The Project Gutenberg eBook, Phaidros, by Plato, Translated by Niilo Lehmuskoski This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. Title: Phaidros Author: Plato Release Date: May 4, 2019 [eBook #59435] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 ***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PHAIDROS*** E-text prepared by Tapio Riikonen PHAIDROS Kirj. PLATON Suomentanut Niilo Lehmuskoski Porvoossa, Werner S�derstr�m Osakeyhti�, 1920. JOHDANTO. Phaidros-dialogi tuntuu syntyneen niitten voimakkaitten vaikutelmien her�tt�m�n�, jotka Platon on saanut opettajatoiminnastaan Akademiassa. Se on persoonallisen, suusanallisen opetuksen ylistyst� kuollutta kirjatietoa vastaan, joka ei Platonin mielest� voi antaa mit��n uutta tietoa, vaan korkeintaan palauttaa muistiin, mit� entuudestaan tied�mme. Ensi sijassa suuntautuu hy�kk�ys retoriikkaa vastaan, joka pohjautumatta ja pyrkim�tt� todelliseen tietoon puhtaasti ulkonaisin keinoin koettaa vaikuttaa kuulijoihin. Vain sellaisen puhetaidon, joka perustuu todelliseen k�sitteelliseen sek� synteettist� ett� analyyttist� tiet� saavutettuun tietoon niin hyvin kyseess�olevasta aineesta kuin kuulijoitten luonteista, voi Platon my�nt�� taiteeksi. Sama kuin retoriikan on laita runouden ja lakienlaadinnan, jonka Platon lukee kirjallisuuteen. Niill�kin on arvoa vain sik�li kuin ne perustuvat t�h�n edell�mainittuun k�sitteellisen ajattelemisen taitoon. Sille, joka on t�m�n taidon saavuttanut, ovat nimitykset puhuja, lakienlaatija ja runoilija sopimattomat. Viisaudenyst�v�, filosofi, on h�nen oikea nimens�. Filosofinen tiet�mys asetetaan siis ainoaksi arvonmittaajaksi kirjalliselle tuotannolle. Mutta ei edes silloin, kun se t�lt� kannalta arvosteltuna t�ytt�� kaikki vaatimukset, se kohoa suullisen esityksen rinnalle. Todellisen filosofin on t�ss�kin tapauksessa my�nnett�v� harjoittavansa taidettaan vain leikin vuoksi. Sill�, joka lausuu t�llaisia ajatuksia kirjallisen ty�n arvosta, t�ytyy olla takanaan pitk� kokemus, joka yksin on voinut n�ytt��, miten vaikea on siirt�� kirjalliseen ilmaisumuotoon sit�, mik� ihmisess� on persoonallisinta. T�llaiset ajatukset ovat ehk� seuranneet luonnollisina vastavaikutuksina suurta, kaikkia henkisi� voimia j�nnitt�nytt� ty�t�, joka valmistuttuaan ei ole tyydytt�nyt tekij�t�ns�. Valtiota on Platon itse varmaankin pit�nyt p��teoksenaan. Eik�h�n tunnu luonnolliselta, ett� Phaidros on syntynyt sit� seuranneena lepokautena? Dialogin muodolliset ep�tasaisuudet ja ristiriitaisuudet itse ajatuksissa kenties osoittavat jonkinlaista ajatuksen v�s�ht�neisyytt�, ja toiselta puolen ei t�t� otaksumaa kumonne se runollinen lento, johon Platon paikoin kohoaa. Seh�n oli mahdollinen sit� suuremmassa m��r�ss�, mit� enemm�n dialektikko Platon v�istyi runoilija Platonin tielt�. Useat tutkijat pit�v�t my�skin erin�isi� dialogin kohtia k�sitett�vin� vasta Valtiossa esitettyjen sukulaisajatusten valossa, ja n.s. kielistatistinen tutkimus on niinik��n nyttemmin m��r�nnyt Phaidrokselle t�m�n sijan Platonin dialogien joukossa. T�m� mielipide dialogin syntym�ajasta on kuitenkin vasta viime aikoina alkanut saavuttaa yh� yleisemp�� tunnustusta. Jo vanhalla ajalla oli varsin laajalle levinnyt se k�sitys, ett� virheiksi tajutut dialogin tyylilliset omituisuudet todistivat tekij�ss� "poikamaisuutta" ja dialogin itsens� ensim�iseksi Platonin kirjoituksista. Uudella ajalla on varsinkin Schleiermacher voimakkaasti puolustanut t�t� katsantokantaa. Aikansa spekulatiivisen hengen mukaisesti h�n ep�historiallisesti k�sitti Platonilla olleen filosofian olemassa jo valmiina j�rjestelm�n� ennenkuin h�n ryhtyi kirjoittamaan ja Phaidroksessa h�n oli l�yt�vin�ns� t�m�n j�rjestelm�n luonnoksen. Schleiermacherin k�sitys Phaidroksen syntymisajasta on saanut puoltajia. Nyky��n kuitenkin dialogi yleisesti sijoitetaan j�rjestyksess� paljoa my�hemm�ksi. Jonkinlainen v�litt�v� kanta on se, joka otaksuu olleen olemassa kaksi Phaidros-laitosta, joista vasta j�lkim�iseen on sis�ltynyt se ihmeellinen myytti ihmissielusta ja rakkaudesta, jonka Sokrates esitt�� ja joka ensi tutustumalla n�ytt�� kasvavan ulkopuolelle dialogin puitteitten. Phaidros osoittaa tosiaankin selvemmin kuin ehk� mik��n muu Platonin teoksista ne kaksi puolta h�nen luonteessaan, jotka alinomaa taistelivat kesken��n, runoilijan ja ajattelijan. Se asettaa h�ness� my�skin opettajan kirjailijaa vastaan. Phaidros s�rkee kuvan systemaattisesta ajattelijasta, mutta antaa sensijaan kenties jalomman kuvan Platon-ihmisest�. Jo dialogi sin�ns�, sen olemassaolo, on ristiriidassa siin� lausuttujen ajatusten kanssa. Jos Platon kerran arvioi kirjallisen ty�n niin alhaiseksi, niin miksi h�n ylip��t��n kirjoittaa? Vain leikink� vuoksi, kuten Sokrates lopussa sanoo koko keskustelun tapahtuneen? Ehk� ennemminkin siksi, ett� h�nen kaikesta huolimatta sittenkin t�ytyi kirjoittaa. Ehk� Platonillakin oli k�skij�ns�, inspiratio, se jumalallinen hulluus, jonka mahdin Platon nyt kerrankin tunnustaa, ja joka on herkist�nyt h�nen aistinsa vastaanottaviksi sillekin kauneudelle, jota luonto s�teilee, ja kohottanut sen siihen metafyysilliseen lentoon, joka kannattaa �sken mainittua Sokrateen esitt�m�� myytti�. Ja kuitenkin -- runoilija Platon on runoilijain vihollinen. Tosin h�n nyt on heit� kohtaan suvaitsevampi kuin Valtiossa, miss� h�n ei heille l�yd� sijaa, vaan langettaa heist� jyrk�n tuomion: heh�n kuvauksillaan jumalista h�p�isev�t jumaluuden ja v��rent�v�t heid�n olemuksensa, heh�n her�tt�v�t ep�miehekk�it� mielenliikutuksia ja korkeimmasta todellisuudesta he loitontavat ihmiset tarjoamalla heille vain j�ljenn�sten j�ljenn�ksi�. Nyt toki voi runoilijakin olla filosofi -- sik�li kuin h�n sit� on. Itsess��n h�n on kaukana filosofista. Kun filosofin sielu on korkeinta, mit� Platon tuntee, kuuluu runoilijan sielulle h�nen arvomaailmassaan vasta kuudes sija. Se kysymys, jonka ratkaisemisessa Platon osoittaa retoriikan t�ydellisen heikommuuden filosofian rinnalla, koskee rakkautta. Ei