren luokse. H�nelt� kysyttiin, tahtoiko h�n
n�hd� tyt�rt��n. Melkein ynse�sti h�n k��ntyi poisp�in. Ensim�inen
asia, mit� h�n vakavasti tuumi saatuaan lis�� voimia, oli se, ett�
h�nen olisi luovuttava kauppaliikkeest��n. H�n neuvotteli siit�
Klaus sed�n kanssa, joksi er�st� sukulaista, omituista vanhaapoikaa,
yleens� sanottiin. H�nen kauttaan saatiin liike myyty�. Kuitenkaan ei
taloa, jossa se oli, -- se oli pidett�v� kaikin puolin koskematonna
muistoksi vainajasta.

Ruvettuaan ulkona liikkumaan k�vi Anders Krog ensin kappelissa ja
haudalla, ja se koski h�neen niin, ett� h�n taas sairastui. Siit�
toinnuttuaan h�n ilmoitti aikovansa l�hte� matkalle ja pysy� poissa.
H�nen sisarensa tuli pelj�styneen� h�nt� tapaamaan; eih�n toki siin�
ollut per��? "Eth�n tahtone j�tt�� meit� ja lastasi?" -- "Kyll�, min�
en sied� oloa omissa huoneissani:", vastasi h�n ja purskahti itkuun.
-- Mutta h�nen piti kaikin mokomin ensin n�hd� lapsensa? -- "Ei, ei!
Sit� kaikkein v�himmin".

H�n matkusti k�ym�tt� sit� katsomassa.

Mutta tietysti juuri lapsi h�net j�lleen sai palaamaan kotiin.
Noin kolmen vanhana tytt�nen valokuvattiin, ja siit� kuvasta...
sellaisesta yhdenn�k�isyydest� �idin kanssa, sellaisesta
lapsensulosta h�n ei saattanut pysy� syrj�ss�. Konstantinopolista,
jossa h�n nyt oleskeli, h�n kirjoitti: "Nyt olen k�ytt�nyt kolme
vuotta siihen, mit� yhten� sain el��, k�yd�kseni sen l�vitse. En
tohdi sanoa, ett� viel� olisin ehtinyt sit� selvitt�� itselleni.
Varsinkin on paljon uutta ilmestyv�, kun taas n�en ne paikat, joissa
olimme yhdess�. Mutta niin pitk�lle olen kuitenkin p��ssyt n�iden
kolmen vuoden syvempien kokemusten avulla, etten en�� pelk�� niit�
paikkoja; p�invastoin nyt suuresti sinne ik�v�in".

Kohtauksesta uuden Maritin kanssa tuli juhla. Ei heti, sill� aluksi
lapsi tietysti pelk�si outoa miest� suurine silmineen. Mutta riemua
ylensi se, ett� pikku Marit varovasti, v�hin erin, l�hestyi. Kun
h�n vihdoin istui is�ns� polvella, pidellen kahta uutta nukkea,
turkkilaista miest� ja naista, ja pisti niit� h�nen nen��ns�,
saadakseen is�ns� aivastamaan, koska niin oli t�dinkin k�ynyt,
silloin Anders Krog sanoi kyyneltyen: "Minulla on ollut vain yksi
yhtym�, joka oli ihanampi."

Marit siirtyi sitten h�nen luokseen, mukana lapsenpiika. Heid�n ensi
k�yntins� yhdess� oli suunnattu �idin haudalle, jolle tytt�sen piti
laskea kukkia. Niin h�n tekikin, mutta h�n tahtoi saada ne takaisin.
Siin� ei auttanut mik��n. Hoitaja poimi lopulta uusia; mutta niist�
ei lapsi huolinut; omansa h�n tahtoi. Heid�n t�ytyi siis antaa h�nen
ottaa ne mukaansa ja j�tt�� uudet haudalle. Anders ajatteli: t�m� ei
ole kuin �itins�.

Yritys uudistettiin. Joka p�iv� piti �idin saada kukkia, ja lapsen
kautta. Is� jakoi kukat kahtia; toista osaa kantoi h�n, toista Marit.
H�n tahtoi, ett� lapsi panisi omansa haudalle ja ottaisi h�nen
kukkansa takaisin kotiin. Mutta se ei k�ynyt p�ins�. K�vip� viel�
pahemmin; sill� kun he olivat l�hd�ss� hautuumaalta, tahtoi Marit,
ett� is�nkin piti tuoda kukkansa kotiin takaisin. Siihen h�nen t�ytyi
suostua lapsen mieliksi. Seuraavana p�iv�n� h�n koetti uutta keinoa.
Marit kantoi kukat �idin haudalle, mutta is� antoi h�nelle makeisia,
jotta h�n j�tt�isi kukat sinne. Kyll� h�n luovutti kukat makeisia
vastaan, jotka h�n pisti suuhunsa. Mutta kun piti l�hte� pois, tahtoi
h�n kukatkin. Is� k�vi hyvin alakuloiseksi.

Sitten h�n keksi, ett� �iti paleli; Maritin piti h�net peitt��.
Silloin tytt� ehdotti, ett� �idin olisi tultava omaan s�nkyyns�.
Is� oli n�et sanonut h�nelle, ett� h�nen s�nkyns� viereinen tyhj�
vuode oli �idin, ja Marit tiedusteli ehtimiseen, eik� �iti jo pian
tulisi. H�n ei p��ssyt tulemaan, sanoi is�; �iti makasi siell� ulkona
ja paleli. N�in saavutettiin tarkoitus. Marit itse sirotteli kukat
haudalle ja j�tti ne sinne. Kotia menness� h�n usein toisti: "nyt ei
�iti palele".

Anders Krogin teki mieli tiet��, mit� Marit �idill� ymm�rsi. H�n
tahtoi, ett� lapsi tuntisi �itins� muotokuvat, mutta harjoitti
ensin h�nen aistiaan el�inten ja esineiden kuvilla. Siirtyi sitten
muotokuviin sisarestaan ja itsest��n ja useista, jotka lapsi tunsi.
Kun Marit oli niihin hyvin perehtynyt, tuli ensi kuva �idist� esille.
Siin� ei ollut mit��n vaikeutta; Marit sai n�hd�kseen useampia
muotokuvia ja oppi pian ne erottamaan muista. P�iv�llisen j�lkeen,
kun h�nen oli ment�v� maata, tahtoi h�n �idin syliins�. Ensin ei is�
k�sitt�nyt, ja Marit k�vi �re�ksi. Sitten is� toi �idin ensim�isen
muotokuvan, sen laski Marit heti k�sivarrelleen, peitti ja nukahti.
Vasta kun h�n oli nelivuotias ja n�ki keitti�ss� er��n �idin
pitelev�n kipe�t� lastaan, sai Anders Krog varmuutta siit�, ett�
Marit ymm�rsi, mit� �iti on; sill� h�n sanoi: "Miksi ei minun �itini
tule minua pukemaan ja riisumaan?"

Lopulta tuli is�st� ja tytt�rest� erinomaisen hyv�t yst�v�t. Mutta
viel� suuremman ilon h�n sai, kun Marit kasvoi niin suureksi, ett�
is� voi h�nelle kertoa �idist�. �idist�, joka meren takaa tuli is�n
luo, mukana pikku Marit. Miss� �iti ja h�n olivat yhdess� k�velleet,
siell� he molemmat k�viv�t. Kaikki k�velyretket. Is� souti h�nt�,
niinkuin �iti oli h�nt� soutanut, he matkustivat yhdess� kaupunkiin,
niinkuin ennen he molemmat. Siell� Marit istui �idin ostamilla
tuoleilla, joilla �itikin oli istunut. P�yd�ss� h�nell� oli �idin
paikka, kasvihuoneessa ja puutarhassa, kukkien luona h�n oli �iti, ja
h�n oli apuna kuten �itikin ennen. Mik� viisas, kaunis lapsi! �idin
punainen tukka ja kimaltelevan valkea iho, h�nen suuret silm�ns�,
sama hieno pitk� kulmakarvojen linja. Ehk� h�n saisi �itins�
kaarevan nen�nkin. K�det pitkine sormineen eiv�t olleet �idin eik�
vartalokaan. P��n ja kaulan yhtyminen hieman kumartuen oli ennemmin
is�lt�. Hartiat eiv�t olleet kauniisti poikkip�in leikatut kuten
�idin, vaan viett�v�t ja k�sivarret ulkonivat niist� lievemmin. Is�n
t�ytyi menn� joka ilta katsomaan, kun Marit riisuttiin. Se sekoitus
Krogien mies- ja naispuolista perikuvaa, mik� t�h�n asti oli ollut
niin harvinainen, vaan jota jo �iti osaksi edusti, -- t�ss� se oli
t�ydellinen. Maritista tuli pitk�, silm�t suuret, p��n muoto hieno.

H�n ei saanut Maritia seurustelemaan lasten kanssa; h�nen tuli niiden
kanssa ik�v�. Ne eiv�t osanneet kyllin nopeasti mukaantua h�nen
tuumiinsa, jotka olivatkin omituisia. Olivathan kent�t t��ll� sirkus;
is� oli kertonut Buffalo Bills'ist�. Intiaanit kiitiv�t yli aron,
Marit itse etumaisena valkean ratsun sel�ss�. Yl�ng�t olivat looshia,
ja siell� istui t�yteen v�ke�. T�t� eiv�t muut lapset voineet n�hd�.
Eiv�tk� ne ymm�rt�neet p�yd�ll� matkaleikki�, jonka is� oli h�nelle
opettanut.

Noin seitsem�n vanhana h�n pakotti is�ns� ostamaan h�nelle
polkupy�r�n ja opettamaan sill� ajamaan; is� osasi itse ajaa
mainiosti. Mutta t�st� tuli se ylim��r�inen lis�, joka sai Anders
Krogin kutsumaan itselleen apua.

H�n oli Pariisissa tutustunut kaukaiseen sukulaiseen, nimelt� rouva
Dawes; t�m� oli joutunut naimisiin Englannissa, vaan kun h�nen ainoa
lapsensa kuoli, erosi h�n miehest��n ja el�tti itse��n pit�m�ll�
t�yshoitolaa Pariisissa. T�ss� laitoksessa Anders Krog h�nt� joka
p�iv� ihaili. Tuskinpa h�n oli tavannut viisaampaa ihmist�. Nyt h�n
tiedusti rouva Dawesilta, tahtoisiko t�m� tulla h�nen luokseen,
hoitaa h�nen talouttaan ja kasvattaa h�nen lapsensa. Rouva Dawes
s�hk�tti heti suostumuksensa, ja vajaassa kuukaudessa h�n oli myynyt,
muuttanut ja ryhtynyt kaikkiin toimiinsa. Muuan lannevamma, joka
h�ness� oli jo kauan ollut, oli niin pahentunut, ett� h�nen oli
vaikea k�yd�. Mutta mukanaan olleesta siirrett�v�st� nojatuolista,
joka tuli h�nen lihavasta olemuksestaan aivan t�yteen, h�n hallitsi
koko taloa, siihen luettuna is�nt�kin. T�m� ihan s�ik�htyi h�nen
kyky�ns�. Rouva Dawes nousi harvoin tuolistaan; mutta sittenkin
h�n tiesi kaikki, mit� tapahtui. Sein�t eiv�t suojanneet h�nen
silmilt��n, et�isyydet h�visiv�t. Enimm�kseen oli t�h�n selityksen�
ter�v� huomio, h�nen kykyns� tulkita sanoja ja merkkej�, lukea
ilmeist� ja silmist�, haistaa ja kuulla, arvata siit�, mit� ennen
tiesi -- ja vihoviimein se, ett� h�n osasi tiedustella. Vaan olipa
sellaistakin, mit� ei voitu selitt��. Jos vaara uhkasi jotakuta, joka
oli h�nelle rakas, tunsi h�n sen paikaltansa. H�n kiljahti -- ja
silloin h�n aina puhui englantia -- h�n kapsahti jaloilleen, viel�p�
aika vauhtia. Niinp� sin�kin merkillisen� p�iv�n�, kun Marit oli
sy�ssyt polkupy�rineen jokeen ja pari miest� h�yrylaivasta oli h�net
kiskonut maalle; sill� onnettomuus sattui alhaalla laiturin l�hell�,
sinne h�n oli pyrkinyt. Silloin tapasivat Marit ja rouva Dawes
toisensa, edellinen valuvan m�rk�n� parkuen, toinen valuvan hikisen�
parkuen.

Rouva Dawes teki joka p�iv� kierroksen talossa, ja jos tarvittiin,
sen ymp�ri; edemm� h�n joutui harvoin. Sill� kierroksella h�n n�ki
kaikki, my�s mit� oli tulossa, vakuuttivat palvelijat.

H�nen olennossaan oli jotakin virtaavaa; h�n ihan ui papereissa,
istuessaan nojatuolissa. Lakkaamatta jatkui kirjeenvaihto, mink�
Anders Krog v�itti k�sitt�v�n kaikki henkil�t, jotka olivat ennen
olleet h�nen luonaan asumassa. Siin� kirjoitettiin kaikilla kielill�
ja kaikista aineista; sill� rouva Dawesin toinen p��puuha oli siirt��
kirjeisiins� se, mit� h�n luki -- ja h�n lueskeli my�h��n y�h�n. H�n
k��nt�ytyi p�yt�� kohti, jonka edess� oli kirjoituslauta, h�n k��ntyi
p�yd�st� lukeakseen. Tuolin sivuun oli kiinnitetty koneellinen
lukulauta, jolle h�n sai laskea kirjansa; harvoin h�n sit� k�dess��n
piti. H�n rakasti muistelmakirjallisuutta enemm�n kuin mit��n muuta
luettavaa; siit� h�n sitten jaaritteli kirjeiss��n. Sit� l�hinn�
taidelehti� ja matkakuvauksia. H�nell� oli hieman varoja, ja h�n
osti, mit� halusi.

Lasta h�n opetti muun puuhan sivussa. Arkihuoneessa ison p�yd�n
��ress�, siell� he istuivat, "Eva t�ti" valta-istuimellaan,
pienokainen vastap��t�. Mutta aina kun tarvittiin, oli Maritin
tultava Eva t�din pulpetin ��reen. Opetus meni niin helposti, ett�
lapsi usein unhotti pidett�v�nk��n koulua. Viel�p� is�kin, jolla oli
kirjastonsa ihan sein�n takana, usein sen unhotti, tullessaan sis��n
ja kuunnellessaan keskustelua tai kertomuksia.

Jos opetus sujuikin helposti, niin oli muuta, mik� otti kovalle ja
aiheutti taistelua. H�n tahtoi n�et saada parannuksia lapsen muuhun
k�yt�kseen, ja siin� oli is� tiell�. Mutta t�m� joutui tietysti
tappiolle, viel�p� ennenkuin aavistikaan, mit� rouva Dawesilla oli
mieless�. Maritin piti oppia tottelemaan, h�nen piti saada k�sityst�
m��r�ajasta, j�rjestyksest�, kohteliaisuudesta ja soveliaisuudesta.
H�nen t�ytyi joka p�iv� istua piaanon ��ress�, h�nen oli istuminen
suorana p�yd�ss�, peseminen k�tens� rajattoman monta kertaa, h�nen
piti aina sanoa, minne l�hti. Eik� h�n t�st� kaikesta tahtonut
huolia. Oikeastaan ei is�k��n.

Rouva Dawesilla oli yksi ainoa luja tukikohta, josta voi alkaa.
Se oli lapsen rajaton usko �itins� t�ydellisyyteen. Rouva Dawes
sai h�nelle vakuutettua, ettei �iti ollut koskaan mennyt my�hemmin
nukkumaan kuin kello 8. H�n oli aina sit� ennen j�rjest�nyt
vaatteensa tuolille ja pannut kenk�ns� ulkopuolelle.

Siit�, mit� �iti oli tehnyt ja nimenomaan t�ydellisesti, h�n siirtyi
selitt�m��n, mit� �iti olisi tehnyt, jos olisi ollut Maritin sijassa,
ja varsinkin, mit� h�n ei olisi tehnyt, jos olisi ollut Marit. T�m�
oli vaikeampaa. Niinp� kun rouva Dawes vakuutti, ettei �iti koskaan
ollut ajanut polkupy�r�ll� edemm� kuin ett� h�net voitiin n�hd�.
"Mist�s sen tied�t?" kysyi Marit. -- "Sen tied�n siit�, etteiv�t
�itisi ja is�si koskaan olleet poissa toistensa luota". -- "Se on
totta, Marit", sanoi siihen is� iloiten, ett� kerrankin saattoi
todeksi vahvistaa sen, mit� rouva Dawes keksi; sill� eih�n enin osa
ollut lainkaan totta.

Mit� edemm� opetus joutui, sit� enemm�n se huvitti rouva Dawesia
itse��n ja sit� kiinte�mmin h�n sai lapsen valtaansa. Maritin
haaveilemisen, joka oli perint�� �idilt� ja uhkeassa kasvussa niin
kauan kuin is� kuunteli ja oli siit� mieliss��n, h�n otti asiakseen
juurittaa pois. Kerran kev��ll� Marit tuli kiireesti kotiin ja
kertoi is�lleen, ett� vanhassa puussa �idin ja h�nen mummunsa
hautojen v�liss�, vanhan puun kolossa, oli pikkuinen pes� ja siin�
pes�ss� pikkuruisia linnunmunia. "Ne tuovat sanaa �idilt�, eik�
niin?" Is� ny�k�ytti ja tuli h�nen mukaansa katsomaan. Mutta heid�n
l�hestyess��n lensi lintu ulos ja piipitti surkeasti. "Sanooko �iti,
ettei meid�n sovi menn� likemm�?" kysyi h�n is�lt��n. -- T�m� my�nsi.
"Se kai h�iritsisi �iti�?" kysyi h�n edelleen. Is� ny�kk�si. -- -- He
tulivat hyvin iloisina kotiin, puhuen koko ajan �idist�. Kun Marit
kertoi t�m�n rouva Dawesille, vastasi h�n: "Sellaista my�nt�� is�si,
jottei mielesi pahastuisi, lapsi kulta. Jos �itisi voisi sinulle
l�hett�� sanan, tulisi h�n itse." -- Sill� kumouksella, jonka n�m�
harvat, julmat sanat vaikuttivat, ei ollut m��r��k��n. Viel�p� ne
muuttivat h�nen suhteensa is��n. --

Koulu meni varmaa uraansa, kasvatus samaten, kunnes Marit oli
kolmentoista vuoden tienoilla, pitk�, hyvin laiha, suurisilm�inen,
tukka tuuhea, punainen, valkoinen hieno hipi� ilman pisamia, mist�
rouva Dawes oli ylpe�.

Silloin tuli er��n� p�iv�n� is� kirjastosta sis��n ja keskeytti
opetuksen. Semmoista ei ollut sattunut kaikkina niin� vuosina,
mit� se oli kest�nyt. Marit sai lupaa; rouva Dawes seurasi is��
kirjastoon. "Olkaa niin hyv� ja lukekaa t�m� kirje!"

Rouva Dawes luki ja n�ki, mist� h�nell� ei ennen ollut mit��n tietoa,
ett� se, joka seisoi h�nen edess��n ja katseli h�nt� kasvoihin, h�nen
lukiessaan, oli miljoonamies, eik� vaan kruunuissa, vaan dollareissa.
Sed�n kuolemasta saakka, jolloin ensiksi oli suoritettu etuk�teen
pankkisummia ja osakkeita, h�n ei ollut mit��n osinkoa nostanut
veljens� yhti�miehen� -- ja t�ss� oli nyt tulos.

"Onnittelen teit�", sanoi rouva Dawes ja tarttui h�nen oikeaan
k�teens� molemmin k�sin. H�nen silm�ns� kyyneltyiv�t. "Ymm�rr�n
teid�t, rakas Krog, te tahdotte, ett� t�stedes matkustetaan?" --
Anders Krog katsoi h�neen loistavilla silmill��n, leve�sti hymyillen.
"Onko teill� mit��n sit� vastaan, rouva Dawes?" -- "Ei, kun saamme
mukaan palvelijoita; olenhan min� jaloistani huono." -- "Niit� kyll�
saatte, ja kaikkialla pid�mme vaunut. Kai koulua voidaan jatkaa?"
-- "Voidaanko? Yh� vaan paremmin!" H�n s�teili ja itki, se suli
yhteen. H�n sanoi itse, ettei ollut koskaan tuntenut itse��n niin
onnelliseksi.

Pari viikkoa my�hemmin he kolmisin olivat palvelijoineen, piikoineen
l�hteneet Krogskogenista.




VALLANVAIHTO


Kului puolikolmatta vuotta, jona aikana is� k�vi muutamia kertoja
kotona, vaan ei kumpikaan toisista. Sitten he todenteolla tuumivat
asettua kes�ksi Krogskogeniin. Siin� mieless� he kaikki kolme olivat
nyt er��ss� Wienin muotiliikkeess�. Rouva Dawesin ja Maritin piti
saada uutta, varsinkin juuri Maritin, jonka vaatteet k�viv�t aina
pieniksi. Oli toukokuun ensi p�ivi�; nyt oli saatava kes�puvut.

"Meist� n�ytt�� molemmista, sek� is�st�si ett� minusta, ett�
sinun nyt olisi ruvettava pit�m��n pitki� hameita. Sin� olet niin
pitk�". Marit katsahti is��ns�, vaan t�m�n silm�t olivat kiintyneet
kankaisiin, joita oli heid�n eteens� levitetty. Rouva Dawes puhui
h�nen puolestaan. "Is�si on usein sanonut, ett� kun sin� k�velet
h�nen kanssaan, herrat niin katselevat sinun jalkojasi". -- Is� k�vi
levottomaksi; jopa myyj�t�rkin tiskin takana huomasi, ett� ilmassa
oli ukkosta. H�n ei ymm�rt�nyt heid�n kielt��n, mutta n�ki kaikkien
kolmen kasvot. Vihdoin is� kuuli, ett� Marit vastasi oudolla, vaan
yst�v�llisell� ��nell�: "Senk� vuoksi, ett� �idill� oli minun
ik�isen�ni pitk� hame, minullekin nyt on hankittava?" -- Rouva Dawes
loi kauhistuneena silm�ns� Anders Krogiin, mutta t�m� k��nsihe
poisp�in. Sitten Marit taas sanoi: "Kuules, Eva t�ti, tietysti sin�
silloin olit �idin luona? Sill� kertaa, kun h�n sai pitk�n hameen?
Vai oliko ehk� is�?"

Sitten ei en�� puhuttu pitk�st� hameesta. Ei puhuttu en��. He meniv�t.

Muuta ei tapahtunut. Itsest��n seurasi, ett� seuraavana p�iv�n� Marit
ei saapunutkaan lukutunnille, vaan ajoi is�n kanssa kaupungille
j�rjest�m��n tuota pukuasiaa. Lis�ksi, ett� he sielt� l�htiv�t
museoihin. He pitiv�t tapanaan kulkea ulkona joka p�iv�, kunnes
sielt� matkustettiin. Lukutunneista ei en�� tullut mit��n. Ik��nkuin
ei mit��n olisi tapahtunut, k�viv�t he illoilla kaikin kolmisin
konsertissa tai oopperassa tai teaatterissa. He tahtoivat k�ytt��
sit� aikaa, mik� en�� oli j�ljell�.

Kes�kuun alkup�ivin� he olivat K��penhaminassa. Siell� heit� odotti
kirje Klaus sed�lt�. J�rgen Thiis, h�nen ottopoikansa, oli p��ssyt
luutnantiksi; Klaus tahtoi pit�� kev�tjuhlan maalla huvilassaan, vaan
odotti, kunnes he joutuisivat kotiin. Milloin he saapuisivat?

T�st� oli Marit hyvin mieliss��n. Pulskan, pitk�n J�rgenin h�n tunsi.
Se oli piirin amtmanin poika, jonka �iti oli Klaus Krogin sisar.

Oli siis suunniteltava tanssijaispuku; neuvottelut olivat hyvin
lyhyet, kun ei kukaan puhunut ennakolta sanaakaan. Sen, mik� asiassa
oli j�nnitt�v��, eik� t�m�n hameen pit�isi olla pitk�, piti kukin
povessaan. Kun tuli se suuri hetki, ett� otettiin mittaa, kysyi
nainen, joka sen suoritti: "Neiti kai tahtoo pitk�n hameen?" Marit
katsoi rouva Dawesiin p�in, joka punastui. Mik� oli pahempaa: nainen
itsekin punastui. H�n joudutti mitan ottoa sen lyhyen hameen mukaan,
joka oli Maritilla yll�.

Kes�kuun kahdentenakymmenenten� p�iv�n� oli sitten tanssijaiset.
Helteinen p�iv� ilman aurinkoa. Vieraat seisoivat puutarhassa suuren
huvilan edess�, kun tuli se vene, joka toi Maritin ja h�nen is�ns�;
n�m� olivat viimeiset. Marit yksin nousi maihin. Vanha Klaus, pitk�,
kapea, tavattoman leveiss� housuissa, tulla k�pitti alas rantaan
h�nt� vastaan. Hatutta p�in ja kiilt�v� kalju p��laella ja kasvot
kosteina h�n pys�ytti Maritin k�denliikkeell�, katsoen sill� v�lin
Anders Krogin puoleen alas veneeseen: "Etk� tule sin�kin mukaan?"
-- "En, kiitos vaan!" Vene loittani. Nyt vasta h�n katseli Maritia,
jota rouva Dawes pitkiss� kirjeiss��n oli kuvannut suurimmaksi
kaunottareksi, mit� oli n�hnyt. H�n tuijotti, h�n kumarsi ja astui
l�hemm�, tuoksuen tupakalta, iso ep�puhdas suu avoinna hymyillen.
Tarjosi sitten k�sivartensa. Mutta Marit, jolla oli yll��n jalkoihin
asti ulottuva hihaton kaapu, ei ollut sit� huomaavinaan. Ukko
h�tk�hti, mutta seurasi yl�sp�in toisia kohti. Ja sitten h�n sanoi:
"T��lt� min� tulen tanssijaisten kuningattaren kanssa". Se loukkasi
Maritia, se loukkasi kaikkia, niin ett� alku ei ollut onnellinen.
J�rgen, joka oli siin� l�hinn�, riensi esille tarjoutuakseen ottamaan
vastaan h�nen kaapunsa ja hattunsa; mutta Marit tervehti kevyesti
ja astui ohitse. Siin� oli tyyli�. L�sn�olijain kesken alkoi heti
kuiskuttelu. Maritin tapa menn� ohitse, h�nen kasvonsa, ryhtins�,
k�yntins�, huikaiseva iho, loistavat silm�t, kaarevuus niiden
yl�puolella, nen�n hieno muoto... kaikki tyyni oli yht� ja kaikki
t�ydellist�. J�rgen Thiis oli poissa. H�n oli itse pitk�, solakka
mies Krogien mallia; mutta silm�t olivat aivan toisenlaiset. Nyt
ne olivat naulittuina oveen, josta Marit oli kadonnut. H�n odotti
portailla.

Ja kun Marit taas tuli ulos J�rgenin luo menn�kseen h�nen
k�sivarteensa nojaten toisten seuraan -- lyhyess� hameessa hele��
merensinist� silkkiharsoa, l�pin�kyv�t silkkisukat samaa v�ri�,
keng�t hopealta l�ikkyv�� silkki� muinaisaikaisine solkineen, niin
h�n oli kuin n�ky. Ihailu oli yksimielinen. Mist��n muusta ei puhuttu
ihan siihen asti, kun siirryttiin p�ytien ��reen. Eik� kuiskailu
h�nest� siell�k��n lakannut; siit� tuli kaupungin puheenaine. Ett�k�
niin puhdaspiirteiset kasvot niin loistavine silmineen valkoisen
valkoisessa hipi�ss� samalla olivat punaisen tukan s�dekeh�ss�?
Kaikki sopi korkeaan vartaloon liev�sti kaltevine hartioineen ja
rintakeh��n, joka viel� ei ollut t�ysin kehittynyt, mutta niin vapaa
ja itsen�inen, kuin voisi silt� avata napit. Ne k�sivarret, ne
ranteet, lanteen muodostus, jalat... se oli ihan lystik�st�, sill�
parvi nuoria herroja v�itti mit� kiivaimmin, ett� nilkat olivat paras
osa, niiden vertaa ei ollut pohjoismaissa. Niin kapeat, sellainen
nouseva py�ristys yl�sp�in --? Ei ikin�!

J�rgen Thiis unhotti puhumisen, viel�p� hyv�ksi aikaa sy�misenkin,
mik� muuten h�nest� oli hauskinta. H�n seurasi Maritia kuin unessa
k�vij�. Maritia ei saatu n�hd� muutoin kuin takana tai vieress� aina
J�rgen.

Tanssijaisten vuoksi olivat h�nen is�ns� ja rouva Dawes saapuneet
kaupungissa olevaan kotiin. Aamun koitteessa he her�siv�t meluavaan
puheeseen ja nauruun ulkoa, mies- ja nais��nisiin hurraahuutoihin.
Juhlavieraat saattoivat Maritia kotiin.

Seuraavana p�iv�n� k�vi vanhusten luona sukulaisia ja yst�vi�. Ne
aikuisemmat, jotka olivat olleet iltamassa mukana, pitiv�t Maritia
kauneimpana, mit� miesmuistiin olivat n�hneet. Vanha Klaus oli
kello yhdeks�n aikaan illalla soutanut ja tallustanut kaupunkiin,
noutaakseen pari yst�v�� vaan katsomaan.

Iltapuolella ilmestyi J�rgen virkapuvussa ja uusissa hansikkaissa.
H�n otti "vapauden" kysy�, miten neiti jaksoi. Neiti ei viel� ollut
liikkunut huoneestaan.

Kun Marit vihdoin tuli, oli h�nen mielens� ihan muissa asioissa
kuin eilen. Sen tunsi rouva Dawes heti. My�sk��n ei tanssijaisten
kuningatar kertonut juhlasta mit��n. H�n rajoittui vaan kysym��n,
olivatko he her�nneet? Sitten h�n s�i. Siit� p��sty��n ja tultuaan
taas toisten luo, mainitsi h�nen is�ns�, ett� J�rgen oli k�ynyt
tiedustamassa, miten h�nen laitansa oli. Marit hymyili. Rouva Dawes:
"Etk� pid� J�rgenist�?" -- "Kyll�." -- "Miksi siis hymyilit?" --
"H�n s�i niin paljon." -- Nyt is� puuttui puheeseen nauraen: "Niin
h�nen is�ns�kin, amtmani, tekee! Ja aina h�n valikoi sen, mik� on
makeinta." -- "Ihan niin." --

Rouva Dawes istui odottaen, mit� nyt oli tulossa; sill� jotakin
tuli; Marit meni ulos; hetken kuluttua h�n n�ytt�ytyi hattu p��ss�
ja p�iv�nvarjo k�dess�. "Aiotko menn� ulos?" kysyi rouva Dawes.
Marit seisoi vet�en hansikkaita k�siins�. "Min� menen tilaamaan
k�yntikortteja." -- "Eik� sinulla ole k�yntikortteja?" -- "On, mutta
entiset eiv�t minulle en�� sovi." -- "Miksi ei?" sanoi rouva Dawes
hyvin ihmeiss��n; "sinusta ne ennen olivat niin kauniita. Silloin
Italiassa." -- "Kyll� niin, -- mutta juuri nimi ei en�� minulle sovi,
luulemma." -- "Nimesik�?" Molemmat nostivat silm�ns�. Marit: "Minusta
tuntuu ihan, ettei se en�� ole minun."

-- "Vai ei Marit sinulle sovi?" sanoi rouva Dawes. Is� lis�si hiljaa:
"Se oli �itisi nimi." Marit ei heti vastannut; h�n tunsi is�n
s�ik�ht�neen katseen. -- "No mink� nimen tahdot, lapsonen?" sanoi
taas rouva Dawes. "Mary." -- "Mary?" -- "Niin. Se sopii paremmin, --
luullakseni." Toisten ��net�n ihmettely n�ytti h�nt� rasittavan. H�n
sanoi: "Aiommehan k�yd� my�s Amerikassa. Siell� sanotaan Mary." --
"Mutta sinut on kastettu Maritiksi", yritti vihdoin h�nen is�ns�. --
"Mit� se tekee?" -- Rouva Dawes: "Se on sinun papinkirjassasi, lapsi;
se on sinun nimesi." -- "Kyll� niin, asiakirjoissa se kai lienee,
vaan ei minussa." Molemmat toiset tuijottivat.

"T�m� tuntuu is�st�si raskaalta, lapsi." -- "Is�h�n voi vastakin
kernaasti sanoa minua Maritiksi." -- Rouva Dawes katsoi h�neen
murheellisena eik� puhunut en��. Marit oli saanut hansikkaat
k�siins�. "Amerikassa minua sanotaan Maryksi. Sen tied�n.
T�ss� minulla on mallikortti. Eik� se n�yt� hyv�lt�?" H�n otti
k�yntivihosta esille oikein pienen kortin. Rouva Dawes katsahti
siihen ja ojensi sen Anders Krogille. Hienoilla kirjaimilla hienolla
paperilla oli: "Mary Krog".

Is� katseli sit� kauan aikaa. Laski sen sitte k�dest��n p�yd�lle,
tarttui sanomalehteens� ja oli lukevinaan.

"Minun on paha mieli, is�, ett� sin� otat sen silt� kannalta." --
Anders Krog toisti hiljaa nostamatta silmi��n lehdest�: "Marit on
�itisi nimi." -- "Min�kin pid�n �idin nimest�. -- Mutta se ei sovi
minulle."

Sen sanottuaan h�n l�hti ulos, hiljaa. Rouva Dawes, joka istui
akkunan ��ress�, silm�ili alas kadulle h�nen j�lkeens�. Anders Krog
pani pois lehden; h�n ei voinut lukea. Rouva Dawes tahtoi koettaa
h�nt� lohduttaa. "Siin� on jotakin", sanoi h�n; "Marit ei en��
h�nelle sovi."

-- "H�nen �itins� nimi", toisti Anders Krog. Kyyneli� vier�hteli.




KOLMEA VUOTTA MY�HEMMIN


Kolmea vuotta my�hemmin Pariisissa, kauniina kev�tp�iv�n� sateen
j�lkeen, ajoi Mary sukulaisensa Alice Clercin kanssa pitkin _avenue
bois de Boulogne'_a mets�n edess� olevaa kullattua porttia kohti.
N�m� kaksi olivat tutustuneet Amerikassa, he olivat taas tavanneet
toisensa t��ll� Pariisissa viime vuonna. Alice Clerc asui nyt
is�ns� kanssa Pariisissa. Ukko Clerc oli ennen ollut New-Yorkin
suurin taidekauppias, nainut norjalaisen neidon, Krogien sukua.
Vaimonsa kuoltua h�n myi tavattoman ison liikkeens�. Tyt�r oli
kasvatettu taiteen avulla, saaden siin� perusteellista opetusta. H�n
oli n�hnyt koko maailman museot ja mukanaan laahannut is�ns� ihan
Jaapaniin asti. Heid�n hotellinsa _champs Elys�es'ss�_ oli t�ynn�
taide-esineit�. Siell� h�nell� oli kuvaamonsakin, h�n harjoitti
kuvanveistoa. Alice, joka ei en�� ollut nuori, oli tukeva, lihonnut,
hyv�nluontoinen ja pirte�.

T�n� vuonna tulivat Anders Krog ja h�nen seurueensa Espanjasta.
Molemmat yst�v�tt�ret istuivat juuri puhelemassa er��st� Maryn
muotokuvasta, joka oli Espanjasta l�hetetty Alicelle ja kulki
edelleen Norjaan. Alice v�itti, ett� taiteilija ilmeisesti oli
tavoitellut yht�l�isyytt� Donatellon "pyh�n Cecilian" kanssa.
P��n asennossa, silm�n muodossa, niskalinjassa ja puoleksi
avoimessa suussa. Vaan miten hauska tuollainen yritys saattoikin
olla, siit� oli sittenkin vahinkoa n�k�isyydelle. Niinp� oli
muotokuvalle haitaksi, ettei silmi� n�kynyt; olivathan ne luodut
maahan kuin Donatellon kuvassa. Mary nauroi; saadakseen juuri t�t�
yhdenkaltaisuutta esille h�n oli maalauttanut kuvansa.

Nyt Alice kertoi norjalaisesta insin��riupseerista, jonka h�n tunsi
siit� saakka, kun kes�isin oli �itins� kanssa k�ynyt Norjassa.
Upseeri oli n�hnyt muotokuvan h�nen luonaan ja rakastunut. -- "Vai
niin", sanoi Mary muissa mietteiss�. -- "Se ei ole mik��n tavallinen
mies, ota huomioosi; eik� tavallinen rakastuminenkaan." -- "Ent�s
sitten?" -- "Min� vaan sanon sinulle ennakolta. H�n tietysti tapaa
sinut minun luonani." -- "Onko se tarpeellista?" -- "Kovinkin. Sill�
muuten saan min� k�rsi�." -- "Onko h�n siis vaarallinen?" Alice
nauroi. "Ainakin minulle!" -- "Kas, kas! No se on eri asia." --
"Nyt sin� ymm�rr�t minua v��rin. Odota, kunnes saat h�net n�hd�."
-- "Onko h�n niin pulska?" -- Alice nauroi: "Ei, h�n on kerrassaan
ruma! -- Niin, odota nyt." -- He ajoivat edemm�, tungos paisui;
t�n��n oli runsaasti v�ke� liikkeell�. -- "Mik� h�nen nimens� on?"
-- "Frans R�y." -- "R�y? Se on meid�n naisl��k�rimme nimi. Neiti
R�y." -- "Niin, se on h�nen sisarensa; h�n puhuu sisarestaan usein."
-- "Neiti R�yll� on komea vartalo." -- Nyt Alice nousi istualtaan:
"Ent� h�nen veljell��n? Kun k�velen h�nen kanssaan kadulla, k��ntyv�t
ihmiset katsomaan h�nt� viel� kerran. T�ys' urho! Mutta ei mik��n
pussimainen. Ei, hyvin pitk�, solakka." -- "Siis harjaantunut?"
--"Tavattomasti. Mist��n h�n ei ole niin ylpe� eik� h�n mit��n niin
mielell��n n�yt� kuin voimaansa!" -- "Onko h�n siis tuhma?" --
"Tuhmako? Frans R�y?" -- Alice istuutui taas taap�in eik� Mary en��
kysellyt.

He olivat my�h��n ulkona; loppumattomia vaunujonoja kulki heid�n
ohitseen taas kotiap�in mets�st�. Avenue'n kaikki kolme isoa ajotiet�
olivat t�ynn�. Mit� enemm�n he l�hestyiv�t rautaporttia, jonka
luona tiet supistuivat yhdeksi, sit� tihe�mpi� olivat vaunujonot.
T�m� n�ytelm� vaaleita ja moniv�risi� kev�tpukuja ensim�isen�
aurinkoisena p�iv�n� sateen j�lkeen oli laadultaan ainokainen n�ky.
�sken puhjenneiden puiden v�liss� n�yttiv�t vaunut t�ytel�isilt�
kukkakoreilta vihannuuden keskell�, toinen toisensa per�ss�,
toistensa vieress�, ilman alkua, ilman loppua.

Rautaportin l�hell� he joutuivat liki aaltoilevaa k�velij�in
joukkoa. Mutta juuri kun he olivat p��sseet sis�puolelle, paisuu
levoton liike oikealta vasemmalle. Oikealla puolen on kai jotakin
n�kyviss�, mit� ei t�nne asti n�hd�. Jotkut kirkuivat ja viittailivat
sis��np�in j�rvi� kohti, vaunut ajoivat komennon mukaan sivulle
tai poikkiteille, liike eneni, pian se oli yleinen. Santarmit ja
mets�nvartijat h��r�iliv�t eri puolilla, vaunut ahdattiin niin
yhteen, etteiv�t en�� p��sseet liikahtamaankaan. Leve� keskik�yt�v�
oli pian tyhj�n� pitk�n matkaa alasp�in. Kaikki kurkottivat,
kaikki kyseliv�t, -- tuolta se tuli! Raivoisa hevospari, per�ss�
isot vaunut. Pukilla n�htiin sek� kuski ett� _groom_. Siell� oli
varmaankin ollut taistelua, koska ehdittiin tyhjent�� ajotie, tai
hevoset olivat pillastuneet jo kaukana. T��ll� ylh��ll�, portin
sis�puolella, olivat kaikki vaunut h�vinneet keskialalta; Alicen
ajoneuvot olivat melkein ��rimm�isin� vasenta jalkak�yt�v�� vasten.
He kuulevat takaap�in huutoja; arvatenkin tyhjennet��n koko avenue.
Mutta kukaan ei sinne katso, kaikki eteenp�in. Komea valjakko
hurjassa vimmassa yl�sp�in heit� kohti. Uteliaisuuden kiihkossa
aaltoilivat v�kijoukot molemmin puolin edestakaisin. Arat ihmiset
portin ulkopuolella huusivat: "Portit kiinni!" -- Raivoisa kielto,
tuhat��ninen iva oli heille vastauksena sis�puolelta. Vaunuissa
olivat kaikki nousseet pystyyn, ihmisi� seisoi istuimilla. My�s
Alice ja Mary. Hevosten vauhti n�kyi kasvavan, mit� l�hemm�ksi
ne joutuivat. Kuski ja _groom_ pitiv�t ohjaksista, mink� ikin�
jaksoivat; mutta se vaan yllytti elukoita. Vaunuista pisti esille
yl�ruumiinsa mies, jolla oli p��ss� korkea hattu, luultavasti
n�hd�kseen, miss� h�nen olisi taitettava niskansa. Muutamat koirat
seurasivat kiukkuisesti r�histen, t��ll� ylemp�n� ne houkuttivat
useampia radalle, vaan ne eiv�t tohtineet hyp�t� l�helle. Kun pari
kolme kuitenkin uskalsi, t�rm�siv�t ne yhteen, niin ett� yksi
keikahti nurin ja j�i alle. Vaunut hyp�htiv�t, koira parkasi -- sen
toverit vaikenivat hetkeksi.

Silloin irtautuu v�kijoukosta mies t��ll� rautaportin l�hell� ja
astuu keskelle rataa. Ihmiset kiljuivat h�nelle, he heiluttivat
keppej� ja sateenvarjoja, he uhkasivat. Pari santarmia rohkeni astua
muutamia askelia h�nen per�ss��n ja viittaili ja huusi; samoin teki
muuan mets�nvartija t�ll� puolen. Vaan juoksi hyvin peloissaan
takaisin. V�litt�m�tt� n�ist� huudoista ja uhkauksista mies piti
silm�ll� hevosia. Siirtyi vasemmalle, oikealle, taas vasemmalle...
ilmeisesti rynn�t�kseen vastaan.