tosin sit� rakkautta, jonka me tunnemme. Omituista on, ett� kreikkalaisessa psykhess� naislemmell� oli tuskin mit��n sijaa. Eros tajuttiin varsinkin my�hemmin niitten suhteitten valtiaaksi, jotka kehittyiv�t kauniiden nuorukaisten ja heit� vanhempien miesten v�lille. Mik�li n�m� suhteet muodostuivat aistillisiksi lemmensuhteiksi, ovat ne meist� vastenmielisi� ja meid�n koko rakkausel�m�llemme vieraita. Mutta toiselta puolen on my�nnett�v�, ett� milloin rakastajassa vallitsi voimakas siveellinen tahto, h�nen rakkautensa silloin oli pyrkimyst� henkisesti kohottavasti ja jalostavasti vaikuttaa lemmikkeihins�. T�llainen suhde on varmasti vallinnut Sokrateen ja h�nen oppilastensa v�lill�, t�llainen oli varmaankin Akademiassa palveltu Eros. Mutta Eroksen mahti on Platonille viel� suurempi. Jo Symposionissa laajenee rakkaus universaaliseksi pyrkimykseksi, joka lopulta johtaa tajuamaan kauneuden idean. Phaidroksessa kauneus her�tt�� rakkautta juuri sen takia, ett� se muistuttaa kauneudesta itsest��n, jota sielu kerran on saanut katsella matkatessaan jumalien saatossa. Rakkaus kohoaa asteettain portaaksi, joka varmimmin vie sielun takaisin transscendenttiseen maailmaan. Ulkokohtainen retoriikka ei kykene tunkeutumaan kysymyksen ytimeen. Se tuntuu viel� kuolleemmalta siin� ymp�rist�ss�, johon keskustelu on sijoitettu. Ainoan kerran vie Platon Sokrateen, joka nytkin on h�nen ajatustensa tulkki, vapaaseen luontoon, jota Sokrates yleens� karttoi, koska se ei, kuten h�n t�ss� dialogissa sanoo, voinut h�nelle mit��n opettaa. Oppia h�n saattoi ainoastaan kaupungissa olevista ihmisist�. Sokrates pysyttelikin melkein yht� itsepintaisesti Ateenassa -- vain sotaretkelle h�n sielt� poistui -- kuin my�hemmin Kant K�nigsbergiss��n. Ulkopuolelle kaupungin muurien Sokrates on l�htenyt saadakseen kuulla Lysiaan, kuuluisan reetorin uusimman puheen rakkaudesta t�m�n innokkaalta ihailijalta _Phaidrokselta_, samalta pintapuoliselta ja fanaattisessa puhujain-ihailussaan hiukan koomillisesti vaikuttavalta ateenalaiselta, jonka tunnemme Symposion-dialogista. Puhe, joka mahdollisesti on jonkun Lysiaan pit�m�n puheen vapaa mukailu, osoittautuu ajatuksiltaan k�yh�ksi ja heikoksi kokoonpanoltaan. Perin teenn�inen on teemakin: kauniin nuorukaisen ei tule olla mieliksi sille, joka h�nt� rakastaa, vaan sille, joka ei rakasta. Eip� ihme, ett� Sokrates dialogin lopussa tuomitsee puheet itsepuolustukseen kykenem�tt�miksi. T�ll� kertaa h�n -- verhotuin kasvoin, osoittaakseen, ettei h�n nyt ilmaise todellisia ajatuksiaan -- pit�� puheen samasta aineesta, muodoltaan raskaamman kuin Lysiaan puhe oli ollut, mutta ajatuspitoisemman ja psykologisesti syv�llisemm�n. -- Juuri kun keskustelutoverit tekev�t l�ht��, tuntee Sokrates kuitenkin daimonioninsa syytt�v�n h�nt� siit�, ett� h�n on herjannut Erosta, ja niin h�n runoilija Stesikhoroksen esimerkki� noudattaen t�m�n peruutuslaulun, _Palinodian_, mukaan pit�� uuden puheen, joka on edellisille t�ysin vastakkainen. Hulluudeksi my�nt�� Sokrates nytkin rakkauden. Mutta siin� itsess��n h�n ei n�e pahaa. P�invastoin on jumalallinen hulluus tuottanut suurinta onnea ihmisille. Se on synnytt�nyt ennustustaidon, ja mysteriokultin, vain sen varassa syntyy todellinen runous. Jumalallista hulluutta on rakkauskin. Se voi olla jumalallista vain sentakia, ett� sielu on kuolematon. Sielun kuolemattomuuden Sokrates todistaa sill�, ett� se oman liikkeens� alkuna on syntym�t�n ja h�vi�m�t�n, Phaidonissa ja Valtiossa esitettyihin todistuksiin liittyy n�in uusi, sellainen, joka tosin psyykilliseen puoleen rajoitettuna sis�lt�� jokseenkin saman perusajatuksen kuin nykyinen voiman s�ilymisen laki. Vasta sielun olemuksen t�ydellinen tunteminen voi selvitt�� rakkauden olemuksen. Mutta sen esitt�misest� tarkasti k�sitteellisen ajatuksen kannalta Sokrates -- taikka oikeammin Platon -- ilmeisesti vastoin dialogin lopussa asetettuja vaatimuksia luopuu. Platon tunnustaa, ettei inhimillinen tiet�mys siihen kykene. Niin ankarasti kuin Platon vaatiikin k�sitteellist� ajattelua, n�ytt�v�t h�nen perusoppinsa sittenkin syntyneen intuitiivista tiet�. Runous on Platonille sittenkin silta ideain puhtaaseen maailmaan, nimitt�in se runous, jonka h�n itse luo. Myytti on useinkin se muoto, johon h�n syvimm�t ajatuksensa pukee. Aivan toiselle tasolle kuin mill� keskustelu Phaidroksessa yleens� liikkuu, kohoaa Sokrateen esitt�m� sielun olemusta vertauksin kuvaava myytti. Platon rikkoo sill� dialogin yhten�isyyden, mutta sovitukseksi paljastaa meille n�kemyksens� suuruuden ja koko sielunsa tulisuuden. Valtiossa oli Platon eroittanut sielussa kolme osaa, j�rjen, uljuuden ja halun. Nyt [My�skin Valtiossa havainnollistutetaan oppia sielun kolmijaosta vertauksella: Ihmisvaippaan on k�tketty monip�inen hirvi�, jalopeura ja ihminen. Jos ihminen hallitsee, on kokonaisolemus onnellinen.] h�n antaa Sokrateen verrata sielua kokonaisuuteen, jonka muodostavat parivaljakko, jonka toinen hevonen on jalo, kaunis, hyveellinen ja helposti ohjattavissa, toinen taas huono, ruma, paheiden raskauttama ja uppiniskainen. Siivekk��n� on sielu kerran kulkenut jumalien autuaassa saatossa voimiensa ja tahtonsa mukaan heit� seuraten. Se on aina ollut vaarassa vaipua maahan, koska paheiden t�ytt�m� hevonen on h�irinnyt tasapainoa ja pyrkinyt painamaan valjaikkoa alas. T�ydellisimm�t kuolemattomiksi kutsutut sielut kohoavat ulkopuolelle taivaankin ja saavat n�hd� todellisen olevaisen, ideamaailman, miss� erikoisesti oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden ja tiedon ideat loistavat esiin. Jos sielut saattavat seurata jumalia, s�ilyv�t ne vahingoittumattomina, jolleiv�t, kadottavat ne siipens� ja putoavat maahan. Sen mukaan, miten sielut ovat jaksaneet kohota jumalien mukana tai olleet kohoamatta ja tyytyneet vain arvelusta l�htev��n ravintoon, saavat ne paikkansa maallisessa vaelluksessa. Suurin onni on tulla istutetuksi siemeneen, josta kehittyy viisautta ja kauneutta rakastava, Musain taiteita (ei