Heti kun v�kijoukko t�m�n �lysi, se vaikeni, tulipa sellainen
hiljaisuus, ett� voitiin kuulla lintujen laulavan puissa. Kuulla
kumea, kaukainen kaiku j�ttil�iskaupungista, joka ei koskaan vaikene,
ilmanhenk�yksen t�nne kantamana. Siit� tuli yksitoikkoinen pohjas�vel
lintujen viserrykseen. Merkillist�, ett� hevoset seisoivat yht�
j�nnityksess� kuin ihmiset; ne eiv�t liikuttaneet jalkaansakaan. Vain
koirat olivat taas toimessaan.

Sitten tuo villi kulkue saavutti radalla seisovan miehen. H�n k��ntyy
nuolennopeasti samalle taholle kuin hevoset, juoksee niiden mukana ja
heitt�ytyy sitten kiinni l�himm�n kylkeen...

"Se on h�n!" huusi Alice kalmankalpeana, tarttuen rajusti Maryyn,
niin ett� molemmat olivat kaatua. Nais��net kirkuivat kime�sti ja
hurjasti. Mies��nten kaikuva karjunta tuli per�st�. Nyt h�n riippui
l�himm�ss� hevosessa, Alice sulki silm�ns�, Mary k��ntyi poisp�in.
Juoksiko h�n mukana vai laahattiinko h�nt�? Seisauttaa niit� h�n ei
voinut!

Taas muutamia sekuntia kamalan hiljaa, vain koiria ja hevosten
kavioita kuului. Sitten lyhyt huudahdus, sitten tuhansia, sitten
riemu, raju loppumaton riemu. Liehuvia nen�liinoja, hattuja ilmaan
ja p�iv�nvarjoja. V�ki tunkeutui taas avenuelle molemmilta sivuilta
kuin raju tulva. T��ll� ylh��ll� se t�yttyi silm�nr�p�yksess�.
Raivostuneet hevoset seisoivat vaahdosta m�rkin� ja v�risiv�t ihan
likell� Alicen vaunuja. H�n n�ki harmaan englantilaisen, kookkaan
vanhuksen, jolla oli valkea parta ja korkea hattu, h�n n�ki nuoren,
pitk�n lady'n riippuvan ukon k�sivarressa, ja h�n kuuli t�m�n
sanovan: _"Well done, young man!"_

Kuului naurun r�h�kk��. Ja vasta nyt Alice n�ki h�net, jota se
koski, pit�m�ss� kiinni hevosen sieramista, hatutta p�in, liivit
revittyin� hajalle, k�si veress� ja kasvot hikisin�, kiihdyksiss�,
nyt lystillisesti k��ntynein� englantilaisia kohti. Ihan samassa
hetkess� h�n �kk�si Alicen. T�m�p� yh� seisoi vaunujen istuimella.
Viipym�tt� h�n j�tti hevoset ja vaunut ja englantilaiset ja raivasi
itselleen tien Alicea kohti: "Hyv� yst�v�, pelastakaa minut t�st�
lystist�!" sanoi h�n h�t�isesti. Ennenkuin Alice vastasi tai edes
p��si istuimelta alas, saatikka ennenkuin _groom_ ehti hyp�t� alas
istuimeltaan, oli h�n avannut vaunujen oven ja seisoi heid�n luonaan.
H�n auttoi ensin Alicea, sitten t�m�n yst�v�� alas istuimilta.
Sitten h�n sanoi kuskille ranskaksi: "Viek�� minut kotiini niin
pian kuin p��sette irti. Muistatte kai osoitteen." -- "Kyll�, herra
kapteeni", vastasi kuski kunnioittavasti tervehtien ja ihmettelevin
silmin. Kun Frans R�y sitten aikoi istuutua, v��ntyiv�t h�nen
kasvonsa, ja jalkaansa tarttuen h�n manasi: "�h hemmetti, se sika
on survonut minua! Nyt vasta se tuntuu." Samassa h�n n�ki Maryn
suuret, ihmettelev�t silm�t; h�n ei ennemmin ollut Maryyn katsonut,
ei edes silloin, kun auttoi h�nt� alas istuimelta. H�nen kasvojensa
ilme muuttui niin rajusti ja niin perin lystillisesti, ett� molemmat
naiset purskahtivat nauruun. H�n tavoitteli hattuaan verisell�
k�dell� -- ja huomasi, ett� hattu oli h�vinnyt. Silloin h�nkin nauroi.

Sill� v�lin kuskin onnistui ohjata vaunuja muutamia metri� eteenp�in
ja alettiin k��nty�.

"Niin, minun ei kai tarvitse sanoa, ken h�n on?" nauroi Alice. "Ei!"
vastasi R�y ja tuijotti, niin ett� Mary punastui.

"Mutta kuinka ihmeess� te uskalsitte?" sanoi Alice. "No ei se niin
vaarallista ole kuin luulisi", vastasi R�y k��nt�m�tt� silmi��n
Maryst�. "Se on oikeastaan vaan temppu. Min� olen sen tehnyt kahdesti
ennen." H�n puhui vaan Marylle. "Min� huomasin heti, ett� vaan
toinen hevonen oli menett�nyt j�rkens�; toisen t�ytyi kulkea mukana.
Ja silloin min� k�vin hulluun k�siksi. Huh, mink� n�k�inen min�
olen!" Nyt vasta h�n havaitsi, ett� liivit olivat repeytyneet, kello
poissa ja verinen k�si tahrasi vaatteita. Mary tarjosi h�nelle
nen�liinaansa. R�y katseli hienoa, kirjailtua vaatetta ja sitten
Mary�: "Ei, neiti, se olisi samaa kuin neuloa koivunparkkia silkill�."

R�y asui ihan likell�, oikealla puolen rautaportista, niin ett�
oltiin piankin perill�. Syd�mellisesti kiitt�en ja tarjoomatta
verist� k�tt��n h�n astui vaunuista.

Kun h�n ontuen poistui jalkak�yt�v�n poikki, kookkaana, mahtavana,
ja vaunut k��ntyiv�t, kuiskasi Alice englanninkielell�: "Kun
saisi k�ytt�� tuollaista mallia, Mary!" -- Mary katsoi h�neen
kummastuneena: "Niin, eik� se k�y p�ins�?" -- Alice katseli Mary�
viel�kin kummastuneempana: "Alasti min� tarkoitan." Mary melkein
hyp�hti istuallaan, kumartui sitte eteenp�in ja katsoi Alicea ihan
l�helt� kasvoihin. Alice kohtasi h�nen silm�yksens� h�rn��v�ll�
naurulla.

Mary nojautui taap�in ja tuijotti.

       *       *       *       *       *

Frans R�yn t�ytyi jalkansa vuoksi pysy� hiljaa muutamia p�ivi�.
Kun h�n taas ilmoitti saapuvansa Alicen luo, toimitettiin t�st�
sopimuksen mukaan sana Marylle. Mutta Maryn valtasi sellainen
levottomuus, ettei h�n tohtinutkaan l�hte�. Seuraavalla kerralla ajoi
h�net sinne uteliaisuus, tai mik� lie ollut. Vaan h�n tuli my�h��n,
ja heti kun h�n taas oli joutunut Frans R�yn eteen, toivoi h�n, ettei
koskaan olisi tullut. R�yss� oli jotakin niin voimaper�ist�, ett� se
tuntui t�st� hienosta naisesta ahdistavalta, melkein loukkaavalta.
Maryn olemus aaltoili, h�n seurasi R�yt� silmin ja korvin; ajatukset
suhisivat ja veri niiden mukana. Tottahan se kerran haihtuu, tuumi
h�n. Mutta niin ei k�ynyt Alicen ihastus tai oikeammin rakastuminen,
kuultava ja n�ht�v� joka sanassa, joka katseessa lis�si huimausta.
Oliko R�y todella niin ruma? Tuo leve�, pystysuora otsa, nuo pienet
s�ihkyv�t silm�t, kiinni puristettu suu, ulkoneva leuka osoittivat
yhdess� jotakin tavattoman voimakasta, mutta se k�vi hauskaksi sen
kautta, ettei h�nell� melkein ollut nen��. Hauskaa oli my�s enin osa
siit�, mit� h�n puhui. Niin ikuisesti hyv�ll� tuulella ja lystik�s,
ett� h�nest� r�iskyi, niin loppumattoman t�ynn� p��h�npistoja.
H�nen ulkonainen k�yt�ksens� ei ollut raju; p�invastoin h�n oli
itse kohteliaisuus, huomaava, joskus mielistelev�. Se johtui
h�nen ylen valtavasta olennostaan. Tuollainen r�iske tuli yksin
puheesta ja silmist�. Mutta h�nen muotonsa vaikutti osaltaan, h�nen
v�kev� k�tens�, h�nen kokoon ahtautunut jalkansa, joka oli pelkk��
jalkarintaa, h�nen hartiansa, niskansa, rintakeh�ns�, puhuivathan
nekin, ne vahvistivat, ne todistivat. Niist� ei p��ssyt hetkeksik��n
rauhaan. Ja puhe oli herke�m�t�nt�.

Mary ei tuntenut muuta keskustelumuotoa kuin kansainv�lisen
seuratavan. Kevytt� puhelua ilmasta, p�iv�n tapauksista,
kirjallisuudesta ja taiteesta, satunnaisuuksista matkalla tai
oleskelun aikana, kaikki tyyni puolentoista kyyn�r�n p��st�. T��ll�
sit� vastoin oli kaikki yksil�llist� ja ihan l�hell�. Lis�ksi
h�n tunsi itse vaikuttavansa R�yhyn kuin viini. R�y p�ihtyi yh�
pahemmin ja k�vi vallattomammaksi. Se vaikutti repiv�sti, se vei
turvallisuuden. Niin pian kuin Mary soveliaisuuden kannalta saattoi
l�hte�, katosi h�n, huumaantuneena, mieli sekaisin, oikeastaan
hurjassa paossa. H�n lupasi itselleen juhlallisesti, ettei koskaan
en�� sinne menisi.

Vasta my�hemmin p�iv�ll� h�n meni tapaamaan is��ns� ja rouva Dawesia.
H�n ei kertonut kohtauksestaan mit��n. Eip� h�n edellisell�k��n
kerralla ollut puhunut. Rouva Dawes pyysi h�nt� katsahtamaan
korttiin, joka oli p�yd�ll�. -- "J�rgen Thiis? Onko h�n t��ll�?" --
"H�n on ollut t��ll� koko talven. Nyt vasta h�n oli kuullut meid�n
tulleen." -- "H�n pyysi sanomaan sinulle terveisi�", huomautti is�;
h�n istui tapansa mukaan lukemassa.

Se tuotti ihan lepoa, kun vaan ajatteli J�rgen Thiisi�. Talvella
viime vuonna olivat h�n ja J�rgen olleet useasti yhdess� t��ll�
Pariisissa. Monessa tilaisuudessa oli J�rgen ollut h�nen
kavaljeerinaan; niinp� julkisissa tanssijaisissa _Elys�es'ss�_ ja
_h�tel de Ville'ss�_. Sellaisena kavaljeerina, josta h�nell� oli
kaikin puolin kunniaa. Pulska, hieno, kunnioittava. Is� kertoi, ett�
J�rgen aikoi siirty� diplomatiaan. "Siihen tarvittaneen toki varoja?"
sanoi Mary. "H�n saa peri� Klaus sed�n" -- vastasi rouva Dawes.
"Oletko siit� varma?" -- "Varma en ole." -- "Eik� ole totta, ett�
Klaus set� on h�vinnyt hyv�n joukon viime aikoina?" Rouva Dawes oli
vaiti. Is� vastasi: "Saattaa olla." -- "Auttaako h�n edes J�rgeni�?"
Ei kumpikaan vastannut. "Eip� J�rgenill� n�y siis olevan kovin
mainioita toiveita", sanoi Mary puheen p��tteeksi. --

Frans R�yll� oli Pariisissa muuan teht�v� hallitukselta, ja siksi
h�n usein oli poissa. Nyt juuri oli n�in laita, niin ett� Mary oli
turvassa. Vaan h�nen tullessaan kerran varhain aamulla Alicen luo,
heid�n kun piti yhdess� l�hte� kaupungille -- istui siell� Frans
R�y! T�m� hyp�hti seisaalle ja Mary� vastaan. H�nen silmist��n valui
ihailua ja iloa, h�n tarttui Maryn k�teen molemmin kourin. Mit��n
s�teilev�mm�n onnellista ei Mary ollut ennen n�hnyt. Mary tunsi
kovasti punastuvansa. Alice nauroi, ja se vaan teki asian pahemmaksi.
Mutta R�yn puheliaisuus auttoi heid�t pulasta. T�n��n se n�et oli
tavaton h�nelle itselleenkin. H�n oli juuri tullut mahdottoman
isosta tehtaasta, ja sinne h�n sy�ksi ja veti heid�t mukaansa.
Puolialastomat miehet kuokkineen pitkin kiehuvan metallin virtaa,
tulipunaista, porehtivaa, -- koneiden valtavuus ja siell� ihmiset
alla kuin varovat muurahaiset j�ttil�ismets�ss�. H�n koetti heille
selitt�� yksityiskohtiakin. Se onnistui t�ydellisesti; mutta se vei
aikaa ja sit� kesti siihen asti, kun molempien yst�vysten piti l�hte�.

Heid�n istuessaan vaunuissa oli Alicen mieli hyvin hilpe�. Olihan
niin ilmeisen selv��, ett� Frans R�y oli t�n��n vahvasti vaikuttanut.
--

P�iv�� my�hemmin Mary l�hti Pariisista automobiililla yhdess� er��n
amerikalaisen avioparin kanssa. H�n oli poissa muutamia p�ivi�.
Mutta ensim�inen, mit� h�n takaisin tultuaan teki, oli k�ynti Alicen
luona. Ihan oikein: siell� istui Frans R�y! Sek� h�n ett� Alice
hyp�htiv�t pystyyn suuressa riemussa, Alice tuli h�nt� vastaan,
syleili ja suuteli: "Karkuri, karkuri!" huusi h�n. Liian v�h�n
on taas sanoa, ett� Frans R�yn silm�t kimaltelivat; ne ampuivat
kuningastervehdyksi�. Siit� silm�nr�p�yksest� alkain, kun Mary
h�nt� tervehti, ei h�nen puheensa lakannut. H�n oli niin tuhmasti
rakastunut, ett� Alicea alkoi pelottaa. Onneksi h�nen t�ytyi
keskeytt��; h�nen oli suoritettava muuan toimi. Mary j�i viel�
h�nen j�lkeens�, mieli kuohuksissa, myrsky ei ottanut tauotakseen.
Alice huomasi sen ja tahtoi h�nt� tyynnytt�� yritt�m�ll� hartaasti,
huolestuneesti selitt�� Frans R�yt�. Mutta se vaan h�mmensi; Mary
l�hti.

Iltapuolella, tullessaan toisten puheille - h�n oli lev�nnyt, h�nen
oli tarvinnut lev�ht�� -- h�n kuuli piaanonsoittoa. H�n �lysi heti,
ett� siell� oli J�rgen Thiis hauskuttamassa vanhuksia. J�rgen oli
todella taiteilija, ja h�n piti siit� soittimesta, mik� heill�
oli. Sen oli m��r� seurata heit� Norjaankin. Mary astui ihan h�nen
luokseen, kiitti h�nt� siit�, ett� h�n oli niin huomaavainen is��
ja Eva t�ti� kohtaan; paha kyll�, heid�n t�ytyi niin usein olla
yksin. H�n vastasi, ett� h�nest� oli ��rett�m�n iloista, kun h�nen
soittoonsa pantiin arvoa, ja ett� piaano oli viettelev�, tosiaan ensi
luokan kone. Keskustelu p�iv�llisen kuluessa ja sen j�lkeen osoitti
Marylle, kuinka nuo kolme olivat toisiinsa tottuneet; he voivat olla
ilmankin h�nen seuraansa.

H�n oli syd�mest��n kiitollinen siit�, ett� heill� oli niin hauska
iltahetki. Siin� puhuttiin paljon kodista, vanhukset ik�v�itsiv�t.

Heti kun h�n oli mennyt, sanoi rouva Dawes: "Onpa se J�rgen hauska ja
sivistynyt!" -- Is� katsoi Maryyn ja hymyili. "Mit� sin� hymyilet,
is�?" -- "Muuten vaan", h�n hymyili enemm�n. "Tahdot kai tiet��,
mit� min� h�nest� arvelen?" -- "Niin, mit� sin� pid�t h�nest�?"
Rouva Dawes oli pelkk�n� korvana. "Kyl-l�." -- "Sin� venyttelet!" --
"E-en." -- "No kuinkas --?" -- "Oikeastaan pid�n h�nest� paljon." --
"Mutta siin� on sent��n jotain --?" Nyt Mary hymyili. "Minusta ei ole
hauskaa, ett� h�nen silm�ns� ik��nkuin imev�t minut itseens�." Is�
nauroi: "Ihan kuin ruokaa? Niink�?" -- "Juuri niin!" -- "Elinhaluinen
mies, huomaa se, -- kuten h�nen is�ns�kin." -- "Mutta samoin kuin
h�nen is�ll��n on h�nell�kin niin monta muuta hyv�� ominaisuutta",
puuttui siihen rouva Dawes. "Niit� h�nell� on", sanoi Anders Krog
vakavasti. Mary ei siihen vastannut. H�n sanoi hyv�� y�t� ja tarjosi
h�nelle otsansa suudeltavaksi. -- --

Pari p�iv�� sen j�lkeen, varhain aamulla, meni Mary tapaamaan
Alicea h�nen ty�huoneessaan pihan puolella. Anders Krog oli n�hnyt
vanhaa kiinalaista posliinia, jota h�nen teki mieli; mutta siihen
oli tarpeen saada Alicen neuvo. T�h�n aikaan p�iv�� ja ty�huoneessa
saattoi Mary varmasti tiet�� tapaavansa Alicen yksin. Tavallisesti
kuitenkin mallineen.

H�n meni suoraan sis��n, puhumatta portinvartijalle. Alice tuli
itse avaamaan. H�nell� oli yll��n ty�puku ja h�nen k�tens� oli
likaantunut, niin ettei h�n voinut tarjota sit� Marylle. "Onko siell�
malli?" kuiskasi Mary. "Kohta saan", vastasi Alice kummallisesti
hymyillen ja hiljaa; "malli odottaa viereisess� huoneessa. Vaan tule
nyt!" Kun Mary tuli perille verhon eteen, n�ki h�n, miksi malli
odotti toisessa huoneessa; Frans R�y istui t��ll�. N�in varhain ja
syviss� mietteiss�. H�n ei edes huomannut heid�n tuloaan. Ensi kerran
Mary nyt n�ki h�net vakavana. Se sopi miehekk��seen muotoon ja h�nen
ilmeiseen voimaansa verrattomasti paremmin kuin mik��n vallaton
lystikk�isyys. "Katsokaa toki, kuka on tullut!" sanoi Alice. Frans
R�y hyp�hti seisaalleen. -- -- --

Sen p�iv�n keskustelu k�vi vakavaksi. Frans R�y oli raskaalla
mielell�; Maryn ei ollut vaikea k�sitt��, ett� juuri h�nest� he
olivat puhuneet.

Siksi he olivat hieman h�mill��n kaikki kolme. Kunnes Alice otti
puheen ainetta aamulehdist�. Kaksi murhaa mustasukkaisuudesta,
niist� toinen kovin kauhea, oli p�yristytt�nyt heit� kaikkia,
varsinkin Frans R�yt�. H�n v�itti, ett� romaanilaisten kansojen
avioliittok�sitys oli kotoisin silt� ajalta, jolloin vaimo oli miehen
omaisuutta ja uskottomuus siis rangaistiin kuolemalla. Kristinuskon
kautta oli tosin my�s v�hitellen mies tullut vaimon omaksi. Etenkin
katolisissa maissa. Niiss� he sen vuoksi murhasivat toisiaan kilpaa,
mies vaimonsa ja vaimo miehens�. T�st� ruvettiin vaihtamaan sanoja.
Mary oli my�s sit� mielt�, ettei kumpikaan aviopuoliso omistanut
toistansa. Ne olivat vapaita yksil�j� ja saivat m��r�t� kumpikin
kohtalonsa. Avioliiton j�lkeen samoin kuin sit� ennenkin. Vain
rakkaus m��r�si. Jos rakkaus loppui, koska kehitys teki toisen tai
molemmat toisenlaisiksi kuin mit� olivat avioliittoon menness��n tai
jos toinen heist� tapasi jonkun, joka valtasi sielun ja ajatukset ja
k��nsi el�m�n toiselle uralle, niin piti hylj�tyn tyyty� siihen. Ei
tuomita tai murhata. Mutta Frans R�y ja h�n joutuivat erimielisiksi,
kun harkittiin, mik� oikeudenmukaisesti voisi erottaa aviopuolisot.
Varsinkin kun he kajosivat siihen, mink� pit�isi heit� pid�tt��.
Mary oli t�ss� paljoa vaateliaampi kuin toinen. Frans R�y ehdotti
leikill��n, ett� Maryn piti sanoa: "aviopuolisoilla on t�ysi vapaus
erota; mutta he eiv�t saa sit� k�ytt��!" Toinen taas ehdotti, ett�
Frans R�y sanoisi: "aviopuolisoiden on nimenomaan erottava; ellei
heill� ole todellista perustetta, pit�� heid�n lainata joku!"

He joutuivat t�ss� keskustelussa syvemm�lle kuin sanoihin. Frans
R�yt� vieh�tti h�ness� kuin uusi laji kauneutta se, ett� Mary oli
niin perin itsen�inen. Se loi uutta loistoa kaikkeen muuhun. Se ei
ollut vallanhimoa. Se oli vaan suojaa, mutta korkeinta. Koko olento
yhtyi siin�, loistaen. "�l� koske minuun!" s�teili silmist�, ��nest�,
ryhdist�. Ehk�, jos siksi tulisi, valmis marttyyrikunniaan. Maryst�
tuli paljoa suurempi. Mutta my�s avuttomampi. Juuri tuollaiset
silm��v�t liian korkealle ja kaatuvat ensi askeliin. Silloin he
useinkin lankeavat kauheasti.

Frans R�y tuijotti h�neen, unhotti vastaamisen, unhotti, miss�
istui. Tuntui kuin joku huutaisi: "Ota vaari h�nest�!" Ritarillisuus
tunkeutui h�nen rakkauteensa voimakkain komentosanoin.

Mary huomasi h�nen j��v�n syrj��n heid�n keskustelustaan; mutta se
ei h�nt� pys�ytt�nyt; aine oli liian kallista. Kun Frans R�y taas
alkoi tarkata, kuuli h�n Maryn purkavan sis�llisint��n, varmaan sit�
aavistamatta. Mary sanoi, mit� oli miettinyt siit� alkaen, kun osasi
sellaista ajatella. Se oli h�nen puoleltaan niin luonnollista kuin
nostaa hamettansa siin�, miss� oli likaa, tai ulkona rannasta uida,
kun ei en�� ulotu pohjaan. Yksil�llisyys pelastettakoon, kasvakoon.
�lk��n sorrettako, �lk��n tahrattako; se oli ensim�inen ja viimeinen
vaatimus.

Mutta Mary tunsi samalla Frans R�yn puoleen omituista vetoa, joka sai
h�net puhumaan kaikki, mit� mieless� oli. Viime kerrasta oli niin
pitk� aika. H�n ei lainkaan tiennyt, ett� sill� persoonallisuudella,
joka vapauttaa ajatuksemme, samalla on valtaa meihin. H�n vaan tunsi,
ett� t�ytyi puhua -- ja hillit� itse��n. Suloinen tajunta, jota h�n
ensi kerran koki.

Sen vuoksi liukui puheenaine edemm�. Sanoissa, jotka siirtyiv�t yh�
l�hemm� heihin itseens� ja lopulta eksyiv�t silm�in ja hengityksen
hiljaisuuteen. Alice oli mennyt mallinsa luo. He joutuivat h�mille
huomatessaan j��neens� kahden. He vaikenivat ja v�lttiv�t toistensa
katseita.

Kun oli h�t�isesti katseltu milloin yht�, milloin toista lukuisista
taide-esineist�, yhtyi heid�n huomionsa er��seen k�dett�m��n
fauniin; se seisoi heit� nauraen. He puhuivat yhdess� t�st� vanhasta
taidekappaleesta vaan ollakseen vaikenematta. Mist�h�n se lie
l�ydetty? Milt� ajalta se oli? Se oli varmaankin ollut kallis. He
puhuivat hillityin sanoin, hyv�ilev�ll� ��nell� ja v�lttelevin
silmin. Eiv�tk� he my�sk��n seisseet varmalla pohjalla. He tunsivat
itsens� kevyemmiksi, ik��n kuin olisivat ylemm�ss� ilmakerroksessa.
Heist� tuntui, ett� se, mit� he ajattelivat oli paljastettuna, ja
ett� he itse olivat l�pikuultavia.

Silloin tuli Alice takaisin. H�n katsoi heihin sellaisella
silm�yksell�, joka her�tti molemmat. "Joko nyt olette selvill�
avioliitosta?" sanoi h�n; avioliitostahan puhuttiin, kun h�n l�hti
huoneesta.

-- Mary muisti, ett� h�nen oli ment�v� asialle ja ett� vaunut
odottivat. Frans R�y muisti my�s, mit� h�nen oli toimitettava. Siksi
he meniv�t yhdess� ulos. L�pi pihanpuoleisen huoneen, eteisen ja
portista, Maryn vaunuja kohti. Mutta he eiv�t en�� l�yt�neet �skeist�
s�vy�, ja siksi he olivat vaiti.

Hattu k�dess� Frans R�y avasi h�nelle vaunujen oven. Mary astui
sis��n, nostamatta katsettaan. Kun h�nen istuuduttuaan oli
tervehditt�v�, odottivat h�nt� v�kevimm�t silm�t, mihin h�n koskaan
oli katsahtanut. T�ynn� intohimoa ja kunnioitusta.

Kahden tunnin p��st� Frans R�y oli j�lleen Alicen luona. Kauemmin h�n
ei voinut olla yksin��n taivasta tavoittavine toiveineen.

Miss� h�n oli sill� v�lin ollut? Kaupungilla ottamassa j�ljenn�st�
Donatellon "pyh�st� Ceciliasta". H�nen t�ytyi verrata! Mutta sen
saattoi Alice ennakolta arvata, ett� Donatellon Cecilia joutui
kamalasti tappiolle.

Nyt alkoi Alicea todella pelottaa. "Rakas yst�v�, te ajatte koko
asianne pilalle. Se on luonteenne mukaista." H�n vastasi ylpe�sti:
"En ole viel� koskaan todenteolla pyrkinyt p��m��r��n, jota en my�s
olisi saavuttanut." -- "Sen kyll� uskon. Te voitte tehd� ty�t�, te
p��sette esteist� voitolle, te voitte my�s odottaa." -- "Voin kyll�!"
-- "Vaan te ette voi hillit� itse�nne, te ette voi antaa h�nen tulla
teid�n luoksenne." -- "Mit� t�m� nyt merkitsee, Alice?" -- Se koski
h�neen kipe�sti. "Sen on m��r� muistuttaa teille, rakas yst�v�, ett�
te ette tunne Mary�, te ette tunne sit� maailmaa, miss� h�n on. Te
olette mets�karhu." -- "Vaikkapa niin, ett� olenkin mets�karhu. Sit�
vastaan minulla ei ole mit��n. Mutta ent� kun h�n nyt on mielistynyt
mets�karhuun? Sellaisessa asiassa ei erehdy!" H�n ei suvainnut
alennettavan korkeata mielialaansa. Sitten h�n k��ntyi rukoillen
Alicen puoleen; viel�p� tahtoi h�nt� syleill�; h�nell� oli taipumusta
syleilem��n.

"Ei, olkaa nyt siivolla, Frans! Johan te h�iritsette minua toisen
kerran." -- "Teit� on nyt h�iritt�v�, te ette saa muovaella sen
naisen mukaan, joka on tuolla vankilassanne. Rakas Alice, oma
yst�v�ni, teid�n on muovaeltava minun onneani!" -- "Mutta mit� voin
sen lis�ksi tehd�, mit� jo olen hyv�ksenne tehnyt?" -- "Te voitte
minulle hankkia p��syn heid�n kotiinsa." Alice harkitsi. "Ei se ole
niink��n helppoa." -- "Mit� viel� -- te kyll� sen keksitte. Teid�n
t�ytyy, teid�n t�ytyy!" Niin kauan h�n puhui, syleili ja hellitteli,
kunnes Alice taipui ja lupasi.

Miten h�n siin� nyt menettelikin, -- huonosti asian k�vi. "Jos
pyyd�n is�� ottamaan vastaan nuoren miehen, jolle h�nt� ei ennen ole
esitetty, niin varmasti h�n sen k�sitt�� v��rin", sanoi Mary. Alice
my�nsi sen kohta. H�n oli suuttunut itseens�, kun ei ollut tuota
�lynnyt. Sen sijaan ett� olisi Maryn kanssa neuvotellut, eik� asiaan
voisi toisella tapaa k�yd� k�siksi, h�n j�tti koko tuuman. H�n oli
harmissaan viel� ilmoittaessaan Frans R�ylle tuloksen; h�n tunsi,
sanoi h�n, ettei Mary halunnut ket��n v�litt�j�ksi. H�n teroitti
taas, ett� R�yn oli oltava varovainen.

Frans R�y joutui onnettomaksi. Alice ei ruvennut h�nt� lohduttamaan.

P�iv�� my�hemmin Frans R�y taas tuli. "Min� en voi siit� luopua",
sanoi h�n. "My�sk��n en voi mit��n muuta ajatella."

Niin kauan h�n istui siell� ja niin usein h�n uudisti i�ti samaa
kaikenlaisin kertauksin, ja niin onneton h�n oli, ett� hyv�n Alicen
tuli h�nt� s��li. "Kuulkaapas", sanoi h�n, "min� kutsun heid�t
yhdess� t�nne. Siten voi kutsu Krogien luo tulla itsest��n." -- H�n
hyp�hti pystyyn: "Sep� on mainio aate. Rakas yst�v�, tehk�� niin!" --
"Ei sit� voi nyt heti tehd�. Anders Krog on kipe�n�. Meid�n t�ytyy
odottaa." Frans R�y seisoi pettyneen� ja tuijotti h�neen. "Mutta
ettek� voi toimittaa meit� kahta taas yhteen?" -- "Kyll� min� sen
voin." -- "No toimittakaa -- niin pian kuin suinkin! Rakas, hyv�
yst�v�, niin pian kuin suinkin!"

Se onnistui. Mary oli heti valmis h�nt� taas tapaamaan.

He yhtyiv�t Alicen luona ajaakseen yhdess� n�yttelyyn Champs
Elys�es'hen.

Taideteoksien yhdess� katseleminen on todellista keskustelua ilman
sanoja. Ne harvat sanat, mit� siin� puhutaan, her�tt�v�t satoja. Vaan
n�it� ei sanota. Toinen tuntee toisen kautta tai luulee tuntevansa.
He yhtyv�t molemmat yhdess� kuvassa erotakseen toisessa. Silloin he
oppivat toisiaan tuntemaan paremmin yhdess� tunnissa kuin muuten
viikoissa. Alice johti heit� kuvasta kuvaan; mutta itse pysyi h�n
omalla alallaan -- mit� edemm�, sit� t�ydellisemmin. H�n katsoi
niinkuin taiteilija katsoo. Ne kaksi, jotka aloittivat kuvista,
joutuivat yh� suuremmassa m��rin havaitsemaan toisiaan kuvien kautta.
Siit� tuli kuiskutusleikki� nopein silmin, niukoin sanoin, kevyesti
osoittelevin sormin. Mutta ne, jotka hapuilevat toistensa l�helle
salateit�, riemuitsevat samalla m��r�tt�m�sti. Ja suovat kernaasti
aavistaa, ett� niin on asian laita. Se on kuin lintujen leikki�,
jotka uivat veden alla ja pist�ytyv�t esille kaukana -- sitten taas
hakeakseen toistensa seuraa. Hetken onnea lis�siv�t ne monet silm�t,
jotka heit� katselivat.

Alikerrassa kuvateosten seassa Alice vei heid�t ihan keskelle alaa.
H�n seisahtui tyhj�n jalustan eteen ja k��ntyi kaitsijan puoleen.
"Eik� atleetti viel� ole kunnossa?" -- "Ei, neiti, ei, paha kyll�",
vastasi toinen. "Lieneek�h�n sit� taas kohdannut onnettomuus?" -- "En
tied�, neiti." Alice selitti Marylle, ett� er�s atleettikuvapatsas
oli mennyt pystytett�ess� palasiksi. "Atleetti?" kys�si Frans R�y,
h�n oli hieman syrjemm�ll�, nyt h�n riensi paikalle. Molemmat toiset
hymyiliv�t. "Mik� atleetti? Ettek� te puhuneet atleetista?" --
"Kyll�", sanoivat he ja nauroivat. "Mit� nauramista siin� on?" sanoi
Frans R�y. "Minulla on serkku, joka on atleetti." Nyt molemmat naiset
nauroivat hurjemmin. Frans R�yt� kovasti ihmetytti. "Voin vakuuttaa,
ett� h�n on kunnollisimpia miehi�, mit� tunnen. Ja niin eriskummaisen
vikkel�. Meid�n suvussamme on sit� vikaa. Poikana min� olin kahtena
kes�n� h�nen luonaan sirkuksessa."

Toiset nauroivat. "Mit� viet�v�� te nauratte? Minulla ei el�m�ss�ni
ole ollut ihanampia p�ivi� kuin sirkuksessa." Naiset kiiruhtivat
ovelle p�in, hurjasti paeten nauruineen. Frans R�yn t�ytyi seurata,
mutta h�n oli �keiss��n: "En min� k�sit�, mit� te nauratte", sanoi
h�n, kun he kaikki istuutuivat vaunuihin. Vaan nauroi itsekin.

T�st� pikku v��rink�sityksest� johtui, ett� kaikki kolme olivat mit�
parhaalla tuulella, kun pys�hdyttiin Maryn asunnon eteen.

Alice ja Frans R�y ajoivat edemm� kahden. Frans R�y k��ntyi ylen
onnellisena Aliceen p�in ja kysyi, eik� h�n ollut t�n��n esiintynyt
kilttin� poikana? Eik� h�n ollut pysynyt nahoissaan? Eik� h�nen
"af��rins�" ollut loistavalla kannalla? H�n ei malttanut kuulla
toisen vastauksia, h�n nauroi ja jaaritteli ja tahtoi vihdoin seurata
Alicea kotiin. Mutta sit�p� Alice varoi sallimasta. Sitten Frans R�y
tahtoi korvaukseksi, kun j�tti h�net rauhaan, ett� Alice ottaisi
heid�t molemmat mukaansa ajoretkelle _bois de Boulogne'_en, pitkin
tiet� _la bagatelle'_n ohi. Se retki oli sovitettava aamuksi kello
yhdeks�n. Silloin tuoksui mets� vahvimmin, silloin kuului lintujen
laulu raikkaimmin, ja silloin he saisivat viel� olla yksin. Sen Alice
lupasi.

Seuraavana perjantaina Alice nouti Maryn ennen kello yhdeks��
aamulla, sitten he l�htiv�t noutamaan Frans R�yt�.

Jo et��lt� Alice n�ki h�nen astuvan edestakaisin katuk�yt�v�ll�.
K�ynnist� ja ryhdist� h�n aavisti pahaa. Mary ei voinut h�nt� n�hd�,
ennenkuin vaunut pys�htyiv�t. Mutta silloinpa h�nen kasvojensa yli
lenn�hti liekki kaikesta siit� tulesta, mik� Frans R�yn kasvoissa
paloi. T�m� hy�kk�si vaunuihin kuin saaliiksi voitettuun laivaan.
Alice riensi kiinnitt�m��n h�nen huomiotansa, jott'ei heti tulisi
purkausta. "Kuinka ihana aamu", sanoi h�n, "juuri senvuoksi, ettei
nyt ole t�ytt� aurinkoa! Ei mik��n ole kauniimpaa kuin hillitty s�vy
sellaisessa v�rikk��ss� maisemassa, jollaiseen nyt ajamme." Mutta
Frans R�y ei kuullut, h�n ei ymm�rt�nyt mit��n paitsi Mary�. Valkea
huntu, heitetty h�nen punaisen tukkansa ylitse, puoliavoin, raikas
suu sai h�net j�rjilt�ns�. Alice mainitsi, ett� mets�n tuoksu oli
rikastunut siit� alkaen, kun japanilaiset puulajit olivat varttuneet.
Aina kun n�m� l�hettiv�t huimia tuulahduksia tyylikk��seen
eurooppalaiseen mets�ntuoksuun, tuntui silt�, kuin outoja lintuja
pyr�htelisi oudoin huudoin puiden seasta. Heti julisti Frans R�y
pontevasti, ett� siit� saivat mets�n omat linnut uutta laulua. Niin
ihmeellisesti kuin ne lauloivat t�n� aamuna, arveli h�n, eiv�t ne
olleet koskaan laulaneet.

Alice pelk�si r�j�hdyst� yh� pahemmin. H�n tahtoi sen ehk�ist�
houkuttamalla Frans R�yt� katsomaan v�rien vastakohtia mets�ss�
ja niityll� ja et�isyydess�. Retki _la bagatelle'a_ kohti onkin
niist� niin rikas. Mutta Frans R�y istui taaksep�in, h�nen t�ytyi
joka kerta k��nty� heist� poisp�in, n�hd�kseen, mit� Alice tahtoi
h�nen n�kem��n. Siit� h�n k�vi maltittomaksi; viel� pahemmin siit�,
ett� Maryn ja h�nen joka kerta oli keskeytett�v� puheensa. "Emmek�
mieluummin astu maahan ja hieman k�vele?" sanoi h�n. Vaan t�t�p�
Alice enimmin pelk�si; mit� silloin voisikaan Frans R�yn p��h�n
juolahtaa?

"Katsokaahan toki ymp�rillenne!" huusi Alice Frans R�ylle. "Eik�
tunnu silt�, kuin v�rit laulaisivat kuorossa?" -- "Miss�?" kysyi
h�n jyrk�sti. -- "Hyv�nen aika, katsokaapas vaan kaikkea tuota
erilaista vihreytt� itse mets�ss�! No mutta katsokaa! Ja sitten
niityn vihreytt� taas sen rinnalla!" -- "Min� en huoli sit�
katsella! En hituistakaan!" h�n k��ntyi taas naisiin p�in ja nauroi.
"Eik�h�n kuitenkin olisi parempi astua maahan?" rynt�si h�n j�lleen.
"Toista on sent��n mets�ss� juoksennella kuin sit� katsella. Samoin
nurmella." -- "Nurmelle on kielletty astumasta." -- "No k�vell��n
sitte helkkarissa maantiell� ja katsellaan kaikkea. Kyll� se on v�h�n
parempaa kuin ajaa ahtaissa vaunuissa!" Mary yhtyi siihen.

"Enp� min� tosiaankaan ole tuonut teit� t�nne k�velem��n. Meid�nh�n
piti ihailla historiallista _la bagatelle'_n linnaa ja sit�
ymp�r�iv�� mets��. Sen vertaa ei ole miss��n. Ja pitih�n meid�n
p��st� niin kauas kuin suinkin. Sit� emme ainakaan voi, jos alamme
kulkea jalan."

T�m� vetoominen sai heid�t pysym��n hetkisen alallaan. T�ytyih�n
vaunujen omistajan saada m��r�t�. Mutta Marykin oli v�hitellen k�ynyt
vallattomaksi. H�nen silm�ns�, joissa tavallisesti oli jotakin
mietiskelev��, loistivat el�m�nhalusta. T�n��n h�n nauroi Frans
R�yn kaikille hilpeille sutkauksille, h�n nauroi ihan tyhj�st�kin.
H�n tahtoi ehtimiseen kukkia, mit� n�ki. Heid�n oli joka kerta
pys�htyminen riipi�kseen kukkia ja lehti�. H�n t�ytti niill� vaunut,
niin ett� Alice lopulta pani vastaan. Silloin Mary heitti kaikki ulos
ja vaati tiukasti p��st� itsekin vaunuista.

He seisauttivat ja astuivat maahan.

He olivat nyt kaukana _la bagatelle'_n toisella puolen ja k�skiv�t
k��nt�� vaunut. N�iden piti ajaa hiljaa jonkun matkaa takaisinp�in,
sitten he tulisivat per�st�.

He eiv�t olleet astuneet montakaan askelta, kun Frans R�y rupesi
heitt�m��n kiekkoa, s.o. viskautui syrjitt�in eteenp�in k�silleen,
keikahtaakseen siit� taas jaloilleen, sitten j�lleen syrjitt�in
k�silleen ja niin poisp�in, yh� nopeammin. Sitten h�n k��ntyi ja
tuli samaten takaisin. "T�m� on minun sirkustemppujani", sanoi
h�n s�teillen. "T�ss� on toinen temppu!" H�n keikautti itsens�
siit�, miss� seisoi, ilmassa ymp�ri ja tuli taas maahan jaloilleen,
tarkalleen samaan paikkaan, josta oli hyp�nnyt. Sitten kerta viel�.
"N�ettek�? Ihan siihen, mist� hypp��n!" H�n riemuitsi, toisti
temppunsa kaksi kertaa, kolme kertaa, nelj�, viisi.

He ihailivat h�nt�. Sietip� ihaillakin, kun n�ki tuon kookkaan,
v�kev�n miehen suorittavan temppunsa mit� helpoimmin, niin ett� siit�
todella tuli kaunista. Heid�n ylistyksens� innostamana h�n alkoi
py�ri� sellaisella vauhdilla, ett� toisten tuli paha olla pelk�st�
n�kemisest�. Eik� se ollut kaunistakaan. He k��ntyiv�t poisp�in ja
kirkuivat. T�m� riemastutti h�nt� kauheasti. Harmistuneena huusi
Alice: "Te olette todellakin sellainen poikavekara kuin mik�kin
seitsentoistavuotias!" -- "Kuinka vanha te olette?" kysyi Mary. "Yli
kolmenkymmenen." Silloin he nauroivat t�ytt� kurkkua.

Sit� heid�n olisi pit�nyt karttaa. Se h�nen t�ytyi rangaista.
Ennenkuin Alice aavistikaan, sieppasi Frans R�y h�nt� vy�t�isist� ja
kiiti h�nen kanssaan mit� tuiminta juoksua viertotiet� yl�sp�in, niin
ett� p�ly tuprusi. Painava Alice ponnisti vastaan kaikin voimin ja
kirkui. Mutta ei auttanut; se vaan huvitti Frans R�yt�. Hattu putosi,
huivi putosi, Mary juoksi j�ljest� ja korjasi maasta, naurusta ihan
koukussa. Sill� nuo k�mpel�t vastustusyritykset ilman pienint�k��n
apua olivat kerrassaan rep�isevi�. Vihdoin Frans R�y k��ntyi, ja he
tulivat samaa hurjaa ravivauhtia takaisin ja pys�htyiv�t Maryn luo.
Alicen kasvot kiihdyksiss�, hikisin� ja punaisina. H�nen heng�stynyt
raivonsa, joka ei l�yt�nyt sanoja, sai Maryn kikattamaan. Frans
lauloi: "hop-sa-sa! hop-sa-sa!" Alicen edess�, kunnes t�m� jaksoi
puhua ja torua h�net pahanp�iv�iseksi. Silloin h�n nauroi.

"Ent� te --?" k��ntyi nyt Mary Frans R�yn puoleen. "Eik� se
laisinkaan koskenut teihin?" -- "Eip� juuri. Pit�isi kohta tehd�
sama temppu teid�n kanssanne!" Mary kauhistui. H�n oli juuri antanut
Alicelle hatun ja piteli h�nen huiviaan ja omaa hattuaan, jonka oli
ottanut p��st��n. Mutta kirkaisten viskasi h�n molemmat k�sist��n
ja l�hti juoksemaan vastakkaiselle taholle, sinnep�in, miss� vaunut
olivat.

Silm�nr�p�yst�k��n Frans R�y ei ollut aikonut, mit� oli uhannut.
Se oli vaan hullutusta. Vaan kun h�n n�ki Maryn juoksevan, viel�p�
sellaista vauhtia, jota ei olisi luullut h�nell� olevan tai kell��n
naisella, tuntui se h�nen upseerisyd�mess��n taisteluvaatimukselta.
Alice huomasi sen ja h�t�ili: "�lk�� tehk� sit�!" Sanat heitt�ytyiv�t
h�nen tielleen niin tunkevina, ett� h�n ep�r�i. Mutta Mary tuolla
kiit�m�ss� valkoisessa hameessaan, ylinn� punainen tukka, vaihtaen
jalkoja niin vinhasti ja kevyesti, ett� jo pelkk� rytmi vietteli,
veip� h�nelt� tajunnankin, se h�net viskasi kilparadalle, ennenkuin
itse tiesik��n. Juuri kun Alice toisen kerran ja ep�toivoissaan
huusi: "�lk�� tehk� sit�!"

Valkoinen juova tomun yl�puolella tuolla edess�p�in valahti kuin
aurinko h�nen silmiins� ja mielikuvitukseensa. Se h�net sokaisi.
H�n juoksi kuin tajutonna. H�n juoksi kuin huudettaisiin tuolta
edest�p�in yht� mittaa: "ota minut! ota minut!" H�n juoksi kuin Maryn
saavuttaminen olisi el�m�n korkein palkinto.

Mary oli p��ssyt melkoisesti edelle. Juuri se kiihotti Frans R�yn
kaikki voimat ��rimm�iseen ponnistukseen. Kilpajuoksuun onnesta sen
kanssa, joka tahtoi vaan ottajalle antautua. Polttava veri pani h�nen
korvansa suhisemaan, himo siin� loihti. Kaikkien n�iden p�ivien ja
�iden yhteen rynt��v�t kaipaukset pyrkiv�t nyt voittoon. Tahtoivat
vihdoin kerrankin puhua. Tai oikeastaan, t�ss� ei tarvinnut puhua;
olihan h�nell� Mary nyt syliss��n.

Nyt Mary k��nsi p��t��n, -- n�ki h�net, kiljahti, kokosi hameensa,
-- ja kiiti sitten viel�kin vinhemmin! Frans R�y menetti j�rkens�.
H�n luuli kiljahduksen olleen houkutusta. H�n n�ki Maryn viittaavan
eteenp�in, h�n luuli sill� osoitettavan, miss� Mary aikoi pys�hty� ja
pit�� itse��n pelastuneena. T�ytyi siis saada h�net kiinni, ennenkuin
sinne enn�tti. Frans R�ykin sy�ks�hti nyt viimeiseen porhallukseen,
ja se vei h�net yht� vauhtia ihan likelle Mary�. H�n luuli jo
tuntevansa Maryn tuoksua; kohta saisi kuulla h�nen hengityst��n.
Frans R�y oli niin riehaantunut, ettei tiennyt kajoovansa Maryyn,
ennenkuin t�m� katsahti taakseen. Mary laski heti hameensa vapaaksi,
ja hyp�tty��n pari askelta lis�� h�n seisahtui. Frans R�yn k�sivarsi
tarttui h�nen vy�t�isiins�, h�n poltti, h�n tempasi Maryn rajusti
puoleensa, -- kun samassa kuuli mit� julmistuneimman: "P��st�k��
irti!" Hengenahdistus teki sen niin tavattoman kiukkuiseksi. Frans
R�y ihan kauhistui; vaan luuli olevansa pakotettu tukemaan h�nt�,
kunnes h�n p��sisi l�k�hdyksest��n; siksi h�n piti kiinni. Silloin,
hengenahdistuksen samalla puristuneella tuikeudella: "Te ette kelpaa
kavaljeeriksi!" Frans R�y hellitti.

Kuului kavioiden kapsetta, vaunut l�heniv�t kiireesti. Molemmat
pukilla istujat olivat seuranneet tapausta; heille Mary oli
viitannut. Sokeassa takaa-ajossaan Frans R�y oli n�hnyt vaan h�net.

Nyt Mary astui vaunuja kohti. H�n piti nen�liinaa kasvoillaan; h�n
itki. Palvelija hyp�hti maahan ja avasi vaunujen oven.

Frans R�y k��ntyi h�nest� poisp�in, lohdutonna, j�rki halvaantuneena.
Tuolta tuli Alice. H�n kantoi huiviaan ja Maryn hattua ja meni
suoraan vaunuihin p�in v�litt�m�tt� Frans R�yst�. Kun t�m� aikoi
tavata h�net, viittasi Alice pysym��n poissa.

       *       *       *       *       *

Kolmantena p�iv�n� tapahtuman j�lkeen saapui Frans R�y Alicen luo.
Alice ei ollut kotona. Seuraavana p�iv�n� h�n sai saman ilmoituksen.
Sitten h�nen t�ytyi matkustaa pois muutamiksi p�iviksi. Vaan
tultuaan kotiin h�n taas l�hti Alicea tapaamaan. H�n meni juuri
�sken kaupungille, vastasi palvelija. Nyt ty�nsi h�n muitta mutkitta
palvelijan syrj��n ja astui sis��n.

Alice puuhaili innokkaasti moniaiden taide-esineiden seassa; n�it�
oli p�yd�ll� ja tuoleilla tai pystyss� laattialla. "Mutta Alice --?"
sanoi h�n tyynesti ja haikeasti. Alice h�tk�hti; mutta samassa Frans
R�y havaitsi Alicen takana h�nen is�ns�. Siksi h�n astui esille
ik��nkuin ei olisi mit��n sanonut.

Taide-esineet pantiin syrj��n; Frans R�y oli siin� apuna. Is� l�hti
huoneesta. "Mutta Alice?" toisti silloin Frans R�y nuhdellen.
"Ette kai aikone sulkea minulta oveanne? Ja juuri kun olen niin
onneton?" Alice ei vastannut. "Olemmehan aina olleet niin hyvi�
tovereita ja pit�neet niin hauskaa seuraa?" Alice seisoi poisp�in
k��ntyneen� eik� mit��n vastannut. "Jos olenkin k�ytt�ytynyt
tuhmasti, niin tunnemmehan me kaksi toisemme niin hyvin, ettei se
voi meit� erottaa?" -- "Kaikella pit�� sent��n olla rajansa", kuuli
Frans R�y. -- H�n hieman viivytteli. "Rajansa? Rajansa? Johan nyt
jotakin, Alice. Meid�n v�lill�mme ainakin on --". Ennenkuin h�n ehti
pitemm�lle, riensi Alice: "Ei saa k�ytt�yty� sill� tapaa toisten
l�sn�ollessa!" H�n oli tulipunaisena. -- "Jaha, mutta mit� te
tarkoitatte --?" H�n ei k�sitt�nyt. Alice k��ntyi poisp�in: "Toisten
l�sn�ollessa kohdella minua sill� tapaa...", selitti Alice. "Mit�h�n
Mary siit� ajattelee?" -- Nyt vasta Frans R�ylle selvisi, ett� h�n
oli kohdellut hullusti my�s Alicea, h�n oli koko ajan ajatellut vaan
Mary�. Nyt h�n h�pesi. H�pesi hirve�sti ja astui Alicen luo. "Pyyd�n
teilt� anteeksi, Alice, olin niin iloinen, etten ajatellut. Vasta
nyt sen tajuan. Antakaa minulle syntisparalle anteeksi! Katsokaahan
nyt minuun!" Alice k��nsi p��ns� h�neen p�in, silm�t onnettomina ja
t�ynn� kyyneli�; ne kohtasivat Frans R�yn silm�t, jotka my�s olivat
onnettomia, vaan rukoilevia. Niinp� ei kest�nyt kauvaa, kunnes heid�n
molempien katseensa sulivat yhteen. Frans R�y ojensi k�sivartensa,
syleili h�nt�, tahtoi suudella; mutta t�t� ei sallittu. "Alice,
rakas, kulta Alice, tottahan te j�lleen minua autatte?" -- "Siit� ei
l�hde mit��n hy�ty�. Te pilaatte kaikki." -- "T�st� alkaen teen, mit�
ik�n� minulta pyyd�tte". -- "Niin te olette ennenkin luvannut". --
"Mutta nyt olen oppinut. Nyt pid�n sanani! Kunniani kautta!" -- "Ei
kukaan voi luottaa siihen, mit� lupaatte. Sill� te ette ymm�rr�."
-- "Vai en ymm�rr�?" -- "Ette. Etteh�n aavistakaan, kuka h�n on!"
-- "My�nn�n, ett� lienen hairahtunut; sill� t�h�n hetkeen saakka en
k�sit�, miksi h�n niin kiivastui". -- "Kuinka te sit� k�sitt�isitte!"
-- "Niin, sill� kun h�n viskasi kaikki pois ja l�hti juoksemaan,
uskoin min� todellakin, ett� h�n tahtoi minut saada juoksemaan
per�ss��n". -- "Ettek� kuullut, kun kahdesti huusin: '�lk�� tehk�
sit�!'" -- "Kyll�; mutta en sit�k��n k�sitt�nyt". -- Alice istui
toivotonna. H�n ei en�� sanonut mit��n, h�nest� tuntui kaikki olevan
turhaa. Frans R�y istuutui h�nt� vastap��t�: "Selitt�k�� se minulle,
Alice! Ettek� n�hnyt, miten h�n nauroi, kun riepoitin teit� pitkin
tiet�?" -- "Ettek� viel� ole �lynnyt, mik� suunnaton matka meist�
muista on h�neen?" -- "Mary Krog ei ole vaativainen, ei kopea. Ei
v�h��k��n." -- "Ei, sit� h�n ei ole. Nyt te taas k�sit�tte minut
v��rin. Kun me muut olemme tavallisia olentoja, joihin ken tahansa
kernaasti voi koskea, asuu h�n sit� vastoin et�isyydess�, jota
kukaan ei viel� ole lyhent�nyt puoltakaan metri�. Ei ylpeydest� eik�
luulottelusta." -- "Ei, ei." -- "H�n on sellainen. Ellei h�n olisi
sellainen, h�net olisi jo aikoja saavutettu ja naitu. Etteh�n vaan
luule tarjouksia puuttuneen?" -- "Sen k�sitt�� jokainen." -- "Kysyk��
rouva Dawesilta! H�n pit�� niist� p�iv�kirjaa tuhansissa kirjeiss��n.
H�n ei muusta nyt kirjoitakaan."

"Mutta miten t�m� on ymm�rrett�v�, rakas Alice?" -- "Sen ymm�rt��
helposti. H�n on lempe�, my�ntyv�inen, avulias, kaikkea mit� vaan
tahdotte. Mutta h�n asuu keijukaisten maassa, jonne ei ket��n
p��stet�. H�n vartioitsee sit� mit� rikkomattomimmalla huolella
ja hienotunteisuudella!" -- "Siis j�rkkym�t�n!" -- "Ehdottomasti!
Senk��n vertaa ette siis ole viel� k�sitt�nyt!" -- "Olen sen kyll�
k�sitt�nyt, vaan unhotin."

Frans R�y j�i istumaan ik��nkuin kuuntelisi jotakin kaukaista. H�n
kuuli taas ne valkoiset tuskanhuudot, jotka v�r�hteliv�t ilmassa, kun
h�n p��si Maryn l�helle; h�n n�ki pelj�styneen viittauksen vaunuja
kohti, tunsi Maryn v�risev�n ruumiin, kuuli h�nen vihanpurkauksensa,
mink� kaikki h�nen j�ljell� oleva voimansa sy�ksi, h�n n�ki Maryn
menev�n itkien. Yht'�kki� h�n k�sitti! Mik� tyhm�, raaka ilki� h�n
olikaan!

H�n istui yh� ��neti, onnetonna.

Mutta h�nen luontonsa mukaista ei ollut heitt�yty� ep�toivoon. Pian
h�nen muotonsa kirkastui. "Olkoon mit� tahansa, mutta leikki� se vaan
oli, rakas Alice." -- "H�nen puoleltaan se oli muutakin. Niin juuri,
sit� ette kai ep�ile?" -- "H�nt� on ahdisteltu ennenkin vai mit�?"
-- "Monella tapaa." -- "Siksi h�net mielikuvitus nyt valtasi?" --
"Tietysti. N�itteh�n sen?" -- Frans R�y oli vaiti. "Mutta kuulkaapas
nyt, hyv� Frans, -- eik� siin� ollut Teid�nkin puoleltanne muuta kuin
leikki�? Eik� se ollut sit�, mik� ratkaisee?"

Frans R�y taivutti p��t��n h�veten. Sitten h�n astui kerran laattian
poikki ja tuli takaisin. "H�n on itsevaltias. H�n ei suostu
valloitettavaksi. Minun olisi pit�nyt pys�hty� --?" -- "Te ette olisi
saanut laisinkaan ajaa takaa. Ja nyt h�n olisi omanne." Frans R�y
vaipui taas istumaan, kuin raskas taakka hartioilla.

"Sanoiko h�n mit��n?" tiedusti Alice tutkivin silmin. -- Frans R�y
olisi mieluimmin sen salannut, mutta kysymys toistettiin. "H�n sanoi,
etten min� kelpaa kavaljeeriksi."

Alicen mielest� t�m� oli paha asia. Sitten Frans R�y kysyi, oliko
Mary sanonut h�nelle mit��n? Vaunuissa? "Ei sanaakaan. Mutta min�
puhuin. L�ylytin teit�. Aika lailla." -- "Eik� h�n ole sitten puhunut
mit��n?" -- Alice ravisti p��t��n. "Teid�n nimenne on pyyhitty pois
sanakirjasta, rakas yst�v�." -- --

       *       *       *       *       *

Muutamien p�ivien kuluttua Frans R�y sai putkipostitse kirjeen, joka
h�t�isesti ilmoitti h�nelle, ett� kello 11 aamup�iv�ll� he taas ovat
champs Elys�es'n n�yttelyss�. Kun t�m� sana joutui h�nelle, oli kello
jo 11.

Mary oli tullut Alicen luo ja pyyt�nyt h�nt� mukaansa. Heid�n oli
m��r� arvostella er�st� hollantilaista rannikkomaisemaa, jonka h�nen
is�ns� aikoi ostaa. Hinta tuntui heist� kaikista koko kire�lt�,
ehk� Alice voisi hankkia paremmat ehdot. Maryn vaunut odottivat
ulkopuolella. Alice poistui h�nen luotaan, riensi kirjoittamaan Frans
R�ylle, meni sitten pukeutumaan, mik� vastoin tavallisuutta vei
t�n��n paljon aikaa. He tulivat n�yttelyyn, l�ysiv�t kuvan, meniv�t
toimistoon, jossa heid�n t�ytyi odottaa. Tekiv�t sitte tarjouksensa,
j�ttiv�t osoitteensa ja palasivat n�yttelyn alakertaan; sill� he
etsiv�t taas atleettia. Nyt se seisoi siell� kaikessa, miehekk��ss�
voimassaan. Alice tuli ensiksi sen luo ja puhkesi: "Taivas, seh�n on
--" vaan keskeytti ja k��ntyi Maryst� poisp�in. H�n katseli patsasta
kaikilta puolilta, yh� uudelleen, sanomatta sanaakaan. Juuri se, mik�
oli Frans R�ylle ominaista, ett� h�nen voimansa ei ollut p��ll�p�in
lihaspusseina, vaan j�ntevyytt� mit� kaunismuotoisimmassa, solakassa
ruumiissa, se ilmeni t�ss�kin. Siin� oli Frans R�yn ryhti ja p��n
heitto, h�nen leve� otsansa vinosti ylh��ll�, h�nen k�tens�, h�nen
lyhyt, v�kev� jalkater�ns�, -- kaikki tyyni oli t�ss�. Kuvapatsas
vaikutti kuin sotalaulu. Ensi kerran Alice nyt keksi sanan, joka
kuvasi Frans R�yn vaikutelmaa. Se lumosi h�net kuin marssin rytmi.
Ihan samaa, mit� h�n usein oli tuntenut n�hdess��n Frans R�yn
astuvan. Oliko t�m� yht�l�isyys erikoinen sattuma vai oliko Frans R�y
todellakin... h�nen tuli kuuma ja t�ytyi hetkeksi poistua kuvateoksen
l�helt�, katsomaan jotakin muuta.

Mary oli koko ajan pysynyt Alicen takana, joka oli h�net kokonaan
unhottanut. Nyt, kun Alice oli syrj�ss�, her�si h�ness� v�kistenkin
kysymys: ymm�rt��k�h�n Mary, mit� h�n n�kee?

Alice odotti hieman, ennenkuin alkoi pit�� h�nt� silm�ll�. Mary
seisoi kuvapatsaan edess� selk� Aliceen p�in ja kauan liikkumatta.
Alice k�vi kovin uteliaaksi. H�n kiersi toiselle sivulle muiden
kuvateosten sekaan, otti esille pincenez'n ja tarkasti Mary�. T�m�n
silm�t olivat puoleksi ummessa, h�nen povensa aaltoili. H�n siirtyi
hitaasti ihan ymp�ri patsaan, loittoni, taas l�heni, pys�htyi j�lleen
puoleksi eteen, puoleksi sivulle.

Sitten h�n katselee ymp�rilleen Alicea hakien ja �kk�� h�net,
pincenez suunnattuna ihan itse��n kohti; viel�p� Alice piti siit�
kiinni n�hd�kseen selvemmin. Siit� ei voinut erehty�: Alicen kasvot
olivat pelkk�� veitikkamaista hymy�.

On asioita, joita toinen nainen ei suo toisen huomata. Maryn veri
kuohahti; suuttuneena ja loukkaantuneena h�n tunsi Alicen silm�yksen
olevan _insulte_ -- sana ajateltiin ranskaksi. H�n k��nsi �kki�
selk�ns� kuvapatsaaseen ja l�hti ovelle p�in. Mutta v�h� v�li�
h�n pys�htyi ollakseen katselevinaan muita teoksia. Itse asiassa
p��st�kseen voitolle siit� kiihtymyksest�, johon oli joutunut.
Vihdoin h�n p��si ulko-ovelle. H�n ei katsonut, tuliko Alice
j�ljest�; h�n meni ulos etusuojamaan ja sielt� edemm�.

Vaan juuri kun h�n oli p��ssyt ulkopuolelle, saapui Frans R�y
kiireesti. Niin h�t�isesti kuin h�nelle olisi l�hetetty sana ja
h�n olisi my�h�stynyt. Frans R�y rep�isi hatun p��st��n saamatta
ny�kk�yst�k��n vastaukseksi, vain pari tuikeata silm��. "Elk�� nyt
en�� olko julmalla p��ll�!" sanoi h�n leveimm�ll��n it�murteellaan,
hyv�ns�vyisesti ja poikamaisesti. Mary elostui, niin, h�n ei voinut
muuta, h�n hymyilikin ja oli todella ottaa vastaan h�nen ojennetun
k�tens�, -- kun huomasi h�nen silmiens� tekev�n salamamatkan
taaksensa ja palaavan mukanaan pikkuruikkusen voitonriemua. Silloin
Marykin k��nsi p��t��n ja kohtasi Alicen siimat. Niiss� oli erikoisen
paljon sek� ilkamoimista ett� riemua. Siis sovittu yhtym�! Silloin
Mary muuttui. Ik��nkuin huimimman tornin korkeudesta h�n katsahti
alas toiseen ja toiseen -- ja j�tti heid�t. H�nen vaununsa olivat
v�h�n matkan p��ss�, h�n viittasi, ja ne tulivat leve�ss� kaaressa
jokseenkin sille kohtaa, miss� h�n odotti. H�nen is�ns� vaunuissa ei
ollut palvelijaa, h�n avasi itse, ennenkuin Frans R�y ehtisi apuun.
H�n nousi vaunuihin, ik��nkuin ei ket��n olisi l�sn�. P��sty��n
istumaan h�n loi silm�yksens� Aliceen Frans R�yn ohitse. Paksu Alice
tuli hitaasti vaappuen. Jo matkan p��st� n�ki selv�sti, ett� siin�
hurjasti kamppailtiin naurun puuskausta vastaan. Ja kun Alice ehti
perille ja n�ki Maryn istuvan isoisesti kasvot k��nnettyin� toiselle
taholle ja Frans R�yn, urhon, t�ll� puolen seisovan kauhistuneena
nahkapoikana, ei h�n en�� jaksanut hillit� itse��n, h�n purskahti
nauruun, joka ravisti koko h�nen painavaa olemustaan perustuksia
my�ten. H�n nauroi niin, ett� kyyneleet kieriv�t. H�n nauroi niin,
ett� vaivoin ja vaan toisen avulla l�ysi astuimen ja kiskoi itsens�
vaunuihin. H�n vaipui istuimelle Maryn viereen leve�sti hohottaen.
Vaunut retkahtivat. H�n istui nen�liina kasvoilla ja hirnui sen
suojassa. H�n n�ki vilaukselta Maryn purppuranpunaisen suuttumuksen
ja Frans R�yn kalpean kauhun, -- sit� hurjemmin h�n nauroi. Ajajankin
t�ytyi nauraa, vaikk'ei lempo soikoon tiennyt miksi. Niin he l�htiv�t
liikkeelle. Taas onnistumaton retki mit� parhaitten toiveitten
lopuksi! Se oli mennyt niin myttyyn, kuin se nen�liina, jolla h�n nyt
kyyneli��n kuivaili. Kesti pitk�n aikaa, ennenkuin h�n pystyi mit��n
sanomaan. Tietysti h�n sitten aluksi surkutteli Frans R�yt�. "Sin�
olet h�nelle liian ankara, Mary. Herranen aika, kuinka onnettomalta
h�n n�ytti!" Ja nauru valtasi h�net uudestaan. Mutta Mary, joka koko
ajan oli odottanut tilaisuutta, puhkesi nyt puhumaan: "Mit� sinun
suojattisi minuun kuuluu?" Ja ik��nkuin t�m� ei riitt�isi, kohosi h�n
istualtaan ja kumartui Alicen hilpeiden silmien eteen. "Sin� varmaan
erehdyt itsest�si ja minusta. Sin�h�n h�neen olet rakastunut. Etk�
luule minun jo aikoja sit� huomanneen? Itse te parhaiten tied�tte,
miss� suhteissa olette toisiinne. Minuun se ei kuulu. Mutta se
teitittely, jota te molemmat k�yt�tte, -- onko se verhona?" --

Alicen nauru taukosi. H�n istui kalpeana, niin kalpeana, ett� Mary
s�ik�hti. Mary tahtoi k��nt�� katseensa taas poisp�in, vaan ei
voinut. Alicen silm�t pitiv�t sit� kiinni tuskallisissa vaihteluissa,
kunnes sulkeutuivat. Silloin Alicen p�� vaipui taap�in, pitk��n ja
raskaasti huoaten. Se oli kuin ammutun el�imen �hkin��.

Mary istui vieress�, kauhistuneena omasta laukauksestaan.

Mutta se oli ammuttu.

Odottamatta ja h�t�isesti Alice kohotti p��t��n ja k�ski ajajan
seisauttaa. "Minun t�ytyy menn� tuohon hotelliin." Vaunut
pys�htyiv�t. Alice avasi oven, astui maahan ja sulki j�lkeens�.
Pitk��n, haikeasti katsoen Maryyn h�n sanoi: _"Good bye! -- Good
bye!"_ vastattiin hiljaa.

Molemmat tunsivat, ett� hyv�stij�tt� oli ainiaaksi.

Mary ajoi edelleen. Heti kun ehti kotiin, meni h�n suoraa p��t�
perheen saliin; h�nell� oli is�lle jotakin sanottavaa. Oven eteen
tultuaan h�n kuuli piaanonsoittoa ja arvasi J�rgen Thiisin olevan
siell�. Vaan se ei h�nt� pid�tt�nyt. Hattu p��ss� ja kev�tkaapu yll�
h�n odottamatta seisoi huoneessa. J�rgen Thiis hyp�hti seisaalle
piaanon ��rest� ja astui h�nt� vastaan, h�nen silm�ns� t�yttyiv�t
ihastuksesta; Mary leimusi kiihtymyksest�, joka h�ness� oli. Mutta
jokin ylpe� ja luotansa karkoittava kaikessa t�ss� kimalluksessa sai
J�rgenin luopumaan l�hestymisest��n. Silloin tuli h�nen silmiins�
sit� imev��, himokasta, mit� Mary niin syv�sti inhosi. Kevyesti
tervehtien Mary astui h�nen ohitseen, is�ns� luo. T�m� istui tapansa
mukaan suuressa nojatuolissa kirja polvella. "Kuules, is�! Mit�
sanot, jos nyt l�htisimme kotiin?"

Kaikkien kasvot kirkastuivat. Rouva Dawes alkoi: "Tied�tk�, ett�
J�rgen Thiis juuri �sken kysyi, milloin me matkustamme; h�n l�htisi
mukaan." -- Mary ei k��ntynyt J�rgen Thiisiin p�in, vaan jatkoi:
"Luullakseni huomenna l�htee h�yrylaiva Havresta?" -- "Se on
kyll� totta," vastasi h�nen is�ns�, "mutta siksi emme kai ehtine
valmiiksi?" -- "Ehdimme kyll�!" sanoi rouva Dawes; "onhan meill�
koko iltapuoli." -- "Mielell�ni min� autan", sanoi J�rgen Thiis.
Nyt h�n sai yst�v�llisen silm�yksen Marylt�, ennenkuin t�m� teki
selkoa hinnasta, jonka Alice oli m��r�nnyt h�nen is�ns� haluamalle
hollantilaiselle maisemakuvalle. Sitten h�n l�hti salista ryhty�kseen
omia tavaroitaan pakkaamaan.

He saapuivat kaikki nelj� hotellin p�iv�llisp�yt��n kello 1/2
8. Mary tuli aika v�syneen�; J�rgen Thiis meni h�nt� vastaan ja
sanoi: "Neitih�n on t�ll� kertaa tutustunut Frans R�yhyn?" -- Is�
ja rouva Dawes olivat hyvin tarkkaavaisia; he ilmaisivat sill�,
ett� J�rgen varmaankin oli juuri puhunut siit� heille. Aina kun
Mary joutui tuntemaan jonkun uuden herran, olivat n�et molemmat
huolissaan. Mary punastui; h�n tunsi sen itsekin ja s�v�hti siksi yh�
punaisemmaksi. Molemmat vanhukset tuijottivat. "Olen tavannut h�net
miss Clerc'in luona", vastasi Mary. "Useita kesi� ovat miss Clerc'in
�iti ja h�n itse olleet Norjassa ja siell� seurustelleet Frans R�yn
omaisten kanssa; he ovat samasta kaupungista. Pit��k� minun antaa
lis�tietoja?" J�rgen Thiis s�ik�hti. Toiset tuijottivat. J�rgen
h�t�ili: "Sanoin juuri �sken is�llenne ja rouva Dawesille, ett�
meid�n nuorempien upseerien kesken pidettiin Frans R�yt� parhaana
mit� meill� on. Niin etten min� sill� mit��n pahaa tarkoittanut."
-- "Sit� en teist� olekaan ep�illyt. Vaan kun en itse ole siit�
tuttavuudesta t��ll� kertonut, niin ei minusta n�y vierailla olevan
syyt� sit� julistaa." -- "Ihan kauhuissaan sanoi J�rgen Thiis, ett�
-- ett� h�nell� siin� kohden ei ollut muuta mieless� kuin osaksi --
ett�, ett�, -- --." "Sen kyll� tied�n", vastasi Mary keskeytt�en.

Sitten he meniv�t yhdess� alakertaan. P�yd�ss� -- heill� oli
muista erill��n oma p�yt�ns� -- J�rgen Thiis tietysti tarttui
keskeytyneeseen puheenaineeseen. Sit� ei voinut tuolla tapaa sikseen
j�tt��. Upseerit, sanoi h�n, pitiv�t ik�v�n� seikkana, ett� Frans
R�y oli siirtynyt insin��rikuntaan. H�n oli niin etev� strateegi.
Heid�n harjoituksensa, sek� tietopuolisemmat ett� k�yt�nn�lliset,
olivat h�nelle antaneet tilaisuutta osoittaa suurta kyky�ns�.
J�rgen mainitsi esimerkkej�, mutta toiset eiv�t niit� ymm�rt�neet.
Sitten h�n siirtyi kertomaan juttuja Frans R�yst�. Toveriel�m�st�,
h�nen toiminnastaan. Niiden oli m��r� n�ytt��, kuinka suosittu ja
sukkela h�n oli; mutta Mary v�itti niiden osoittavan varsinkin
sit�, kuinka poikamainen h�n oli. J�rgen silloin hieman per��ntyi;
h�n olikin kuullut niit� vaan kerrottavan; olihan Frans R�y h�nt�
vanhempi. "Mit� te h�nest� pid�tte?" kysyi J�rgen Thiis �kki�
hyvin viattomasti. Mary viivytteli. Toiset nostivat silm�ns�. "H�n
jaarittelee niin liian paljon." -- J�rgen nauroi. "Mutta mit� h�nen
pit�isi teid�n mielest�nne tehd�? H�ness� kun on niin paljon voimaa."
-- "Pit��k� sen p��st� meid�n muiden ihmisten kimppuun?" Sille he
kaikki nauroivat, ja niin heltisi se kireys, joka t�h�n asti oli
pit�nyt kaikkia h�mill�. Krog ja rouva Dawes tunsivat olevansa
turvassa Frans R�ylt�. Samoin J�rgen Thiis.

He nousivat taas yl�kertaan puoliyhdeks�n aikaan. Mary pyysi anteeksi
poistumistaan, h�n oli v�synyt. Huoneestaan h�n maatessaan kuuli
J�rgen Thiisin soittavan. Silloin Mary itki. --

       *       *       *       *       *

-- Seuraavana iltana merell�, aavalla ja rasvatyynell�. Vienossa
h�myss� kes�y�t� vastaan; kaksi savupatsasta et��ll�, muuten ei
mit��n. Jakamatonta sameanharmaata edess� ja alla. Mary nojautui
laivan parrasta vasten. Ei ainoatakaan ihmist� n�kynyt; koneen jyske
ainoa ��ni. H�n oli juuri ollut kannen alla kuulemassa soittoa, vaan
noussut sielt� ennen muita. Sanomaton yksin�isyyden tunne ajoi h�net
yl�s sis�llyksett�m��n n�k�alaan. Kaikkialla pilvi� rajoina.

Ei mit��n muuta kuin pilvi�; ei edes kajastusta auringosta, joka oli
laskenut.

Mit� h�nell� itsell��n nyt oli j�ljell� siit� maailman loistosta,
josta h�n oli tulossa? Eik� h�ness� itsess��n ja ymp�rill� ollut
yht� tyhj��? Matkael�m� oli nyt mennytt�; ei h�nen is�ns� eik�
rouva Dawes voinut tai tahtonut jatkaa; sen h�n ymm�rsi. Siin�
lahdessa, jossa heid�n kotinsa oli, ei ollut ainoatakaan naapuria,
kenest� h�n olisi piitannut. Siin� kaupungissa, miss� he asuivat,
puolen tunnin matkan p��ss�, ei yht�k��n ihmist�, johon h�n olisi
kiintynyt. H�n ei ollut malttanut siit� huolehtia. H�nell� ei miss��n
ollut vakinaista asuntoa. Se el�m�, joka versoo maaper�st� ja sitoo
kaikkeen, mit� siin� on, se ei ollut h�nen. Kenen tahansa luo h�n
meni, tuntui keskustelu pys�htyv�n, jotta voitaisiin ottaa esille
muuta puhuttavaa, mik� h�nelle soveltuisi. Ne _globe-trotter'it_,
jotka kulkivat maapallon ymp�ri kuten h�n itsekin, juttelivat matkan
tapauksista, museoista ja musiikista siell�, miss� joutuivat yhteen.
V�list� my�s ratkaisemattomista kysymyksist�, jotka liiteliv�t
mukana, minne hyv�ns� he meniv�t. Vaan niiss� ei ollut ainoatakaan,
mik� olisi h�nt� koskenut. K�sittelykaavat h�n osasi ulkoa. Ne olivat
l�hinn� jonkunlaisia kieliharjoituksia tai joutopuhetta ilman mit��n
tarkoitusta.

H�nen osakseen tullut ihailu, joka toisinaan kohosi jumaloimiseksi,
alkoi jo silloin, kun h�n viel� oli lapsi ja piti sit� leikkin�.
V�hitellen h�n oli siihen niin tottunut kuin vastakkaistanssin
vuoroihin. Muuan ainokainen tapahtuma, joka oli koko perhett�
pel�stytt�nyt, pari kohtausta, jotka olivat tuntuneet raskailta, oli
jo aikoja unhotettu; kaikki oli nyt jokap�iv�ist�, vailla todentekoa.
H�n oli j��nyt tyhjin k�sin ja yksin.

Riuhtaisten h�nen ruumistaan hyp�hti Frans R�yn sankarimuoto esille.
Niin ilmeisen�, niin ��rimm�isen selv�piirteisen�, ett� Maryst�
tuntui kuin ei voisi liikahtaa h�nen t�htens�.

Frans R�y ei ollut muiden kaltainen. T�m�k� h�nt� oli pelottanut?

Vaan ajatellessaankin Frans R�yt� h�n v�risi. Vasten h�nen
tahtoaankin n�kyi Frans R�yn luona Alice lihallisesti himoiten,
silm�t riettaina... millainen oli heid�n keskin�inen suhteensa?
Pimeni, vihlaisi, kiehui. Sitten h�n seisoi itkien.

H�n kuuli jonkin mahtavan kumeasti kohisevan. H�n k��ntyi sinne
p�in. Heit� vastaan tuli _oceansteamer_, niin aavistamatta ja niin
valtava, ett� h�n pid�tti henke��n. Se sy�ks�hti merest� esiin
ilman varoitusta. Se kiiti kauheaa vauhtia heit� vastaan, paisui
paisumistaan, pienten ja suurten valojen tulivuoreksi. Hyrskyv�ss�
pauhussa se tuli ja meni. Vain silm�nr�p�ys -- ja se oli kaukainen
n�ky.

Kuinka t�m� valtasi h�net!

Tuo sivuuttava, kiit�v� el�m� maailmanosasta toiseen, ajatukset ja
ty� ikuisessa ja hedelm�llisess� vaihdossa.

Sill� v�lin kun h�n loikoi t��ll� ja ajelehti pieness� keikkujassa.
Maailman kolossin aallot saivat sen vaappumaan, niin ett� t�ytyi
pit�� kiinni, jottei mereen suistuisi.

H�n oli j�lleen suuressa tyhjyydess�. Petettyn�. Sill� petostahan
se oli, kun kaikki, mit� h�n kolmessa maailmanosassa oli n�hnyt
ja kuullut kansojen el�m�ss� ja juhlissa, kirkollisissa ja
kansallisissa, tai taideteoksia, musiikkia, ik��nkuin j�i sinne,
miss� oli n�hty ja kuultu, ja h�n oli kaamean liikkumattomassa
er�maassa.




KOTONA


K�vi h�mm�stytt�v�n toisin.

Jo maihin astuessaan h�n n�ki mit� vilpitt�mint� iloa, kun j�lleen
tavattiin sek� nuoria ett� vanhoja. Kaikkien kasvot kirkastuivat.
Samoin matkalla yl�sp�in toria kohti; kaikki ilostuivat, kaikki
tervehtiv�t. Sill'aikaa kun h�n oli ollut heit� ajattelematta, olivat
he ajatelleet h�nt�. Torin varrella olevasta talostaan heid�n oli
m��r� my�hemmin p�iv�ll� l�hte� Krogskogeniin rannikkolaivalla.
Sill� v�lin k�vi heill� sukulaisia. N�iden teki mieli kertoa, kuinka
iloisia he olivat vihdoinkin saadessaan heid�t taas n�hd�. He
tahtoivat kertoa my�s siit� menestyksest�, jonka Maryn espanjalainen
muotokuva oli saavuttanut. Ensin t��ll�, sitten p��kaupungissa ja
nyt kiertomatkalla pitkin maata yhdess� muiden kuvien keralla. Siit�
kirjoitettiin -- niin, kai h�n oli lukenut, mit� siit� kirjoitettiin?
-- Ei, h�n ei ollut v�h��k��n lukenut lehti� -- paitsi jonkun kerran
niit�, mit� ilmestyi heid�n olopaikoissaan. "Etk� sin� luekaan
t�k�l�isi� lehti�?" -- "Kyll�, kun is� niit� n�ytt�� minulle." Eik�
siis h�nen is�ns�, eik� rouva Dawes ollut h�nelle mit��n maininnut?
-- "Ei." -- Niin, nyt h�net tunnettiin koko Norjassa. Olihan t�m�
h�nen kolmas muotokuvansa; vai joko oli nelj�s? Ja se oli kaunein.
Se oli otettu meid�n kuvalehtiimme. Er��ss� englantilaisessa
taidelehdess�, "Studio'ssa", se oli my�s. Eik� h�n sit� tiennyt?
-- "En." -- T�k�l�inen nuoriso oli h�nest� kovin uhoissaan. Sen
vuoksi he olivat lyk�nneet kev�tjuhlansa siksi, kunnes h�n tulisi
kotiin. "Silloin sinua oikein juhlitaan." -- "Minuako?" -- "Menn��n
Marielystiin. H�yrylaiva t��lt� ja h�yrylaiva naapuristosta; siell�
yhdyt��n. J�rgen Thiis on koko puuhan suunnitellut Pariisista asti."
-- "J�rgen Thiis?" -- "Niin, eik� h�n ole kertonut." -- "Ei."

Heti kun toiset l�htiv�t pois, meni h�n tapaamaan is��ns�; t�m�
oli par'aikaa purkamassa muutamia niist� taide-esineist�, mit� oli
ostanut ja joiden oli m��r� j��d� h�nen huoneeseensa. "Oletko sin�,
is�, l�hett�nyt minun muotokuviani n�yttelyihin?" -- Krog hymyili
ja vastasi viattomasti: "Kyll� min� tosiaan olen, rakas lapsi. Ja
siit� on monella ollut iloa. Muuten minulta on sit� pyydetty. Joka
kerta minulta on pyydetty." H�n sanoi sen niin herttaisesti. Ett� is�
oli h�nelt� salannut ja kielt�nyt rouva Dawesia mit��n puhumasta,
varmaankin my�s J�rgen Thiisi�, se oli h�nest� niin somaa. Nyt h�n
teki, mik� h�nell� muuten oli hyvin harvinaista, h�n suuteli is��ns�.

Vai t�st� siis h�nen is�ns�, rouva Dawes ja J�rgen Thiis niin
ahkeraan olivat yhdess� kuiskutelleet ja supatelleet? Siksi oli
h�nelt� pid�tetty kotimaan lehdet. Kaikki oli ennakolta sovittu --
viel�p� sekin ehdotus, ett� juuri nyt l�hdett�isiin kotiin! H�n
melkein piti J�rgen Thiisist�.

Heid�n l�htiess��n Krogskogeniin oli laivasillalle ker��ntynyt joukko
nuorisoa. Se huusi: "Pyh�n� tavataan!"

H�nest� oli maisema lahden puolella vieh�tt�v�. Koko se puoli tuntia,
mik� Krogskogeniin oli matkaa, oli kuin hyvien tuttujen yht�mittaista
tervehtimist�. Nyt oli rannikkoa pitkin kulkeva, osittain uudestaan
valmistettu tiekin valmiina. Se oli oikein hauska, aina kun se
leikkasi niemenk�rkien ymp�ri, usein tunturin sis��n. Krogskogenin
halki kulki tie, kuten ennenkin, toiselta niemelt� tasangon vieritse
toiselle, ihan laiturin sivutse ja kappelin ja hautuumaan l�helt�.

Kuinka virkist�v�n ihana oli Krogskogenin asema! H�n oli muistellut
sen olevan niin yksin�isen; vaan oli unhottanut, kuinka viehke�
se oli! T�m� hiljainen, kiilt�v� lahti merilintuineen! V�reily
tuolla peremm�ll�, miss� joki laskee vetens�, pitk� tasanko
sis�maahan p�in yl�nk�jen v�liss� ja n�m� vihre�ss� puvussa.
Eiv�tk� asuinrakennuksen l�heiset puut todellakaan olleet tuota
pitempi�? Kuinka mainiolta n�ytti tuo pitk� ja valkea talo, mustine
akkunoineen ja perusmuurineen. Toisesta savutorvesta nousi sakeaa
savua; sielt� vy�ryi ilmoille hauskaa tervetuloa. H�n hypp�si maihin
ennen muita ja joutuun kotia kohti. Kahdeksan tai kymmenen vuotias
tytt�nen tuli juosten laivalle p�in, pys�htyi n�hdess��n Maryn,
k��ntyi ja juoksi takaisinp�in mink� ikin� kerkesi. Mutta Mary sai
h�net portailla kiinni. "Nyt min� otan sinut!" h�n k��nsi tytt�sen
puoleensa: "Kuka sin� olet?" Se oli vaaleatukkainen, naurava tyller�,
joka ei vastannut. Portailla seisoi talon naisv�ki, ja yksi heist�
sanoi, ett� h�n oli nimelt��n Nanna ja juoksi t��ll� asioilla. "No
oleppas sitte minun tytt�ni!" sanoi Mary ja otti h�net mukaansa
yl�s portaita. H�n tervehti kutakin erikseen, vaan tunsi heid�n
pettyv�n, kun h�n riensi edelleen puhelematta heid�n kanssaan. H�n
ik�v�itsi saada taas astua syville matoille, tuntea omituista valoa
ymp�rill��n eteisess�, j�lleen n�hd� suuret kallisarvoiset kaapit,
kaikki maalaukset ja harvinaisuudet hollantilaisajalta. Viel� enemm�n
h�n ik�v�itsi p��st� yl�kertaan omaan huoneeseensa. Tuo ��nett�myys
portaissa ja sitten eteenp�in pitk�ss�, hieman pime�ss� k�yt�v�ss�
-- milloinkaan ei t�m� ollut h�nelle niin kuiskutellut kuin t�n��n.
Jotakin vienoa, puoleksi k�tketty�, perin tuttavallista ja ihan
l�helt�. Se laverteli viel�, kun h�n seisoi huoneensa ovella, se ihan
piti h�nest� kiinni, niin ett� kesti ennenkuin h�n avasi.