kuitenkaan runoutta) harjoittava ja Erosta kunnioittava mies. Sit� seuraava aste on lainkuuliaisen, sotaan ja hallitsemiseen kykenev�n kuninkaan siemen. Ja niin jatkuu arvoj�rjestys alenevassa sarjassa, jonka sofisti ja tyranni p��tt�v�t, ja jossa runoilijalle on vasta kuudes sija yhdeks�st�. Sielut palaavat sinne, mist� ovat l�hteneet, vasta kymmenen tuhannen vuoden kuluttua; vain sen sielu, joka vilpitt�m�sti on harrastanut filosofiaa tai filosofisella tavalla harjoittanut poikarakkautta, saa siivet kolmantena tuhatvuotisjaksona. Maisen el�m�ns� j�lkeen saavat sielut joko maan alla suorittaen rangaistustaan tai asuen jossakin kohdassa taivasta oikeudenmukaisen palkintonsa. Joka tuhannentena vuotena ne saavat valita uuden el�m�n. N�m� ajatukset ovat l�heist� sukua Valtion sielunvaellusopille ja tiet�v�t kehityst� Phaidonissa esitetyst� kannasta, mink� mukaan vain filosofeille luvataan ruumiiton el�m� viel� kauniimmissa asunnoissa kuin maiset ovat. Jotta maahan vaipunut sielu voisi palata entiseen asemaansa, on h�nen uudelleen saatava siivet. T�m� taas on mahdollista vain sik�li, mik�li voimme t�ss� maailmassa olevissa ideamaailman j�ljenn�ksiss� tajuta jotakin tuosta entisest� maailmastamme. Vain kauneuden ideasta on ter�vimm�n aistimme, n�k�mme havaittavissa selv� kuva. T�m� kauneus synnytt�� rakkauden. Rakastetun olemus her�tt�� sielussa muiston todellisesta kauneudesta ja muodostuu siksi voimaksi, joka johtaa sielua kohti ideain autuasta maailmaa. Vaikea on tosin kulkea t�m� tie. Sielun alhainen osa, tuo hillit�n ja ep�jalo hevonen, koettaa sy�st� koko sielun huonoihin nautintoihin. Vain filosofisesti harjoitettu rakkaus johtaa oikeaan. Ett� Platon monin verran syvemmin saattoi tunkeutua asian ytimeen kuin Lysias osoittaa t�m� myytti. Mutta se n�ytt�� my�s, mitenk� vaikeata on vet�� jyrkk�� rajaa ajattelun ja runouden v�lille. Filosofin sielu tuskin voi tunkeutua tosiolevaisen maailmoihin ilman jotakin osaa siit� n�kemyksest�, joka synnytt�� tosi runouden. Ja toiselta puolen ei suurta runoutta synny ilman filosofiaa. Runoilijaolemuksellaan kenties yht� paljon kuin hellitt�m�tt�m�ll� pyrkimyksell� viisauteen veti Platon Ateenan nuorukaisista jaloimmat Akademiaansa, miss� Platon koko persoonallisuutensa voimalla harjoitti "sielujen ohjaustaitoa". Lienee kuitenkin ollut monta, jotka j�ttiv�t h�net ja k��ntyiv�t toisaalle, miss� kansalaiseksi ja ihmiseksi n�ytti helpommin voivan kehitty�. Useitten oppilaistaan sai Platon n�hd� siirtyv�n puhetaidon opettajan Isokrateen kouluun, joka h�nkin k�sitti toimintansa ennen kaikkea nuorisoa kasvattavaksi. Platonin mielest� ei Isokrateen viittoma tie ollut oikea. Se, joka ei pyrkinyt her�tt�m��n kasvateissaan todellista tietoa, ei my�sk��n voinut synnytt�� heiss� hyveit�. Ja se, mit� Platon antaa Sokrateen Isokrateesta lausua viimeisiss� vuorosanoissaan, onkin kai k�sitett�v� pettymyksen ilmaukseksi siit�, ettei Isokrates ollut t�ytt�nyt niit� lupauksia, joita h�nen luontaiset lahjansa ja filosofinen luonteensa olivat h�nest� antaneet silloin, kun h�n viel� oli nuori. Ja niin lieneekin syvimm�lt��n Isokrates se objekti, johon polemiikki retoriikkaa vastaan kohdistuu, eik� jo silloin kuollut Lysias, jonka Platon on tuonut n�ytt�m�lle vain siksi, ett� h�nen persoonansa ja taiteilijaominaisuutensa ulkonaisesti paremmin kuin Isokrateen soveltuivat Platonin tarkoituksiin. Lysias ja Sokrates edustavat vastakohtia, jotka ulottuvat kautta aikojen. Filosofia ja retoriikka, ajatus ja puhe, sis�lt� ja muoto ovat vain harvoin yhtyneet sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi. Ehk� niist� synteeseist�, jotka n�m� kaksi antiteesi� ovat synnytt�neet, on t�ydellisimpi� se, jonka Platon, itse tosin olematta siit� tietoinen, on luonut. _Suomentaja_. PHAIDROS. Vuoropuhelun henkil�t: Sokrates Phaidros SOKRATES: Rakas Phaidros, minne ja mist�? PHAIDROS: Lysiaan,[1] Kephaloksen pojan luota, Sokrates. Olen matkalla k�velem��n kaupungin muurin ulkopuolelle. Sill� olen kuluttanut pitk�n ajan istuessani siell� aamuvarhaisesta alkaen. Noudattaen yhteisen yst�v�mme, Akumenoksen[2] neuvoa teen k�velymatkani pitkin teit�. H�n n�et vakuuttaa k�velyn siell� olevan virkist�v�mp�� kuin kilparadoilla.[3] SOKRATES: Siin� h�n on aivan oikeassa, hyv� yst�v�. Lysias oli siis -- kuten n�ytt�� -- kaupungissa? PHAIDROS: Kyll�, Epikrateen[4] luona, Morykhoksen[5] talossa, t�ss� n�in, joka on l�hell� Olympolaisen (Zeun) temppeli�.[6] SOKRATES: Mit� ajanvietett� teill� oli? Tai tietysti Lysias kestitsi teit� puheella? PHAIDROS: Saat sen tiet��, jos sinulla on aikaa kulkea kanssani ja kuunnella. SOKRATES: Kuinka? Etk� luule, ett� minulle on, k�ytt��kseni Pindaroksen[7] sanoja, kiirett�kin t�rke�mp�� kuulla, mit� sinulla ja Lysiaalla on ollut sanottavaa toisillenne. PHAIDROS: L�hde siis matkaan! SOKRATES: Ja kerro sin�! PHAIDROS: Tosiaankin, Sokrates, on kuunteluaihe sinulle sopiva. Sill� puhe, jonka parissa vietimme aikaamme, koski tavallaan rakkautta. Lysias on n�et kuvannut, mitenk� jonkun kauniin nuorukaisen rakkautta koetetaan voittaa. Valloitusyrityst� ei kuitenkaan tee h�nen rakastajansa, ja siin� juuri onkin ajatuksen hienous. H�n sanoo nimitt�in, ett� on osoitettava suurempaa suosiota sille, joka ei rakasta, kuin sille, joka rakastaa. SOKRATES: Mik� jalo mies! Olisipa h�n vain kirjoittanut, ett� tulee enemm�n suosia k�yh�� kuin rikasta, vanhaa kuin nuorta ja kaikkea muuta joka soveltuu sek� minuun ett� useimpiin teist�. Sill� silloin tosiaankin n�m� puheet olisivat sivist�vi� ja yleishy�dyllisi�. Min� puolestani olen nyt saanut sellaisen halun kuulla, ett� jos sin� ulotat k�velymatkasi vaikka aina Megaraan[8] asti ja Herodikoksen[9] tavoin kuljet kaupungin muurille saakka ja sielt� takaisin, en kuitenkaan j�� pois seurastasi. PHAIDROS: Mit� tarkoitat, parahin Sokrates? Luuletko sin�, ett� min�, joka olen oppimaton mies, voin muististani esitt��, mit� Lysias, nykyajan ihmisist� kirjoitustaidossa etevin, pitk�n ajan kuluessa rauhassa kaikilta h�iri�ilt� on sommitellut, tavalla, joka olisi h�nen arvoistaan. Kaukana siit�. Ja kuitenkin tahtoisin kyet� t�h�n paljoa mieluummin kuin saada paljon rahaa. SOKRATES: Hyv� Phaidros! Jollen tunne Phaidrosta, on minun t�ytynyt unohtaa itsenikin. Mutta ei kumpaakaan t�st� ole tapahtunut. Sill� tied�n hyvin, ett� se mies kuullessaan Lysiaan puheen ei ole kuullut sit� vain yht� kertaa, vaan on yh� uudestaan pyyt�nyt t�t� lukemaan sen h�nelle, jota pyynt�� t�m� mielell��n on noudattanut. Eik� edes t�m� ole h�nelle riitt�nyt, vaan lopuksi on h�n ottanut kirjan ja tutkinut niit� kohtia, jotka ovat h�nt� enimmin miellytt�neet. Ja kun h�n n�in tehden on istunut varhaisesta aamusta asti, on h�n lopuksi v�synyt ja l�htenyt k�velem��n opittuaan -- kuten min� ainakin luulen, koira viek��n -- puheen ulkoa, jollei se ole ollut kovin pitk�. Ja h�n kulki ulkopuolelle kaupungin muurin, voidakseen sit� rauhassa harjoitella. Ja kun h�n kohtasi er��n, joka sairastaa halua kuulla puheita, niin h�n tuli iloiseksi h�net n�hty��n, koska h�n nyt luuli saavansa haltioitumistoverin,[10] ja pyysi t�t� k�velykumppanikseen. Mutta kun puheitten lempij� k�ski h�nt� puhumaan, niin teeskenteli h�n haluttomuutta puhua. Ja kuitenkin h�n lopulta, vaikkei kukaan h�nt� vapaasta tahdostaan kuuntelisi, v�kisin puhuisi. Pyyd� siis, sin� Phaidros, h�nt� heti tekem��n se, mink� h�n kaikissa tapauksissa pian on tekev�. PHAIDROS: Minun on tosiaankin parasta esitt�� se niin hyvin kuin voin. Sill� n�ytt�� silt�, ettet sin� p��st� minua, ennenkuin olen sen jollakin tavalla sinulle lausunut. SOKRATES: Aivan oikea on t�m� arvelusi minusta. PHAIDROS: Min� teen siis niin. Sill� itse asiassa, hyv� Sokrates, en ole mitenk��n oppinut ulkoa h�nen sanojaan, mutta sis�ll�n melkein kaikesta, mink� kautta h�n sanoi rakastavan aseman eroavan sen asemasta, joka ei rakasta, tulen kyll� p��kohdittain j�rjestyksess� esitt�m��n alusta alkaen. SOKRATES: Kuitenkin n�ytetty�si ensin, rakkaani, mit� sinulla on vasemmassa k�dess�si vaipan alla. Min� n�et aavistan, ett� sinulla siell� on itse puhe. Jos niin on laita, niin ole vain siin� uskossa, ett� pid�n paljon sinusta, mutta suurta halua ei minulla ole, jos kerran Lysias on l�sn�, tarjoutua sinun opetettavaksesi. Kuule, n�yt� se minulle! PHAIDROS: Seis! Sin�, Sokrates, olet riist�nyt minulta toivoni saada harjoitella sin� kuulijanani. Mutta minne tahdot meid�n istuutuvan lukemaan? SOKRATES: Poiketkaamme t�st� ja k�yk��mme alas Ilisokselle![11] Sitten voimme rauhassa istuutua minne hyv�ksi n�emme. PHAIDROS: Oivallinen sattuma, kuten n�ytt��, ett� olen avojaloin. Sin�h�n olet aina niin. Nyth�n on erinomaisen mukavaa kulkea vedess� ja kastella jalkojansa. Oikein se on suloista eritt�inkin t�h�n aikaan vuotta ja vuorokautta. SOKRATES: K�y siis edell� ja katso samalla, minne voimme istuutua! PHAIDROS: N�etk� tuon korkeimman plataanin tuolla? SOKRATES: Miksen n�kisi? PHAIDROS: Siell� on varjoa ja vain kohtalainen tuuli ja nurmikko, minne voimme istuutua, tai -- jos niin haluamme -- heitt�yty� pitk�ksemme. SOKRATES: Eteenp�in siis! PHAIDROS: Sano minulle, Sokrates, eik� t��lt� Ilisoksen luota kerrota Boreaan[12] ry�st�neen Oreithyiaa. SOKRATES: Kerrotaan kyll�. PHAIDROS: Kenties juuri t�st� paikasta? Ihanalta ainakin sek� puhtaalta ja selke�lt� n�ytt�� vesi ja sopivalta tytt�jen leikkiin sen partaalla. SOKRATES: Ei, vaan suunnilleen kaksi tai kolme stadionia alempaa, silt� kohdalta, mist� p��see joen yli Artemiin temppelin luo. Ja siell� jossakin on Boreaan alttari. PHAIDROS: Sit� en ole tiennyt. Mutta sano, kautta Zeun, Sokrates, uskotko sin�, ett� t�m� tarina on tosi. SOKRATES: Jos olisin uskomatta, kuten nuo viisaat, en suinkaan olisi typer�. Viisastellen min� sanoisin, ett� pohjatuuli oli viskannut h�net alas l�heisilt� kallioilta, kun h�n leikki Pharmakeian kanssa, ja kun h�n n�in oli kuollut, kerrottiin ett� Boreas oli h�net ry�st�nyt -- tai alas Areiopagokselta, sill� niinkin taru kerrotaan, ett� h�net ry�stettiin sielt�, eik� t��lt�. -- Minusta, Phaidros, tuntuu kyll� t�llainen muuten hienolta, mutta siihen n�hd�kseni vaaditaan taitavaa ja uupumatonta miest� ja sen lis�ksi sellaista, joka ei ole varsin onnellisessa asemassa, ei mink��n muun takia kuin sen, ett� h�nen sen j�lkeen on k�yt�v� korjaamaan Kentaurien[13] olemusta ja sitten Khimairan[14] ja ett� h�nen luokseen tulvii kaikenlaisten Gorgonien ja Pegasosten joukko ja m��r�t�n paljous muita k�sitt�m�tt�mi� ja eriskummallisia olentoja. Ja jos joku, joka ei niihin usko, yritt�� vet�� niit� kutakin todenn�k�isyyspiiriin, nojautuen tavalliseen moukan viisauteen, niin kysyy se h�nelt� paljon aikaa. Minulla ei mitenk��n ole siihen aikaa. Ja siihen on, hyv� yst�v�, syyn� se, etten delphoilaisen kirjoituksen[15] mukaan, kykene tuntemaan itse�ni. Naurettavalta tosiaan n�ytt�� minusta tutkia muita asioita, niin kauan kuin t�m� tuntemus minulta puuttuu. Sent�hden annan min� t�m�n j��d� silleen ja omaksuen siit� vallalla olevan k�sityksen tutkin min�, kuten �sken sanoin, en t�t�, vaan itse�ni, nimitt�in, olenko min� Typhonia[16] mutkikkaampi ja p�yhke�mpi otus vai olenko kesympi ja yksinkertaisempi olento, luonnostani osallinen jostakin jumalallisesta ja jalosta el�m�nosasta. Mutta, yst�v�, asiasta toiseen. Eik� t�m� ollut se puu, jonka luo sinun piti meit� vied�? PHAIDROS: Kyll�, juuri t�m�. SOKRATES: Kautta Heran, t�m�h�n on kaunis lepopaikka! Sill� platani itse on hyvin tuuhealehv�inen ja korkea, ja pensaston korkeus muodostaa kauniin siimeksen ja sit�paitsi on se t�ydess� kukoistuksessa, niin ett� se t�ytt�� paikan mit� ihanimmalla tuoksulla. Ja mit� suloisin l�hde platanin alla pulppuaa raittihinta vett�, jos voi luottaa jalkaansa. Neitojen kuvapatsaista ja vihkilahjoista p��tt�en n�ytt�� t�ss� olevan joidenkuiden nymfien ja Akhelooksen[17] pyh�kk�. Ja sitten, jos sallit minun siit� huomauttaa, tuntuu leppoisa tuulenhenki t�ss� paikassa niin miellytt�v�lt� ja erinomaisen suloiselta ja yhtyy suvisena ja sointuvana