Oi, huone oli t�ydess� auringonpaisteessa pitkissein�n akkunasta,
joka oli avoinna toisia rakennuksia ja yl�nk�� kohti. Vaaleampaa
valoa suoraan edess� olevasta akkunasta hedelm�puutarhan ja lahden
puolella. T�m� pilkisteli puiden v�list�. Niiden yl�puolelta n�kyiv�t
saaret ja nyt vaaleanharmaa meri. Vaan yl�ng�lt� k�sin, joka oli
ihanimmassa lehdess��n ja kukassaan, valui kev��n tuoksua. Huone
itsekin valkoisessa puhtaudessaan oli kuin syli sit� ottamassa.
T��ll� sis�ll� kaikki j�rjestyi kunnioittaen s�ngyn ymp�rille, joka
oli keskell� laattiaa. Se oli enemm�n kuin prinsessaa varten; se oli
itse prinsessa; kaikki muu tuli niiaten sit� kohti.

       *       *       *       *       *

Retki Marielystiin oli kaikin puolin onnistunut. Vaan siell� sattui
mielenapeutta Maryn ja J�rgenin kesken.

Sen laita oli n�in. Laivalle tuli J�rgen Thiis pitk�n, tanakan naisen
kanssa, jonka leve� otsa, l�mp�iset silm�t, pieni nen� ja ulkoneva
leuka virittiv�t Maryn poskille liev�� punaa, ja t�t� verhotakseen
Mary nousi seisaalle ja kysyi: "Ettek� te ole insin��rikapteeni
Frans R�yn sisar?" -- "Onpa kyll�", vastasi J�rgen Thiis; "me olemme
varmuuden vuoksi ottaneet l��k�rin mukaamme." -- Mary: "Se on minusta
hyvin hauskaa; min� olen tietysti kuullut veljenne puhuvan Teist�.
H�n pit�� Teist� niin paljon." -- "Kaikkihan me pid�mme", vakuutti
J�rgen Thiis ja meni.

Neiti R�y ei itse ollut mit��n sanonut. Mutta h�nen tutkivista
silmist��n valui Mary� kohti ihailua. Nyt h�n istui Maryn viereen.
"Viivyttek� kauvankin kotona?" -- "Sit� en tied�. Kenties emme
ollenkaan en�� matkusta; is�ni on k�ynyt liian heikoksi." --
Neiti R�yn viisaat silm�t ik��nkuin merkitsiv�t muistiin. H�n ei
pitk��n aikaan puhunut mit��n. Mutta Mary ajatteli itsekseen: se on
hienotunteista, ettei h�n rupea juttelemaan veljest��n.

N�m� kaksi olivat koko retken ajan yhdess�. He seisoivat my�s
toistensa likell�, kun j�lkiruoka tarjottiin ulkoilmassa ja puheita
pidettiin. Se menestys, jonka juhla saavutti, nousi J�rgen Thiisin
p��h�n. Tultiinhan kilist�m��n h�nen kanssaan lasia, h�n k�vi
tunteelliseksi ja tahtoi puhua. Ihanteen, ikuisen ihanteen puolesta.
Onnellinen se mies, joka on sen jo nuoruudessaan n�hnyt! H�n on sit�
rinnassaan kantanut opastavana, sammumatonna valonheitt�j�n� el�m�n
polulla! -- H�n joi pohjaan, heitti lasinsa, kalpeana, liikutettuna.

T�m� kamala vakavuus tuli niin �kki� hilpeiden ihmisten eteen, ett�
he nauroivat. Joka ainoa!

Neiti R�y sanoi Marylle: "Olettehan te seurustellut luutnantti
Thiisin kanssa?" -- "Sek� viime talvena ett� edellisen�", vastasi
Mary sivumennen; h�n s�i j��tel��.

Vieress� seisoi muuan nuori tytt�. "Merkillinen mies tuo J�rgen
Thiis", sanoi h�n. "H�n on meid�n seurassamme niin hyv�, mutta
kuuluu olevan sotamiehille niin h�ijy." H�mm�styneen� k��ntyi Mary
h�neen p�in. "Mill� tapaa h�ijy?" -- "H�nen sanotaan miehi� niin
piinaavan. Olevan niin kauhean tarkan ja niin suunnattoman omituisen.
Ja rankaisevan ihan tyhj�st�." Mary k��ntyi silm�t levein� Margrete
R�yhyn p�in. "Kyll� se on totta", vastasi t�m� kevyesti; h�nkin s�i
j��tel��.

Kun sitten illan suussa oli tanssiminen lopetettu ja l�hdetty
laivalle p�in, Mary J�rgenin kainalossa, sanoi Mary h�nelle: "Onko
totta, ett� se v�ki, jota te komennatte, moittii Teit�?" -- "Siin�
lienee todellakin per��, neiti." H�n nauroi. -- "Onko se mik��n
naurun asia?" -- "No ei siit� itke�k��n kannata, neiti," h�n oli
oikein lystill� p��ll�, olisi kernaimmin ottanut Maryn syliins� ja
tanssinut tiet� alasp�in laiturille, kuten niin monet muut tekiv�t.
Vaan Mary torjui. "Minun oli sit� ik�v� kuulla", sanoi h�n. Silloin
J�rgen �lysi, ettei t�m� ollut leikki�. "Tahdon sanoa Teille, neiti,
etteiv�t norjalaiset yleens� tajua, mit� totteleminen ja kuri on.
Sin� lyhyen� aikana, mink� ne ovat komennettavinamme, t�ytyy meid�n
sit� heille opettaa." -- "Mill� keinoin opettaa?" -- "Pikku asioissa
tietysti." -- "Piinaamalla heit� pikku asioilla?" -- "Niin juuri." --
"Asioilla, joiden v�ltt�m�tt�myytt� he eiv�t k�sit�?" -- "Aivan niin.
Heid�n on opittava j�tt�m��n viisastelut. Heid�n t�ytyy totella. Ja
mit� tekev�t, se on teht�v� t�sm�llisesti. Ehdottoman t�sm�llisesti."

Mary ei vastannut. Vaan heid�n sivulleen tuli toinen pari, ja Mary
puhui n�ille. Sit� h�n jatkoi, kunnes p��stiin rantaan.

Laivalla h�n huomasi, ett� J�rgen Thiis oli alakuloinen. Maihin
astuttaessa J�rgeni� ei n�kynyt laiturilla. Ilman mit��n sopimusta
saattoi koko seura Mary� kotiin torin varrelle. Laulettiin ja
meluttiin ulkopuolella, kunnes Mary ilmestyi parvekkeelle ja
sirotteli kukkia heid�n p��lleen, -- sek� ne, jotka oli mukanaan
tuonut, ett� kaikki, mit� l�ysi. Hajaannuttiin nauraen ja ailakoiden.
Vaan heid�n poistuessaan Mary etsi heid�n seastaan J�rgeni�; t�t� ei
siell� n�kynyt. H�nen tuli paha mieli; h�n oli huonosti palkinnut
J�rgeni� p�iv�st�, joka oli h�nen el�m�ns� ihanimpia. H�nt� oli
suuremmoisesti juhlittu.

Seurustelua suuremmissa ja pienemmiss� piireiss� tuli nyt yht�
mittaa; mutta J�rgen Thiis oli kadonnut. Ensin h�n oli jonkun aikaa
ollut kotona vanhempiensa luona, nyt h�n oli Kristianiassa. Mary ei
ollut koskaan sen enemp�� ajatellut J�rgen Thiisi�; mutta nyt, kun
h�n pysytteli syrj�ss�, t�ytyi h�nen muistella, mik� osa J�rgenill�
oli t�ss� onnellisessa samanik�istens� tapaamisessa. Se merkillinen
malja, mink� h�n oli esitt�nyt "uskollisuudelle ihannetta kohtaan"...
kun se puhe pidettiin, ajatteli h�n vaan: kuinka tunteellinen
saattaakin J�rgen Thiis olla! Nyt h�n ajatteli: ehk� se tarkoitti
minua! H�n oli tottunut n�ihin liioitteluihin, eik� h�n lainkaan
pit�nyt J�rgen Thiisist�. Vaan kun h�n muisteli, miten rajusti
rakastunut J�rgen oli jo heid�n ensi yhtym�ss��n ja ett� h�n kaikki
n�m� vuodet oli ollut ihan samanlainen, milloin ja miss� tahansa he
yhtyiv�t, tuli siit� jotakin suurempaa. Ahnaisiin, imeviin silmiin
tuli silloin jotakin melkein liikuttavaa. Ettei J�rgen siet�nyt h�nen
seuraansa, kun h�n oli v�himm�nk��n ep�suopea, osoittihan sekin,
miten syv�sti J�rgen h�nt� rakasti. Ettei J�rgen mit��n sanonut, vaan
j�i pois, se oli h�nen mieleens�.

Sitten saapui Mille Falke, rintatautisen lehtorin kaunis, lempe�
vaimo, er��n� p�iv�n� h�nen luokseen. H�n oli saanut kirjeen J�rgen
Thiisilt�. Kristianiassa oli muuan kymmenhenkinen seura p��tt�nyt
l�hte� retkelle Nordkapiin. Laivapaikat oli tilattu jo pari kuukautta
sitten, -- ja nyt tuli esteit�. J�rgen Thiisilt� oli kysytty, eik�
h�n voisi ottaa matkalippuja huostaansa ja ker�t� kymment� henkil��
tehd�kseen niiden kanssa tuon ihanan retken? Pikkukaupungeissa
elettiin paremmassa toveruudessa, siell� oli helpompi saada sellainen
joukko kokoon. J�rgen Thiis suostui ehdotukseen, -- jos Mary Krog
tulisi mukaan; silloin h�n olisi varma, ett� muut voitaisiin saada.

Rouva Mille Falk esitti t�m�n Marylle sill� hyv�ilev�ll�
kissanl�mm�ll�, jota harva voi vastustaa. Maryll� ei kuitenkaan
ollut pienint�k��n halua istua h�yrylaivassa keskell� kes�kuumaa tai
keskeytt��, mit� t��ll� nyt oli tarjona; se oli kovinkin hauskaa.
Mutta eip� h�n kernaasti olisi taas pahoittanut J�rgen Thiisin
mielt�. H�n puhui is�lleen ja rouva Dawesille; h�n kuunteli viel�
kerran Mille Falkia -- ja suostui.

Alkupuolella hein�kuuta kokoontui seurue y�ll� er��lle
rannikkolaivalle, jonka oli m��r� vied� heid�t Bergeniin. Sielt�
retki alkaisi. Heit� oli kuusi naista ja nelj� herraa. Naisista yksi
oli kaupungin arvoisa koulunjohtajatar; yksi herroista oli h�nen
poikansa, ja naisista taas oli kolme ollut ennen h�nen oppilaitaan.
H�n oli siveellinen tukipiste. Kaksi osanottajaa oli vastanainut
pariskunta, jota kiusoiteltiin koko matkalla. Sit� kannattikin tehd�,
sill� he olivat kumpikin hyvin sukkelia ja osasivat kostaa. Muuan
nuori tukkukauppias liehakoitsi naisista kahta -- kuten v�itettiin
-- saamatta selville, kummasta enemm�n piti. T�m�n ratkaisemisessa
oli h�nell� koko muu seurue apuna, molemmat naiset uutterimmin.
Er�s nuori kielentutkija kastettiin jo ensi y�n� rannikkolaivalla
"hylj�tyksi". Lukuunottamatta vanhaa rouvaa pitiv�t muut aika el�m��
eik� yksik��n v�litt�nyt unesta. Ainoastaan kielentutkija ei osannut
tanssia eik� laulaakaan eik� v�h��k��n mielistell�; eip� h�nt�
itse��nk��n voinut mielistell�, sill� silloin h�n k�vi noloksi.
Seurauksena oli, ett� kaikki, viel�p� Marykin, liehakoitsivat
"hylj�tty�", vain nauttiakseen h�nen saamattomuudestaan. Pilanteon
alkuunpanija oli vakinaisesti J�rgen Thiis; kiusoitteleminen oli
h�nell� intohimona. Sill� alalla ei h�nen kekseli�isyytt��n aina
voinut uskoa ilkeydest� vapaaksi.

Alussa sai h�n itse olla rauhassa. Vaan v�hin erin uskalsi jo
"hylj�ttykin" k�yd� h�nen kimppuunsa. Kaikki pisteliv�t h�nen
ruokahaluansa, vallanhimoansa ja varsinkin h�nen alamaista
palvelijanosaansa Maryyn n�hden. Maryll� oli Krogien varhain
kehittynyt kyky huomata liiallisuudet, niin ett� h�n nauroi muiden
mukana silloinkin, kun ivattiin alamaisuutta h�nt� kohtaan. J�rgen
Thiis ei siit� ollut mill�ns�k��n. H�n s�i yht� vahvasti, oli yht�
turhantarkka retken johtajana ja pysyi j�rkkym�tt� Maryn kekseli��n�,
v�sym�tt� paikalle kiit�v�n� auttajana.

Laiva oli ihan t�ynn� matkustajia, joukossa useita ulkomaalaisia;
mutta J�rgen Thiisin hilpe� seurue oli keskuksena; luonto houkutti
niin alinomaa matkustajat ihailemaan, etteiv�t he kovin paljoa
hieroutuneet toistensa kimppuun. Heist� tuntui kuin kuulisivat
jotakin suurta esitett�v�n. Ihmeet seurasivat t��ll� toisiansa.
Lis�ksi tuli p�iv�n pituus. Joka vuorokauden p��st� k�vi y�
lyhyemm�ksi, viimein katosi. He kiitiv�t eteenp�in pelk�ss� valossa,
ja se huumasi. He eiv�t v�syneet. He joivat, tanssivat, lauloivat;
lopulta heiss� kaikissa oli sama mieliala. He ehdottelivat sellaista,
mik� muuten olisi tuntunut mahdottomalta; t��ll� se sopi maiseman
villiyteen, valon huumeeseen. Kun Marylt� kova tuuli kerran vei
hatun, hypp�si kaksi kavaljeeria mereen sit� noutamaan. Toinen oli
tietysti J�rgen Thiis. Mielten j�nnitys oli noussut arkip�iv�ist�
ylemm�. Jotkut uupuivat; he nukkuivat �in ja p�ivin. Vaan useimmat
kestiv�t, ainakin niin kauan kuin kuljettiin eteenp�in. Niiden
joukossa Mary.

J�rgen Thiis oli kunnioittavalla lujuudellaan pakottanut kaikki
siihen, ett� he kohtelivat Mary� jokseenkin samoin kuin h�n
itse. My�sk��n ei sattunut pienint�k��n seikkaa, joka olisi t�t�
h�irinnyt. Se johtui varsinkin h�nen omasta hienoksi harjaantuneesta
k�yt�stavastaan valppaine kykyineen olla huomaavainen.

Heid�n siirtyess��n takaisin rannikkolaivaan pyysi h�n vilpitt�m�n
kiitollisena J�rgen Thiisi� tulemaan mukaan kotiin Krogskogeniin. "En
min� voi n�in �kki� lopettaa", sanoi Mary.

Ja siell� J�rgen Thiis viipyi useita p�ivi�. Kaikki oli h�nest�
siell� kaunista ja virkist�v��. Se taideaisti, mit� h�ness�
oli, kohdistui enimm�kseen pikku esineisiin; h�n siis ihaili
kansatieteellisi� kapineita, ja niit� t��ll� oli kylliksi. Huoneet ja
niiden kalustus olivat ihan h�nen makunsa mukaisia. Rouva Dawesille,
jolle h�n puhui vapaasti, h�n uskoi salaisuutensa; se mik� oli
rauhallista, hillitty�, toi h�nen mieleens� lemmenkaihoa, sanoi h�n.
H�n haaveili piaanoa soittaen, pitki� aikoja, yh� uudestaan. Ja aina
siihen suuntaan.

Mary� h�n kohteli yht� kunnioittavasti kahden kesken kuin muiden
seurassa. Siit� saakka, kun he olivat tuttuja, Mary ei ollut kuullut
ainoatakaan sanaa, jota voisi pit�� johdantona kosintaan; eip� edes
ainoata sanaa, jota voisi sanoa johdannon johdannoksi. Ja se oli
Maryn mieleen.

Yhdess� he retkeiliv�t mets�ss� ja vainiolla; he soutelivat yhdess�
sukulaisia tervehtim��n. J�rgenill� oli avain h�nen uimahuoneeseensa.
H�n k�vi siell�, ennenkuin kukaan muu oli valveilla. Usein taas
heid�n retkens� j�lkeen.

Mary itse oli k�ynyt seuranhaluisemmaksi. J�rgen huomautti siit�.
"Niin", vastasi Mary, "nuoret ihmiset el�v�t t��ll� l�hemmin yhdess�,
ik��nkuin sisaruspiiriss�, ja siksi ne ovat toisenlaisia, vapaampia,
terveempi�. Se on minuunkin tarttunut."

J�rgenin piti er��n� aamuna l�hte� kaupunkiin, ja Mary meni mukaan.
H�n tahtoi k�yd� Klaus sed�n, h�nen ottois�ns� luona, jota ei ollut
kotiintulostaan asti tavannut.

Klaus set� istui perimm�isess� huoneessa savupilvess� ik��nkuin
h�m�h�kki harmaan seittins� takana. H�n hyp�hti seisaalle n�hdess��n
Maryn astuvan sis��n, h�pesi ja vei h�net "isoon tupaan." J�rgen
oli ennakolta varoittanut Mary�, ett� Klaus set� tuskin oli hyv�ll�
p��ll�; h�nell� oli taaskin ollut tappioita. Niinp� heti kun he
istuutuivat tyhj��n, j�ykk��n saliin, h�n alkoikin valitella aikoja.
Tapansa mukaan h�n koukisti selk�ns� kyrmyyn, levitti jalkansa
painaakseen kyyn�rp��ns� niit� vasten ja pitk�t sormensa vastakkain.
-- "Niin, kyll�h�n teid�n on hyv�, kun vaan lyst�ilette!" Ehk�
h�n tahtoi t�m�n taas hyvitt�� ja sanoi: "Enp� ole koskaan n�hnyt
kauniimpaa paria!"

J�rgen nauroi, vaan punastui ihan ohimoihin asti. Mary istui
j�ykk�n�; se ei h�neen ulottunut.

J�rgen saattoi h�net takaisin Krogin taloon torin varrelle; se olikin
aivan l�hell�. H�n ei puhunut tiell� sanaakaan ja sanoi h�t�iset
hyv�stit. Sitten h�nelt� tuli sana, ett� h�nen t�ytyi viipy� iltaan
asti; silloin h�n ajaisi Krogskogeniin py�r�ll��n. Se ei ollut
sopimuksen mukaista; mutta Mary l�hti.

Laivassa kotimatkalla Mary sitten ajatteli mahdollisuutta: pari
h�nest� ja J�rgen Thiisist�? Ei! Se ei ollut koskaan sattunut
h�nen mieleens�. J�rgen oli kaunis, komea mies, mainio kavaljeeri,
todellinen taiteilija piaanonsoitossa. H�nen hyv�st� p��st��n, h�nen
hienosta k�yt�ksest��n oltiin yksimielisi�. Viel�p� sekin, mik�
ennen niin inhotti, h�nen nautinnonhimonsa, joka saattoi puhjeta
esille katseessa ja ilmeess� ja k�yd� imev�n kaltaiseksi, mit� ei
siet�nyt n�hd�... ehk� juuri siit� peruspohjasta muu oli kehittynyt?
Aisti t�ydellisyyteen taiteessa, kurissa, puheessa? Mutta siihen j�i
jotakin selitt�m�t�nt�. H�nest� oli yhdentekev��, mit� se oli, sill�
h�n j�tti sikseen kaikki n�m� mietiskelyt. Ne eiv�t h�neen kuuluneet.

H�n oli tavannut er��n talonpoikaisvaimon, joka oli nuoruudessaan
heill� palvellut; h�nen viereens� Mary nyt istuutui. Vaimo ilostui:
"Kuinkas teid�n is�nne jaksaa? Nyt min� olen k�ynyt vanhaksi, mutta
sen sanon, ett� niin monta kuin olenkin tuntenut, -- parempaa miest�
kuin is�nne en ole koskaan tavannut. H�n on ja pysyy kaikkein
parhaana."

T�m� lausuttiin niin odottamatta ja l�mpim�sti, ett� Mary heltyi.
Vaimo kertoi sitte piirteen toisensa j�lkeen is�n hienotunteisuudesta
ja hyvyydest�. Sit� h�n jatkoi koko matkan. Ensin tuntui Maryst�,
ettei mit��n suloisempaa ollut pitk��n aikaan sattunut. Vaan sitten
h�n pel�styi. H�n oli kerrassaan unhottanut, kuinka syv�sti h�n itse
rakasti is��ns�. Vieraantunut sit� ilmaisemasta. Miksi? Miksi h�nen
mielens� oli kiinni niin paljossa muussa eik� h�ness�, joka oli
kaikista paras ja rakkain?

H�n kiirehti yl�sp�in taloa kohti. Vaikka is� oli k�ynyt niin
kivulloiseksi, ei h�n viime aikoina ollut melkein laisinkaan
k�ynyt is�n luona. P��sty��n l�hemm� h�n n�ki J�rgenin polkupy�r�n
nojaavan portaita vasten ja kuuli h�nen soittavan. Mutta Mary riensi
ohitse, is��ns� tapaamaan, joka istui konttoorissa pulpetin ��ress�
kirjoittamassa. Mary kietoi k�tens� h�nen kaulaansa ja suuteli
h�nt�, katsoi h�nen hyviin silmiins� ja suuteli viel� kerran.
Herk�sti havaiten, mik� on lystik�st�, h�n nauroi n�hdess��n is�ns�
kummastuksen. "Niin, kyll�h�n sin� voit minua ihmetell�, sill�
min� teen sit� niin kovin harvoin. Mutta sittenkin on asia niin,
ett� pid�n sinusta niin ��rett�m�sti." Taas h�n suuteli is��ns�.
"Rakas lapseni!" sanoi Krog ja hymyili rynn�k�n l�vitse. H�n oli
siit� onnellinen, sen Mary n�ki. V�hitellen tuli h�nen silmiins�
se omituinen kirkastus, jota ei kukaan unhottanut. Mary ajatteli
itsekseen: n�in min� teen t�st'edes joka ainoa p�iv�!

J�rgen ja h�n olivat p��tt�neet l�hte� py�r�retkelle pitkin seutua.
Seuraavana p�iv�n� he olivat matkalla. Se sukulainen, jonka luo he
saapuivat, muuan komppanianp��llikk�, riemastui heid�n tulostaan.
Heid�n t�ytyi lopulta j��d� sinne sek� kahdeksi ett� kolmeksi
p�iv�ksi. Ymp�rist�n nuoriso hankittiin seuraksi, pantiin toimeen
retki tunturilaitumille, mik� taas oli Marylle ihan uutta. "Tunnen
kaikki maat vaan en omaani." Ensi vuonna h�n matkustaisi Norjassa;
siihen ei tarvittaisi erikoista matkaseuraa. T�m� aie kun oli
mieless�, niin kotimatkasta tuli oikea herraskulku.

Juuri kun J�rgen ja h�n j�ttiv�t py�r�ns� nojaamaan portaita vasten,
tuli pikku Narina juosten ovesta ja kiireesti portaita alas. H�n
itki, vaan ei n�hnyt tulijoita; h�n oli menossa toiseen rakennukseen.
Kun Mary huusi: "Mik� nyt on?" pys�htyi Nanna ja purskahti: "Voi
tulkaa, tulkaa, min� juuri haen v�ke�!" Yht� kiireesti taas yl�s
ilmoittamaan, ett� nyt ne tulivat. J�rgen per�st�, sitten Mary.
Riennettiin l�pi eteisen, yl�s portaita, pitkin k�yt�v�� perimm�ist�
huonetta kohti oikealle. Siell� makasi Anders Krog laattialla ja
rouva Dawes oli polvillaan h�nen vieress��n, parkuen. Krog oli
saanut halvauksen. J�rgen nosti ja kantoi h�net laattian poikki
s�nkyyn ja sovitti h�net siihen. Mutta Mary sy�ksi j�lleen alakertaan
telefonoimaan l��k�ri�.

L��k�ri ei ollut kotona, Mary haki h�nt� paikasta toiseen. Sill�
v�lin h�ness� huusi ep�toivo siit�, ettei h�n ollut is�ns� luona,
kun t�m� kohtaus sattui! Olihan h�n juuri luvannut itsekseen olla
h�nelle joka p�iv� hyv� -- ja sitten l�htenyt h�nen luotaan! Niin,
viel� t�n��n h�n oli iloinnut, kun p��sisi ensi kes�n� matkustelemaan
ymp�ri maata ilman h�nt�! Millainen h�nest� oli tullut? Mik� h�net
oli riivannut?

Saatuaan puhutella l��k�ri� h�n heti riensi takaisin is�n luo. T�m�
oli sill� v�lin riisuttu ja J�rgen poissa. Mutta rouva Dawes istui
tuolilla p��naluksen vieress�, k�dess� kirje, ��rett�m�n onnetonna.
Maryn n�hty��n h�n oitis ojensi t�lle kirjeen, k��nt�m�tt� silmi��n
sairaasta.

Kirjeen oli l�hett�nyt Amerikasta muuan Marylle outo mies,
joka ilmoitti, ett� Hans veli oli menett�nyt heid�n ja omankin
omaisuutensa. Itse h�n oli heikkomielinen, ollut sellaisena kai jo
kauan.

Kuten Mary tiesi, ei Krogien suvussa miespuolella ollut tavatonta,
ett� vanhat k�viv�t h�per�iksi. Mutta h�n kauhistui is�ns� vuoksi,
joka ei ollut pit�nyt silm�ll�! Sekin oli arveluttava merkki.

H�nen is�ns� oli arvatenkin juuri menossa n�ytt�m��n t�t� kirjett�
rouva Dawesille, kun h�net tapasi halvaus. Ovi n�et oli avoinna ja
h�n makasi siin� likell�.

Mary luki kirjeen kahdesti ja k��ntyi rouva Dawesiin p�in, joka istui
itkien. "Niinp� niin, Eva t�ti, -- se on kestett�v�." -- "Kestett�v�?
Mit� sin� tarkoitat? Rahojako? Viis rahoista! Vaan is�si! Tuo
ihana mies, paras yst�v�ni!" H�n katsoi hellitt�m�tt� Krogin
ummistuneisiin silmiin ja itki yht� mittaa, purkaen h�nelle mit�
parhaita nimityksi�, mit� korkeinta ylistyst�, mutta englanniksi.
Vieraalla kielell� sanat putoilivat kuin kaukaisemmalta ajalta; Mary
oli polvillaan is�ns� edess� ja poimi ne talteen. Ne tulivat joka
p�iv�lt� molempien vanhusten yhdysel�m��, kukin kaipuineen, kukin
kiitoksineen -- kuvana siit�, mit� h�n oli saanut lempeilt� sanoilta,
hyvilt� silmilt�, lahjoina ja suvaitsevaisuutena. Se tuli niin
rikkaana, niin l�mpim�n�, hyv�n omantunnon uljaalla voimalla; sill�
rouva Dawes oli itse koettanut olla h�nelle taas kaikkena, mik�li oli
voimia riitt�nyt. Niin kultaisia sanoja kuin siin� siroteltiin Maryn
p��n ylitse h�nen is�ns� kunniaksi, -- niin k�yh�ksi ne Maryn itse
tekiv�t! Sill� h�n oli is�st��n niin v�h�n v�litt�nyt! Voi kuinka h�n
katui, voi kuinka ep�toivoissaan h�n oli!

J�rgen Thiis tuli n�kyviin k�yt�v�ss� juuri kun Mary nousi. Mary
kumartui ottamaan kirjeen ja aikoi sen antaa J�rgenille, kun
rouva Dawes, joka my�s n�ki h�net, pyysi h�nt� auttamaan itse��n
huoneeseensa; h�nen t�ytyi p��st� s�nkyyn, h�nen my�s. "Herra ties,
milloin taas nousen! Jos h�n on valmis, niin olen min�kin."

J�rgen riensi paikalle, sai koko massan nousemaan tuolilta ja hoippui
h�nen kanssaan hitaasti pois. H�n soitti sinne palvelustyt�n, joka
sitten auttoi rouva Dawesin s�nkyyn; itse tuli J�rgen takaisin Maryn
luo. T�m� seisoi liikkumatonna, k�dess� kirje, jonka nyt ojensi
J�rgenille.

H�n luki sen tarkkaavasti ja kalpeni. Niin, hetkisen h�n oli kuin
sammunut; Mary astui pari askelta h�nt� kohti, vaan J�rgen ei
huomannut. "T�m� se on ollut syyn� halvaukseen", sanoi Mary.

"Tietysti", kuiskasi toinen h�neen katsomatta. Pian h�n sitten l�hti.

Mary seisoi taas is�ns� luona. T�m�n suloiset, hienot kasvot
kutsuivat Mary�, h�n heitt�ytyi taas is�ns� kaulalle ja nyyhkytti.
Siit�, josta h�n enimmin piti, h�n oli v�himmin v�litt�nyt. Ehk� vaan
siksi, ettei is� koskaan muistuttanut itsest��n?

H�n ei l�htenyt is�ns� luota, ennenkuin l��k�ri tuli, mukana
sairaanhoitajatar. Silloin Mary meni rouva Dawesia katsomaan.

Rouva Dawes oli ep�toivoissaan ja sairaana. Mary tahtoi h�nt�
lohduttaa, mutta h�n keskeytti kiivaasti: "Minun on ollut liian hyv�.
Min� olen ollut liian varma. Nyt tulee tosi eteen!" Mary kauhistui
tuota sanaa, sill� h�nell� oli se ollut kaiken aikaa syd�mess�.

"Sin� menet�t meid�t molemmat, lapsi rukka! Ja omaisuuden!" Maryst�
oli vastenmielist�, ett� h�n mainitsi omaisuuden. Rouva Dawes tajusi
sen ja sanoi: "Sin� et minua ymm�rr�, lapsi parka! Ei se ole sinun
syysi, vaan meid�n. Me hemmoittelimme sinua liiaksi. Mutta sin�
olitkin niin paha, ellemme t�ytt�neet tahtoasi."

Mary katsahti kauhistuneena: "Min�k� paha?" -- Rouva Dawes: "Min�
kyll� sen sanoin is�llesi, lapseni, sanoin monta kertaa. Mutta h�n
oli l�peens� hyv�, h�n teki sen aina tyhj�ksi." J�rgen tuli sis��n
tohtorin kanssa. "Jos jotakin sattuu v�liin, voi kohta olla loppu
k�siss�, neiti." -- "Joutuuko h�n rammaksi?" kysyi rouva Dawes. --
L��k�ri v�ltti vastaamasta; h�n sanoi vaan: "Nyt tarvitaan lepoa."
Tuli niin hiljaista t�m�n selityksen per�st�.

"Neiti ei saa valvoa sairaan luona. Ennemmin kaksi hoitajatarta."
Mary ei vastannut. Rouva Dawes alkoi taas itke�: "Kyll� t�st� nyt
tulee toinen aika." --

L��k�ri poistui J�rgenin saattamana. Tultuaan j�lleen huoneeseen
kysyi J�rgen hiljaa: "Pit��k� minunkin l�hte�, -- vai voinko olla
miksik��n hy�dyksi?" -- "Ei, �lk�� j�tt�k� meit�", valitti rouva
Dawes. J�rgen katsoi Maryyn p�in, joka ei mit��n sanonut eik�
nostanut silmi��nk��n. Mary itki hiljaa.

"Te tied�tte, neiti", sanoi J�rgen Thiis kunnioittavasti, "ettei ole
ket��n, jolle mieluummin olisin apuna." -- "Tied�mme kyll�, hyv�
yst�v�!" nyyhkytti rouva Dawes. Mary oli kohottanut p��t��n, vaan kun
rouva Dawes puhui, pysyi h�n vaiti.

Kun Mary v�h�� my�hemmin tuli ulos rouva Dawesin luota, oli J�rgen
juuri avaamassa ovea kamaristaan, joka oli Maryn huoneen vieress�.
J�rgen j�i seisomaan avoimeen oveen, niin ett� Mary saattoi h�nen
takanaan n�hd� pakatun matkalaukun. Mary pys�htyi: "Te matkustatte?"
-- "Niin", vastasi J�rgen. -- "T��ll� tulee nyt hiljaista." J�rgen
odotti lis��, vaan muuta ei kuulunut. "Nyt alkaa mets�styskausi. Olin
ajatellut tiedustaa is�lt�nne, saisinko mets�stell� h�nen maillaan?"
-- "Jos voitte tyyty� minun suostumukseeni, niin ei ole mit��n
estett�." -- "Tuhannet kiitokset, neiti! Silloin saanen poiketa
katsomaan?" H�n kumarsi syv��n ja tarttui Maryn k�teen.

Sitten h�n meni rouva Dawesille sanomaan hyv�stit. Siell� h�n
kuitenkin viipyi v�hint�in kymmenen minuuttia. H�n tuli j�lleen ulos
juuri kun Mary oli menossa is�ns� huoneeseen.

H�nen seisoessaan is�ns� luona alkoi t�m� liikkua ja avasi silm�ns�!
Mary polvistui: "Is�!" Krog n�kyi muistelevan ja yritti puhua, vaan
ei jaksanut. Mary riensi: "Me tied�mme sen, kaikki tyyni, is�.
Vaan �l� siit� v�lit�! Kyll� meid�n on sittenkin hyv�." Krogin
silmist� ilmeni, ett� h�n k�sitti, vaikka hitaasti. H�n tahtoi
nostaa k�tt�ns�, vaan huomasi voimattomuutensa. H�n katseli Mary�
tuskallisen h�mm�styneen�; Mary laskeutui h�nen kaulalleen, suuteli
h�nt� ja itki.

Mutta Krog rupesi paranemaan uskomattoman pian. Marynko l�sn�olo ja
uuttera hoito siin� auttoi? Niin sanoi sairaanhoitajatar.

Nyt tuli aika, jolloin Mary oli uupumaton huolenpidossaan kummastakin
potilaasta, vaan samalla perehtyi kodin ja talon hoitoon. H�n tunsi
siin� viihtyv�ns�, sill� h�nell� oli taipumusta pit�m��n j�rjestyst�
ja ohjaamaan. Rouva Dawes oli ihan ihmeiss��n.

Ei mit��n pelkoa vastaisen varalta, ei v�h��k��n kaiken sen
kaipaamista, mit� oli ollut. H�n sanoi niille, jotka h�nt�
surkuttelivat, ett� tosin oli kovaa, kun molemmat vanhukset olivat
sairaina, mutta muuten h�nen oli niin hyv�, ettei h�n muuta toivonut.

       *       *       *       *       *

Er��n� tavattoman l�mpim�n� p�iv�n� elokuussa h�nell� oli aamusta
alkaen ollut paljon puuhaa. H�n ik�v�itsi p��st� veteen heti kun
joutaisi.

Viiden ja kuuden v�lill� he juoksivat rantaan, pikku Nanna ja
h�n. Ensin olivat molemmat uimahuoneessa; pikku Nanna oli niin
riemuissaan, kun sai hommata Maryn kauniissa hiuksissa; t�n��n ne
p��stett�isiin hajalle. Sitten Nanna juoksi yl�s harjanteelle,
suurelle kivelle, vartioidakseen sielt� molemmille tahoille. Mary
ei tahtonut pit�� mit��n p��ll��n, vaan kieriskell� ja uida oikein
mielin m��rin. Sitten h�n porhalsi saarta kohti. T��lt� saattoi h�n
itse n�hd� niemen kummankin sivun ynn� tiet. Kaikki hiljaista, ei
vaaraa mit��n. Siis takaisin vaan!

Meri lellitteli ja kantoi, aurinko l�ikkyi k�sivarsilla, jotka
halkoivat vett�, edess� maa elosta kyll�isen� tuoksui vahvasti,
merilintuja keinui lahdessa, toisia oli h�nen yl�puolellaan
kirkumassa. "Min� kun niin kauhistuin yksin oloa --!"

P��sty��n perille h�n ei viitsinyt nousta vedest�; h�n
k��ntyi sel�lleen ja lep�si. Sitten muutamia vetoja ja lep�si
uudestaan. Ranta oli houkutteleva; h�n laskeutui siihen makuulle
auringonpaahteeseen. P�� puolittain kivell�, hiukset vedess�
kellumassa. Kuinka ihana tunne! Mutta jokin yllytteli h�nt� katsomaan
ymp�rilleen. Sit� h�n ei viitsinyt. Kyll� pit�isi katsoa sinne, miss�
tytt� istui. Mutta h�n ei siit� v�litt�nyt. Olihan Nanna siell�
vartioimassa. Niin paljon se kuitenkin vaikutti, ett� hyv� olo
h�visi; h�n lopetti. Noustessaan seisaalle astuakseen portaiden luo
uimahuoneen juurelle, n�ki h�n suuren kiven takana -- J�rgen Thiisin,
pyssy olalla, mets�miehen puvussa! Pikku tytt� seisoi kivell�
pystyss�, liikkumatta; h�n tuijotti mets�st�j��n, kuin pidett�isiin
h�nest� kiinni.

Kuumia veriaaltoja l�ik�hti Maryn l�vitse vihassa ja inhossa. Eik�
J�rgen h�pe�? Vai onko h�n j�rjilt�ns�? Ulkonaisesti Mary ei ollut
mit��n n�kevin��n -- sy�ks�hti suinp�in veteen ja ui portaille p�in,
joihin tyynesti tarttui -- ja katosi.

Mutta hengitys kuohui rajuna, h�n oli niin kuumissaan, ett�
unhotti pyyhkim�st� itse��n, unhotti pukeutumasta. H�n syttyi yh�
kiihke�mm�ksi, lopulta h�ness� ihan kiehui kostonhimo ja raivo. Tuo
mielistelev� J�rgen Thiis uskalsi h�nt� loukata pahemmin kuin kukaan
ennen.

H�n reuhtoi ja hosui tuolla mielett�m�ll�, kunnottomalla
hy�kk�yksell� niin kauan, ett� joutui mielteisiin, jotka raastoivat.
H�n seisoi taas atleetin voimakkaan ruumiin edess�, h�n oli taas
Alicen paljon tiet�vien silmien katseltavana. H�n v�risi --, vaan
kuuli samassa lapsen huutoa ylh��lt�. Kiihtymyksest� h�n oli
v�h�ll� huutaa vastaukseksi. Mit�h�n se merkitsi? Sille puolen ei
ollut akkunaa. Ovesta h�n ei kehdannut katsoa; sill� h�nell� ei
ollut mit��n yll��n. Milloinkaan h�n ei ollut niin jouduttanut
pukeutumistaan; mutta juuri sen vuoksi h�n sotkeutuikin, niin ett�
se vei aikaa. H�n ei tahtonut esiinty� J�rgen Thiisille puoleksi
puettuna.

Juuri p��sty��n niin pitk�lle, ett� saattoi ajatella oven avaamista,
h�n kuuli pikku Nannan juosta kipitt�v�n uimahuoneen siltamalle.
Mary tempasi oven auki, tytt�nen sy�ks�hti sis��n ja suoraan h�nen
syliins�. Siihen h�n piilotti p��ns� ja itki niin, ett� puuskui
voimatta puhua.

Mary sai h�net tyyntym��n varsinkin lupaamalla, ett� nyt Nanna saisi
selvitt�� h�nen hiuksensa. Silloin tytt� kertoi, ett� luutnantti
seisoi kiven takana, ennenkuin h�n huomasikaan. Nanna oli istunut
laulelemassa eik� lainkaan kuullut h�nen tuloansa. Luutnantti oli
h�nt� uhannut. Voi kuinka h�n pelk�si, sill� luutnantti n�ytti niin
ilke�lt�! Voi kuinka ilke�lt� h�n n�ytti! "Heti kun Mary oli p��ssyt
uimahuoneeseen, karkasi se juoksujalkaa suoraan t�nne!"

"J�rgen Thiisk�?"

"Sitten min� huusin mink� jaksoin! Silloin h�n seisahtui. Mutta
sitten h�n k��ntyi ja tuli yl�sp�in minua kohti. Min� kivelt� alas
ja mets��n -- --" h�n ei jaksanut en��, h�n k�tki taas p��ns� Maryn
vaatteisiin ja itki.

T�m�h�n oli pahintakin pahempaa! Mary ei aluksi saanut sit� p��h�ns�.

Mutta v�hitellen h�nelle alkoi selvit�, ett� J�rgen varmaan oli
toisenlainen. Ett� h�ness� oli riehuva intohimo. Ett� h�ness� oli
rohkeutta valtavaan h�ik�ilem�tt�myyteen. Jos h�n olisi tullut...?

Niin ylpe�ksi ja v�kev�ksi kuin Mary itsens� tunsi, olisi siit�
tullut karkoitus ainiaaksi -- se eik� mit��n muuta.

Mutta kotimatkalla h�n antoi Nannan menn� edelt�p�in. Syyn� oli se,
ett� h�n tuskin jaksoi siirt�� toista jalkaa toisen sivutse, niin
olivat ajatukset h�net vallanneet.

Kuinka jaksoi mies p�iv� p�iv�lt� hillit� itse��n, kun oli niin raju
himo kestett�v�n�? Kauan, kauan sit� varmaankin oli ker��ntynyt;
muuten h�n ei voisi kukistua kuulumattomassa rynn�k�ss� itsens� -- ja
h�nen kimppuunsa!

Oliko J�rgen kaikkina n�in� vuosina hehkunut kiihkosta? H�nen
ihailunsa, h�nen kunnioituksensa, h�nen ainainen huolenpitonsa, --
oliko kaikki savua maanalaisesta tulivuoresta? Joka jonakin p�iv�n�
singauttaa leimuavia kivi� ja polttavaa tuhkaa!

Vai oli J�rgen Thiis siis vaarallinen? H�n ei siit� v�hennyt;
h�n kohosi! Se oli ylistett�v�, tuo pakko, jolla h�n oli itsens�
kahlinnut -- h�nen kunniakseen! Ett� kiusaus kerran avasi tiet�
kapinoiville voimille, jotka h�n oli lukinnut -- pit�isik� h�nen
oikeastaan siit� suuttua J�rgeniin?

Koko loppuosan p�iv��, viel�p� riisuutuessaankin h�n vaivasi t�ll�
mielt��n. Seuraavana p�iv�n� h�n p��tti, ett� nyt se sai j��d�. Se
p��sti irti jotakin, mink� h�n kerran ennen oli masentanut; se ei
saisi h�irit� sit� tahtia, johon h�n oli el�m��ns� soveltamassa.
Siksi h�n taas ryhtyi ty�h�ns� entist� ankarammin, viel�p� sit�
lis�sikin. H�n n�et tutki is�ns� vanhoja tilikirjoja ja irrallisia
muistiinpanoja (n�it� olikin kovin paljon!), h�n tahtoi p��st�
selville, miten asiain laita yleens� oli. Olihan is�ll� omaisuutta
t��ll�kin, eik� h�n mitenk��n ollut saanut kulutetuksi kaikkea,
mit� Amerikasta tuli. Mutta h�n ei l�yt�nyt, mit� haki. Is�� h�n ei
tohtinut vaivata, eik� rouva Dawes mit��n tiennyt.

Mutta miten ehe� ja uuttera h�nen intonsa olikin, -- hiipi jotakin
eilist� sen mukana. J�rgen oli tietysti aikonut uida; uimasta p��sty�
k�yd� talossa. Sen j�lkeen, mit� oli tapahtunut, h�n ei tullutkaan.
Tokko h�n yleens� en�� tulisikaan? Ellei uudestaan kutsuta?
Olihan h�n rikkonut, niin ett� riitti. Mary kuuli talon seuduilla
ammuskeltavan seuraavina p�ivin�. Toiset lis�ksi mainitsivat, ett�
edemp�n�kin ammuttiin. Mutta eip� J�rgen tullut toisena p�iv�n�, ei
kolmantena, eik� nelj�nten�k��n. Se oli Maryn mieleen.

Kun ajatukset niin usein olivat yl�ng�ill� ja metsiss�, l�hti h�n
kerran sinnep�in, v�h�� ennen puoltap�iv��. Kuten aina elokuun
loppupuolella, voi s��n muutos olla Etel�-Norjassa suuri. Nyt oli
kylm�; h�nest� tuntui raikkaalta astua pohjoista kohti vastatuuleen,
joka leikki h�nen ymp�rill��n. H�n nousi hieman alapuolelta
rakennuksia; sielt� oli helpompi. H�n kiipesi reippaasti, h�n oli
niin tottunut, ja h�n ik�v�itsi p��st� ylemm�, seist� tuulessa ja
silm�ill� pitkin kuohuvaa merta. Ensi kukkulalta h�n jo saattoi
n�hd� t�rm�t, joilla oli v�ke� j�lkiniitossa ja t�n��n levitt�m�ss�
heini� kuivamaan, lahden, saaret, meren, joka t�n��n oli musta ja
kantoi monta purjelaivaa ja joitakuita h�yryveneit�. Mutta h�nen
yl�puolellaan oli kamala varisten r��kynt�; siell� varmaankin
langetettiin tuomiota. H�n n�ki yhden ja toisen viilt�v�n ilmaa ja
katoavan kauvemma yl�ng�lle p�in ja pohjoisemmaksi. Mellakka k�vi yh�
pahemmaksi, mit� ylemm� h�n nousi. Sen vuoksi h�n kiirehti, ehk� h�n
voisi pelastaa sen, joka oli hairahtunut. H�n oli ihan kauhuissaan,
niin ett� sel�ss� tuntui kylm� viima. H�n uskoi ne varmasti n�kev�ns�
heti kun p��sisi l�himm�n kallionkielekkeen taakse. Sen sijaan h�n
p��t��n nostaessaan n�ki miehen makaavan vatsallaan hyv�n matkan
p��ss�, pohjoisempana, vastap��t� rakennuksia. Se oli J�rgen
Thiis! Ensin Mary kyykistyi, mutta sitten h�ness� her�si iloinen
kostontunne, ja siin� mieless� h�n itse nousi pystyyn, reippaana,
varmana. J�rgen, n�ki h�net ja kapsahti seisaalle, h�mill��n,
h�peiss��n ja sieppasi lakin p��st��n, pisti sen taas p��h�ns�
eik� tiennyt, minne p�in katsoa tai k��nty�. Mary l�heni hitaasti,
oikein nauttien J�rgenist�. Jo kaukaa h�n huusi: "Vai t�ll� tapaa te
mets�stelette? -- Kenties aiotte ampua meid�n kanojamme?" Ehditty��n
l�hemm�: "Eik� teill� ole koiraa mukana? Mit�s sill�, kyll�h�n te
kanojamme osaatte koirattakin ampua. Tai ehk� teill� ei olekaan
koiraa?"

"On kyll�, mutta t�n��n en olekaan mets�st�m��n l�htenyt. Olen siit�
jo p��ssyt."

N�m� yksinkertaiset, s�vyis�t sanat, jotka h�n lausui uskaltamatta
Maryyn katsoa, k��nsiv�t t�m�n tunteet toisaalle. H�n ei tahtonut
J�rgeni� r��k�t�. H�n oli kyllin kuullut sed�n hirmuvallasta.

Varikset raivosivat entist� pahemmin. "Kuulkaa! Siell� ollaan
tuomiolla! Miksi ette auta sit� poloista?" -- "Siin� olette
todellakin oikeassa!" sanoi J�rgen mieliss��n, kun p��si vapaaksi.
H�n kumartui ottamaan pyssyns� ja juoksi. Mary j�ljest�. Ensin pieni
kukkula, sitten pitkin tiet�. Kahdessa vanhassa puussa ja n�iden
ymp�rill� raivosivat nuo harmajat lautamiehet; niit� oli satoja. Vaan
heti kun �kk�siv�t pyssymiehen, hajaantuivat ne r��kyen eri tahoille.
Niiden tilinteko oli p��ttynyt.

Aivan oikein: kahden suuren puun v�liss� makasi tavattoman iso varis,
revittyn� ja verisen�, viimeisiss� henkitoreissaan. J�rgen aikoi sen
nostaa maasta. "Ei, �lk�� koskeko siihen!" huusi Mary ja k��ntyi
poisp�in. H�n l�hti heti takaisinp�in vuoren rinnett� kohti. Kun
h�n ei kuullut J�rgenin tulevan per�st�, h�n pys�htyi: "Tulette kai
mukaan? Ja sy�tte p�iv�llist�?" J�rgen tuli. Siten he ��neti astuivat
yhdess�, kunnes saapuivat J�rgenin �skeiselle makuupaikalle. J�rgen
riensi: "Mitenk� teill� kotona jaksetaan?" -- Mary hymyili: "Kiitos,
asianhaarain mukaan oikein hyvin."

Savu uuninpiipusta tuprusi ilmaan. Kattojen kivet sinisine
silauksineen peittiv�t upeasti kaikkia rakennuksia. Suuret puutarhat
molemmilla sivuilla hiekkak�yt�vineen ulkonivat rakennuksista kuin
juovikkaat siivet. Kaikki niin el�v�n� kuin voisi mill� hetkell�
tahansa kohota ilmaan. -- "Oletteko kauankin t�ss� maannut?" kysyi
Mary s��lim�tt�; olihan se h�nest� jonkinlaista lumousta. J�rgen ei
vastannut. Mary tunnusteli jalansijaa rinnett� alasp�in; t�lt� kohtaa
se oli hyvin jyrkk�. "Saanko auttaa teit�?" -- "Kiitos, mutta min�
olen t�st� useammin kulkenut kuin te."

Siit� tuli hiljainen ateria. J�rgen s�i hitaasti, kuten ainakin, vaan
ei koskaan niin, kuin t�n��n. Mary oli pian p��ssyt joka ruokalajista
ja istui J�rgeni� katsellen. Sanoi jonkun sanan ja sai kohteliaita
vastauksia. J�rgenin silm�t, jotka muutoin olivat Maryn kimpussa kuin
loiskuvat aallot tahtoen ime� h�net mukaansa... t�n��n ne vaivoin
p��siv�t lautasesta irti. �kki� h�n lopetti. "Ettek� voi hyvin?" --
"Kyll�, kiitos; mutta min� olen sy�nyt kylliksi."

-- -- Muutamia minuuttia my�hemmin J�rgen tuli ulos Anders Krogin
luota. Mary oli v�h�� ennen tullut rouva Dawesin luota ja juuri
avannut oven huoneeseensa. J�rgen Thiis sanoi: "Minusta is�nne
vointi, neiti, on paljoa parempi." -- "Niin, h�n saa jo sanotuksi
yht� ja toista. Ja voi k�tt��nkin hieman liikuttaa." -- J�rgen
n�ht�v�sti ei kuunnellut. "Onko t�m� teid�n huoneenne? -- En ole sit�
koskaan n�hnyt." Mary v�istyi tielt�, J�rgen yh� katsoi. "Ettek�
tahdo astua sis��n?" -- "Saanko?" -- "Olkaa niin hyv�!" J�rgen
astui kynnykselle, sen yli, hitaasti; Mary seurasi. J�rgen seisoi
ihan hiljaa ja hengitti syv��n. Mary vieress�. Oliko huone verhottu
nypl�yksill�? H�n ei voinut sit� selvitt��. Vuode, huonekalut,
valkoisen sinist� tai sinisen valkoista, amoriineja katossa,
maalauksia, joukossa h�nen ihanan �itins� kuva, ja kukkia sen edess�.
Ja se tuoksu... ei juuri kukista yksin, vaan Maryst� ja Maryn, joka
seisoi tuossa vieress�, sinisess� hameessaan, puolihihaisessa. T�ss�
puhtaassa tuoksussa, t�ss� v�risulossa J�rgen h�pesi. H�n h�pesi
niin, ett� teki mieli sy�st� ulos. H�n ei voinut hillit�, h�nen
rinnassaan alkoi l��h�tt�� ja nostaa; h�neen tuli v�ristys. Tuntui
kuin t�ytyisi purskahtaa itkuun. Silloin v�l�hti kaksi valkoista
k�sivartta ja h�n kuuli jotakin sanottavan, sinist� ja valkoista
ja valkoista ja sinist� sekin. Ovi h�nen takanaan sulkeutui, sen
piti kai verhota h�net. Sitten taas v�l�htiv�t nuo valkoiset
k�sivarret ja h�n kuuli selv�sti: "No J�rgen! -- No J�rgen!" H�n
tunsi k�sivarteensa tartuttavan ja joutui istumaan. Mary oli
todellakin sanonut "J�rgen", kahdesti "J�rgen." Nyt Mary silitti
h�nen otsaansa ja pyyhk�isi siit� hiukset pois. Niin lempe�sti, niin
kukkasenvienosti. Se hellitti jotakin; kaikki haikea ja kova suli
Maryn kosketuksesta ja valui pois. Sanomattomassa l�mm�n tunteessa.
Se, joka nyt kumartui h�nen puoleensa, oli oikeastaan ensim�inen,
joka auttoi h�nt�, h�nen lapsuudestaan saakka. H�n oli tuntenut
olevansa niin yksin. Tuollainen luottamus h�neen k�denpuristuksessa!
Niin ansaitsematta. Se teki hyv��! Kuinka hyv�� se teki! H�n uneksi
olevansa hyv�, h�nkin, hyvien voimien vallassa. Valkoinen ja sininen
ihan peitti h�net. Sen alla nuo suuret hyv�t silm�t liittiv�t
J�rgenin sielun omaansa. J�rgen sanoi anteeksi pyyt�en ja hyvin
hiljaa: "Min� en sit� en�� kest�nyt." Mit� h�n ei kest�nyt, se
ymm�rrettiin; Mary vet�ytyi heti edemm�. "Mary" kuiskasi J�rgen.
Se tuli h�nen tahtomattaan, h�n ajatteli ��neens�. Se s�ik�ytti
h�nt�, se s�ik�ytti Mary�. T�m� v�istyi h�nest� kauemma, silm�t
himmeniv�t, jokin ik��nkuin horjui. Sen n�ki J�rgen, -- ja ennenkuin
Mary aavistikaan, ennenkuin h�n itsek��n tiesi, oli h�n Maryn luona.
Kietoi h�net syliins�, nosti h�nt� puoleensa. Villiintyi tuntiessaan
Maryn ruumiin omaansa vasten, suuteli, suuteli h�nt�, mihin osui.
Mary v��nsi itse��n poisp�in -- milloin toiselle sivulle, milloin
toiselle. Silloin J�rgen suuteli kaulaan, ymp�ri kaulaa. Mary tunsi
jotakin olevan aikeissa. Vain toinen k�si oli h�nell� vapaana, mutta
sill� h�n sys�si J�rgeni� luotaan. Samassa h�n taivutti itse��n niin
kauas taaksep�in, ett� oli kaatua. J�rgen joutui kumartumaan h�nen
p��lleen, se sytytti, ja h�n tahtoi k�ytt�� sit� hyv�kseen. Mutta
h�nen t�ytyi irroittaa oikea k�tens� saadakseen kiinni Maryn alta.
Juuri sen vuoksi Mary sai vasemman k�tens� vapaaksi, painoi sen h�nen
rintaansa vasten kaikella voimallaan, niin ett� p��si k��ntym��n
sivulle ja seisoi. Silm�t yhtyiv�t. Ne olivat villin�, liekit niiss�
kietoutuivat yhteen. Kumpikin vaiti. Heng�hdykset lyhyit�, ter�vi�.

"Mary!" kuului k�yt�v�st� parkaistavan. Se oli rouva Dawes!
Rouva Dawes, joka ei en�� jaksanut vuoteestaan nousta, -- seisoi
k�yt�v�ss�! "Mary!" viel�kin kerran, niin ep�toivoisesti, kuin olisi
tainnoksiin menossa. Molemmat ulos. Rouva Dawes seisoi y�puvussa
avonaisen ovensa ulkopuolella, sein��n nojaten. H�n oli vaipumassa
maahan, kun J�rgen Thiis sy�ksi paikalle ja otti h�nt� kainaloista.
Portaita yl�s tuli palvelustytt� toisensa per�st�, my�s pikku Nanna.
J�rgen seisoi kannattaen rouva Dawesia, kunnes yhtynein voimin
saatiin h�net nostetuksi ja kannetuksi huoneeseensa. Itse h�n ei en��
astunut jaloillaan. Silm�t olivat ummessa; oliko h�n py�rtynyt, sit�
he eiv�t tienneet. Se oli hirve� taakka. Vaikka kuinka nostettiin ja
kiskottiin, niin kovalle otti, ennenkuin h�net oli saatu kynnyksen
yli. Hitaasti laattian poikki; mutta siin�p� olikin pahin j�ljell�,
kun n�et oli saatava yl�ruumis yl�s vuoteeseen; sill� siin� he eiv�t
mahtuneet oikein nostamaan. Aina kun runko oli s�ngyn laidalla, eiv�t
jalat nousseetkaan mukana; h�n lipui taas alas; h�n ei itse auttanut
v�h��k��n. H�n vaan �hki. Ennenkuin J�rgen p��si oikein k�siksi,
oli rouva Dawes taas laattialla, koko ihminen. Kun he vihdoin taas
saivat yl�ruumiin vuoteeseen, vaan ei niin pitk�lle, ett� se olisi
pysynyt oman painonsa varassa, joutuivat he ihan ep�toivoon, he
eiv�t tajunneet, miten oli menetelt�v�. Pikku tytt� nauraa hihitti
ja karkasi; J�rgen katsahti raivossa h�nen j�lkeens�. T�st� tuli
liikaa jo Maryllekin. Kolme minuuttia takaperin h�n oli vimmatusti
taistellut, -- ja nyt h�nt� nauratti niin hurjasti, ett� piti juosta
tiehens�, h�nenkin. H�n seisoi nen�liina suun edess�, naurusta
katkeamaisillaan, kun sairaanhoitajatar tuli esille is�n huoneesta;
is� tahtoi tiet��, mit� t�m� kaikki merkitsi. Mary meni sinne. H�n
tuskin sai sit� naurulta selitetty� is�lleen, nimitt�in rouva Dawesin
tilaa ja J�rgenin ja tytt�jen riuhtomista. H�nen is�ns� ponnisteli
kysy�kseen, mit� rouva Dawes tahtoi ulkona k�yt�v�ss�. Silloin Maryn
nauru taukosi. Muuan palvelija tuli rouva Dawesin luota ilmoittamaan,
ett� rouva nyt oli vuoteessa. H�n tahtoi puhua neidin kanssa.

Siell� seisoi J�rgen vuoteen jalkapuolessa; rouva Dawes makasi ja
�hki ja itki ja huusi Mary�. Heti kun Mary ilmestyi oveen, alkoi
h�n: "Mik� sinun oli lapseni? Minuun tuli hirmuinen tuska -- mik�
oli h�t�n�?" Mary astui h�nen luokseen katsomatta J�rgeniin. H�n
polvistui vanhan yst�v�ns� viereen, kiersi sitten k�sivartensa
h�nen kaulansa ymp�ri. "Voi Eva t�ti!" sanoi h�n ja laski p��ns�
h�nen rintaansa vasten. Hiukkasta my�hemmin Mary itki. -- "Mit�
nyt? Mit� se on? Mist� sin� olet niin onneton?" voivotti rouva
Dawes; h�nen k�tens� yh� silitteli ihania hiuksia. Vihdoin Mary
nosti silm�ns�; J�rgen Thiis oli poissa. Mutta Mary oli vaiti. "En
koskaan ole sit� niin tuntenut", alkoi rouva Dawes uudestaan, "ellei
jotakin kamalaa olisi tapahtumassa?" Mary oli ��neti. "Oliko se
jotakin J�rgen Thiisin puolelta?" Mary katsoi h�neen. -- "Taivas,
vai oli! Ajattelinhan min� sit�! -- Mutta muista, lapseni, ett�
h�n on sinua rakastanut ensi kerrasta asti, kun sinut n�ki, eik�
ket��n muuta. Se on jotakin se, n�etk�s. -- Eik� ainoatakaan kertaa
edes viitannut sinulle, -- vai onkos?" -- Mary pudisti p��t��n.
"Se merkitsee paljon. Se se luonnetta n�ytt��. Palvellut sinua h�n
on ja kunnioittanut sinua -- niin, �l� ole liian ankara! Vasta
nyt, kun olet k�yh�, tohtii h�n -- -- niin, mit� se oli?" -- Mary
hieman ep�r�i; sitten h�n sanoi: "Ensin h�nen n�ytti tulevan paha
olla. Mutta sitten h�nest� �kki� tuli hullu." -- "Voi, min� voisin
sinulle jotakin kertoa, min� my�s... juuri niin, Mary!" H�n vaipui
ajatuksiinsa. Sitten h�n mutisi: "Ne, jotka tuolla tapaa pit�v�t
vuosikausia..." -- "�lk��mme puhuko siit�!" keskeytti Mary ja nousi.
-- "No no, se on..." -- "Ei en�� siit�!" toisti Mary. H�n meni
akkunan ��reen. Silloin h�n kuuli takanaan rouva Dawesin sanovan:
"H�n on puhunut minulle, kuuletkos. Uskaltaisiko h�n nyt tarjoutua.
H�n ei voi kuvitella mit��n ihanampaa. Astua esille, kun me emme en��
jaksa. Mutta h�nest� tuntuu, ett� sin� liiaksi est�t l�hestym�st�."
Mary teki ehdottoman liikkeen. Rouva Dawes n�ki sen: "�l� nyt ole
liian ankara, Mary! Tied�tk�, lapseni, ett� is�si ja min� arvelemme
molemmat..." -- "Ei, t�ti!" Mary k��ntyi ripe�sti h�neen p�in --
oikeastaan ei vihoissaan, vaan kuitenkin sellaisena, ettei t�t� voitu
jatkaa.

Mary j�i h�nen luokseen. H�n ei tahtonut menn� vaaraan tavata J�rgen
Thiisi�. Kerran kun Mary jossakin asiassa auttoi rouva Dawesia,
sanoi t�m�: "Kai tied�t, ett� h�n perii Klaus sed�n?" Kun Mary ei
vastannut, uskalsi h�n jatkaa: "J�rgen uskoo, ett� Klaus set� auttaa
h�nt�, jos h�n nai." Mary ei ollut kuulevinaan.

Kun reitti oli vapaana, meni Mary omaan huoneeseensa. H�n ajatteli
uudestaan koko kohtauksen ja hehkui, mutta ihmetteli, ettei ollut
oikeastaan suuttunut. Olihan se sent��n kauheaa.

Ja juuri kun h�n tuumi: mit� nyt seuraa? naputettiin ovelle
hiljaa. H�n harmistui, oli v�h�ll� juosta lukitsemaan. Hetkisen
kuluttua h�n sanoi: "Astukaa sis��n!" Ovi aukeni ja sulkeutui h�nen
k��ntym�tt�ns� katsomaan; h�n istui suuressa tuolissaan. Hiljaa,
n�yr�sti astui J�rgen h�nen luokseen ja laski toisen polvensa
laattiaan, painaen kasvot k�siins�. Siin� ei ollut mit��n, mik�
olisi Mary� loukannut. J�rgen oli kovasti liikutettu. Mary katsoi
h�nen kauhista, pehme�tukkaista p��t�ns�. H�n viiv�hti J�rgenin
pitkiss� musiikkisormissa. Jokin hienous h�ness� lepytti. Vaan tuo
tunteellisuus! "Pit��k� minun l�hte�?" oli ainoa, mit� h�n sanoi.
Mary hieman odotti, sitten vastasi: "Pit��." Aivan hiljaa. J�rgen
laski k�tens�, tarttui h�nen oikeaan k�teens� ja painoi sit� vasten
huulensa, pitk��n, vaan kunnioittavasti. Nousi ja meni.

Suutelosta, niin kunnioittava kuin se olikin, vihlaisi Maryn
ruumiin l�vitse rep�isev� tunne. Samaa mit� h�n �sken tunsi, kun
J�rgen suuteli suutelemistaan, niin ett� alkoi py�rrytt��. Mary j�i
kummastuneena istumaan. Kauan viel� J�rgenin menty�. H�n muisteli
taas heid�n kamppailuaan pienimpiin seikkoihin asti ja v�risi. "Miksi
en ole h�neen suuttunut?"

Sitten taas naputettiin. Rouva Dawes oli l�hett�nyt tyt�n kysym��n,
tahtoisiko Mary tulla sinne. "K�skitk� sin� h�nen l�hte�, lapseni?"
Rouva Dawes oli muutakin kuin huolestunut. H�n kohosi innoissaan
istualle ja nojautui toista k�sivarttaan vasten. Myssy oli vinossa
h�nen harmaassa tukassaan, lihava kaula oli entist� punaisempi,
ik��nkuin olisi liian l�mmin. "Miksi k�skit h�nen matkustaa?" toisti
h�n. "H�np� itse tahtoi." -- "Voitko niin sanoa, lapseni? Olihan h�n
t��ll� valittamassa. H�n tahtoi mieluummin olla menem�tt� kuin el��!
Sin� et sit� ymm�rr�. Eth�n sin� koskaan tee muuta kuin syrj�yt�t
h�net. Ja kidutat h�nt�." H�n laskeutui taas taaksep�in, aivan
ep�toivoissaan. Sana "kidutat" tuntui sivumennen lystilliselt�; mutta
Maryss� itsess��nkin oli se tunne, ett� h�nen olisi pit�nyt puhua
J�rgenille ennenkuin p��sti h�net menem��n. Menn� h�nen piti.

Sitten seurasi jokseenkin tukalia p�ivi�. Anders Krogin vointi
huononi s��n muuttuessa ja tuli vatsanvaivoja. H�nen oli vaikeampi
ilmaista ajatuksiaan. Mary oli paljon h�nen luonaan; silloin h�nen
silm�ns� olivat niin Maryss� kiinni, ett� t�t� melkein pelotti.

Rouva Dawes l�hetteli h�nelle pieni� lappusia. Kyn�ily��n h�nen
t�ytyi vuoteessaankin jatkaa. Is� katseli Mary� pitk��n aina kun
lappusia tuotiin. Kyll�h�n Mary siit� arvasi, mit� niiss� k�siteltiin.

Er��n� p�iv�n� rouva Dawes sanoi h�nelle: "Sin� arvioit voimasi liian
suuriksi, kun luulet voivasi el�� t��ll� yksin meid�n kanssamme."
-- "Mit� tarkoitat?" -- "Ett� miten v�synyt oletkin seurael�m�st�
kev��ll�, -- syksyn tullessa se taas vet��. Siihen olet liiaksi
tottunut." --

Mary ei sill� kertaa vastannut; mutta joitakuita p�ivi� my�hemmin
-- s�� oli kauan ollut kurja, h�n ei ollut p��ssyt liikkeelle --
h�n sanoi rouva Dawesille: "Voit olla oikeassa siin�, ett� sill�
el�m�ll�, mit� yhdess� olemme kaikki n�m� vuodet el�neet, on minussa
syv�t juuret."

"Niin, syvemm�t kuin itse tied�tk��n, lapseni!" -- "Mutta mit� sin�
tahdot minun tekem��n? Enh�n voi t��lt� p��st�? Enk� tahdokaan."
-- "Et, mutta voit hieman vaihdella." -- "Kuinka?" -- "Sen kyll�
k�sit�t, lapseni! Jos olisit naimisissa, olisi h�n toiset ajat sinun
kanssasi t��ll�, ja sin� taas toiset h�nen kanssaan siell�, minne h�n
nyt joutuu." -- "Merkillinen avioliitto!" -- "En usko sinun p��sev�n
sit� l�hemm�." -- "Mit� l�hemm�?" -- "Sit�, mit� el�m� sinulta
vaatii. Ja sit�, mihin olet tottunut."

Maryss� oli se tunne, ett� siin�, mit� rouva Dawes nyt sanoi, oli
is�n toivomus. Ett� is� oli h�nen kohtalostaan enimmin levoton. Ett�
avioliitto J�rgenin kanssa, Klaus sed�n hoivassa, tuottaisi is�lle
turvallisuutta. Maryn mielt� oikein painosti, ett� h�n t�h�n asti oli
v�h�n huolinut is�n toiveista.

Koko t�m� aika, kaikki n�m� neuvottelut tuntuivat h�nest� oopperan
resitatiivilta, joka yhdist�� kaksi toimintaa.

Katsellessaan nyt syksyn tullessa yli lahden h�n tunsi olevansa kuin
satimessa. Seistess��n ylh��ll� vuorella ja n�hdess��n syksyn tylyn
l�henemisen vaahtoharjaisissa aalloissa h�n tiesi sen tuovan talveksi
salvan. Silloin h�nt� vihlaisi; h�n oli muuhun tottunut.

Veress�kin vihloi. H�n ei en�� saanut rauhaa. Muistossa J�rgen ei
ollut vastenmielinen. Viel�p� se ilmakeh�, joka seurasi J�rgeni�,
her�tti my�t�tuntoa.

Ett� halvaus oli lamauttanut is�n ja ett� J�rgen silloin oli l�sn�
ja ett� is� h�nt� halusi... eik� se liitt�nyt yhteen? Eik� siin�
ollut kohtaloa? Esiinty� J�rgenin kanssa Tukholmassa [Ruotsin
ulkoasiain ministerist� oli siihen aikaan Norjan] ja my�hemmin joutua
l�hetetyksi kauemma, -- luonnollisempaa loppua h�nen matkael�m��ns�,
kaikinpuolisempaa sen k�ytt�mist�, mit� h�n siin� oli oppinut, ei
voisi helposti keksi�.

Klaus set� saisi auttaa! S��llisesti auttaa! H�n tunsi, ett� Klaus
set� oli h�nen vallassaan. --

"Kaiken kaikkiaan, rakas Eva t�ti", sanoi h�n kerran istuessaan
rouva Dawesin vuoteen ��ress� ja jutellessaan: "Sin� saat kirjoittaa
J�rgenille."

       *       *       *       *       *

-- Mary itse oli sillalla, kun laiva tuli. Oli lauantai-iltap�iv�,
kaikki, jotka vain p��siv�t, l�htiv�t kaupungista pois nauttimaan
luonnon helmassa viimeisi� syysp�ivi�. Oli kaunis p�iv�.
Etel�-Norjassa voi sellaisia olla syyskuun lopulle asti. Maryll�
oli yll��n sininen puku, ja sinisell� p�iv�nvarjolla h�n huiskutti
J�rgenille ja muutamille yst�ville, jotka seisoivat h�nen l�hell��n.
Kaikki laivassa olijat kasaantuivat laiturille katselemaan.

J�rgen tajusi heti, kun seisoi Maryn luona, ett� piti olla
varovainen. H�n arvasi Maryn tulleen h�nt� vastaan t�nne rantaan ihan
sen vuoksi, ettei heid�n yhtymisens� p��sisi l�heiseksi.

Tiell� tuli puhe p��skysist�, jotka nyt kokoontuivat l�htem��n.
Voudista, joka juuri oli ampunut mahtavan kotkan. Siit�
kirjoituslaudasta, jonka rouva Dawes oli laatinut. Hyv�st�
j�lkiniitosta, hedelmien ja rehunauriin hinnoista. -- K�yt�v�ss�
Mary juoksi J�rgenin luota huomauttaen lyhyesti: "anteeksi!" H�n
riensi portaita yl�s. Poika, joka kantoi J�rgenin matkalaukkua, tuli
j�ljest� sis��n; J�rgen ja h�n seisoivat siin� tiet�m�tt� minne
menn�. Silloin kuului ylh��lt�: "T�nne p�in!" He meniv�t. Mary
avasi vierashuoneeseen, omansa vieress�, ja k�ski pojan j�tt�m��n
matkalaukun sinne. J�rgenille h�n sanoi: "Menn��nk� nyt is�n luo?"
-- H�n astui itse edell�. Sairaanhoitajatarta ei siell� ollut.
Arvatenkin h�net poistaakseen Mary ensin oli t��ll� k�ynyt.

Sairaan silmiin syttyi heti valoa, kun h�n Maryn takana avoimessa
ovessa n�ki J�rgenin. Kohta kun ovi oli suljettu, meni Mary is�ns�
luo, kumartui h�nt� kohti ja sanoi: "Nyt olemme J�rgen ja min�
kihloissa, is�."

Kaikki se hyvyys ja onni, joka voi kasvoihin kokoontua, s�teili
nyt is�n kasvoista. Hymyillen k��ntyi Mary J�rgeniin, joka seisoi
kalpeana ja ihastuneena, v�h�ll� sy�ksy� Mary� syleilem��n.
Mutta J�rgen tunsi, ett� Mary kyll� tahtoi h�nen h�mm�styksens�,
kiitollisuutensa ja ihailunsa, mutta ilman ulkonaisia menoja. Siit�
h�nen onnensa ei v�hennyt. H�n kohtasi Maryn hymyilev�t silm�t mit�
t�ysimm�ll�, syd�mellisimm�ll� riemulla. H�n puristi sit� k�tt�,
jota Anders Krog jaksoi liikuttaa, h�n katsoi Krogin kyyneltyneisiin
silmiin, h�nen omansakin itkiv�t. Mutta kaikki olivat ��neti, kunnes
Mary sanoi: "Nyt menn��n Eva t�din luo!"

Voiton tuntein astui Mary itse edell�. J�rgen ihaili h�nt� ja
seurasi. H�nen syd�mens� oli t�ynn�, varsinkin hurmausta siit�
suurenmoisuudesta, jota Maryn anteeksianto osoitti. H�n ajatteli:
ulkona k�yt�v�ss� Mary k��ntyy ja silloin... Mutta Mary meni suoraa
p��t� rouva Dawesin ovelle ja koputti.

N�hdess��n J�rgenin l�i rouva Dawes lihavat k�tens� yhteen, kiskoi
myssy��n ja aikoi nousta, -- mutta ei jaksanut, kun oli niin
liikutuksen vallassa. H�n vaipui taas paikalleen ja itki, siunasi,
ojensi k�sivartensa, J�rgen sulkeutui niihin; mutta h�n ei saanut
J�rgeni� suutelemaan.

Niin pian kun osattiin j�rke� puhua, sanoi Mary: "Eik� sinustakin,
Eva t�ti, n�yt� silt�, ett� meid�n kahden on huomenna ment�v�
Klaus set�� tervehtim��n?" -- "Ainoa oikea tapa, lapseni! Mit� te
rupeaisitte odottamaan?" -- J�rgen s�teili. Mary poistui, jotta nuo
molemmat tuttavalliset saisivat purkaa mielt�ns�.

Kun he taas yhtyiv�t, �lysi J�rgen, ett� tunnussana oli: "Katsoa vaan
ei koskea!" Se tuntui kovalta; mutta h�n my�nsi, ett� ken sill� tapaa
oli juljennut, sen t�ytyi pysy� nahoissaan. Mary tahtoi itse hallita
itse�ns�.

Voitontunteessaan Mary oli kauniimpi kuin milloinkaan ennen.
J�rgenist� tuntui armolta, ett� Mary h�nt� sinutteli. Muuhunpa Mary
ei suvainnutkaan mukaantua. J�rgen yh� odotteli; mutta Mary ei suonut
lis��. Ei koko p�iv��n. Sitten J�rgen turvautui piaanoon ja valitteli
hirve�sti. Mary avasi ovet, jotta rouva Dawes kuulisi. "Poika rukka!"
sanoi rouva Dawes.

Seuraavana p�iv�n� Mary ei tullut huoneestaan, ennenkuin heid�n oli
l�hdett�v� laivalla Klaus sed�lle. "T�n��n sin� olet oikein _la
grande dame_!" -- J�rgen tarkasteli h�nt� ihaillen; Mary oli komeassa
pariisilaisessa k�yntipuvussaan. "Tahdot kai valtavasti vaikuttaa
Klaus set��n?" -- "Sit�kin. Vaan onhan nyt sunnuntai. -- Sanoppa", ja
h�n k�vi �kki� vakavaksi: "Tiet��k� Klaus set� is�n onnettomuuden?"
-- "Ett�k� h�n on sairaana?" -- "Ei, vaan syyt� siihen?" -- "Sit�
en osaa sanoa. Min� tulen kotoa. -- Min� en ole mit��n sanonut. En
kotonakaan." -- Se oli Maryn mieleen. Siksi heill� olikin hauska,
hilpe� retki rantaan ja sitten laivalla. He kuiskailivat h�ist�,
kuukauden virkalomasta niiden j�lkeen, Tukholman el�m�st�, kuinka
Mary k�visi siell� ja J�rgen kotona joulun aikaan ja nyt heti
teht�isiin pikku retki Kristianiaan, sanalla sanoen: pilvet�n oli
heid�n taivaansa.

Klaus set� tavattiin savuluolassaan, jossa h�nt� enemm�n aavistettiin
kuin n�htiin. H�n s�ik�hti itsekin, kun Mary kaikessa komeudessaan
seisoi h�nen edess��n. H�n riensi heid�n edell��n isoon j�ykk��n
saliin. Ennenkuin istuttiinkaan, sanoi J�rgen: "Niin, set�, nyt me
tulemme sinulle ilmoittamaan --", h�n ei ehtinyt edemm�; sill� Klaus
set� n�ki kasvoista, mit� s�teilev�n uutta heill� oli mukanaan.
"Toivotan onnea, toivotan onnea!" Pitk� mies ojensi kumartuen
kummallekin k�den: "Niin sanovat kaikki", riemuitsi h�n, "ett� te
kaksi olette kaunein pari, mit� kaupungissa on ollut. N�etk�s",
lis�si h�n, "me olemme jo aikoja teid�t kihlanneet!" Heti kun
he olivat istuutuneet, pimeni h�nen muotonsa. H�n katsoi Maryyn
s��liv�sti: "Is�si, lapsi parka!" -- "Is� jaksaa nyt paremmin",
vastani Mary v�ltellen. -- Klaus set� silm�si h�nt� tutkien: "Eip�
h�n en�� voi...", h�n pys�htyi; h�nen ei todellakaan ollut hyv� sit�
lausua, eik� Marynk��n. He j�iv�t siis ��neti istumaan. --

Kun taas puheltiin, koski se tavattoman huonoja aikoja. N�m� eiv�t
tuntuneet aikovankaan lakata. Osakkeet olivat arvottomia, laivaliike
lamassa, ei mit��n uusia yrityksi�, rahat piilossa. T�ll�in Klaus
set� useasti silm�ili J�rgeni�, ik��nkuin tahtoisi tiedustella
enemm�n, kun h�n olisi poissa. Mary sen �lysi ja antoi merkin
J�rgenille, joka nousi ja pyysi suomaan anteeksi; h�nen piti tavata
paria toveria kaupungilla. Maryn ja J�rgenin kesken oli sovittu,
ett� edellinen yksin puhuisi Klaus sed�lle. Vaan mist�h�n Klaus set�
tahtoi h�nen kanssaan puhua? Mary oli j�nnittyneen�.

Tuskin oli J�rgen ehtinyt ovesta ulos, kun Klaus set� sanoi
huolestuneen n�k�isen�: "Lapsi rukka, onko totta, ett� is�si on
k�rsinyt suuria tappioita Amerikassa?" -- "H�n on menett�nyt kaikki",
vastasi Mary. "Vai kaikki menett�nyt?" -- H�n tuijotti iso suu
avoinna, k�vi tulipunaiseksi ja puuskui: "No sitten min� k�sit�n niin
hemmetin hyvin, mist� se halvaus tuli!" -- h�n sy�ksyi huoneessa
edestakaisin, ik��nkuin ei ket��n olisi l�sn�. V�lj�t housut
loksuivat jaloissa, pitk�t k�det reuhtoivat. "H�n onkin aina ollut
semmoinen herkk�uskoinen h�lm�! Oikea tomppeli! Onko se laitaa, ett�
kun niin suuri omaisuus on kiinni toisen asioissa, niin ei pidet�
silm�ll�! Mokoma kirottu --" h�n vaikeni �kki� ja tiedusti mit�
kummastuneimpana: "Mihin te naimisenne sitte perustatte --?"

Mary oli tuntenut itsens� loukatuksi syd�njuuria my�ten jo aikoja
ennen t�t� kysymyst�. H�nen l�sn�ollessaan noin k�ytt�yty�, h�nen
kuultensa noin puhua is�st�! Kuitenkin h�n vastasi mit� kauneimmin
hymyillen ja veitikkamaisesti: "Sinuun, Klaus set�!"

T�m�n �llistyst� ei voi kuvata. Mary yritti sit� hillit�, ennenkuin
se purkautuisi, laski pilaa ja k��nsi puheen englanniksi, surkutellen
Klaus sed�n k�yhyytt�! Mutta se oli yht� tehotonta kuin linnunlaulu
karhuun. "Se on sen saatanan J�rgenin tapaista", purskahti vihdoin,
"keinotella heti minun niskaani!" -- H�n harppoi taas pitkin
laattiata, entist� vinhemmin: "Ha, haa! Senh�n ties jo ennakolta!
Kun jokin on hullusti, niin minut siihen avuksi! T�mm�isin� aikoina,
kun tuskin ruokaani ansaitsen! Niin h�vyt�nt� en ole ikip�ivin�ni
kuullut!" H�n ei n�hnyt Mary�, ei mit��n. T�m�n pohatan oikut,
kiukku, h�vytt�myys olivat aina saaneet vapaasti purkautua.
"J�rgenilt� pit�isi, totta vie, kielt�� sekin, mit� h�n nyky��n
saa minulta! H�n ei tee muuta kuin vaatii lis��! Ja nyt minun muka
pit�isi -- -- ha, haa! Kyll� se on poikaa!" --

Mary istui kalmankalpeana. Koskaan ennen ei oltu h�nt� n�yryytetty;
koskaan ei ollut yksik��n h�nelt� kielt�nyt kohtelua, joka soi
h�nelle etusijan.

Mutta malttiaan h�n ei menett�nyt. -- "Min� hoidan nyt is�n tilej�",
sanoi h�n kylm�sti; "niist� n�kyy, ett� sinullakin ja h�nell� on
yhteisi� asioita." -- "Kai, kai", sanoi Klaus set�, pys�htym�tt� ja
h�neen katsahtamatta: "Onhan niit� -- parin sadan tuhannen verran.
Mutta jos tilej� hoidat, niin kai my�s n�et, etteiv�t ne paperit
n�in� aikoina tuota juuri mit��n." -- "Nyt sin� liioittelet", vastasi
Mary. "Vai niin, mit� sin� aiot niill�?" kysyi ukko ja pys�htyi,
huudahtaen sitten kuin aavistaisi asian: "Onko J�rgen pyyt�nyt sinua
ne myym��n?" -- "J�rgen ei ole minulta mit��n pyyt�nyt", sanoi Mary
ja nousi.

H�nen siin� seistess��n kalpeana, pitk�n�, komeana ja rohkeasti
silm�ilev�n� masentui Klaus set� kokonaan. T�m� vaan tuijotti. Mary
sanoi: "Surkuttelen, etten ole ennen tiennyt, mik� sin� olet."
Kaikki etev�mmyys haihtui Klaus sed�st�, h�n tyhmistyi ja j�ykistyi.
H�n ei kyennyt vastaamaan, eip� liikahtamaankaan. H�n p��sti Maryn
l�htem��n. Ja t�t� h�n v�himmin halusi! Akkunasta h�n katsoi Maryn
j�lkeen, n�ki h�nen kiit�v�n sivutse l�heist� toria kohti. Olipa Mary
kaunis ja ylpe�! Ihan ilmestys!