hein�sirkkojen kuoroon. Kaikista ihaninta on kuitenkin ruoho, sit� kun loivalla rinteell� kasvaa niin runsaasti, ett� siihen hyvin mukavasti voi nojata p��t��n. Erinomainen opas olet siis ollut, hyv� Phaidros. PHAIDROS: Sin� ihmeellinen mies, taas osoittaudut perin kummalliseksi! Sill�, kuten itse sanot, n�yt�t sin� kokonaan muukalaiselta, joka antaa kuljettaa itse��n ymp�ri, etk� paikkakuntalaiselta. Siihen m��r��n sin� kartat retki� kaupungista ymp�rist��n etk� minusta ainakaan n�yt� kulkevan edes kaupunginmuurin ulkopuolelle. SOKRATES: Anna minulle anteeksi, hyv� yst�v�! Sill� min� olen opinhaluinen, eiv�tk� paikat ja puut voi minua miss��n suhteessa opettaa, vaan ihmiset, jotka ovat kaupungissa. Mutta sin� n�yt�t keksineen keinon houkutellaksesi minut sielt� ulos. Sill� niinkuin paimenet saavat n�lk�iset el�imet mukaansa n�ytt�m�ll� heille lehv�� tai jyvi� jonkun verran, samoin sin� n�yt�t voivan kuljettaa minua ymp�ri koko Attikan ja minne muualle vain haluat, kun noin pid�t edess�ni kirjak��r�j� puheineen. Mutta kun min� nyt kerran olen tullut t�nne, niin aion heitt�yty� pitk�kseni. Valitse sin� taas sellainen asento, jossa luulet olevan mukavinta lukea, ja lue! PHAIDROS: Kuule siis! "Minun asemani sin� tunnet ja olet kuullut, ett� min� arvelen t�m�n hy�dytt�v�n meit�, jos se tapahtuu. Mutta min� vaadin, ettei minun toivomukseni sen takia j�� t�yttym�tt�, etten satu olemaan rakastajasi. Sill� n�m� katuvat silloin, kun ovat tyydytt�neet himonsa, sit� hyv��, mit� ovat tehneet. Toisilla taasen ei ole hetke�, jolloin heid�n tarvitsisi muuttaa mielt��n. Sill� he tekev�t voimainsa mukaan hyv��, eiv�t pakosta vaan vapaaehtoisesti, samoin kuin he parhaimmalla tavalla saattavat pit�� huolta omista asioistaan. "Lis�ksi ne, jotka rakastavat, ottavat huomioon ne puolet omista asioistaan, mit� he ovat huonosti hoitaneet rakkauden takia ja mit� hyv�� he ovat tehneet, ja kun he lis��v�t siihen sen vaivan, mink� he ovat n�hneet, arvelevat he jo aikoja sitten osoittaneensa rakastetuille niin paljon kiitollisuutta kuin he ansaitsevat. Mutta ne, jotka eiv�t rakasta, eiv�t voi vedota omien asioittensa laiminly�ntiin t�m�n takia, eiv�t ottaa lukuun menneit� ponnistuksia, eiv�tk� syytt�� sit�, ett� olisivat joutuneet riitoihin omaistensa kanssa. Kun siis kaikki n�in suuret huonot puolet j��v�t pois, ei j�� j�lelle mit��n muuta mahdollisuutta, kuin alttiisti tehd� tekoja, joilla he saattavat luulla tekev�ns� heille mieliksi. Ja edelleen, jos niit�, jotka rakastavat, sen takia kannattaa pit�� suuressa arvossa, ett� he sanovat olevansa niiden parhaita yst�vi�, joita he rakastavat, ja valmiita noudattamaan rakastettujen tahtoa, vaikka he sek� sanojensa ett� t�ittens� takia joutuvat muitten ihmisten vihoihin, niin on helppoa huomata, onko t�m� v�ite tosi, koska he tulevat pit�m��n kaikkia niit�, joihin he my�hemmin rakastuvat, suuremmassa arvossa kuin noita edellisi� ja ilmeisesti, jos hyv�ksi n�kev�t, tulevat tekem��n n�ille pahaakin. Mutta mitenk� on kohtuudenmukaista uhrata sellaista lahjaa sille, jolla on t�llainen sairaus, jota ei kukaan, olkoonpa asiantuntijakin, saattaisi edes ryhty� parantamaan. Sill� itsekin he my�nt�v�t ennemmin olevansa sairaita kuin mielelt��n terveit� ja tiet�v�ns�, ett� ovat heikkoj�rkisi�, mutta etteiv�t voi p��st� itsens� herroiksi. Mitenk� he siis tultuaan j�rkiins� saattaisivat arvella, ett� se on oikein, mit� he t�llaisessa mielentilassa tahtovat? Ja varmaankin, jos sin� rakastajien joukosta valitsisit parhaan, saattaisi valintasi tapahtua vain harvojen joukosta. Jos taas muitten joukosta valitsisit itsellesi sopivimman, saattaisi vaalisi tapahtua monen joukosta. Paljoa suurempi toivo on siis, ett� sin� ollessasi n�iden monien joukossa l�yd�t sen, joka on yst�vyytesi arvoinen. "Jos sin� taas pelk��t vallitsevaa mielipidett�, sit� nimitt�in, ett� sinulle koituu h�pe��, jos ihmiset saavat sen tiet��, on tosin todenn�k�ist�, ett� ne, jotka rakastavat, uskoessaan ett� muut heit� kadehtivat niinkuin he itse kadehtivat toinen toistaan, p�yhkeilev�t kertomalla ja turhamaisesti kaikille kerskumalla, etteiv�t heid�n ponnistuksensa ole menneet hukkaan; mutta toiselta puolen on todenn�k�ist�, ett� ne, jotka eiv�t rakasta, kyeten hallitsemaan itse��n, pit�v�t sen, mik� on parasta, parempana sit� kunniaa, mink� ihmiset heille suovat. Edelleen moni pakostakin huomaa ja n�kee, mitenk� ne, jotka rakastavat, ajavat takaa rakastettujaan, ty�kseen t�t� tehden, niin ett� kun heid�t n�hd��n keskustelemassa kesken�ns�, heid�n silloin luullaan olevan yhdess� joko sen takia, ett� ovat tyydytt�neet halunsa tai aikovat sit� tyydytt��. Mutta niit�, jotka eiv�t rakasta, ei edes yritet� syytt�� siit�, ett� ovat yhtyneet tapaamaan toisiansa, koska tiedet��n, ett� on v�ltt�m�t�nt� keskustella jonkun kanssa, joko sitten yst�vyydest� tai muuten vain huvittelun halusta. Jos sinusta taas tuntuu peloittavalta ajatellessasi, mitenk� vaikeata yst�vyyden on olla pysyv�, ja mitenk� toisessa tapauksessa, kun erimielisyys syntyy, molempia yhteisesti kohtaa onnettomuus, mutta t�ss� tapauksessa, kun olet uhrannut sen, mik� sinulle on arvokkainta, sin� saat k�rsi� suurta vahinkoa, niin t�ydell� syyll� voit enemm�n pel�t� niit�, jotka rakastavat. Sill� monet asiat kiusaavat heit� ja he luulevat kaiken tapahtuvan heid�n vahingokseen. Sen takia koettavat he est�� rakastettujaan kohtaamasta muita, pel�ten ett� ne, jotka ovat hankkineet itselleen omaisuutta, varoillaan viev�t heist� voiton, ja ett� ne taas, jotka ovat sivistyneit�, ymm�rryksell��n saavuttavat etusijan. Ja jos joku on hankkinut joitakin muita etuja, koettavat he ehk�ist� jokaisen t�llaisen miehen vaikutusta. Jos he siis saavat sinut antautumaan heid�n vihoihinsa, saattavat he sinut vaille yst�vi�, jos sin� taas pid�t omaa etuasi silm�ll� ja ajattelet paremmin kuin he, joudut sin� riitoihin heid�n kanssaan. Ne taas, jotka eiv�t ole olleet rakastajia, vaan oman kuntonsa kautta ovat saavuttaneet, mit� ovat kaivanneet, eiv�t saata kadehtia seuratovereitasi, vaan p�invastoin voivat vihata niit�, jotka eiv�t tahdo olla tovereitasi, koska heill� on se k�sitys, ett� n�m� halveksivat heit�, mutta ett� heill� seuratovereista on hy�ty�. Niinp� onkin paljoa suurempi syy toivoa, ett� t�llainen suhde synnytt�� yst�vyytt� kuin vihamielisyytt�. "My�skin ovat useat niist�, jotka rakastavat, ennen alkaneet tuntea himoa ruumiilliseen nautintoon, kuin he ovat tunteneet asianomaisen luonteenlaadun ja ne olosuhteet, joissa h�n el��, niin ett� on ep�varmaa, viel�k� he silloin tahtovat olla heid�n yst�vi�ns�, kun he ovat tyydytt�neet himonsa. Mit� taas niihin tulee, jotka eiv�t rakasta, ja jotka ovat n�in tehneet, jo aikaisemmin oltuaan yst�vi� kesken��n, niin on todenn�k�ist�, ettei se hyv�, jota ovat kokeneet, heikenn� heid�n yst�vyytt��n, vaan ett� t�m� s�ilyy merkkin� siit�, mit� tuleva on. Viel�p� on sinulla mahdollisuus tulla paremmaksi, jos tottelet minua kuin jos tottelet rakastajaa. Sill� he kiitt�v�t vastoin sit�, mik� on parasta, mit� sin� puhut tai teet, osaksi sentakia, ett� pelk��v�t joutuvansa vihoihisi, osaksi sentakia, ett� he himonsa takia eiv�t kykene paremmin ymm�rt�m��n. Sill� seuraavanlaisia ilmenemismuotoja on rakkaudella: ne, joilla ei ole onnea mukanaan, se saattaa pit�m��n tuskallisena sit�, mik� ei tuota toisille tuskaa, ne taas, joita onni suosii, se saattaa kohdistamaan kiitoksensa siihenkin, mik� ei ole nautinnon arvoista. Niinp� siis tulee rakastavia paljoa ennemmin s��li� kuin kadehtia. Jos taas noudatat minun mielt�ni, niin en ensiksik��n seurustele kanssasi vain hetken nautintoa ajatellen, vaan my�s tulevaa hy�ty�, en rakkauden voittamana, vaan itseni voittaen, en pikku asioitten takia ankarasti vihastuen, vaan suurten asiain takia hitaasti ja liev�sti pahastuen, antaen anteeksi sen, mik� ei ole tahallista ja koettaen torjua sit�, mik� on tahallista. Sill� n�m� ovat merkkej� yst�vyydest�, joka on kauan kest�v�. Jos taas sinusta tuntuu silt�, ettei yst�vyyssuhde voi olla luja, jollei ole rakastunut, tulee sinun ajatella, ettemme siin� tapauksessa pit�isi poikiamme suuressa arvossa emmek� isi�mme ja �itej�mme, ettei meill� olisi uskollisia yst�vi�, joita emme ole saaneet sellaisen himon takia, vaan muitten pyrkimyksien t�hden. "Edelleen, jos tulee enimm�n tehd� mieliksi niille, jotka t�t� pyyt�v�t, niin on soveliasta my�skin mit� muihin ihmisiin tulee tehd� hyv��, ei parhaille, vaan avuttomimmille. Sill� vapautettuina suurimmasta pahasta tulevat he tuntemaan suurinta kiitollisuutta. Niin, viel�p� yksityisiin pitoihinsa ei kannattaisi kutsua yst�vi��n, vaan niit�, jotka kerj��v�t ja ovat kunnollisen ravinnon puutteessa. Sill� he tulevat osoittamaan kiitollisuuttaan hyv�ntekij�illeen, seuraamaan heit�, saapumaan heid�n ovelleen, suuresti iloitsemaan, tuntemaan mit� syvint� kiitollisuutta ja toivottamaan heille kaikkea hyv��. "Mutta kenties onkin soveliasta, ettei tee niille mieliksi, jotka sit� kiihkeimmin pyyt�v�t, vaan niille, jotka kykenev�t osoittamaan suurinta kiitollisuutta ei ainoastaan niille, jotka rakkautta kerj��v�t, vaan niille, jotka ovat sen arvoisia, ei kaikille niille, jotka tulevat nauttimaan nuoruudestasi, vaan niille, jotka ovat valmiit antamaan sinulle tultuasi vanhemmaksi omista hyvyyksist��n, ei niille, jotka saatuaan tahtonsa t�ytetyksi, ylpeilev�t muitten edess�, vaan niille jotka h�veli�in� pit�v�t sen salaisuutena kaikilta, ei niille, jotka vain v�h�n aikaa ovat innostuneita, vaan niille, jotka samalla tavoin koko el�m�ns� tulevat olemaan yst�vi�si, ei niille, jotka tyydytetty��n himonsa etsiv�t tekosyyt� riitaan, vaan niille, jotka osoittavat hyvett��n silloinkin, kun toiselta on nuoruuden kukoistus kuihtunut. Paina siis muistiisi mit� on sanottu, ja ajattele sit�, ett� yst�v�t nuhtelevat -- niit�, jotka rakastavat, ik��nkuin heid�n harrastuksensa olisi huonoa, mutta ettei koskaan ole kukaan moittinut niit�, jotka eiv�t rakasta, siin� mieless�, ett� he sen takia huonosti pit�isiv�t huolta itsest��n. "Mahdollisesti nyt kysyt minulta, kehoitanko min� sinua olemaan mieliksi kaikille niille, jotka eiv�t rakasta. Mutta min� luulen, ettei edes se, joka rakastaa, neuvoisi sinua samalla tavoin ajattelemaan kaikista rakastajista. Sill� eih�n t�m� itse asiassa velvoita sit�, joka rakkautta saa osakseen, yht�l�iseen kiitokseen, eik� se sinulle ole samassa m��r�ss� mahdollista, jos haluat pysy� toisilta huomaamatta. Siit� ei tule koitua kenellek��n vahinkoa, vaan molemmille hy�ty�. "Min� pid�n riitt�v�n� sen, mit� olen puhunut. Jos sin� jotakin kaipaat, jonka luulet unohtuneen, niin kysele." Milt� tuntuu sinusta puhe, Sokrates? Eik� se tunnu olevan erinomainen sek� muissa suhteissa ett� eritt�inkin sanontansa puolesta? SOKRATES: Aivan haltioittava, hyv� yst�v�, niin ett� minun on p��ni aivan py�r�ll�. Ja n�in on minun k�ynyt sinun takiasi, Phaidros, sinua katsellessani. Sill� kasvosi n�yttiv�t minusta s�teilev�n puheen synnytt�m�� riemua. Ja kun min� ajattelin, ett� sin� paremmin ymm�rr�t t�llaisia asioita kuin min�, seurasin sinua ja seuratessani sinua olen min�kin joutunut hurmioon sinun mukanasi, sin� jumalallinen ihminen! PHAIDROS: Kas vaan! Sinusta n�ytt�� sopivalta t�ll� tavoin laskea leikki�? SOKRATES: N�ytt��k� sinusta sitten silt�, ett� min� lasken leikki� ja etten siis ole puhunut t�ytt� totta? PHAIDROS: Ei suinkaan, Sokrates. Mutta sano nyt, Sokrates, vilpitt�m�sti, kautta Zeun, yst�vyyden suojelijan: luuletko sin�, ett� kukaan toinen helleeneist� voisi samasta asiasta esitt�� toisia ajatuksia, n�it� suurempia ja n�it� enemm�n? SOKRATES: Mit� sin� tarkoitat? Tuleeko sinun ja minun kiitt�� puhetta, silt�kin kannalta, ett� sen sepitt�j� on esitt�nyt asianmukaisia ajatuksia, eik� vain silt� kannalta, ett� koko sanonta huolellisesti on hiottu selke�ksi ja py�ristetyksi. Jos n�et tulee n�in tehd�, on minun kai annettava my�ten sinun mieliksesi, sill� minulta t�m� on j��nyt huomaamatta mit�tt�myyteni takia. Min� n�et kiinnitin huomiotani vain