-- Kun J�rgen v�h�� my�hemmin tuli noutamaan Mary� tai oikeammin
j��m��n sinne h�nen kanssaan p�iv�lliselle -- sill� p�iv�lliskutsusta
h�n ainakin oli varma --, sai h�n vastaansa saman ry�pyn kuin Mary ja
lis��kin, kun Klaus set� nyt oli itseens� suunnattoman tyytym�t�n. Se
oli nyt J�rgenin sovitettava. "Mit�s pirua sin� et itse tullut? Vai
etk� uskaltanut? -- Ja sitten sin� aiot saada h�nen myym��n osakkeita
nyt, kun niill� ei ole mit��n arvoa. Kirotun kevytmielinen k�ntys
sin� oletkin aina ollut." -- Klaus set� oli v��r�ss�; mutta J�rgen
tunsi h�net, h�n tiesi, ettei nyt sopinut vastata. H�n k�mpi sielt�
kuin kontaten ja saapui Maryn luo surkeampana kuin sin� p�iv�n�,
jolloin Mary h�net tapasi yl�ng�ll� tuijottamassa kadotettuun
paratiisiin. Itse oli Mary itkenyt harmista ja pettymyksest�;
mutta h�ness� oli jousta; nyt se ponnahti toisaalle! Puoli tuntia
sitten vallinneesta voitontunteestaan he olivat romahtaneet niin
rutosti, ett� kun lis�ksi tuli J�rgenin nolous, se kaikki k��ntyi
nauruksi! Mary nauroi niin hillitt�m�sti, niin myrsky�v�n vapaasti,
ett� se ihan paransi J�rgeninkin. Nelj�nnestunnin p��st� olivat
molemmat nuoret ulkona, menn�kseen tilaamaan mainion p�iv�llisen
samppanjoineen. Sill'aikaa kun sit� valmistettaisiin, aikoivat
he l�hte� k�velylle. Mutta heti kun he p��siv�t ulos ihanaan,
raittiiseen ilmaan, piti J�rgenin palata telefonoimaan Krogskogeniin,
ett� he tulevat k�vellen sinne p�iv�lliselle! Matka kest�isi hyvinkin
kaksi tuntia, pitkin uutta rannikkotiet�; siit� tulisi ihana retki!

He kiirehtiv�t; kirkas syysp�iv� oli viile� pirteine tuulineen --
oikea k�velyilma.

Rantatie leikkasi kaikkien nienten poikki; he ik�v�itsiv�t
p��st� tuohon alituiseen vaihteluun rannasta vuorelle, vuorelta
rannalle. Meri tummansinisen�, t�ynn� laivoja purjeineen ja
savupatsaita taaempana. T�n��n oli sunnuntai, siksi my�s useampia
huvipurjehtijoita; ne hiiviskeliv�t salmien v�litse ja tohtivat
avomerellekin.

Reippaasti k�yden olivat nuoret pian p��sseet kaupungin tihe�mm�st�
osasta. Tuossa oli kaunis pieni talo puutarhassa. "Kenenk� tuo on?"
kysyi Mary; se n�ytti niin hauskalta. "Se on l��k�rin, neiti R�yn",
vastasi J�rgen innokkaasti. "Min�h�n olen harmissa ja pettymyksess�
unhottanut sanomasta, ett� tapasin kaupungissa Frans R�yn!"
Huomaamattaan Mary pys�htyi. Tahtomattaan h�n punastui. "Frans R�yn?"
kysyi h�n ja ihmetteli. Sitten h�n l�hti, ennenkuin sai vastausta.
"H�n on t��ll� valvomassa satamarakennusta. Tied�t kai, ett� Irgens
on kuollut." -- "Insin��ri? Onko h�n kuollut?" -- "Ja nyt sanotaan,
ett� kapteeni R�y tulee h�nen sijaansa." -- "Onko siin� ty�t� h�nen
vertaiselleen miehelle?" -- "Niin kysynee monikin. -- Ihmetell��n,
mit� h�n tekee t��ll�?" nauroi J�rgen. Mary katsoi h�neen ja h�n
Maryyn. Sitten h�n astui Mary� l�hemm�: "Mutta nyt h�n my�h�styy."
H�n oli n�ihin sanoihin odottanut ymm�rt�v�� silm�nluontia, jossa
ehk� kimaltelisi hieman onneakin. Mary astui edelleen, katsomatta
h�neen, my�sk��n mit��n sanomatta.

Silloin he olivat kauan vaiti. He kulkivat nopeasti. Syystuuli
vilvoitti. Sitten Mary k��ntyi J�rgeniin p�in ilahuttaakseen h�nt�:
"Tied�tk�, J�rgen, ett� is�ll� on kaksisataa tuhatta sijoitettuna
Klaus sed�n asioihin?" -- "Niit� on puolikolmatta sataa tuhatta",
vastasi J�rgen. Mary hyvin h�mm�styi, -- ensin siit�, ett� J�rgen
tiesi asian, toiseksi noista viidest�kymmenest� tuhannesta. "Klaus
set� itse sanoi kaksisataa tuhatta." -- "Niin, mit� is�ll�si
on h�nen liikkeiss��n ja laivoissaan. Mutta �skett�in ennen
sairastumistaan h�n l�hetti sed�lle viisikymment� tuhatta, mik� oli
j��nyt joutilaaksi." -- "Mist� sen tied�t?" -- "Set� on sanonut."
-- "Min� en ole sit� huomannut." -- "Vai et, is�si on kai j�tt�nyt
sill� kertaa sen merkitsem�tt�; olihan se h�nen tapansa. Sit�paitsi"
-- t�ss� J�rgen hidasteli -- "tied�tk� sin� is�si kaikkia varoja?"
Mary ei tahtonut siihen vastata, h�n tiesi, ett� kysymys oli
ratkaisematta. Mutta kuinka J�rgen saattoi --? Ehk� rouva Dawesin
kautta? Ainakin oli Mary iloinen. H�n oli seisahtunut, haluten sanoa
jotakin. Mutta tuuli liehutti h�nen hameitaan, hajoitti hieman h�nen
tukkaansa ja lenn�tti huivin syrj��n: "Kuinka hurmaavan n�k�inen
sin� olet!" huudahti J�rgen. -- "Mutta eih�n meill� siis ole mit��n
estett�, J�rgen?" -- "Voisimme menn� naimisiin, sit�k� tarkoitat?"
-- "Niin!" ja Mary riensi eteenp�in. -- "Ei, kultani, nyt eiv�t
osakkeet tuota melkein mit��n." -- "Mit�s sill� v�li�? Pidet��n
me vaan puoltamme, J�rgen!" Mary s�teili terveytt� ja rohkeutta.
"Ilmanko sed�n suostumusta?" kysyi J�rgen alakuloisesti. -- Mary
taas pys�htyi: "Tekeek� h�n sinut perinn�tt�m�ksi?" -- Vastaamatta
suoraan J�rgen sanoi raskaasti: "Kunpa tiet�isit, Mary, mit� min�
olen kest�nyt sed�n puolelta. Ihan siit� alkaen, kun h�n otti minut
luokseen. Mill� h�n on minua kiusannut. Mist� h�n on kimppuuni
k�ynyt. T�h�n p�iv��n asti on minua kohdeltu kuin kelvotonta
koulupoikaa. H�nen paha sisunsa on aina minuun purkautunut." H�nen
kasvoissaan yhtyi sellainen m��r� onnettomuutta ja katkeruutta,
ett� Mary ihan itsest��n virkkoi: "J�rgen parka, -- nyt min�
alan ymm�rt��!" He kulkivat edemm�. Mary harkitsi, ett� J�rgenin
hillitsemiskyky oli kovassa koulussa opittu; siell� h�n oli oppinut
my�s salaamaan itse�ns�. H�nen sitkeytt��n t�ytyi Maryn ihailla;
mit� h�n olikaan kest�nyt! Ent� h�nen soittonsa! Se oli ollut h�nen
lohdutuksenaan. Nyt Mary ymm�rsi h�nen tavattoman kohteliaisuutensa.
Ymm�rsi h�nen tunteellisuutensa. H�n ymm�rsi, miksi J�rgenist� oli
tullut niin ankara ja tarkka niihin n�hden, jotka joutuivat h�nen
k�skett�vikseen.

Mary huomasi olevansa ehk� itsekin syyp�� siihen, ett� J�rgenin
oli ollut niin ik�v�. J�rgenin pitk�llinen, salattu rakkaus h�neen
oli vaan lis�nnyt taakkaa; sill� h�n ei ollut J�rgenille antanut
ainoatakaan rohkaisevaa sanaa; p�invastoin. Ihmek� siis, ett� J�rgen
lopulta oli kuin lumottu? "J�rgen parka!" sanoi h�n toisen kerran ja
tarttui h�nen k�teens�. Ensim�inen lemmenosoitus, mit� Mary viel�
oli h�nelle suonut. H�nen t�ytyi kohta taas p��st�� J�rgenin k�si,
est��kseen hameensa helmoja nousemasta, sill� niemen kohdalla k�vi
vinha tuuli, ja ihan heid�n alapuolellaan n�kyi purjevene. Sielt�
tervehdittiin ja he vastasivat. Olipa nyt raikas p�iv�, l�ikkyv�n
sinisen� kimalteli vuono punaisine lippuineen.

Kun he tulivat lahdelle, kysyi Mary: "Luuletko todella, ett� h�n
tekee sinut perinn�tt�m�ksi, jos menemme naimisiin?" -- "Meill�
ei ole mit��n, mink� turvissa menisimme naimisiin, kultaseni!" --
"Voimmehan myyd� ne osakkeet", sanoi Mary rohkeasti. "Vai niin,
jos naimisiin p��st�ksemme teemme sen tempun, ett� myymme nyt kun
niiden arvo on alhaalla, kyll� h�n silloin varmasti kielt�� minulta
perinn�n." -- Mutta Mary ei tahtonut heitt�� asiaa: "Ent� mets�mme?"
-- "Se saa kasvaa viel� monta vuotta." -- Olipa h�n hyvin selvill�,
tuo J�rgen! Harkinnut kaikki tyyni!

He saapuivat rantatielle, joka vei viimeiselle, Krogskogenin
l�heiselle niemelle. Siell� oli vanha omituinen lappalaiskoira; Mary
oli sen kanssa hyviss� v�leiss�. Haukkuihan se aina hiukan, kun joku
l�hestyi, ehk� se n�ki huonosti; mutta heilutti heti h�nt��ns�, kun
vainusi tuttua v�ke�. T�n��n se ihan raivosi.

"Hyv�nen aika", huudahti Mary, "sinuunko se on niin suuttunut?"
J�rgen ei vastannut, vaan koppasi maasta pienen kiven. Sen �k�tty��n
koira kiiti h�nt� koipien v�liss� risujen taa, joita oli siin�
l�hell�. Sielt� se jatkoi soittoaan. "Anna sen olla!" sanoi Mary
n�hdess��n J�rgenin mittailevan heittomatkaa. "Onpa sent��n hauska
n�hd�, eik� se v�isty ihan sille kohtaa, minne nyt t�ht��n", sanoi
J�rgen, "ja silloin se saa kiven suoraan selk��ns�." Samassa h�n
oli heitt�vin��n, koira loikkasi syrj��n -- sitten vasta h�n heitti
ja kivi osui ihan koiran selk��n. Se ulisi. "N�etk�s!" sanoi J�rgen
kerskaten. "Ei sit� monikaan niin tarkasti heit�, voin sinulle
huomauttaa." -- "Ammutko sin� yht� taitavasti?" -- "Ammunko?
Yleens�, Mary, kun jotakin teen -- sit� tosin ei ole paljon --,
mutta s��llisesti min� sen toimitan." Maryn oli se my�nnett�v�. Sit�
koirankin raivo et��lt� vakuutti.

Oikotiell� kotiin sanoi J�rgen: "Pit��k� sinun mielest�si kertoa
t�st� mit��n rouva Dawesille tai is�llesi?" -- "Siit�k�, mit� Klaus
set� sanoi?" -- "Niin. Se vaan surettaisi heit�. Emmek� voi sanoa,
ett� set� pyysi meit� odottamaan kev��seen asti?" -- Mary seisahtui.
Sellainen ei ollut h�nen mieleens�. Mutta J�rgen ei hellitt�nyt.
"Min� tunnen Klaus sed�n paremmin kuin sin�. H�n rupee t�t� pian
katumaan. Tosin h�n ei per��nny, mutta itse sitten ehdottaa jotakin
muuta -- jotenkin samaa, mit� pyyd�n sinun sanomaan: -- ett� h�n
tahtoo meid�n odottamaan kev��seen."

Mary oli jo aikoja huomannut, miten hyvin J�rgen tiesi asiat; siksi
h�n saattoi my�nt��, ett� J�rgen t�ss�kin kohden oli j�rkev�mpi.
Mutta kiertoteihin h�n ei ollut tottunut. "Anna minun j�rjest��!"
sanoi J�rgen; "sill� tapaa vanhuksilta s��styy pettymys."

"Mutta mit� min� heille vastaan?" kysyi Mary. -- "Mik� on totta,
ett� Klaus set� kihlauksestamme hyvin riemastui, ja ett� ajat juuri
nyt ovat huonot, niin ett� t�ytyy odottaa. Onhan asian laita n�in."
Siihen Mary suostui. Varsinkin kun vanhusten s��st�minen oli h�nest�
niin hyvin harkittua J�rgenin puolelta. Siit� sai J�rgen h�nelt�
vilpitt�m�n kiitoksen -- ja taas h�nen k�tens�. T�t� J�rgen sai pit��
ihan portaille asti, viel�p� niit� yl�skin. H�nest� se oli vakuutena
suudelmasta eteisess�. Mutta silloin otan kymmenen!

H�n avasi oven ja p��sti Maryn ensin sis��n. "Kiitos seurasta,
J�rgen!" sanoi Mary astuen ohitse ja ny�k�ytt�en h�nelle hilpe�n�
-- ja juoksi portaille ja niit� yl�s. J�rgen kuuli h�nen menev�n
huoneeseensa. --

Kuinka varovasti J�rgen sovittikin sanansa kertoessaan retkest�, --
vanhuksille se oli paha pettymys. Sek� Anders Krogista ett� varsinkin
rouva Dawesista se oli selitt�m�t�nt�, viel�p� j�lkim�isest� julmaa.
Koko pitk�n talven saisi siis Mary olla t��ll� yksin ja J�rgen
Tukholmassa. Voisivat ehk� tavata toisiaan jouluna jonkun p�iv�n,
vaan ei kauempaa. Merkillist� kyll�, t�m� vanhusten pettymys vaikutti
J�rgeniinkin odottamattoman raskaasti. H�n jurotti kuin kipe� lintu.
Ei puhunut, tuskin vastaili rouva Dawesille, ei soittanut, vaan
valmisteli huomisaamuksi l�ht��ns�. Matka oli suoraan Tukholmaan; oli
jo m��r�aika.

Mary yksin oli pirte�. Tuntui silt�, kuin ei koko asia h�neen
koskisi. H�nelle ei p�iv� ollut mit��n pahaa tuonut; silt� n�ytti.
Se voitontunne, joka h�ness� vallitsi siit� asti, kun h�n is�ns�
edess� armollisimmasti julisti heid�n kihlauksensa, se ei ainoastaan
ollut heikentym�tt�, vaan entist��n suurempi. H�n hyr�ili k�yt�viss�
ja huoneissa, h�nell� oli senkin seitsem�n puuhaa, ik��nkuin juuri
h�nen olisi l�hdett�v� ratkaisevalle ja kaukaiselle matkalle.
Illallisp�yd�ss� h�n laski leikki�, niin ett� J�rgeniin tuli levoton
tunne, kuin teht�isiin h�nest� pilaa. Lopuksi h�n suoraan sanoi,
ettei k�sitt�nyt Mary�. H�nest� tuntui, ett� Maryn pit�isi h�nt�
ennemmin s��li�. J�ih�n Mary kuitenkin omaan herttaiseen kotiinsa
ja rakkaaseen ty�h�n molempien vanhustensa hyv�ksi, mutta h�n itse
--? Nyt h�n _vihasi_ sit�, mihin piti ryhty�, koska se erotti h�net
Maryst�! H�n katui luopumistaan sotilasvirasta. H�n inhosi Tukholmaa.
H�n tiesi, kuinka syrj�ytettyn� siell� el�� nuori mies, joka ei ollut
mukana ylemm�ss� _societ�'ssa_. ja lis�ksi oli norjalainen. H�n oli
onneton ja purki mielt�ns�.

"Kun sin� niin hyvin osasit rippikoulussa, J�rgen, niin tied�t kai,
ett� Jaakop sai kokonaista seitsem�n vuotta raataa Raakelin t�hden?"
-- "Vai en muka ole kyllin monta raatanut sinun t�htesi, Mary?"
-- "Vuosia tuli niin monta, kun sin� aloit niin liian aikaisin.
Sinuun on p��ssyt ik�v� tapa -- aloittaa liian varhain!" -- "Kuinka
voi n�hd� sinua ja pysy� --? Sin� olet itse�si vastaan kohtuuton."
-- "Oli kai sinulla, J�rgen, muita p��m��ri� kuin saada minut?"
-- "Kyll� niit� oli Jaakopilla, senkin saiturilla! Ja h�nell� oli
kuitenkin se ilmeinen etu, ett� sill� v�lin sai tavata Raakelia
milloin vaan halusi." -- "No -- kun on odottanut monta vuotta,
J�rgen, --" "-- niin voi odottaa puoli vuotta lis��? Vai niin,
kyll�h�n sinun on helppo pakista, sin� kun et koskaan ole odottanut.
Et v�h��k��n!" -- Mary oli vaiti. "Vai viel� sin� kaupan p��lle
tahdot minua kiusoitella, Mary? -- Minua, jonka (viel�p� sinunkin
luonasi!) pit�� tyyty� niin laihoihin annoksiin!" -- "Valitatko
sin�, J�rgen?" -- "Valitan niinkin." -- "Sin� aloitit niin kovin
varhain, muistatko." Mary nauroi. J�rgen k�vi h�mille, mutta v�h�n
p��st�: "Sin� et k�sit�, mit� odottaminen on!" -- "Ainakin k�sit�n,
ett� kun saa laihoja annoksia, niin helpommin siihen tottuu." H�n
nauroi taas. J�rgen tunsi itsens� sek� loukatuksi ett� ep�varmaksi.
Se, joka h�nest� oikein piti, olisi tuskin voinut noin k�ytt�yty�
-- monikuukautisen eron aattona. Ja kun oli niin kehnot avioliiton
toiveet kuin heill�.

He istuivat hetken aikaa Maryn is�n luona ja kauemmin rouva Dawesin
huoneessa. J�rgen oli hiljaa, puhumatta mit��n. Mutta Mary oli
hilpe�. Rouva Dawes katseli heit� ihmetellen. H�n k��ntyi J�rgenin
puoleen: "Poika rukka, sinun pit�� tulla t�nne jouluksi!" Mary
vastasi h�nen puolestaan: "Eva t�ti, joulunahan Tukholmassa on
hauskinta."

�kki� Mary nousi ja sanoi hyvin odottamatta "hyv�� y�t�!" ensin
J�rgenille, sitten rouva Dawesille. "Min� olen matkasta v�synyt, ja
minun pit�� nousta aamulla varhain saattamaan J�rgeni�."

J�rgenist� tuntui t�m� odottamaton poistuminen ennakolta harkitulta
metkulta. Mary tahtoi p��st� sanomasta h�nelle j��hyv�isi�
kahdenkesken k�yt�v�ss�. J�rgen p��tti kostaa. Sit� h�n osasi.

Rouva Dawes tahtoi tiet��, oliko heid�n v�lill��n sattunut mit��n?
J�rgen kielsi. H�n ei uskonut J�rgeni�, jonka t�ytyi vakavasti
toistaa olevansa mist��n tiet�m�tt�. Mutta apeuttaan J�rgen ei voinut
salata. H�n ei jaksanut edes viipy� siell�, vaan l�hti. K�yt�v�ss�
oli vastoin tapaa ihan pime�. H�n hapuili ovellensa. Vasta kun h�n
oli sytytt�nyt valoa huoneessaan ja tahtomattansakin kuunnellut, eik�
Maryst� olisi mit��n elonmerkki�, johtui h�nen mieleens�, ett� h�nen
ovensa lukko oli korjattu ��nett�m�ksi. Aamulla se oli kitissyt.
Aivan v�h�isen, mutta kitissyt kuitenkin. Koskaan h�n ei ennen ollut
tavannut t�m�nlaista taloa, jossa pieninkin vika heti korjattiin.
Vaikka oli sunnuntai. H�n ei voinut toivoa suurempaa onnea, kuin
saatuaan kaikki reilaan palata t�nne, lev�ht�� t��ll� ja eleskell�
t��ll� niin kauan ja sill� tapaa kuin h�nen sisin pyrkimyksens�
el�m�n nautintoon kuvitteli. Oli siis kestett�v�. Mukaannuttava Maryn
mielialoihin nyt, kuten ennen sed�n. Kunnes h�nen aikansa tulisi! --

-- H�n oli riisuutumassa, kun ovi ��neti aukeni ja Mary astui
huoneeseen y�puvussaan. Ylev�n�, huikaisevan kauniina. H�n veti oven
kiinni ja astui lampun luo. "Sinun ei tarvitse odottaa, J�rgen!" Mary
sammutti lampun. --




YKSIN


Seuraavana aamuna Mary nukkui liian kauan. H�net her�tti laulu ja
soitto. Ensin puoliunessa, sitten tulvaavien muistojen l�vitse h�n
varmasti kuuli J�rgenin ��nen. T�m� lauloi piaanon s�estyksell�,
akkunat avoinna varhaisena aamuhetken�. H�nen hele�, riemuitseva
tenorinsa kaiutti ilos�veli� Marylle.

Pian, pian sai Mary yllens�; muuten my�h�styisi saattamasta J�rgeni�
laivalle. Kiireisess� puuhassa h�nen mielens� yh� valveutui, ja sit�
valtavammin rynt�siv�t ajatukset J�rgeni� ja t�m�n rajua riemua
kohti. J�rgenin syd�mellist�, l�pi sielun ja aistien tulvivaa
kiitosta, sit� h�n tahtoi nauttia ihan l�helt�! Ett� J�rgen
voittoriemussa nostaisi ja kantaisi h�nt� el�m�ns� ruhtinattarena.
Vapaasta itsevaltiudesta oli Mary h�nelle suonut el�m�n korkeimman
palkinnon. Nyt J�rgen oli palkittu pitk�llisest� vaivastaan!
Ennakkoluulottomasti ja tinkim�tt�. Tunsihan Mary h�net nyt, tiesi
pienimp��n seikkaan saakka, millaiselta J�rgen n�ytt�isi, miten
J�rgen k�ytt�ytyisi saattaakseen h�net onnelaansa. Siksi Maryn rinta
nyt paisuen ik�v�i J�rgeni�. Kunnioitusta ja kiitosta h�n kaipasi!

Pienen hollantilaisen ty�huoneen l�pi h�n tuli sinisess�
aamuhameessaan ja tarttui ovenripaan astuakseen musiikkisaliin, joka
oli lahden puolella; mutta h�nen oli seisahtuminen henk�isem��n, niin
j�nnittynyt h�n oli. Sill� aikaa h�n nautti kuulleessaan salista
J�rgenin voittoriemua. Niin vieh�ttynyt oli J�rgen omasta laulustaan,
ett� Mary p��si ihan h�nen l�helleen, ennenkuin J�rgen huomasi.
T�m� nosti katseensa, s�teilev�n�, -- kohosi hitaasti seisaalle,
hiljaa kuin juhlaan. J�rgen ei tahtonut h�irit� mielialaa, avasi
sylins� Mary� kohti, veti h�net puoleensa, suuteli kunnioittavasti
h�nen hiuksiaan, silitteli sit� poskea, joka oli esill�, verkalleen,
varovasti; h�n tahtoi peitt�� ja suojata. Auttaa h�nt� miehekk��ll�
lempeydell� p��sem��n siit� h�vyn tunteesta, joka Maryss� tietysti
oli. J�rgen oli kerrassaan hell� ja tyynnytt�v�. -- --

"Kyll� meid�n nyt jo pit�� rient�� sy�m��n", kuiskasi J�rgen
yst�v�llisesti h�nen korvaansa, viel� kerran suudellen h�nen
kaunista tukkaansa, hengitt�en sen hyv�� tuoksua. Sitten h�n otti
Mary� vy�t�isilt� hiljaa, mutta johtaen. Melkein ovella h�n kysyi
hillitysti: "Olet kai nukkunut hyvin, kun tulit niin my�h��n?"
H�n avasi is�llisesti oven vapaalla k�dell��n ja katsahti Maryyn
my�t�tuntoisesti, kun ei saanut vastausta. Mary oli hyvin kalpea ja
aivan h�mill��n. "Suloinen tytt�seni", kuiskasi J�rgen.

P�yd�ss� J�rgenin huomaavaisuudella ei ollut m��r��k��n, varsinkin
kun Mary ei huolinut ruoasta. Mutta aika oli t�p�r�ll�, J�rgenin
t�ytyi huolehtia omasta sy�misest��n, niin ettei ehditty paljoa
puhua. Mary ei virkkanut sanaakaan. Mutta h�nest� J�rgen n�kyi
pitelev�n kahvelia ja veist� uudella valtaherrallisella tavalla.
Samaan malliin, kuin J�rgen nyt h�nelle puhui ja h�nt� katseli.
J�rgen n�ht�v�sti tahtoi h�nt� rohkaista. Sen per�st�, mit� eilen oli
tapahtunut. Maryn teki melkein mieli tarttua lautaseen ja paiskata se
niine hyvineen vasten J�rgenin silmi�!

J�rgenin voittolaulu tarkoitti h�nt� itse�ns�! Voitto h�nen omaa
ansiotansa!

P�yd�ll� oli viinikarahvi joka ateriaksi. J�rgen joi hitaasti
kokonaisen suuren lasillisen, pyyhki suutaan, nousi ja lausui
arvokkaasti: "anteeksi!" -- Sitten ovesta: "Pit�� katsoa, onko poika
tuonut matkalaukkuni".

Kohta h�n taas tuli ruokahuoneeseen. "Aika joutuu", -- h�n sulki oven
ja astui nopeasti Maryn luo, joka nyt seisoi akkunan ��ress�. J�rgen
veti h�net nyt reippaasti syliins� ja alkoi suudella... "Ei en��
sit�!" sanoi Mary yht� itsevaltiaasti kuin ennen ja k��ntyi poisp�in.
Mary astui ylpe�sti eteiseen, otti nutun, jota palvelustytt� kiirehti
auttamaan h�nen p��lleen, valitsi hatun, katsahti, millainen s��
oli, ja otti sitten p�iv�varjon. Tytt� avasi ulko-oven, Mary meni
reippaasti ulos, J�rgen per�ss� mit� kipeimmin loukkaantuneena.
J�rgen ei tiennyt mitenk��n rikkoneensa.

He k�veliv�t hetken ��neti. Mutta Maryn mieli kiehui niin, ett� kun
h�n vihdoin muisti levitt�� p�iv�nvarjonsa, h�n oli v�h�ll� sen
hajoittaa. J�rgen n�ki sen.

"Kuuleppas", sanoi Mary -- ja h�n tuntui saaneen uuden ��nen: "Min�
en v�lit� kirjeenvaihdosta. Enk� min� osaakaan kirjoitella kirjeit�."
-- "Etk� siis tahdo, ett� sinulle kirjoitan --?" J�rgenkin puhui
uudella ��nell�. Mary ei vastannut eik� katsonut h�neen. "Mutta jos
jotakin sattuisi --?" sanoi J�rgen. "No niin, _silloin_ --! Vaan onhan
sinulla sit�paitsi rouva Dawes."

Ik��nkuin t�m� ei riitt�isi, Mary lis�si: "Et kai sin�k��n, J�rgen,
ole mik��n erinomainen kirjeiden kyh��j�, niin ettei t�ss� mit��n
mene hukkaan."

J�rgenin teki ihan mieli ly�d�.

Sattuipa sitten viel�, ett� tuo vanha, omituinen lappalaiskoira oli
laiturilla saattamassa jotakuta kotiv�est��n. Heti kun se �kk�si
J�rgenin, alkoi r�h�kk�. Siin� ei auttanut mik��n, vaikka sit�
kuinkakin h�tistettiin ja vaiennettiin.

Kaikki k��ntyiv�t tulijoihin p�in. J�rgen oli kohta kumartunut
ottamaan hyv�n kiven, ja Mary oli hiljaa pyyt�nyt h�nt� j�tt�m��n
sikseen. Juuri silloin l�heni h�yrylaiva, kaikkien huomio siirtyi
sinne, koirankin, ja t�t� hetke� J�rgen oli varronnut iske�kseen
kiven ihan sen niskaan, niin ett� se ulisi. Sitten J�rgen heti
k��ntyi Maryn puoleen ja nosti hattuansa, kaunein hymyns� huulillaan,
tuhannesti kiitt�en vieraanvaraisuudesta t�ll� kertaa!

Maryn ei auttanut soveliaisuuden vuoksi muu kuin seist�, kunnes laiva
l�hti; t�ytyip� h�nen pari kertaa heiluttaakin p�iv�nvarjoansa.
Hymyillen ja voitollisesti tervehti J�rgen laivasta, huiskuttaen
hattuansa leveiss� kaarissa.

Kuinka raivoissaan Mary oli! Vaan tuskinpa J�rgen v�hemm�n.

       *       *       *       *       *

"H�nenh�n olisi pit�nyt heitt�yty� tomuun minun edess�ni ja suudella
hameeni alinta saumaa!" T�m� tunne oli Maryss�.

Eilisillasta asti oli h��m�itt�nyt mieless� jotakin ep�hienoa. J�rgen
ei tahtonut h�nt� p��st��! Maryn piti turvautua viekkauteen ja sulkea
h�nelt� ovensa. Mutta h�n selitteli sit� sairaloiseksi seuraukseksi
J�rgenin pitk�llisest� kaipuusta; siit� oli tullut riivausta.

Nyt ei en�� voinut ep�ill�! Ainoastaan "t�ysin kokenut" saattoi
ottaa asian tuolta kannalta. H�net oli petetty! Se, mik� h�ness� oli
parhainta, h�nen hienointen vaistojensa suojelemaa ja hellim��, se
oli houkuteltu inhottavaan erehdykseen.

H�n taisteli ja tappeli t�m�n kanssa koko p�iv�n. Kavalletuksi
ja raiskatuksi h�n itse��n nimitteli. Ensin h�n sys�si syyn
niskoiltansa. Sitten h�n sen omisti kokonansa ja tuomitsi itsens�
kelvottomaksi el�m��n. H�n ei tehnyt muuta kuin erehdyksi�, h�n
kavalsi itsens�. Toisinaan h�n sanoi: t�ss� on ollut v�kivaltaa minua
vastaan, vaikka vapaasta tahdosta antauduin! Toisinaan taas: T�m�n
alkusyy on varmaankin aikaisempi, enk� voi sit� selvitt��.

Kuinka siunattua, ett� h�nen huoneensa oli koskematon ja puhdas!
Viereiseen h�n ei tahtonut astua eik� sit� n�hd�.

Itse J�rgeni� h�n ei tahtonut omistaa! --

Mutta pysyisik� J�rgen vaiti? Siit� h�n oli varma. J�rgeniss� ei
ollut sen tapaista vikaa; muuten olisi h�nkin jotakin kuullut.
Vaan ett� oli olemassa ainoakaan ihminen, joka tiesi --! H�n itki
suuttumuksesta ja voimattomuudesta. Se riist�isi h�nelt� el�m�nhalua.
Se ahdistaisi kuin painajainen. Varsinkin milloin h�n oli ylimmill��n.

Tavata J�rgeni� h�n tahtoi! Sanoa h�nelle, millaiseksi oli h�net
luullut, -- ja mik� mies h�n oli. Kenen luo h�n oli luullut
menev�ns�, -- ja kenen luo h�n joutui. J�rgen ei saisi voitosta
riemuita. Mutta siksi oli tarpeen tuntea J�rgenin el�m��. Kenelt�
uskaltaisi kysy�, ken sit� tuntisi? -- --

Her�tess��n seuraavana aamuna h�n oli paremmin selvill�. Ensiksikin
siit�, miten h�nen oli hankittava t�ydet tiedot J�rgenist�; se piti
toimittaa aina kun tilaisuutta sattui, niin ettei kukaan huomaisi.
Samoin h�n tajusi, ett� ero J�rgenist� ja sit� valmistava yhtymys
oli siirrett�v� toistaiseksi -- etenkin vanhusten vuoksi. Toinen
ja paljoa t�rke�mpi asia oli: taas j�rjest�� kuntoon oma el�m�ns�,
p��st� siit� painostavasta ilmasta, joka oli h�net vienyt turmioon.
T�ss� oli vain yksi ura: ryhty� ty�h�ns�, harjaantua siihen ja saada
uutta rohkeutta ty�n tuloksista.

Ty�t� ja velvollisuudentuntoa! H�n kohottautui k�sivarttensa
nojaan ik��nkuin j�ljitellen mielens� nousua. Seisoi seuraavassa
silm�nr�p�yksess� laattialla, ollakseen valmiina. --

Ne 50,000 kruunua, jotka h�nen is�ns� niin �skett�in oli j�tt�nyt
Klaus sed�lle ja joita h�n ei ollut mist��n tileist� l�yt�nyt,
eiv�tk�h�n ne viitanneet siihen, ett� h�nen is�ll��n oli s��st�j�
Amerikassa -- ulkopuolella veljens� liikett�? Ett� ne osinkorahat,
mit� h�n ei ollut kuluttanut, oli sijoitettu sinne arvopapereihin?
Ett� 50,000 oli �skett�in joutunut vapaaksi ja l�hetetty t�nne?

Siit� asti kun J�rgen toissap�iv�n� mainitsi nuo 50,000, ei Mary
ollut kaiken muun keskell� saanut niilt� rauhaa. H�nen t�ytyi
tarkastaa is�n amerikalainen kirjeenvaihto; sielt� se kai ilmenisi.
Mutta h�n ei tavannut mit��n, -- kunnes avasi er��n lippaan, joka oli
lyk�tty kirjahyllyn alle ja jonka avain oli is�n rahakukkarossa. Mary
tunsi matkoilta t�m�n lippaan, vaan ei ollut koskaan tiennyt, mit�
siin� oli. Siell� oli koko amerikalainen kirjeenvaihto, siell� oli
my�s siihen kuuluvat tilit. N�ytti silt�, ett� is� oli h�nen �itins�
ajoilta saakka pit�nyt t�t� omaisuutta ja kaikkea siihen kuuluvaa
muusta erill��n. Mutta t�st� oli varmaankin melkoinen osa j��nyt
s��st��n, vaikkapa p��oma, miljoona dollaria, oli menetetty. Mary
joutui kuin kuumeeseen. H�nen is�ns� oli kaiketi k�sitt�nyt kirjeen
niin, ett� muka kaikki, mit� h�n Amerikassa omisti, oli hukassa.
Samoin olivat h�n ja muutkin k�sitt�neet.

Saatuaan t�m�n p��h�ns� h�n meni taas puhuttelemaan is��ns�. H�n
selitti perinpohjin ja sanoi heti matkustavansa Amerikaan ottamaan
asiasta selkoa. Is� s�ik�hti, mutta tajusi pian, ett� niin oli pakko
menetell�, ja my�ntyi.

Rouva Dawes ei ollut niin herkk�uskoinen. H�n �lysi, ett� syyn� oli
jokin, mist� Mary pyrki vaihtelulla eroon. Mutta Maryn olennossa ja
h�nen esityksess��n siit�, mit� oli keksinyt, oli jotakin kiivasta,
vastustamatonta. Siksi rouva Dawes lausui vaan joitakuita hiljaisia
muistutuksia myrskyst� merell� t�h�n vuodenaikaan. Kolmen p�iv�n
p��st� Mary, mukanaan englantia osaava palvelustytt�, oli matkalla
Amerikaan. Kyll� h�n l�yt�isi, sanoi h�n, sen, joka voisi h�nelle
antaa arvokasta apua. Tunsihan h�n niin monta.

Kaikki sujui mielen mukaan. Vajaassa puolessatoista kuukaudessa h�n
ehti palatakin. H�n oli saapunut Amerikaan ihan viime hetkell�. Sill�
juuri silloin oltiin k�ym�ss� oikeutta siit�, ett� Anders Krog muka
oli kaikilla varoillaan ollut veljens� yhti�miehen�, vaikka h�n oli
j�tt�nyt vaan sen summan, joka oli liikkeess� kiinni.

T�m�n sai _h�n_ todistettua.

Menestys rohkaisi h�nt�. Miksi ei menisi edemm�? T�ss� h�nell�
oli p��omaa toimintaansa, ja h�ness� oli suuri halu ryhty� asiaan
k�siksi. My�s mets�nhoitoon! Eik� h�n sit� voisi oppia yht� hyvin
kuin joku muukin? Kaksinkertaista kirjanpitoa? Liek� se niin
vaikeata? H�n aloitti heti.

Anders Krog n�kyi toipuvan siit� alkaen, kun Mary palasi kotiin.
Varmuus siit�, ett� oli pelastettu se omaisuus, joka h�nell� oli
veljens� konkurssipes�n ulkopuolella, tuotti h�nelle paljon iloa.
Maryn tulevaisuus oli h�nelle niin kallis.

Sit� vastoin rouva Dawes ilmeisesti heikkeni. T�ss� toimeliaassa,
lep��m�tt�m�ss� naisessa ei en�� n�ytt�nyt olevan voimia.
J�rgeni�k��n h�n ei tiedustellut; kirjeenvaihtonsa h�n oli j�tt�nyt.

Mary hoiti taloa yhdess� voudin kanssa ja omaisuutta er��n
liikemiehen avulla. Sen ohella h�n hankki itselleen opetusta ja
lueskeli. Kahdesti viikossa h�n k�vi kaupungissa.

N�in jouduttiin marraskuuhun. Silloin Anders Krog sai kirjeen
Kristianiasta l�heiselt� sukulaiselta, rikkaalta miehelt�, jonka
ainoa lapsi, nuori neito, oli nyt kihlautunut. H�n pyysi Margitia
tulemaan kaikin mokomin juhliin, joita siell� olisi useampiakin
molemmissa suurissa perheiss�.

Mary itsekin ihmetteli, ett� h�ness� yht'�kki� her�si niin kova halu
sinne. Vanha Aatami ei ollut kuollut. H�n rallatteli k�yt�viss� ja
sis�ll�, valmistellessaan itse��n matkalle, h�n ik�v�itsi uusiin
ymp�rist�ihin -- ja uudestaan ihailtavaksi! H�n etsi siit� hyvityst�!
Se h�nen t�ytyi itselleenkin tunnustaa.

H�n ei ollut siell� viipynyt montakaan p�iv��, kun Anders Krog sai
kirjeen, jossa Marylle viritettiin ylistyst� mit� voimakkaimmin
sanoin. Ei kihlatuista, vaan h�nest� oli tullut kaikkien
tanssijaisten keskus; ei kihlatuille, vaan h�nelle tuli etusija ja
suosionosoitukset -- varsinkin juuri itse kihlattujen puolelta! H�nen
ainokainen kauneutensa, h�nen ylev� olentonsa, h�nen tietonsa ja
hieno k�yt�ksens� tekiv�t h�nest� heid�n keskens� unhottumattoman.
Heid�n oli saatava pit�� h�nt� viel� jonkun aikaa.

Anders Krog l�hetti kirjeen rouva Dawesin n�ht�v�ksi, mutta pyysi
pian saada sen takaisin; h�nen piti se lukea monet kerrat. --

T�m�n kirjeen j�lkeisen� p�iv�n� oli Mary taas kotona. H�n tuli
aamulla hiljaa ovesta is�ns� luo, joka pel�styi h�nen n�k��ns�. H�n
oli sairastunut, sanoi Mary, ja se kyll� n�kyi. Mary ei ollut vain
kalpea, h�n oli harmaa, silm�t uneliaina, puhe raukeata. H�n suuteli
is��ns� pitk��n ja hell�sti, ei tahtonut n�hd� is�n saamaa kirjett�,
ei puhua olostansa juhlissa. Nyt ensin rouva Dawesin luo pariksi
minuutiksi, sitten s�nkyyn lep��m��n.

H�n ei ollut puoltakaan minuuttia rouva Dawesin luona, jonka h�n
j�tti hyvin levottomaksi.

Mary makasi koko p�iv�n, s�i illalla hieman ja makasi taas koko y�n.

Noustuaan h�n oli sen n�k�inen kuin tavallisesti, reipas ja valpas.
Vouti, puutarhuri, em�nn�itsij� k�viv�t tekem�ss� h�nelle tili�,
ja h�n liikkui pitkin taloa. Sitten h�n hymyillen tuli tapaamaan
is��ns�, joka hyvin ilostui n�hdess��n h�net taas entisell��n.

Mary tuli h�nelle sanomaan, ettei nyt mik��n est�nyt heit�
menem�st� kohta naimisiin. Olihan heill� nyt varoja. Is� sai
vaivoin selitetty�, ett� samaa h�n oli itsekin tuuminut. Silm�t ja
toinen k�si sanoivat loput, nimitt�in ettei mik��n olisi h�nest�
mieluisempaa.

Mutta kun Mary huomautti samaa rouva Dawesille lis�ten, ett� h�nen
melkein teki mieli heti l�hte� Tukholmaan sit� ehdottamaan (J�rgenin
nime� ei mainittu), sai rouva Dawes kaiken entisen aavistuskykyns�,
nousi istualle vuoteessaan ja purskahti rajusti itkem��n. Silloin
Mary masentui, heitt�ytyi vuoteelle ja kuiskasi: "Niin on laita,
Eva t�ti!" H�n itki el�m�ns� katkerimpia kyyneli�. Vaan kun rouva
Dawesin murhe siit� eneni, t�ytyi Maryn nostaa p��t��n: "Rakas
t�ti, voihan is� meid�t kuulla!" -- Se hieman hillitsi heit�; mutta
rouva Dawes vakuutti itkun halki, ett� t�m� oli ihan kuin h�nen oma
kohtalonsa! Vasta kun h�nen sulhasensa oli saanut h�net siihen, p��si
h�n selville, mik� viheli�inen veijari se oli; "mutta silloin meid�n
t�ytyi menn� naimisiin". "Siin� n�et, lapseni, millaisia me naiset
olemme; me emme ikin� opi." --

"Voi, ett� te satuitte p��st�m��n sen miehen minun el�m��ni!"
valitti Mary. "Minussa oli se vaisto, ett� h�net oli pidett�v�
loitolla, mutta te saitte sen turtumaan." Heti per�st�: "Ei, ei,
�l� v�lit�, Eva t�ti, en min� teit� mist��n moiti. Mit� apua nyt
onkaan valituksista? T�ss� ei auta muu kuin sulkea silm�ns� ja sy�st�
siihen!"