puhetaidolliseen puoleen ja se luullakseni ei itse Lysiasta olisi tyydytt�nyt. Ja nyt tuntui silt� -- jollet sin�, Phaidros, esit� jotakin toista k�sityst� -- ett� h�n kahdesti tai kolmasti lausui saman asian, niinkuin h�nen ei olisi aivan helppoa puhua paljoa samasta asiasta, tai kenties sentakia, ettei h�n lainkaan v�litt�nyt t�llaisesta. Ja niin tuntui h�n minusta poikamaiselta tahtoessaan osoittaa, ett� h�n kykenee, puhuipa h�n tavalla tai toisella samasta asiasta, molemmilla tavoin puhumaan oivallisesti. PHAIDROS: Puhut per�tt�mi�, Sokrates. Sill� juuri t�t� (sis�lt��) puheessa on erikoisessa m��r�ss�. Sill� siit�, mit� t�ss� asiassa oli paikallaan puhua, ei h�n ole mit��n sivuuttanut, niin ettei kukaan koskaan saata lausua muuta, joka sis�lt�isi enemm�n ja arvokkaampia ajatuksia kuin ne, jotka sis�ltyiv�t h�nen puheeseensa. SOKRATES: T�t� sinun v�itett�si min� en en�� voi taipua uskomaan. Sill� muinaisten aikojen viisaat miehet ja naiset, jotka ovat n�ist� asioista puhuneet ja kirjoittaneet, tulevat todistamaan minua vastaan, jos mieliksesi my�nn�n sinun olevan oikeassa. PHAIDROS: Keit� ne ovat? Ja miss� sin� olet kuullut parempaa kuin t�m� on? SOKRATES: Nyt juuri t�ll� hetkell� en sit� osaa sanoa. Mutta ilmeist� on, ett� olen kuullut t�t� joiltakuilta, joko kenties kaunotar Sappholta tai viisaalta Anakreonilta tai joiltakin proosakirjailijoilta. Mist� min� n�in p��ttelen? Sin� oivallinen mies, syd�meni on t�ynn� ja min� huomaan, ett� osaisin esitt�� muita ajatuksia, jotka eiv�t olisi n�it� huonompia. Mutta min� tied�n hyvin, etten itsest�ni ole mit��n niist� keksinyt, tietoinen kun olen omasta tiet�m�tt�myydest�ni. On siis luullakseni j�lell� vain se mahdollisuus, ett� min� kuulemalla olen ik��nkuin astia t�yttynyt vieraista l�hteist�. Mutta tylsyydest� taas olen unohtanut juuri senkin, mitenk� ja keilt� min� olen t�t� kuullut. PHAIDROS: Oi sin� jalo mies, olet puhunut erinomaisen kauniisti! �l� siis sano, vaikka sinua k�skisinkin, keilt� ja mitenk� sin� olet t�m�n kuullut, vaan tee juuri se, mist� sin� puhut! Ryhdy esitt�m��n muuta, joka on parempaa eik� v�h�p�t�isemp�� kuin se, mik� on t�ss� k��r�ss�, mutta pysy t�st� erill�si! Ja min� lupaan sinulle, kuten yhdeks�n arkhonttia,[18] vihkilahjana pystytt�� Delphoihin kultaisen luonnollista kokoa olevan kuvan en vain itsest�ni, vaan my�s sinusta. SOKRATES: Sin� olet sangen yst�v�llinen ja tosiaan kultainen, Phaidros, jos luulet minun v�itt�v�n, ett� Lysias koko asiaan n�hden osui harhaan, ja ett� on mahdollista puhua kaikkea t�t� vastaan muuta. N�in ei luullakseni saattaisi k�yd� edes kehnoimmalle proosakirjailijalle. Mit� heti esimerkiksi siihen tulee, mist� nyt on puhe, niin kenenk�, joka sanoo, ett� tulee tehd� ennemmin mieliksi sille, joka ei rakasta, kuin sille, joka rakastaa, mutta j�tt�� ylist�m�tt� edellisen j�rkevyytt� ja moittimatta j�lkim�isen j�rjett�myytt�, vaikka t�m� juuri on v�ltt�m�t�nt� -- sin� sitten luulet voivan esitt�� jotakin muuta? Mutta t�m� t�llainen on paras j�tt�� huomioonottamatta eik� puhujalle saa siin� tehd� vaatimuksia. Eik� keksint�� t�llaisessa ole kiitett�v�, vaan j�sentely�; siin� taas, mik� ei ole v�ltt�m�t�nt� ja mit� on vaikea keksi�, on j�sentelyn lis�ksi kiitett�v� keksint��. PHAIDROS: My�nn�n sen, mit� sanot. Sill� sin� n�yt�t puhuneen kohtuudenmukaisesti. Senp�takia min�kin olen tekev� n�in: Min� annan sinun l�hte� siit� edellytyksest�, ett� se, joka rakastaa, on sairaampi kuin se, joka ei rakasta, mutta jos sin� muuten voit esitt�� enemm�n ja arvokkaampaa kuin Lysias, olet sin� taltoin muovailtuna seisova Olympiassa Kypselidien vihkilahjan[19] vieress�. SOKRATES: Olet kiivastunut, Phaidros, siit� ett� olen kiusaten sinua hy�k�nnyt lemmikkisi kimppuun. Ja sin� luulet siis nyt, ett� min� ryhdyn puhumaan jotakin, joka on taitehikkaampaa kuin h�nen viisautensa. PHAIDROS: Mit� t�h�n tulee, yst�v�, olet sin� joutunut yht� vaikeaan asemaan. Sill� puhuttava sinun nyt joka tapauksessa on sill� tavoin kuin osaat, jottei meid�n olisi pakko k�ytt�� tuota huvin�ytelm�nkirjoittajain[20] k�mpel�� keinoa ja vastatessamme toisillemme jauhaa samaa asiaa. Ja �lk��n sinulla olko halua pakottaa minua sanomaan tuohon �skeiseen tapaan: "Jollen, oi Sokrates, tunne Sokratesta, olen unohtanut itsenikin", ja: "h�n halusi kyll� puhua, mutta esteli turhamaisuudessaan." Mutta ajattele nyt sit�, ettemme t��lt� l�hde, ennenkuin olet puhunut mit� sanoit olevan syd�mell�si. Me olemme t��ll� kahdenkesken yksin�isess� seudussa, ja min� olen voimakkaampi ja nuorempi. K�sit� nyt kaikesta t�st�, mit� tarkoitan, �l�k� mitenk��n mieluummin halua puhua pakosta kuin vapaaehtoisesti. SOKRATES: Mutta, onnellinen Phaidros, min� joudun naurunalaiseksi, jos min�, oppimaton mies, hyv�n taiteilijan j�lkeen valmistautumatta puhun samasta asiasta. PHAIDROS: Tied�tk�, mill� kannalla asiat ovat? Lakkaa nyt kursailemasta minun edess�ni. Sill� olenpa valmis sanomaan sanan, jolla pakotan sinut puhumaan. SOKRATES: �l� sit� kuitenkaan mill��n muotoa sano! PHAIDROS: Kyll� sanon kuin sanonkin ja sanani tulevat olemaan vala. Sill� min� vannon sinulle -- mutta kenenk� nimess�, kenenk� jumalan nimess�? -- vai haluatko sit� -- t�m�n plataanin nimess�? -- ett� min� varmasti en milloinkaan, jollet sin� pid� puhetta juuri t�t� (plataania) vastap��t�, tule n�ytt�m��n enk� lukemaan sinulle mit��n muuta enk� kenenk��n muun puhetta. SOKRATES: Kas vaan sinua ilkimyst�, miten oivan keinon keksit pakoittaaksesi puheita rakastavaa miest� tekem��n mit� k�sket! PHAIDROS: Mist� syyst� siis en�� viivyttelet? SOKRATES: En mist��n, senj�lkeen kuin sin� olet vannonut t�m�n valan. Sill� mitenk� voisin olla t�llaista juhlaravintoa paitsi? PHAIDROS: Puhu siis! SOKRATES: Tied�tk�, miten aion tehd�? PHAIDROS: Miss� suhteessa? SOKRATES: Min� aion puhua silm�t peitettyin�,[21] jotta voisin p��st� puheeni loppuun niin nopeasti kuin mahdollista ja jotten katsoessani sinuun ujostuisi ja joutuisi h�milleni. PHAIDROS: Puhu vain ja tee muissa