Siit� oli rouva Dawes ihan samaa mielt�. "Sitten teet kuten min�kin:
kun kunnia on pelastettu, eroat h�nest�." -- "Ei, sit� en tee!
Silloin meill� on se, mik� yhdist��. -- Voi jumalani!" voivotteli h�n
tarttuen kiinni vanhaan yst�v��ns� ja hilliten puuskauksia lakanalla.
Rouva Dawes istui avutonna ja piteli h�nt�. "Sit� en k�sit�", sanoi
h�n. Silloin Mary nosti p��t��n ripe�sti: "Vai et k�sit�? H�n teki
sen juuri sitoakseen minut. H�n tunsi minut." Taas h�n heitt�ytyi
vuoteelle onnetonna, ep�toivossaan. Purkausten v�lill� tai pikemmin
niiden osina kuului: "T�st� ei ole mit��n pelastusta! Ei mit��n
pelastusta!"

Rouva Dawes ei kyennyt, ei rohjennut etsi� sanoja niin suurta
murhetta vastaan.

Se sai vapaasti kuohua. Kunnes suuttumus j��hdytti. Rouva Dawes
saattoi tuntea, kuinka jokin muu v�hin erin p��si ilmoille.
Mary kohotti p��ns�, h�nen itkeneet silm�ns� vihasivat: "Luulin
antautuvani gentlemanille. Mutta jouduin keinottelijalle." Nyt h�n
nousi hitaasti seisaalle.

"Aiotko h�nelle niin sanoa, lapseni?" -- "En sanaakaan! En mit��n, en
kerrassaan mit��n siihen suuntaan. Sanon vaan, ett� meid�n on ment�v�
naimisiin."

       *       *       *       *       *

Kolmen p�iv�n kuluttua J�rgen Thiisille tuotiin kirje ulkoasiain
ministerist��n. Se oli Marylt�. "Olen Grand-hotellissa ja odotan
sinua ulkona k�yt�v�ll� tasan kello kaksi."

J�rgen ymm�rsi heti, mit� asia koski. H�n l�hti kiireesti, sill�
kello oli nelj�nnest� vailla kaksi. Vasta portaissa h�n oudoksui,
ett� oli yhdytt�v� "ulkona k�yt�v�ll�".

Mary ei tahtonut olla h�nen kanssaan kahden kesken huoneessaan.

Se muutti h�nen aikeensa. H�n poikkesi asuntoonsa, p��sti vankeudesta
pienen mustan villakoiran, harvinaisen el�imen, jota h�n harjoitteli,
sill� se oli viel� penikka.

Kadulla oli lumisohjoa ja kuraa, niin ett� koira heti k�skettiin
pysym��n k�yt�v�ll�; t��ll� oli puhdasta. Parin vallattoman
syrj�retken per�st� se onnistui; koira pelk�si h�nen hienoa keppi�ns�.

Jo kaukaa n�kyi Maryn korkea vartalo. H�n seisoi selitt�in, linnaa
kohti k��ntyneen�. Ei ket��n ohikulkijaa, ei ket��n muuta hotellin
edess�. J�rgenin syd�n tykytti kovasti; h�nen rohkeutensa aleni.

Mary huomasi h�net siten, ett� koira tuli h�nen luokseen aivan kuin
h�n olisi vanha hyv� yst�v�. H�n piti koirista; vaan matkael�m� oli
h�nt� est�nyt itselleen hankkimasta koiraa. Ja t�m� oli niin virke�,
niin kaunis ja niin hienosti hoidettu, niin h�nen makunsa mukainen,
ett� h�n ehdottomasti kumartui sit� kohti; samassa h�n n�ki J�rgenin.
Mary nousi heti: "Onko tuo sinun koirasi?" sanoi h�n, ik��nkuin he
olisivat puoli tuntia sitten eronneet toisistaan siin� kadulla. "On",
vastasi J�rgen, kohottaen hattuaan kunnioittavasti. Silloin Mary taas
kumartui ja taputteli koiraa. "Kuinka suloinen sin� olet! Ja niin
hieno! Ei yl�s!" -- "Ei yl�s!" komensi J�rgen vahvemmin. Mary nousi
taas. "Minne menn��n?" sanoi h�n; "min� en ole t��ll� koskaan ollut."
-- "Voimmehan k�vell� suoraan eteenp�in ja k��nty� sitten tuolla,
niin p��st��n John Ericsonin muistopatsaan luo." -- "Jaha, sit� tekee
mieleni n�hd�." He l�htiv�t.

"Tule vaan t�nne", huusi J�rgen koiralle ja n�ytti keppi�ns�.
J�rgen oli loukkaantunut siit�, ettei Mary ollut h�nelle tarjonnut
k�tt�ns�k��n. Koira tuli surkeana, mutta oli pian yht� iloinen, sill�
Mary puhui sille ja taas taputteli.

"Min� olen tehnyt pikamatkan Amerikaan", sanoi Mary. -- "Niin, sen
olen kuullut." -- "Niit� 50,000, joista mainitsit, en l�yt�nyt
tileist�, ja silloin k�sitin, ett� v�ltt�m�tt� oli erikoinen
tilinpito niist� varoista, mit� Amerikassa oli. Ja niinp� olikin.
Sitten oli pakko matkustaa sinne pelastamaan niin paljon kuin viel�
oli mahdollista. P��oma oli menetetty."

"Miten k�vi?" -- "Toin sielt� mukanani sen, mik� oli osingoista
kaikkina n�in� vuosina j��nyt k�ytt�m�tt�."

-- "Rahat oli kai hyvin sijoitettu?" -- "Paremmin, luullakseni, kuin
Euroopassa olisi mahdollista."

T�ss� sattui pieni v�likohtaus. Koira oli ollut k�yt�v�n ulkopuolella
ja sai pari l�tk�yst�. Se kuohutti Mary�. -- "Hyv� jumala, eih�n
koira sit� ymm�rr�." -- "Kyll� se ymm�rt�� mainion hyvin, mutta ei
ole oppinut tottelemaan."

He astuivat yh� edemm�ksi ja jokseenkin nopeasti. "Mit� sin�
tarkoitat kertomalla t�t� minulle?" kysyi J�rgen. "Ett� voimme heti
menn� naimisiin." -- "No paljonko niit� rahoja on?" -- "Pari sataa
tuhatta." -- "Dollaria?" -- "Ei, vaan kruunua. Ja lis�ksi ne 50,000".
-- "Ei se riit�." -- "Sen kanssa, mit� meill� on muuten?" -- "Se
'muuten' ei nyky��n tuota melkein mit��n. Kyll�h�n sen tied�t."

Maryn alkoi olla paha. J�rgen sen huomasi ��nest� kun Mary sanoi:
"Onhan meill� mets� takavarana." -- "Joka voidaan hakata vasta kolmen
vuoden p��st�? Ehk� vasta nelj�n tai viiden? Se riippuu kasvusta." --
Mary tiesi h�nen olevan oikeassa; miksi h�n olikaan sit� maininnut?

"Mutta kymmenen -- kaksitoista tuhatta kruunua vuodessa...?" --
"Meid�n asemassamme se ei riit�."

Taas v�likohtaus. T��ll� ei ollut katuk�yt�v��, vaan suuri aukea
paikka ja oikein kurassa. Molemmat olivat unhottaneet koiran. Muuan
paksu, likainen laivahurtta, sekin villakoira, oli p��ssyt maihin
muutamien matruusien mukana, jotka juuri astuskelivat samaa tiet�.
T�m�n mieluisen toverin seuraan oli J�rgenin koira ly�tt�ytynyt.
Suurella vaivalla se saatiin huudettua takaisin, ruokotonna, joksi
se jo oli ehtinyt. Vaan kun Mary sekaantui asiaan, l�heni se
riemuisena, onnellisena, mutta sai ruoskasta iskun ja vinkui. --
"Onpa sent��n merkillist�", sanoi Mary, "ettet voi pit�� sopua kiltin
koiran kanssa!" H�n muisti kotinaapurin vanhan lappalaiskoiran, jota
vastaan h�n my�s oli niin paha. J�rgen ei vastannut h�nelle. Mutta
kun koira seurasi n�yr�n� ja h�n oli p��ssyt siit� rauhaan, sanoi
h�n: "Tiet��k� Klaus set� siit� omaisuudesta mit��n?" -- "En luule
kenenk��n tiet�v�n paitsi me itse. Miksi sit� kysyt?" -- "Parempi
on sanoa Klaus sed�lle." -- Mary seisahtui h�mm�styneen�: "Klaus
sed�lle?" J�rgenkin pys�htyi. Nyt he katsoivat toisiinsa. "Sill�
tapaa saamme enemm�n toimeen", sanoi J�rgen. "Klaus sed�nk� luona?"
-- Mary tuijotti. H�n ei k�sitt�nyt J�rgeni�. "Suvun kunnian vuoksi
h�n tekee paljon", sanoi J�rgen luoden nopean syrj�katseen ja l�hti
liikkeelle. Mary oli k�ynyt lumivalkoiseksi, vaan seurasi. "Onko
meid�n tunnustettava Klaus sed�lle?" kuiskasi h�n J�rgenin takana.
Pitemm�lle ei n�yryytys voisi menn�. "Tee se vaan!" vastasi h�n
yllytt�en, melkein iloisena; "nyt h�n ei pane vastaan". Oliko t�m�kin
ollut J�rgenill� ennakolta mieless�?

J�rgen tuli h�nt� l�hemm�: "Kun Klaus sed�ll� ei ole omaisuudesta
vihi�, saamme me enemm�n, n�etk�s!"

Olipa h�n asian hyvin harkinnut! Niin vastenmielist� kuin t�m�
Maryst� olikin, se vaikutti valtavasti. J�rgeniss� oli varmaankin
enemm�n kyky� kuin h�n oli arvellut. Kun J�rgen saisi t�ysin n�ytt��,
mit� osasi, h�mm�styisi joku muukin kuin Mary.

Itse oli Mary nyt k��riytym�ss� umpeen kuin lehti liian kuivassa
l�mm�ss�. "Tahdotko itse neuvotella Klaus sed�n kanssa?" -- "Min�
seuraan sinua nyt heti kotiin, voithan k�sitt��. Ei sinun olisi
tarvinnutkaan tulla. Vain ilmoittaa se minulle."

Mary kulki p�� kumarruksissa ja v�risi. J�rgenin etev�mmyys syrj�ytti
ja masensi h�net; h�nen mielipiteens� kuvottivat. Kuten kerran ennen,
samoin nytk��n ei jalka tahtonut siirty� toisen eteen; h�n ei en��
voinut seurata.

Silloin h�n kuuli J�rgenin huutavan: "Tule t�nne, saatanan pentu!"
Taas koiran kimpussa. Er��n toverin likainen k�p�l� oli j�lleen sen
houkutellut velvollisuuden uralta. J�rgenin ��ness� oli jotakin
h�nelle ominaista, kun h�n k�ski: se oli samalla hillitty ja ter�v�.

Koira tunsi sen ja j�i katselemaan, ep�r�iden. Kun sill� oli iloisen
kevytmielinen luonne, heitt�ytyi se yht'�kki� vallatonna toveriaan
kohti ja alkoi uudestaan leikki�, ik��nkuin ei mit��n olisi sanottu.

Mary otti siit� oppia. Oltiin ihan John Ericsonin patsaan
juurella. H�n loi katseensa t�h�n taideteokseen, h�n katsoi John
Ericsonin suuriin, syviin, miettiviin silmiin, kunnes h�nen omansa
kyyneltyiv�t. H�n oli niin onneton.

Sill� v�lin J�rgen h��r�si koiran kanssa. Sen kasvattamisessa oli
periaatteena, ettei koskaan saisi antaa sen menetell� vastoin
herransa tahtoa. "Tuleppa t�nne, pikku veijari", sanoi h�n
mairitellen. Koira ihmetteli. Se keskeytti leikin. "Tule pois
vaan, pikku yst�v�!" Se loikkasi pari iloista hyppy� h�nt� kohti,
muistellen hyvi�, hauskoja hetki�; ehk� nyt oli sellainen tulossa?
Mutta mik� liekin ollut, -- se rupesi ep�ilem��n, k��ntyi ja makasi
pian ruokottoman yst�v�ns� k�p�liss�, molemmat piehtaroiden.
Ohikulkijat seisahtuivat, heit� huvitti koiran tottelemattomuus.
Se �rsytti J�rgeni�. Mary sen tajusi ja tahtoi s��st�� koiraa; h�n
seisoi J�rgenin takana ja sanoi ranskaksi hiljaa: "Ei ole oikein
ensiksi houkutella ja sitten ly�d�." Mutta siit� J�rgen vaan paatui.
"Sit� sin� et k�sit�", vastasi h�n, my�s ranskaksi. H�n houkutteli.

Lyhytj�rkisesti uskoen hyv��, kuten siivojen penikkaan on tapana,
lopetti koira nyt leikkins� ja katsahti h�neen. J�rgen l�heni keppi
sel�n takana hyvitellen. H�n oli raivoissaan toisten naurusta, mutta
hillitsi mielens� lempein sanoin: "Tule pois, pikku yst�v�!"

"�l� usko h�nt�!" huusi muuan englantilainen matruusi, mutta nyt oli
jo my�h�. J�rgen oli p��ssyt k�siksi sen toiseen pitk��n korvaan.
Koira vinkui, J�rgen oli kai nipist�nyt. Mary huusi ranskaksi:
"�l� ly� sit�!" Ja sitten J�rgen l�i. Ei kovaa, mutta koira ulisi
kamalasti, se oli niin peloissaan. J�rgen l�i taas -- ei nytk��n
kovaa, pikemmin vaan h�rn�t�kseen heit� kaikkia. Koira parkui niin
vihlovan surkeasti, ettei Mary siet�nyt sinne katsoa. H�n seisoi,
katse luotuna John Ericsonin hyviin, suuriin silmiin, ja sanoi: "Nyt
olet ly�nyt minut eroon itsest�si, J�rgen!"

Samassa hetkess� J�rgen hellitti ja nousi. H�n n�ki Maryn silmien
leimuavan, kasvot olivat valkoiset, vartalo ylev�sti pystyss� h�nt�
vastaan. Maryn yl�puolella John Ericsonin p��.

Vain silm�nr�p�yksen. Sitten Mary k��ntyi ja astui kiireesti poisp�in
kevyess�, iloisessa tahdissa -- koira mukana.

Ihmiset nauroivat, englantilaiset matruusit h�rn��v�sti ivaten, --
J�rgen riensi per�st�.

Mutta kun Mary huomasi, ett� koira seurasi h�nt� eik� J�rgeni� ja
ett� sen silm�t hakivat h�nen katsettaan saadakseen tiet��, mit� h�n
lis�ksi tahtoi, muuttui kaikki entinen tuska rajuksi riemastukseksi.
Se oli h�nen tapaistansa. H�n taputti k�si��n ja juoksi, ja koira
hyppi haukkuen mukana.

Lumous oli murrettu, h�pe�st� p��sty irti, -- j��k��n J�rgen ja koko
h�nen olentonsa!

"Eik� niin, pikku pelastaja?" Se haukkui.

H�n katsahti taakseen J�rgeniin p�in. T�m� ei voinut soveliaisuuden
kannalta juosta.

"Mutta me kaksi saamme vai mit�?" H�n taputti taas k�si��n ja juoksi,
ja koira juoksi mukana, haukkuen.

Sitten h�n v�hensi vauhtia, leikki koiran kanssa, puheli sille;
J�rgen oli niin kaukana j�ljess�. "Oikeastaan pit�isi nimen�si olla
'liberator', mutta se on tuollaiselle pienelle mustalle tollolle
liian pitk�. Pannaan niineksesi John, pannaankos? Saat nimesi sen
miehen mukaan, joka katseli minua niin ett� uskalsin!" Taas h�n
juoksi, ja koira mukana. "Sin� seuraat minua, kuuletkos, etk� h�nt�!
Se on oikein, se on hyvin tehty! Sill� niin teki h�nkin, jonka nimen
saat. H�n ei seurannut orjien ruoskijoita, h�n pysyi niiden luona,
jotka vapahtivat!" Nyt he k��ntyiv�t kulmasta. J�rgeni� ei n�kynyt.
-- Kun J�rgen per�st� tuli hotelliin, kiellettiin Maryn olevan
siell�, vaikka h�n oli n�hnyt Maryn sinne menev�n. H�n mainitsi, ett�
Maryll� oli h�nen koiransa. Vai niin, siit� ei voitu antaa selkoa.

H�nen t�ytyi menn�. H�n oli menett�nyt sek� Maryn ett� koiransa.

Mutta huoneessaan Mary kysyi koiraltansa: "Tahdotko olla minun?
Tahdotko olla minun kanssani, pikkuinen musta John?" H�n taputti
k�si��n saadakseen sen haukahtamaan iloisen suostumuksensa. Siten
oli omistuskysymys ratkaistu. H�n sai J�rgenilt� kirjeen, arvatenkin
siit� asiasta. Sen h�n lukematta poltti.

H�n arveli J�rgenin saapuvan h�nt� tapaamaan rautatienasemalle, kun
juna l�htisi Norjaan, ja silloin vaativan omaansa. H�n tuli junalle
rohkeasti ajaen, vieress��n koira pestyn�, kammattuna, siistin�.
J�rgeni� ei siell� ollut.

       *       *       *       *       *

H�n makasi koko y�n koira edess��n matkapeitteell�.

Mutta aamun tullen her�siv�t ajatukset. Nyt h�n oli yksin. Yksin
vastuussa.

T�h�n saakka h�n oli kaikin voimin ajanut itse�ns� kuin ruoskalla
ainokaiselle ahtaalle pelastustielle: menn� kohta naimisiin J�rgenin
kanssa, synnytt�� ulkomaanmatkalla -- ja sitten kest�� niin kauan
kuin suinkin.

Mutta menn� inhoomansa miehen vaimoksi vain lainatakseen itselleen
viikunanlehden, -- olipa sit� nyt mahdoton k�sitt��! H�n oli sit�
yritt�nyt, koska n�in ajateltiin h�nen ymp�rill��n ja koska h�n oli
erikoisessa asemassa; siell� ei suvaittu pilkkua juhlahameessa.

Vaan nyt h�n sanoi sille "hyi, hyi", ihan ��neens�. Ja kun koira
heti nosti p��t��n, lis�si h�n: "T�m� oli minun 'koiraretkeni', voin
sinulle sanoa! Loppuosa 'koirajuttuuni!'"

Mutta ent� nyt?

H�n tiesi, mit� voisi tehd�. Vaan sen tiet�isi v�ltt�m�tt� kaksi
muutakin, J�rgen ja yksi lis��. Olipa siin�kin kylliksi. Siksi h�n ei
voisi siihen ryhty� uljaasti ja vapaasti, -- mik� h�nelle kuitenkin
oli tarpeen.

Niin, ent� sitten?

Niin kauan kuin h�nen "koiraretkens�", h�nen "koirajuttunsa" tuntui
h�nest� k�sketylt�, v�ltt�m�tt�m�n tarpeelliselta maineen vuoksi, ei
se, vihoviimeinen lymysija, ollut t�yten� totena tarjoutunut.

Nyt se oli todentekoa!

H�n katsoi surumielisen� koiran luottavaisiin silmiin, ik��nkuin
hakisi niist�kin neuvoa. H�n tapasi mit� puhtainta elinhalua ja
alttiutta. H�n painoi p��ns� sen turkkiin ja itki. H�n oli viel� niin
nuori, h�nt� ei haluttanut kuolla.

Ensi kerran h�n itki omaa itse�ns�; h�nen tuli itse��n s��li. H�n
ei k�sitt�nyt, mill� oli t�m�n ansainnut. My�sk��n h�n ei voinut
selvitt��, miten t�m� oli tapahtunut.

Koira �lysi, ettei h�nen ollut hyv�. Se nuoli h�nen k�si��n ja
tirkisteli h�nen silmiins�. Se ynisi p��st�kseen yl�s h�nt�
lohduttamaan.

Sitten h�n otti sen syliins� ja kumartui sen yli, mik� siit� tuntui
olevan leikki�. Se yritti purra h�nen k�si��n. Siihen h�n suostui.
N�iden kahden v�lill� alkoi mit� hullunkurisin teuhaaminen, jota
kesti kest�mist��n, sill� koira ei kyll�stynyt; aina kun Mary
lopetti, aloitti se uudestaan.

Sitten h�n rupesi sille juttelemaan: "Kuules, musta pikku John,
sin� muistutat neekereist�. Muistutat minulle, ett� kaimasi pelasti
neekerit. Pelasti orjuudesta. Sin� olet pelastanut minut joutumasta
orjuuteen."

"Mutta kehno pelastus se on, sanon sinulle, kun en saa el�� yhdess�
sinun kanssasi. Eik� sinustakin silt� tunnu?" Ja sitten h�n taas itki.

-- Tihe� huntu kasvoilla h�n matkusti kaupungin l�pi toiselta
asemalta toiselle, koira vieress��n istuimella. H�n ei n�hnyt ket��n
tuttua. Mutta jos ne tiet�isiv�t --?

Voi sit� tuomittua ja tapettua varista, jota J�rgen aikoi nostaa
maasta ja h�n oli paennut, -- h�n ei ennen tiennyt, kuinka tarkkaan
oli sen n�hnyt! N�hnyt halki viilletyn kaulan, rikki nokitun mahan,
tyhj�t silm�kuopat, punainen liha ammotti h�nt� kohti, h�n ei silt�
p��ssyt hetkeksik��n rauhaan t�ll� kauhealla matkallaan.

Ulkona oli talvi. H�n ei ollut moneen vuoteen n�hnyt talvea.
Uinahtavia, kuihtuneita maisemia h�n oli n�hnyt, vaan ei talven
muuttamisvoimaa, ei h�vityst�, jota verhosi valkoisista valkoisin
oikullisine vivahduksineen metsiss�. Vuono ei viel� ollut j��ss�, se
oli esill� mustanharmaana, h�rn��v�n�, tylyn�, ik��nkuin suunnaton
kaikkialla olija, joka tahtoi taistella.

Matka kaupungin halki oli s�ik�ytt�nyt h�nen mielikuvitustaan; nyt
t�m� oli luonnonvoimain vallassa. H�nen heikkoutensa k�vi sit�
tuntuvammaksi. Voisiko _h�n_ ryhty� mihink��n taisteluun? Jaksaisiko
h�n kest�� muutoksen hetkeen asti? H�nen t�ytyisi jo ennen luopua.

T�st� tuskaillessaan h�n n�ki is�ns� kasvot! Kuinka h�n voisi el��
sanomatta is�lle, mit� oli tulossa? Ei koskaan, ei koskaan h�n
voisi sit� is�lle sanoa. Eip� h�n voinut sit�k��n sanoa, ett� oli
J�rgenist� eronnut. Is� ei voisi sit� siet��.

Jos h�n j�tt�isi sanomatta ja -- katoaisi?! Voi hyv� Jumala -- se
is�n tappaisi siihen paikkaan!

Koko matkalla ei en�� pelkoa muista, ei laisinkaan pelkoa oman
itsens� puolesta, ainoastaan is�n t�hden. --

-- Niin uupuneena, niin sieluntuskassa h�n saapui kotiin, ett�
talon n�hdess��n rupesi itkem��n. Niin raskasta k�ynti�, kuin nyt
h�nell� oli kotiportaita kohti, ei varmaankaan lie monella ollut.
Koiran riemuhypytk��n, kun se p��si lujalle pohjalle, eiv�t voineet
kevent��. Mary meni huoneeseensa peseytym��n ja vaatteita muuttamaan
ja pyysi ilmoittamaan is�lleen ja rouva Dawesille, ett� h�n oli
tullut. Pikku tytt� oli my�s saapuvilla ja auttoi h�nt�; h�nen
yht�mittainen leikkins� koiran kanssa piinasi Mary�, mutta t�m� ei
sanonut mit��n.

Mary n�ytti kovin voipuneelta. Ett� h�n oli itkenyt, se oli liiankin
ilmeist�.

Vaan ehk� niin oli hyv�. Siit�h�n is� heti huomaisi, ett� hyvin ei
nyt ollut laita. Kunpa is� vaan sen kest�isi? H�nen piti jo rient��
is�lle selitt�m��n, ett� matka oli ollut pitk� ja vaivaloinen ja
ettei J�rgenin mielest� omaisuus ollutkaan kyllin suuri, jotta heid�n
asemassaan voisi menn� naimisiin. Heid�n t�ytyisi odottaa Klaus set��.

Jos h�n saisi itke�, ja sit� h�n kyll� saisi, kun oli niin v�synyt ja
ep�toivoinen, niin se olisi valmistuksena toiseksi kerraksi. Kunpa
is� vaan kest�isi.

Mutta mik� muu h�nell� oli neuvona? Ellei h�n nyt heti menisi,
aavistaisi is� pahaa, tuskaantuisi, eik� sit�k��n siet�isi.

H�n v�risi seistess��n oven edess�. Ei ainoastaan tuskasta is�ns�
t�hden, ei, vaan my�s siksi, ettei saanut heitt�yty� is�ns� syliin,
sanoa h�nelle kaikkea ja kyllikseen itke� h�nen kanssaan. Kuinka t�m�
kaikki oli kauheaa!

       *       *       *       *       *

Mutta el�m� on joskus armelias.

Is�lle ei oltu ilmoitettu, ett� Mary oli tullut, sill� h�n
nukkui. Ja t�t� huomauttaakseen oli sairaanhoitajatar tullut ulos
k�yt�v��n odottamaan, kunnes Mary ilmestyisi huoneestaan. Miksi
olla naputtamatta ovelle ja sanomatta sit� oven takaa? Siksi, ett�
h�nen olentonsa kerran oli sellainen. Nyt kun Mary tuli esille, ei
sairaanhoitajatar en�� ollutkaan k�yt�v�ss� vaan portailla. Sill�
sielt� oli tulossa palvelustytt� tuoden sairaalle p�iv�llist�, joka
muuten aina oli itse hoitajattaren huolena, ja h�peiss��n siit�,
ettei t�n��n sit� toimittanut, h�n tahtoi ainakin menn� portaille
palvelijaa vastaan ja ottaa h�nelt� ruoan.

Juuri silloin Mary avasi oven is�ns� huoneeseen. H�n j�i siihen
seisomaan, sill� samassa ehti hoitajatar paikalle ja kuiskasi: "H�n
nukkuu, neiti!"

Mutta koira ei siit� v�litt�nyt. Se oli jo sis�ll�, k�p�l�t jo
vuoteen laidalla, kuono kohotettuna likelle juuri her��v�n sairaan
kasvoja. H�n her�si t�m�n mustan elukan tuijottaessa silmiins�. Ne
levisiv�t apoauki ja hakivat kauhistuneina pitkin huonetta tavaten
Maryn katseen. Mary seisoi ovessa, s�ik�ht�neen�, kalmankalpeana.
Anders Krog nosti p��t��n h�nt� kohti, silm�t j�iv�t riippumaan,
niihin valahti kuin kaukon�k��. Sitten p�� vaipui.

"H�n kuolee!" huusi hoitajatar Maryn takana, laski tarjottimen
k�dest��n ja kiiti paikalle.

Mary ei aluksi voinut sit� uskoa; vaan sen k�sitetty��n h�n
heitt�ytyi is�ns� syliin syd�nt� s�rkev�sti parkaisten. T�h�n vastasi
l�heisest� huoneesta rouva Dawes. Kun sinne riennettiin, makasi h�n
tajutonna. Sitten h�n toipui sen verran, ett� liikutti kielt��n.
Takaisi sekavasti englanniksi, niin ettei kukaan ymm�rt�nyt; -- mutta
l��k�ri sanoi, ett� h�nest�kin tulee kai pian loppu. Is� oli kuollut.

Mary piteli j�rke�ns�, ik��nkuin se olisi h�nell� k�siss��n. Ei
mill��n muotoa saanut sortua. Ei huutaa, ei ajatella. Sill� eih�n h�n
ollut tappanut! Piti k�sitt�� ja pysy� siin�, mit� muut sanoivat,
hyv�ksy� heid�n ehdotuksensa, ett� n�et oli kutsuttava t�nne h�nen
is�ns� sisar. T�ytyi olla p��st�m�tt� valloilleen omaa suruaan, kun
n�ki h�nen. T�ytyi, t�ytyi! "Auttakaa, auttakaa minua", huusi h�n,
"etten joudu hulluksi!" Ja tohtorille: "En min� ole h�nt� tappanut,
-- vai olenko?"

L��k�ri sai Maryn vuoteeseen kylmin k��rein eik� l�htenyt h�nen
luotaan. H�nkin vakuutti, ett� nyt piti kest��.

Vasta kun pikku Nanna varhain seuraavana aamuna tuli sis��n koiran
kanssa ja t�m� tahtoi maata h�nen k�sivarrellaan, sai h�n itke�.

P�ivemm�ll� helpotti; sill� telefonitse tulvasi niin valtava joukko
s�hk�sanomia ja n�iss� oli niin syd�mellist�, useinkin syv�sti
liikutettua osanottoa, ett� se sulatti h�nen murhettansa. T�m�
my�t�tunto, t�m� ihailu h�nen is��ns� kohtaan ja sis�llinen pyrkimys
lohduttamaan ja tukemaan auttoi h�nt�. Varomattomasta j�ljenn�ksest�
er��st� n�it� s�hk�sanomia, jotka telefoni toi, h�n vasta sai tiet��,
ett� rouva Daweskin oli kuollut. H�nelle ei oltu uskallettu sit�
ilmoittaa. Mutta suuri, ylt'yleinen osanotto kantoi h�net senkin
ylitse. Nyt vasta h�n sen ymm�rsi! Kaikki muut paitsi h�n tiesiv�t,
ett� h�n oli menett�nyt molemmat ja ett� h�n oli yksin.

Enimmin liikutti h�nt� seuraava s�hk�sanoma Pariisista: "Rakas
Mary! Lohduttakoon sinua suuressa murheessasi se tieto, ett� minun
luonani voit lev�ht��, minua saat k�ske�, matkustelen kanssasi, tulen
luoksesi, miten vaan tahdot! Muuttumaton Alicesi."

Mary aavisti, ken oli Alicelle ilmoittanut.

My�s J�rgen s�hk�tti: "Jos voisin sinulle olla pienimm�ksik��n avuksi
tai lohdutukseksi, tulisin kohta. Olen murtunut ja ep�toivoinen."

Sama liikuttava ja kunnioittava osanotto ilmeni hautajaisissa, jotka
olivat kolmea p�iv�� my�hemmin. Oli joudutettu Maryn vuoksi.

Kukkal�hetyksi� saapui loppumatta, kaikkein ylinn� seppele
"Alicelta". Norjalaisia, tuoreita kukkia.

Se kannettiin Maryn huoneeseen, h�n tahtoi sen n�hd�. Koko talon
t�ytti kukkien tuoksu talvisaikaan, rakkauden henk�ys nukkuvien
ylitse.

Mary ei k�ynyt alhaalla, h�n ei tahtonut n�hd� arkkuja, ei
kukkalahjoja, ei valmistuksia. Alakerrassa saivat pitk�matkaiset
vieraat virvokkeita.

Mutta ihmisi� tuli paljoa enemm�n kuin taloon mahtui, ja kappelin
luona oli viel�kin suurempi joukko.

Pappi kysyi, saisiko tulla neidin luo. Mary kiitti, vaan kielsi.

Heti sen per�st� tiedusti pikku Nanna, saisiko "Klaus set�" tulla
h�nt� tervehtim��n. Ukko oli h�nelle l�hett�nyt liikuttavan
s�hk�sanoman ja kysynyt, voisiko olla mill��n tapaa avuksi. My�skin
oli h�nen seppeleens� niin suurenmoinen, vakuutti talon v�ki, ett�
Mary oli saanut senkin n�ht�v�kseen.

Mary suostui. Ja sis��n tuli tuo pitk�, nyt mustapukuinen mies,
huohottaen, ik��nkuin olisi vaikea hengitt��. Heti kun h�n oli ovesta
ehtinyt ja n�ki Maryn seisovan kuin mustakeh�isen� norsunluuna
per�ll� vuoteen vieress�, istuutui h�n likimm�lle tuolille ja
purskahti itkem��n. Se kuului samalta, kuin jos suuren kellon jousi
ratkeaa palasiksi ja koko laitos ratisten purkautuu. Se oli sen
miehen itkua, joka ei ollut koskaan itkenyt siit� l�htien, kun oli
lapsi. Itkua, joka kauhistui itse�ns�. H�n ei kohottanut p��t��n.

Mutta h�nell� oli jotakin asiaa, sen Mary tajusi. Pari kertaa h�n
n�ytti yritt�v�n siihen tarttua, mutta silloin valtasi itku yh�
pahemmin. Sitten h�n viittasi k�dell��n poisp�in. Se ei tarkoittanut
Mary�, se tarkoitti h�nt� itse�ns�, h�n ei jaksanut. H�n nousi ja
l�hti. Ovea h�n ei menness��n sulkenut. Mary kuuli h�nen nyyhkytt�v�n
pitkin k�yt�v�� ja portaita. Arvatenkin h�n samalla l�hti talosta.

Maryn mielt� liikutti. H�n tiesi is�ns� olleen Klaus sed�n parhaan,
ehk� ainoan yst�v�n. Mutta h�n k�sitti, ettei itku ollut vaan is�n
vuoksi; siin� oli my�s v�lit�nt� osanottoa ja katumusta. Muuten h�n
olisi j��nyt arkun ��reen.

Kappelin kaunis kello alkoi soida. Koira, jota koko p�iv� pidettiin
h�nen huoneessaan, oli kovin levoton ja kapsahti nyt merenpuoleiselle
akkunalle, nostaen sille k�p�l�ns� n�hd�kseen ulos. Mary l�hestyi.

Samassa Klaus set� ajoi poisp�in. Mutta alhaalla alkoi virrenveisuu,
ruumissaatto tuli. Molempia arkkuja kantamassa oli ymp�rist�n
talonpoikia. Kun ensim�inen tuli n�kyviin, vaipui Mary polvilleen
itkem��n kuin syd�n olisi pakahtua. Muuta h�n ei n�hnyt.

H�n oli heitt�ytynyt vuoteelle, kellonsoitto viilsi kuin pitkin
ruumista, h�n kuvitteli sen uurtavan itse��n. H�nen aistinsa
sekaantui yh� pahemmin, h�n oli varma siit�, ett� h�nen seistess��n
ovessa is� oli n�hnyt h�nen l�vitsens� ja ett� siit� h�n oli kuollut.
Rouva Dawes oli h�nt� seurannut kuten ainakin. Is� oli t�din el�m�n
ainoa suuri rakkaus. Nyt he olivat kumpikin t��ll�. My�s h�nen
�itins�, valkeassa, pitk�ss� hameessa. "Sin� palelet, lapseni!" �iti
otti h�net syliins�, sill� Maryst� oli taas tullut ihan pieni ja
aivan viaton. Siihen h�n nukahti.

Mutta kun h�n her�si eik� kuullut ainoatakaan ��nt� ulkoa eik�
sis�lt�, talo kun oli tyhj�... pani h�n k�tens� ristiin ja sanoi
puoli��neen: "T�m� oli meille kaikille kolmelle parasta. Meille on
oltu armeliaita."

H�n katseli koiraansa hakien; h�n kaipasi osanottoa. Mutta varmaankin
oli h�nen nukkuessaan joku sen p��st�nyt huoneesta.

Enemp�� ei tarvittu, niin h�n alkoi uudestaan itke�. Helmi helmelt�
h�nen tyhjentym�tt�m�st� tuskanl�hteest��n. Sit� valui yli h�nen
poskiensa ja k�ttens�, kun h�n maaten nojasi raskasta p��t��n.

"Nyt voin ruveta taas itse�ni ajattelemaan. Nyt olen yksin."




RATKAISEVA


Toisena p�iv�n� h�n k�vi haudoilla. Tuskaa vaimensi seuraava pikku
tapaus.

Oli lauantai, ja sunnuntai oli niit� harvoja vuoden kuluessa,
jolloin kappelissa oli jumalanpalvelus. Sellaisiksi p�iviksi haudat
yleens� koristeltiin. Kun oikeanpuolinen naapuritalo oli ennen
kuulunut Krogskogeniin, oli sen hautuumaa t��ll�. Em�nt� oli tullut
koristamaan uutta hautaa, ja lappalaiskoira seurasi mukana. Tietysti
Maryn pikku villakoira kiiti luottavaisesti sit� kohti, ja em�nn�n ja
Maryn kummaksi vanha koira, huolellisten ja varovien tutkistelujen
nojalla, otti pikku tyller�n yst�v�kseen. Se, joka muuten ei
siet�nyt penikoita, rakastui t�h�n. Se antoi repi� korvistaan, purra
kinttuihinsa, viel�p� laskeutui pitk�lleen villakoiran eteen, muka
voitettuna. Mary� se niin huvitti, ett� h�n jonkun matkaa saattoi
em�nt�� katsellakseen leikki�. Ja sai siit� palkintonsa, sill� h�n
kuuli l�mpimi� ylistyspuheita is�st��n ja kaikua niist�, jotka n�in�
p�ivin� olivat liikkeell� seudulla ja perustivat h�nen j�lkimaineensa.

K�velless��n kotia koiran kanssa, joka nyt oli vallaton, h�n
ajatteli: Alanko olla �itini kaltainen? Onko minussa ollut h�nest�
jotakin, mik� ei ennemmin ole saanut sijaansa? Jotakin idyllim�ist�?

Sin� p�iv�n� h�nt� odotti kaksi asiaa.

Ensim�inen oli kirje Klaus sed�lt�, joka nimitti h�nt� "Korkeasti
kunnioitettu, rakas kummityt�r, neiti Mary Krog".

Ett� Klaus set� oli h�nen kumminsa, sit� h�n ei aavistanutkaan. Is�
ei ollut sit� koskaan sanonut, luultavasti ei tiennyt itsek��n.

Klaus set� kirjoitti:

    'On tunteita, liian voimakkaita sanoilla lausuttaviksi,
    varsinkaan kirjoitetuilla. Min� en ole kyn�niekka, tahdon vaan
    ilmoittaa kirjallisesti, kun en suullisesti voinut, ett� samana
    p�iv�n�, kun unhottumaton yst�v�ni, sinun is�si, kuoli ja rouva
    Dawes, jalo kasvatus�itisi, my�s kuoli ja sin� j�it yksin,
    m��r�sin sinut, rakas kummitytt�reni, perillisekseni.

    Omaisuuteni ei likimainkaan ole niin suuri kuin yleens�
    arvellaan; minulla onkin viimeksi ollut kovia vastoink�ymisi�.
    Mutta kuitenkin sit� on kylliksi meille molemmille -- nimitt�in
    jos sin� hallitset omaa osaasi _eik� J�rgen_. Edellyt�n n�et,
    ett� te nyt menette naimisiin.

    Monta vuotta on rouva Dawesin testamentti ollut huostassani,
    samoin kuin olen hoitanut h�nen rahojaan. Eilen avasin
    testamentin. H�n on s��t�nyt sinulle omaisuutensa. T�t� on noin
    60,000 kruunua. Mutta n�iden rahojen, samaten kuin is�si varojen,
    laita on niin, etteiv�t ne nyky��n tuota melkein mit��n.

    Kummisi

                                                Klaus Krog.'

Mary vastasi heti:

    'Rakas kummini.

    Kirjeesi on minua liikuttanut. Kiit�n sinua koko syd�mest�ni.

    Mutta suurta lahjaasi en voi ottaa vastaan.

    Onhan J�rgen ottopoikasi enk� tahdo mitenk��n joutua h�nen
    tielleen.

    Sin� et saa siit� olla minulle pahoillasi. Minun on mahdotonta
    toisin toimia.

    Rouva Dawesin testamentista teen vastedes p��t�kseni ja sitten
    ilmoitan sinulle.

    Sinulle kiitollinen

                                                 Mary Krog.'

J�tt�ess��n kirjeen viet�v�ksi h�n kuuli vaunujen ajavan taloon. Pian
tuotiin h�nelle k�yntikortti, jossa oli: Margrete R�y, _cand. med._

Kesti hieman, ennenkuin h�n tuli sis��n; h�n oli riisunut
ylt��n matkatamineet, nyt olikin kylm� p�iv�. T�m� lis�si Maryn
j�nnityst� melkoisesti, niin ett� kun kookas, voimakas nainen
lempein silmin seisoi ovessa, Mary v�risi ja kalpeni. H�n huomasi,
mik� vaikutus sill� oli lempeisiin silmiin, jotka nyt levittiv�t
kaiken my�t�tuntonsa h�nen ylitseen. Ik��nkuin molemmat olisivat
tunteneet toisensa jo monta vuotta, astui Mary h�nen luokseen, laski
p��ns� h�nen olkaansa vasten ja itki. Margrete R�y nosti onnetonta
l�mpim�sti puoleensa.

He istuutuivat. H�nen asianaan oli kysy�, milloin Mary l�htisi
ulkomaille? Mary kummastui: "Olenko kellek��n niin sanonut?" --
Margrete R�y selitti kuulleensa sen sairaanhoitajalta. "Vai niin",
vastasi Mary, "mit� siin� tilassa puhuin, sit� en en�� muista.
Ainakaan en ole sitten asiaa ajatellut."

"Te siis ette aio matkustaa?" Mary hieman viivytteli. "Tarkoitan,
etten tied�. En ole viel� enn�tt�nyt itse�ni ajatella." Margrete R�y
joutui h�mille. Sen Mary n�ki tai oikeammin tunsi. "Oletteko ehk�
tekin aikonut matkustaa?" kysyi h�n. "Olen. Siksi tahdoin tiedustaa,
voisinko teille olla miksik��n avuksi, ja silloin sovittaisin
matkani teid�n suunnitelmanne mukaan." -- "Minne te l�hdette?" --
"Opintoretkelle. Ensiksi Pariisiin. Sairaanhoitaja sanoi teid�nkin
aikovan juuri sinne", lis�si h�n. H�n alkoi olla ymm�ll�. Oli
aikonut auttaa Mary� ja n�ytti nyt tunkeilevalta. "Ymm�rr�n
teid�n hyvyytenne", vastasi Mary. "Onhan mahdollista, ett� olen
maininnut Pariisin. Sit� en muista. Mutta itse asiassa en ole mit��n
p��tt�nyt." -- "Vai niin, teid�n on siis todella suotava minulle
anteeksi. Kaikki on ollut v��rink�sityst�." Neiti R�y nousi.

Mary tunsi, ett� h�nen pit�isi viivytt�� vierastansa, mutta h�ness�
ik��nkuin ei ollut voimia. Vasta ovella Mary h�net pys�ytti. "Jonkun
p�iv�n p��st� tulen puhelemaan kanssanne, neiti R�y." H�n lausui
sen hiljaa, katsettaan nostamatta. "T�n��n minulla ei ole voimia",
lis�si h�n. -- "Sen voin huomata. Sit� min� arvelinkin. Otin sen
vuoksi mukaani teille jotakin, jos tahdotte k�ytt��. Se on parasta
vahviketta, mit� tunnen."

Voi kuinka miellytt�v�lt� t�m� nainen Maryst� tuntui! H�n kiitti
syd�mellisesti.

"Saatuani hieman lis�� voimia min� siis tulen." -- "Te olette
tervetullut." -- "Niin", sanoi Mary punastuen: "teill� ei liene
mit��n sit� vastaan, ett� tulisitte minun luokseni?" -- "Taloonne
torin varrelle?" kysyi Margrete R�y, joka my�s punastui. -- "Niin,
meid�n taloomme torin varrelle. Taikka enh�n en�� voine sanoa
'meid�n?'" Taas tuli kyyneli�. "Heti kun ilmoitatte, saavun teille."

Viikon per�st� h�n tuli.

Mit� riehuvimmassa marraskuun myrskyss�, pahimmassa mit� niill�
seuduin oli raivonnut. Lahdet eiv�t viel� olleet j��ss�, niin ett�
h�yrylaiva kulki. Mutta tuskalla ja vaivalla sekin p��si. Ja pys�htyi
kaupunkiin.

Margrete R�y oli kovin ihmeiss��n, kun sin� p�iv�n� sai pyynn�n
saapua Krogin taloon torin varrelle.

H�n tuli l�mp�iseen, hauskaan taloon, jonka oli tottunut n�kem��n
hylj�ttyn�, akkunaverhot laskettuina. H�net saatettiin yl�kertaan
pitkin vanhanaikaisia leveit� portaita; kaikessa n�kyi vanhojen
kaupunkitalojen kuosia ja tyyli� edellisen vuosisadan alkuajoilta.

Mary istui perimm�isess� huoneessa, punaisessa kammiossa, joka oli
muuttumatonna h�nen �itins� ajalta. H�n istui sohvalla �itins� suuren
muotokuvan alla. Kun h�n nousi mustapukuisena, kalpeana, silm�t
punaisen tukan alla raskaina, n�ytti h�n Margrete R�yst� surun omalta
kuvalta, kauneimmalta, mit� voitiin kuvitella. H�nen olennossaan oli
vallalla juhlarauha. H�n puhui niin hiljaa kuin myrsky ulkona salli.

"Tunnen teid�n kunnioittavan toisen surua. My�skin olen varma, ett�
olette vaiti." -- "Olen kyll�." -- Kesti hetken ennenkuin Mary sanoi:
"Kuka on J�rgen Thiis?" -- "Kuka h�n on --?"

-- "Monesta syyst� otaksun _teid�n_ voivan minulle ilmoittaa." --
"Ensin on minun kuitenkin kysytt�v�: ettek� ole kihloissa J�rgen
Thiisin kanssa?" -- "En." -- "Niin on sanottu." -- Mary oli vaiti.
"No ettek� ole ollutkaan h�nen kanssaan kihloissa?" -- "Olin."
-- Silloin Margrete virkkoi kiireesti ja iloisena: "Vaan olette
purkanut?" -- Mary ny�kk�si. -- "Siit� tulee monelle iloa; sill�
J�rgen Thiis ei ole teid�n arvoisenne." Se ei n�ytt�nyt Mary�
kummastuttavan. Saadakseen Margrete R�yn kajoomaan asiaan h�n sanoi:
"H�n lienee rakastanut, -- ennenkuin minua rakasti?" -- "Kyll� kai,
J�rgen Thiis?!" -- Mary alkoi vasemmalla k�dell� silitell� oikeata,
yht� mittaa, ik��nkuin tahtoisi jotakin pyyhki� pois. Margrete
kumartui l�hemm� Mary�: "Hyv� neiti, ettek� ole sit� tiennyt?" --
"En." -- "Vai niin, kyll� sitten arvaan loput, ett� h�n on teille
sanonut: te olette ihanteeni ensi kerrasta asti, kun teid�t n�in? Ja
sille olen koko ajan ollut uskollinen?" -- Mary tuijotti: "Kuinka
voitte sen tiet��?" -- Margrete ei vastannut, toisti vaan hyvin
hartaana: "Onko h�n teille niin sanonut?" -- "Ei minulle, vaan
er��lle, jonka tiesi sen kertovan minulle."

Margrete ei voinut salata suuttumustaan. "Tied�ttek� mit��n?"
kysyi Mary. -- "Naisl��k�ri, hyv� neiti, tiet�� enemm�n kuin voi
kertoakaan." -- "Mutta kuitenkin uskon, ett� h�n rakasti minua",
sanoi Mary, puolustaakseen sill� itse��n. -- "Sen me kaikki n�imme",
vastasi Margrete. "H�n rakasti teit� varmaan syvemmin kuin ket��n
ennen." Ja h�n lis�si: "Eik� se ollutkaan kumma." Mary istui
j�ykk�n�, vaan tiedusti: "Onko h�nell� ollut mit��n suhdetta t��ll�
kaupungissa?" -- "On, Mille Falkiin." -- "Naituun vaimoon?" --
"Ettek� sit�k��n tied�? Koko kaupunki sen tiet��. Mutta Kristianiassa
tunsin nuoren, herttaisen tyt�n, jonka h�n uskotteli olevan h�nen
ainokaisensa! Tyt�n mielt� se liikutti, ja kun heid�n ei sopinut
menn� naimisiin, antautui tytt� h�nelle." -- "Mit� h�n teki?" Mary
s�ik�hti. Oliko h�n kuullut oikein? Ulkona riehui myrsky, niin ett�
k�vi hankalaksi kuulla. Margrete toisti selv�sti ja kovemmin. "H�n
oli l�mminsyd�minen tytt�, joka uskoi sen olevan oikein." -- "Eiv�tk�
voineet menn� naimisiin?" -- "Eiv�t voineet. Silloin tytt� antautui
h�nelle."

Mary ponnahti yl�s, vaan j�i seisomaan. H�nen teki mieli jotakin
sanoa, vaan hillitsi.

"�lk�� noin pel�styk�, neiti, se ei ole niink��n harvinaista." T�m�n
selityksen kuullessaan Mary tuntui vaipuvan alemmalle asteelle. H�n
istuutui j�lleen hitaasti. "Teill� varmaankaan ei ole sellaisesta
mit��n el�m�nkokemusta, neiti." -- Mary pudisti p��t��n. -- "Siksi
minua ihmetytt��, ett� p��sitte J�rgen Thiisist� ajoissa eroon; h�n
on kokenut." -- Mary ei vastannut mit��n. "Me luulimme teid�n menev�n
naimisiin ennen syksyn tuloa. Varsinkin kun is�nne ja rouva Dawes
sairastuivat." -- "Niin aioimmekin, mutta se k�vi mahdottomaksi."

Margrete ei saanut selville, mit� piili t�m�n salaper�isen vastauksen
takana. Mutta h�n sanoi tutkivin katsein: "Silloin h�nen halunsa
kai suuresti kasvoi?" -- Mary� v�risytti; mutta h�n pakotti itsens�
tyyneksi. "Te n�ytte h�net tuntevan?" -- Margrete hieman mietti:
"Kyll�", sanoi h�n, "olenhan min� vanhempi teit�, -- viel�p�
h�nt�kin. Mutta h�pe� sanoa, Kristianiassa hullaannuin h�neen aika
lailla, min�kin. Sen h�n keksi -- ja yritti." H�n nauroi.

Mary kalpeni, nousi, l�hti liikkeelle ja seisahtui akkunan ��reen.
Ulkoa ruoski myrsky ja sade ruutuja yh� paisuvalla voimalla;
heid�n t�ytyi nyt puhua kovaa. Mary seisoi siell� hetken aikaa ja
silm�ili rajuilmaa; tuli sitten takaisin ja asettui Margreten eteen,
liikutettuna, levotonna.

"Tahdotteko minulle luvata: olla koskaan sanomatta kellek��n, mit�
t�n��n olemme puhuneet? -- Vaikka mit� tulisi?" Margrete katseli
h�nt� ihmetellen. "Olla siis mainitsematta kellek��n, ett� olette
minulta kysynyt, millainen J�rgen Thiis on?" -- "Tahdon ehdottomasti,
ettei kukaan saa sit� tiet��." -- "Ket� _sill�_ tarkoitetaan?"
-- Mary katsoi h�neen: "Ket�k� tarkoitetaan?" H�n ei k�sitt�nyt.
Mutta Margrete nousi: "T�nne kaupunkiin on tullut muuan mies teille
sanomaan, ettei J�rgen Thiis ole teid�n arvoisenne. H�n my�h�styi.
Mutta minusta h�n n�ytt�� ansaitsevan tiet��, ett� nyt olette itse
havainnut, kuka J�rgen Thiis on." -- Mary vastasi innokkaasti: --
"_H�nelle_ sanokaa! Kaikin mokomin sanokaa h�nelle. -- Vai siksi
h�n tuli?" lis�si h�n hitaasti. "Minua ilahuttaa, ett� mainitsitte
minulle! Minulla n�et oli toinenkin asia... (h�n keskeytti hetkeksi)
se, mit� minulla muuten oli teille sanottavaa, se oli... ett�
veisitte terveisi� veljellenne. Minulta." -- "Sen toimitan. Ja kiitos
siit�! Te tied�tte, mit� te olette veljelleni." Maryn katse liukui
syrj��n. H�n taisteli hetkisen. "Min� olen niit� onnettomia", sanoi
h�n, "jotka eiv�t voi saada selkoa omasta el�m�st��n. Siit�, mit�
on tapahtunut. Min� en l�yd� johtoa. Vaan minua aavistuttaa, ett�
veljell�nne on siihen osaa." -- H�n aikoi varmaankin sanoa lis��,
mutta ei voinut. Sen sijaan h�n taas poistui akkunan ��reen ja j�i
sinne. Myrsky puhui ulkoa huoneeseen tuhansien ��nten vimmalla. Se
ihan huusi h�nt�. "Armahda, mik� ilma!" sanoi Margrete R�y lujalla
��nell�. "Mieleni on hyv�, kun p��sen sinne!" lausui Mary k��ntyen
h�neen p�in loistavin silmin. "Aiotteko ulos tuollaiseen ilmaan?"
huusi Margrete. "Tahdon _k�vell�_ kotiin!" vastasi Mary. "P��lliseksi
k�vell�?!" Mary astui esille, seisahtui h�nt� vastap��t�, ik��nkuin
sanoakseen jotakin suurta, villi�. Mutta h�n malttoi; se, mik� j�i
lausumatta, rynt�si kuitenkin silmiin, kasvoihin, poveen, sai k�det
kohoomaan, ja raskaasti huokaisten h�n heitt�ytyi taaksep�in �itins�
sohvalle, jossa oli istunut Margreten tullessa. H�n peitti kasvonsa.

Silloin Margrete laskeutui polvilleen h�nen eteens�. Mary antoi
itse��n syleill� ja vet�� likelle kuin v�synyt, kipe� lapsi. H�nen
itkunsa purskahti esille, liikuttavana ja avutonna kuin lapsen,
sekin; p�� vaipui yst�v�n olalle.

Vain hetkisen. Sitten h�n riuhtaisten nousi istualle. Sill� Margrete
oli sanonut ihan h�nen korvaansa: "Teit� vaivaa jokin. Puhukaa
minulle!"

Ei sanaakaan vastaukseksi. Itse ei Margrete rohjennut sanoa lis��.
H�n nousi; h�n tunsi, ettei h�nell� en�� ollut t��ll� tekemist�.

Eik� Maryk��n h�nt� yht��n pid�tt�nyt. H�nkin oli noussut. Sitten he
sanoivat toisilleen hyv�sti.

Mutta Margrete ei voinut olla sanomatta ovella seistess��n:
"Tahdotteko todella menn� jalan --?" Mary ny�kk�si, kuin tahtoisi
sanoa: "Riitt�� jo siit�! Se on minun asiani."

Silloin Margrete l�hti.

       *       *       *       *       *

Kaupungissa oli sytytetty lyhdyt, kun Mary p��si talonsa
ulkopuolelle. T�in tuskin h�n jaksoi pysy� pystyss� tuulenpuuskissa,
jotka lounaasta ahtautuivat rakennusten v�liin. H�nell� oli yll��n
vedenpit�v� kaapu, lujasti nappiin pantu, p��ss� huppukaulus,
jalassa varrelliset vedenpit�v�t keng�t. H�n astui niin kiireesti
kuin jaksoi. Keskustelusta Margrete R�yn kanssa oli j��nyt yksi
ainoa mielle. Mutta se ahdisti h�nt�, se ruoski h�nt� selk��n
yhdess� sateen kanssa: Margreten kauhistuneet silm�t ja kasvojen
kalpeus h�nen sanoessaan: "Teit� vaivaa jokin. Puhukaa minulle!"
Voi taivas, h�n k�sitti asian! Tuolla tapaa katsoisivat h�neen
kaikki, jos saisivat tiet��! Niin syv�sti h�n oli pett�nyt ja
loukannut sit� uskoa, mik� heiss� oli h�neen. Kaikki tuntuivat he
olevan h�nen kintereill��n, heit� h�n pakeni -- varisten parvea! H�n
rynt�si eteenp�in ja joutui kaupungin ulkopuolelle, ennenkuin itse
huomasikaan. T��ll�, viimeisen lyhdyn takana, oli sysimustaa; h�nen
t�ytyi seist� hetkinen, ennenkuin taisi tiet� erottaa. Mutta sittenp�
h�n kiitikin! Myrsky tuli puoleksi takaa, puoleksi sivulta.

Juuri se tuomio, mik� h�nen osakseen tuli, h�net ajoi mailta ja
mantereilta! Ajoi edemm�ksikin! Ensi hetkest� asti, jolloin h�n
k�sitti tilansa, h�nest� oli tuntunut, kuin olisi h�nelle annettu
k��r�, jota h�n ei t�h�n saakka ollut avannut. Aavistihan h�n
koko ajan, mit� siin� oli; mutta oikeastaan vasta eilen h�n sen
aukaisi. K��r�ss� oli suuri musta huntu, johon h�n kokonaan voisi
k�tke� itsens� ja h�pe�ns�, kuoleman huntu. Vaan sekin suotiin
ehdolla. Er��ll� ehdolla, jonka h�n lapsesta asti tunsi. Silloin
kerrottiin er��st� h�nen isot�dist��n, ett� t�m� tahtoi salata
joutuneensa raskaaksi miehens� poissa ollessa ja k�veli salaa paljain
jaloin j��kylm�ll� laattialla, kaiket illat. H�n tahtoi kuolla
luonnollisella kuolemalla, mik� siit� seuraisi. Silloin ei kukaan
tiet�isi, ett� h�n oli lopettanut itsens�, eik� mit��n syyt� p��sisi
ilmi.

Mutta joku oli kuullut h�nen k�velev�n tuolla tapaa y�kaudet, ja
siksi se kuitenkin tuli ilmi.

Nyt teht�isiin paremmin!

Heikkous, mik� h�net niin odottamatta valtasi Margreten edess�, oli
nyt kadonnut. Nyt h�ness� oli voimaa tekoonsa.

Ik��nkuin sit� olisi heti koeteltava, tuli h�nen viereens� n�kyviin
jotakin varjomaista. Se nousi aavistamatta pimeydest�, niin uhkaavan
likell�, ett� h�n l�hti juoksemaan. Kuinka h�n kauhistui, kun oli
myrskyn mylvin�n l�pi kuulevinaan sen juoksevan j�ljest�! Silloin h�n
saa takaisin rohkeutensa ja seisahtuu. Samassa pys�htyy sekin, mik�
on takana. H�n astuu edelleen; toinen l�htee my�s liikkeelle. Sep�
nyt ihme, ajattelee h�n: ellen uskalla menn� tuota katsomaan, niin
en my�sk��n uskalla sit�, mik� on tulossa. H�n k��ntyi ja astui ihan
likelle hirvi�m�ist� seuraajaansa, joka v�isti s�ve�sti; se oli nuori
hevonen. Se oli valjaissa ja haki avuttomuudessaan ihmist�. Mary
taputteli sit� ja puhui sille. Olihan se viesti el�m�st�, hylj�tty,
joka lohdutti ep�toivoista. Mutta kun se seurasi edemm�, j�tti h�n
sen l�himp��n maalaistaloon. H�nen t�ytyi olla yksin. Siell� alettiin
kovin kummastella. Ett� kukaan oli liikkeell� sellaisessa ilmassa,
viel�p� nainen! H�n riensi pois valosta ja taas pime��n.

T�m� pikku tapaus oli h�nt� vahvistanut; h�n tiesi nyt uskaltavansa.
Ja kulki reippaasti eteenp�in.

H�nen oli juuri noustava ensim�iselle harjanteelle, jonka poikki tie
oli hakattu. Joko asian laita todella niin oli tai h�nest� tosiaan
niin tuntui, mutta myrsky yh� paisui. Totta kai se pian ehtisi
pahimmilleen. Mutta h�nest� siin� oli h�nen oma surkeutensa ja
h�pe�ns�. Juuri se vahvisti! Ei h�n kuolemaa pel�nnyt, vaan el�m��.

Kulkiessaan eteenp�in h�n taas harkitsi kaikkea. H�n ei tahtonut
kavaltaa lastaan. Ei pelastua sill�, ett� sallisi sen kuolettaa.
Ei j�tt�� sit� vieraille ja sitten hylj�t�. Ei el�� ilman
itsekunnioitusta.

Jos tulisi kosija -- ja niit� kai tulisi monta, nyt kuten ennen! --
tunnustaisiko h�n ensin? Vai salaisi h�pe�m�tt�? Kunniallisesti h�n
ei voinut muuta kuin sortua lapsensa kanssa. Mihink��n muuhun h�n
ei tuntenut kykenev�ns�. Mutta se piti toimittaa niin, ettei kukaan
aavistaisi. H�nen t�ytyi kuolla taudin kuolema; piti siis hankkia
kuolemantauti.

H�n oli sen itselleen velkaa. Sill� siit� h�n oli t�n��n yht� varma
kuin sin� iltana, jolloin meni J�rgenin luo, ettei h�n ansainnut
siit� joutua onnettomaksi.

Se oli suunnaton erehdys, oli kyll�; -- mutta siihen h�n oli viaton.
Varmaan oli siihen sekaantunut paljon vietti�kin, -- kuitenkin se
oli sellainen teko, jota h�n ei h�vennyt. H�n oli itse��n kohtaan
velvollinen kuolemaan niin, ett� kaikkien tuttujen my�t�tunto
v�hentym�tt� s�ilyisi. H�n oli sen heillekin velkaa, koska olivat
h�ness� n�hneet parhaansa. H�n ei kavalasti h�vitt�isi heid�n uskoaan.

Nyt h�n oli p��ssyt huipulle, ja t��ll� alkava hirve� kamppailu
k��ntyi ehdottomasti taisteluksi juuri t�st�. Kaiken maailman voimat
tuntuivat tempovan h�nelt� itsekunnioitusta ja yritt�v�n saada h�net
tuomituksi. T��ll� oli meri vapaana, ja penikulmien takaa tulivat
aallot nousemistaan nousten. Tavatessaan sitten niemenk�rjen ne
p�rskyiv�t sylim��rin ilmaan. Isoimmat ulottuivat h�neen viimeisill�
ruoskivilla suihkuillaan. "Siit� saat! Siit� saat!" Ja myrsky, joka
riehui vuoren kyykkyist� syrj�� kohti, tahtoi ilman painolla paiskata
h�net siit� syvyyteen. Vaikka sadetakki pysyi lujasti ummessa
liepeist�, n�yttiin tahtovan h�nelt� ne kiskoa ja v��nt�� nurin p�in:
"Seis alasti h�pe�ss�si, h�pe�ss�si!"

Vaan eip� saanut h�nt� aaltojen raivoisa p�rske s�ik�ytetty�
tuntemaan itse��n syylliseksi eik� myrskyk��n jaksanut h�nt� tunkea
rautaista aitaa vasten ja sitten ehk� sen ylitse. H�n lyyhistyi,
t�ytyip� h�nen pys�hty�kin pahimpien puuskien ajaksi; mutta h�n kulki
taas edelleen, poikkeamatta tielt��n. "Min� en luovuta kunniani
seppelett�, min� tahdon kuollessanikin sen pit��! Siksi ette te minua
saa!"

H�n p��si huipulta, astui pitkin sen kylke� ja edelleen syvemm�lle
tasankoa kohti, joka oli t�m�n harjanteen ja l�himm�n v�lill�. T��ll�
oi muinoin ollut maanvierem�, niin ett� vuorenkuve oli raavittu ja
alhaalla lojui kivir�ykki�it�, joiden halki tie nyt kulki. T�ss�
murenevassa rojussa, ihan tien vieress�, seisoi ainokainen notkea
koivu, aivan yksin. H�n muisti sen samassa kun l�heni paikkaa;
t�llaisessa myrskyss� se varmaankin oli taittunut? Ei, se kesti.
H�n seisoi sen luona ja huoahti. Se taipui, niin ett� h�nen joka
hetki t�ytyi luulla sen nyt taittuvan; mutta se ponnahti taas
nuorteana pystyyn. Itse ei h�n jaksanut pysytell� samalla kohtaa,
niin riuhtovan tuima oli rajuilma juuri t��ll� kulmassa; mutta nuori
koivu, joka kohosi niin korkealle tuuheine latvoineen ja itse oli
niin hento ja solakka, se kesti, ihan yksin; se siit� suoriutui.

H�n tahtoi samaan ryhty�, kun l�hti sen luota ja poikkesi nummelle.
Vaan siell�p� myrsky sai valtaa vitsoakseen sadetta vasten h�nen
kasvojaan; joka suihku oli ter�v� nuoli. Jopa nyt, ajatteli h�n,
t�llaiselta tuntuisi, jos koettaisin kest�� sit� myrsky�, joka minua
odottaa.

Valot taloista, ainoa mit� h�n n�ki, julistivat rauhaa. Mutta h�n
tiesi, mit� se h�nelle merkitsi.

H�n kiiti pitkin lahden viereist� tiet�; mutta h�n alkoi v�sy�.
Sen oireita oli, ett� kuva p��si voitolle ja todellisuus h�visi
kuvaan. Vanhoja mielteit�, joita h�neen oli kirjoista tullut.
H�nen ponnistellessaan yl�sp�in toista k�rke� kohti ei meri, joka
taas levisi vapaana, ollutkaan merta, vaan merihirvi�it�, jotka
mylviv�t himoansa ammottavin kidoin, sadat toistensa takaa. Ja
kiit�v�t pedot ilmassa hirveine siipineen olivat n�ille, alhaalla
olijoille luvanneet paiskata h�net niiden kynsiin. H�n painautui
kaikilla viimeisill� voimillaan kivisein�� vasten; mutta t��ll�
oli oja, johon h�n putosi kastuen likom�r�ksi. T��ll� on viel�kin
enemm�n vihollisia, ajatteli h�n ja kapusi taas yl�s. Onneksi oli
niemi kapea, h�n p��si pian py�r�ht�m��n seuraavalle leve�lle
tasangolle. Sitten ei en�� ollut kuin yksi harjanne. Ei h�n henke��n
pelastaakseen tahtonut olla mereen sy�ksym�tt�, vaan pelastaakseen
kunniansa. Jos h�net l�ydett�isiin vedest� tai jos h�n kerrassaan
katoaisi, sanoisivat kaikki, ett� h�n oli etsinyt surmaansa -- ja
sitten etsisiv�t sen aihetta.

Vaan t��ll� h�n pime�n halki kuuli vanhan lappalaiskoiran haukkuvan.
Se oli hyvin likell�. H�n oli astunut nopeammin kuin tiesik��n, h�n
olikin jo l�hell� sen kotia. Nyt h�n n�ki valot.

Mielt� liikutti pelkk� ajatuskin tavata olento, joka piti h�nest�.
H�n rakasti el�m��. H�n ei itsek��n en�� uskonut olevansa siihen niin
kelvoton. Kun t�m� tuttu ��ni pimeydest� kutsui h�nt�, tuntui samalta
kuin jos haaksirikkoinen n�kee ihmisi� rannalla.

H�nen kulkiessaan talon sivutse j�tti koira vahtipaikkansa ja tuli
hieman haukuskellen, m�rk�n� ja h�nt��ns� heiluttaen, saamaan
tervehdyst�. H�n silitti sit� kolmasti j��hyv�isiksi ja riensi
edemm�. Pian h�n kuuli sen haukkuvan, mutta toisella, kiivaammalla
��nell�. Ehdottomasti muistui h�nen mieleens� J�rgen. Samoin koko
t�ll� loppuosalla matkaa, joka muuten oli h�nen is�lleen pyhitetty.
Sadat kerrat, pienest� pit�en, h�n oli t��ll� k�ynyt ja py�r�illyt
is�ns� kanssa. Nyt se oli J�rgenin pilaama, sekin. H�n ei en�� voinut
t�t� tiet� kulkea ilman J�rgeni�. Ei askeltakaan el�m�n uralla ilman
h�nt�.

H�n katsahti v�ltt�m�tt� yl�sp�in. Vaan siell� ei ollut mit��n
taivasta.

Aivan uupuneena h�n alkoi kiert�� viimeist� yl�nk��. H�n sivuutti sen
ajattelematta, tuntematta, ett� t�m� oli viimeist� kertaa; mutta my�s
pelk��m�tt�.

Se, mihin h�n nyt oli menossa, oli niin likell� ja niin lujasti h�nen
mieless��n, kuin tie h�nen jalkainsa alla. Nyt oltiin Krogskogenin
maalla, ja tie vei laituria kohti. Niin pime� oli, ett� h�nen
silm�ns�, jotka nyt olivat kuitenkin tottuneet pimeyteen, vasta
laiturin l�hell� vilaukselta n�kiv�t kappelin valkean muurin. H�nen
ajatuksensa olivat h�t�isesti hipaisseet kalmiston hautoja, mutta
luopuivat niist� heti, kiinty�kseen siihen, mit� kohti h�n nyt kulki.
H�n astahti sillalle arvelematta, l�htien kiireesti sit� pitkin.
T��ll� ei myrsky uhannut, t��ll� ei sade vitsonut kasvoja; molemmat
olivat hillittyj� yst�v�valtoja siit� hetkest�, kun h�n astui
Krogskogenin alueelle. Yl�nk� ja saaret suojasivat. Muissa oloissa
h�n olisi tuntenut lievityst�, ehk�p� rauhaakin isiens� syliss�, --
nyt oli joka ajatus tyls�. Vain koneellisesti h�n riensi edelleen.
Koneellisesti h�n avasi pari sadetakkinsa nappia p��st�kseen k�siksi
avaimeen, koneellisesti h�n pisti sen lukkoon ja aukaisi uimahuoneen
oven. Vasta h�nen seistess��n siell� sysipime�ss� her�siv�t aistit
ja h�tk�htiv�t. Se j��nn�s lounastuulta, mik� t��ll� kulki, l�i oven
kiinni; silloin h�nt� hirvitti. Tuntui kuin h�n ei olisikaan yksin.

H�nen piti nyt riisuutua ja astua alas portaita p��st�kseen
j��kylm�ksi. J��-j��kylm�ksi! Sitten pukeutua ja menn� kotia
kuumeeseen ja muuhun, mit� siit� seuraisi. Ellei kuume toimittaisi,
mit� h�n silt� odotti, niin h�nell� oli jotakin, mik� voisi avustaa.
Sen h�n oli saanut rouva Dawesin k�tk�ist�. Sitten saisi kuume syyn
niskoilleen.

Mutta nyt, kun h�nen oli ryhdytt�v� avaamaan nappiaan, tuntui h�n
kutistuvan ja ihoa karmi. Vesi h�nt� hirvitti, j��kylm� vesi, jonne
oli ment�v�! Huh, t�ss� likell� oli kai j��t�kin! H�nen t�ytyi
astua j��lle paljain jaloin! H�n pit�isi kaikissa tapauksissa
sukat jalassa; ne h�n sitten voisi kuivata, niin ettei kukaan
alkaisi ep�ill�. Mutta tuo j��-j��kylm� vesi... ent� jos siin�
sattuisi kouristus? Ei, h�n ponnistelisi, uisi. Vaan jos j��
leikkaisi haavoja, kun h�n pyrkisi taas yl�s? H�nen t�ytyi pit��
alusvaatteetkin p��ll��n. Mutta voisivatko ne kuivua huomisaamuksi?
Kyll�, jos h�n ripustaisi ne uunin ymp�rille. H�nen oli lukittava
ovi, niin ett� kaikki olisi kunnossa, kun palvelustytt� saapuisi.
Kunhan h�n vaan olisi silloin tajussaan? H�n ei ollut koskaan
sairastanut, h�n ei sit� tiennyt.

Vaipuessaan n�ihin pitk�llisiin mietiskelyihin h�n oli avannut
sadetakin napit. Kun h�nen nyt oli riisuttava p��hine, sattui se
odottamaton seikka, ett� h�n tahtomattansa alkoi sen sijaan p��st��
hamettaan, avata sen nappeja kaulasta, jossa riippui h�nen �itins�
medaljonki. T�ll�in k�det vapisivat, ruumiskin alkoi v�rist�. H�n ei
ollut ajatellut medaljonkia, ei moneen vuoteen, eik� h�n sit� nytk��n
ajatellut; v�ristys ei siit� johtunut. Mutta medaljonki ik��nkuin
tuli esille v�ristyksess�. Pitih�n se nyt irroittaa. Kunpa h�n vaan
ei sit� unhottaisi? Ei, h�n pist�isi sen samalla taskuunsa.

-- Kas niin! --

Silloin tuli uusi s�ik�hdys. Ihan selv��n kuului sillalta askelia,
yh� l�hemm�lt�. V�ristys taukosi, vaistomaisesti h�n taas pani napit
kiinni, ensin kaulasta, sitten sadetakin, pian, pian. Kell� oli t�nne
asiaa? Ei ainakaan uimahuoneeseen.

Juuri t�nne oltiin tulossa! Luja tempaus lukosta, ovi lensi auki,
valtava olento sadekaavussa t�ytti oven, huppukauluksinen p�� ylettyi
aukkoa ylemm�. S�hk�lyhty heitti valoa ihan Maryn kasvoihin, h�n
p��sti hurjan kiljahduksen, se oli Frans R�y.

Maryn valtasi voipumus niin t�ysin, ett� h�n oli lyyhisty� kasaan,
mutta h�neen k�ytiin k�siksi, h�net kannettiin ulos, se k�vi
tuokiossa. H�n kuuli oven paiskautuvan kiinni, joutui istumaan toisen
k�sivarrelle, ja sitten l�hdettiin. Sanaakaan h�n ei saanut suustaan,
eik� toinenkaan mit��n puhunut.

Mutta siltaman p��h�n tultaessa h�n taas tointui, sen Frans R�y
tunsi. Pianpa t�m� sai kuullakin: "T�m� on v�kivaltaa!" Ei vastausta.
Heti sitten kova ponnistus p��st� irti ja taas, mutta vahvemmin,
el�v�mmin: "T�m� on v�kivaltaa!" -- Ei vastausta. Mutta Frans R�yn
toinen k�sivarsi kiertyi hell�sti h�nen ymp�rilleen. Mary kys�isi
kiivaasti: "Miten te olette t�nne joutunut?" -- Nyt toinen vastasi:
"Sisareni!"

��ni, ��ni hyv�ili h�nt� hell�sti. Mutta Mary taisteli sit� vastaan:
"Jos sisaressanne on hyvyytt� minua kohtaan, jos teiss� itsess�nne,
niin antakaa minun olla!" Frans R�y kulki edelleen. "Antakaa minun
olla, kuuletteko? T�m� on kehnoa!" Mary kiemurteli h�nest� irti
niin voimakkaasti, ett� h�nen piti vaihtaa asentoa, mutta istumaan
Mary j�i. Itku kurkussa Mary sanoi: "Min� en p��st� ket��n itse�ni
hallitsemaan." Silloin toinen vastasi: "Te saatte voimainne takaa
rynnistell� irti, -- vaan kotia teid�t kannan. Ellette minua tottele,
panen teille vahdin!" Sanat puristivat Mary� kuin rautavanne, h�n
pysyi ihan hiljaa: "Panette minulle vahdin?" -- "Ihan niin, sill� te
ette voi itse�nne hallita."

Mit��n hupsumpaa ei Mary ollut ikip�ivin��n kuullut. Mutta h�n ei
tahtonut siit� kiistell�. H�n vaan vastasi: "Ja sen te uskotte
auttavan?" -- "Uskonpa niinkin. Kun n�ette meid�n ryhtyv�n kaikkeen,
mit� hyv�ksenne voimme tehd�, niin te mukaannutte, sill� te olette
niin hyv�." Mary oli hetkisen vaiti, sitten sanoi: "Min� en voi ottaa
apua kelt��n, jossa ei ole minua kohtaan t�ytt� kunnioitusta" -- h�n
alkoi itke�.

Silloin Frans R�y pys�htyi ja katsahti huppukauluksen alta yl�sp�in,
sen verran kuin voi. "Minussako ei t�ytt� kunnioitusta teit�
kohtaan?! Luuletteko, ett� teit� muuten kantaisin? Min� en tunne
mit��n hienompaa, kauniimpaa kuin te olette. Siksi teit� kannan.
Vaikka olisitte tehnyt kuinka hiton hullusti, -- _min�_ tied�n,
ett� kun kerran te olette niin tehnyt, siihen on ollut mit� ylevin
vaikutin; te ette muuta voi! Jos teit� on petetty, jos olette
kauheasti erehtynyt, -- sit� syvemmin teit� rakastan -- nyt sen
olen sanonut! -- sill� olettehan te siit� tietysti my�s onneton!
Siksip� saanen min�kin olla teille joksikin avuksi. Se on rakkainta,
mit� minulle voi tapahtua. L�hden kyll� pois, jos ehdottomasti
tahdotte. Menen kanssanne vihille, jos tahdotte osoittaa niin paljon
luottamusta minuun. Lupaan tappaa sen veitikan, jos niin tahdotte.
Teen mit� ikin� tahdotte, kunhan se tuottaa teille onnea. Sill� se on
rakkainta, mit� tied�n."

H�n keskeytti, vaan sitten jatkoi:

"Kulkiessani t�n� iltana teid�n per�ss�nne minussa oli sellainen
tuska, jota en luullut kenenk��n ihmisen voivan kest��. T��ll�
h�n aikoo sy�st� mereen, ajattelin. Silloin on minunkin sy�st�v�.
T�llaisessa ilmassa me varmasti hukumme molemmat, mutta sille ei
mit��n mahda. Eik� t�m� vaivannutkaan mielt�ni, vaan se, ett�
te olitte niin onneton, niin ep�toivoinen! Ett� saatoitte uskoa
olevanne kelvoton el�m��n. Te, joka ette koskaan voisi tehd� mit��n
kelvotonta, vaikka maksettaisiin maailman korkein palkinto. En
koskaan el�m�ss�ni ole tavannut ihmist�, josta siin� asiassa olisin
varmempi. Enk� silloin saanut sit� teille sanoa. Enk� auttaa teit�.
Min� tunsin teid�t, en tohtinut astua luoksenne. Mutta sitten
sain kuitenkin pelastaa teid�t! Sill� te ette voi haluta kuolemaa
kuultuanne mit� nyt olen sanonut. Vai voittekohan?" H�n oli kuullut
Maryn nyyhkytt�v�n, tuntenut Maryn kiert�v�n k�tens� h�nen p��ns�
ymp�ri, niin ett� h�nelt� puhe melkein tukehtui. Nyt h�n p��sti
Maryn hitaasti luisumaan. Mutta h�nen kaulaansa kiertynyt k�sivarsi
ei hellinnyt. P��stess��n maahan Mary nosti toisenkin k�tens� h�nen
kaulalleen ja kasvonsa h�nen rintaansa vasten, nyyhkien, mutta
loistavin kasvoin, h�nen povensa l�i siihen tahtia Frans R�yn rinnan
alla, riemun nopeata tahtia. --

-- Taloon oli saatu telefonitse sana, ett� neiti oli matkalla,
pahimmassa myrskyss�, mit� oli n�hty. Tavan takaa kyseltiin
kaupungissa olevasta talosta, oliko h�n jo perill�.

Pikku tytt� ja koira olivat monta kertaa k�yneet rappusilla eik�
koira ollut haukkunut. Mutta t�ll� kertaa se haukkui ja p��lle
p��tteeksi l�hti aika laukkaa rannalle p�in.

Kotiv�ki oli ollut mit� suurimmassa j�nnityksess�. Heist� ei siin�
ollut mit��n kummaa, ett� h�nen murheensa ja ep�toivonsa oli h�net
ajanut rajuilmaan ja myrskyyn. H�n kaipasi sit�! H�n kaipasi
tilaisuutta panna henkens� alttiiksi, h�n ei sit� en�� pit�nyt
arvossa. Kun pikku tytt� nyt tuli rajuna: "H�n on t��ll�! H�n on
t��ll�!" itkiv�t he ilosta, kaikki naiset. He olivat jo kauan
odotelleet pit�en huoneita ja ruokaa l�mpimin�. Nyt he kattoivat
yhdelle lis��, sill� Nanna rynt�si taas sis��n ja ilmoitti, ettei
neiti ollut yksin, h�n oli kuullut jonkun miehen puhuvan. Vihdoinkin
oli siis, arvelivat he, J�rgen Thiis tullut! "Ei, ei se ollut h�nen
puhettaan. Se oli oikein aika mies!"

Maryn tavatessaan oli koira ihan m��r�tt�m�sti riemuissaan. Se
vikisi, se kiljui, se hyppi ihan kasvoille eik� talttunut. Kun
Frans R�y sille puhui, otti se h�net heti vastaan kuin vanhan
yst�v�n, mutta k��ntyi heti my�s takaisin Maryn kimppuun. Pienest�
karvaisesta olennosta ihan leimusi tulta. Se oli kodin iloa, kun
h�net taas n�htiin pelastettuna. Mary tunsi sen kenties olevan my�s
alkusoittoa omaan, uudestaan virkoovaan iloonsa, kun p��sisi irti nyt
kest�m�st��n kauhusta.

H�nen tullessaan sis��n koiran kanssa, yht� villin� ilosta, odottivat
siell� kaikki kolme palvelijaa ja takana pikku tytt�. Vaan heilt�
j�i mielenpurkaus kesken, kun he n�kiv�t valtavan olennon kohoovan
Maryn takaa, sill� sadetakissaan n�ytti Frans R�y yliluonnolliselta.
Mutta sitten he kohta puhkesivat puhumaan: "Voi voi, kun neiti l�hti
sellaiseen ilmaan! Kuinka meit� on pelottanut! Em�nn�itsij� sielt�
kaupungista ilmoitti! T��ll� on l�hitienoolla tulipalo. Kaikki miehet
meniv�t sinne. Muuten olisimme l�hett�neet hevosen. Jumalan kiitos,
ett� saimme teid�t taas kotiin!"

Mary salasi liikutuksensa rient�m�ll� yl�kertaan. H�n p��si
l�mp�iseen huoneeseensa, sytytetyn lamppunsa ��reen.

"Onko kaikki tuo rakkaus ja huolenpito uutta? Vai enk� ole ennen
huomannut?"

Koira vikisi oven takana, kunnes h�nen t�ytyi se p��st�� sis��n.
Sen kiitollisuus siit� oli niin tunkeileva, ettei h�n ollut saada
vaatteita muutettua. Varsinkin oli pulaa, kun piti jalkineita vaihtaa.

Lopuksi h�n korjasi hiuksiansa; h�nelle muistui mieleen �itins�
medaljonki, jonka h�n nyt haki esille ja ripusti kaulaansa. H�n
katseli sit� -- siit� olikin jo monta vuotta --, puristi sit�
k�dess��n ja suuteli sit�. Heti sitten h�n sytytti kynttil�n ja meni
se k�dess��n k�yt�v�n poikki is�ns� huoneeseen. Laski kynttil�n
p�yd�lle, kumartui is�ns� vuoteen yli ja suuteli p��nalusta. Taas
ulos; vaan pys�htyi vierashuoneen oven kohdalle. "Tuolla h�n saa
maata, niin ett� sen voi huomenna taas avata! Sill� sitten ei siell�
en�� ole iljetyst�." Palvelustytt��, joka saapui paikalle, h�n k�ski
l�mmitt�m��n vierashuoneessa. Se on jo tehty, vastasi tytt�. "Vienk�
sinne neidin kynttil�n?" Mary antoi sen h�nelle ja j�i katselemaan
h�nen j�lkeens�. "Onko t��ll� todella aina oltu tuollaisia?"

Palvelija j�i huoneeseen j�rjestelem��n. Itse astui Mary edelleen
portaita kohti. Siell� h�n taas seisahtui. Koira, joka jo oli ehtinyt
alakertaan, kiiti taas yl�s; se ei en�� tahtonut h�nest� luopua. H�n
taputteli sit� kiitollisena, ik��nkuin edes hieman suorittaakseen
sit� suurta kiitollisuutta, joka h�net nyt t�ytti ��ri� my�ten.
"Huomenna -- min� olen siihen liian v�synyt t�n� iltana -- mutta
huomenna min� sanon Frans R�ylle kaikki! Kaikki, mit� minulle on
tapahtunut! Kaikki! Sitten saanen itsekin siit� selv��." T�m� uljas
aie mieless��n h�n meni portaita alas; vaan pys�htyi, ennenkuin oli
ihan alhaalla. "Ihmeellist�! -- Onpa todella ihmeellist�! Tuntuu
silt� kuin voisin sen sanoa koko maailmalle."

Koira seisoi hollantilaisen huoneen ovella; se haistoi, ett� siell�
oli Frans R�y.

Mary tuli per�st� ja avasi. Vaan tuskin h�n itse ehti ovesta, kun
Frans R�y huudahti ik��nkuin olisi k�ynyt vaivaksi pysy� niin kauan
vaiti: "Jumaliste, t��ll�p� mahtaa olla ihanaa!" N�hdess��n koiran
hyppiv�n h�nen ymp�rill��n h�n lis�si: "Ja kyll�p�s teist� t��ll�
pidet��n!" H�nen kasvonsa kimaltelivat.

"Virkapuvussa?" huomautti Mary. "Niinp� kyll�, tied�ttek�, ett� minut
noudettiin suoraa p��t� komeista h�ist�?" H�n nauroi.

Siit� Mary sai er��n aatteen. Sill� v�lin kun koira tempoi ja repi
h�nen hermojaan, sanoi h�n hilpe�sti katsoen Frans R�yt� kasvoihin
"Meill� on Krogskogenissa ennenkin asunut insin��rikenraali." --



***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARY***


******* This file should be named 53759-8.txt or 53759-8.zip *******


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/5/53759


Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org 

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.