suhteissa miten haluat! SOKRATES: Kuulkaa siis runottaret, joko teill� on nimenne _ligeiai_[22] (kirkkaasti laulavat) laulutapanne takia tai laulua rakastavan ligyein (ligurien) sukukunnan mukaan, auttakaa minua aloittamaan puhetta, jota puhumaan t�m� parahin mies minua pakottaa, jotta h�nen yst�v�ns�, joka jo ennenkin on h�nest� n�ytt�nyt olevan viisas, nyt n�ytt�isi olevan sit� viel� enemm�n. Olipa kerran poika, tai oikeammin nuorukainen, joka oli hyvin kaunis. Ja h�nell� oli sangen paljon rakastajia. Er�s heist� oli viekas mies; sill� vaikka h�n rakasti h�nt� yht� paljon kuin kaikki toisetkin, oli h�n saanut pojan uskomaan, ettei rakastanut t�t�. Ja kerran, kun h�n vaati t�lt� rakkautta, koetti h�n saada h�net uskomaan, ett� tulee olla ennen mieliksi sille, joka ei rakasta, kuin sille, joka rakastaa. Ja h�n puhui t�h�n tapaan: Joka asiassa, rakas poika, on vain yksi l�ht�kohta niille, jotka aikovat hyvin harkita asioita: tulee tiet��, mit� harkinta koskee, tai v�ltt�m�tt�m�sti osuu kokonaan harhaan. Mutta useimmilta on j��nyt huomaamatta, etteiv�t tied� jokaisen olion olemusta. Luullen siis tiet�v�ns� eiv�t he tutkistelun alussa tee asiata toisilleen selv�ksi, mutta kun he ovat p��sseet eteenp�in, k�rsiv�t he t�st� ansaitun rangaistuksen; he n�et eiv�t p��se yksimielisyyteen itsens� eiv�tk� toistensa kanssa. �lk��n siis minulle ja sinulle tapahtuko sit�, mist� me toisia moitimme, vaan kun sinulla ja minulla on pohdittavana kysymys, onko ennemmin k�yt�v� yst�vyyssuhteeseen sellaisen kanssa, joka rakastaa, kuin sellaisen, joka ei rakasta, niin m��ritelk��mme ensin yhteisymm�rryksess� rakkautta, nimitt�in, millainen se on ja mik� vaikutus sill� on, ja sit� silm�ll�pit�en ja siihen nojautuen ryhtyk��mme tutkistelemaan, tarjoaako se hy�ty� vai vahinkoa. Ett� rakkaus on jotakin halua, on jokaiselle selv��, mutta tied�mme my�s, ett� nekin, jotka eiv�t rakasta, tuntevat halua kauniiseen. Mist� siis saatamme erottaa rakastavan siit�, joka ei rakasta? Tulee edelleen havaita, ett� jokaisessa meist� on kaksi hallitsevaa ja johtavaa pyrkimyst�, joita me seuraamme, minne ne meit� johtavatkin, toinen synnynn�inen, nautintojen halu, toinen hankittu, nimitt�in arvelu, joka t�ht�� siihen, mik� on parasta. N�m� ovat meiss� toisinaan sopusoinnussa, mutta toisinaan ne joutuvat riitaan kesken��n. Ja silloin on milloin toinen, milloin toinen voitolla. Jos nyt arvelu j�rjellisen harkinnan perusteella johtaa meid�t siihen, mik� on parasta ja jos se on voitolla, on t�ll� vallitsevalla tilalla nimi kohtuullisuus. Mutta kun halu j�rjett�m�sti vet�� meit� nautintoihin ja on meiss� hallitsevana, kutsutaan t�t� sen valtaa hillitt�myydeksi. Mutta hillitt�myys on moniniminen k�site, se kun on moniosainen ja monenlaatuinen. Ja se n�ist� sen lajeista, joka sattuu olemaan etualalla, vaikuttaa sen, ett� sen omistajaa nimitet��n sille kuuluvalla nimell�, joka ei suinkaan ole kaunis eik� omistamisen arvoinen. Sill� sy�miseen kohdistuvaa halua, joka voittaa parhaan harkinnan ja muut halut, kutsutaan ahmattiudeksi ja se on my�skin hankkiva omistajalleen samaa tarkoittavan nimityksen. Mit� taas siihen haluun tulee, joka on yksinvaltias juomisen alalla ja joka johtaa omistajaansa t�t� tiet�, niin on selv��, mink� nimityksen se saa. Ja mit� muihin sisarnimityksiin ja sisarhalujen nimityksiin tulee, on selv��, mik� nimitys soveltuu kulloinkin vallassa olevalle. Mink� halun takia kaikki edell� lausuttu on sanottu, on kai jo jokseenkin selv��, mutta kaikki on selvemp�� julkilausuttuna kuin lausumattomana. Sill� se halu, joka j�rjett�m�sti voittaa oikeaan pyrkiv�n arvelun ja joka t�ht�� kauneuden nautintoon ja jota sen sukulaishalut raskaasti raskauttavat pyrkimyksell� ruumiiden kauneuteen, saa voittoiseksi p��sty��n itse t�st� raskaudesta nimen ja sit� kutsutaan rakkaudeksi.[23] Mutta, rakas Phaidros, n�ytt��k� sinusta kuten minusta itsest�ni, ett� olen joutunut jumalallisen innostuksen valtaan? PHAIDROS: Varmasti, Sokrates, on ainakin ep�tavallinen puhetulva vallannut sinut. SOKRATES: Kuule siis hiljaa minua! Sill� tosiaankin n�ytt�� olevan jumalallinen t�m� paikka, niin ett� sinun ei pid� ihmetell�, jos useastikin puheen kest�ess� joudun nymfien lumoihin. Sill� se, mit� nyt lausun, ei en�� ole kaukana dithyrambeista. PHAIDROS: Olet aivan oikeassa. SOKRATES: T�h�n olet sin� syyp��. Mutta kuule edelleen, sill� kukaties voisi se, mik� lankeaa p��lleni, h�vit� tiehens�. Siit� kuitenkin pit�k��n jumala huolen, meid�n on j�lleen puheessamme k��nnytt�v� pojan luo. Hyv�, paras yst�v�! Se siis, mik� on k�sitelt�v�n�mme, on nyt lausuttu ja m��ritelty, ja t�t� silm�ll�pit�en esitt�k��mme, mit� on j�ljell�: mit� hy�ty� tai vahinkoa siit�, joka rakastaa, tai siit�, joka ei rakasta, todenn�k�isesti sille koituu, joka tekee heille mieliksi? Sen, jota himo hallitsee ja joka on nautinnon orja, on v�ltt�m�tt� koetettava saattaa se, jota h�n rakastaa, mieluisimmaksi itselleen. Mutta himosta sairaalle on kaikki suloista, joka ei tee vastarintaa, mutta v�kev�mpi tai tasavertainen vastenmielist�. Senp� takia ei rakastaja mielell��n sied� sit�, ett� lemmikki on h�nt� parempi tai h�nen vertaisensa, vaan pyrkii aina tekem��n h�net heikommaksi ja huonommaksi. Heikompi taas on oppimaton viisasta, pelkuri urhoollista, puhetaidoton puhetaitoista, hitaasti ajatteleva ajatuksiltaan nopeata. Kun niin paljon ja viel� enemm�n huonoja ominaisuuksia syntyy rakastetun mieless� ja on siell� jo my�t�syntynein�, niin on rakastajan pakko toisista iloita, toisia taas pyrki� kehitt�m��n, tai muussa tapauksessa menett�� hetken nautinto. H�nen on pakko olla kateellinen ja pysytt�m�ll� lemmikki� erill��n monesta muusta hy�dyllisest�kin seurasta, mik� h�nt� enimm�n kehitt�isi mieheksi, aiheuttaa suurta vahinkoa, suurinta kuitenkin pysytt�m�ll� lemmikki� erill��n sellaisesta, mik� h�nt� kehitt�isi niin ymm�rt�v�iseksi kuin mahdollista. T�t� taas on jumalallinen viisauden harrastus (filosofia), josta rakastajan on pakko pit�� lemmikkins� kaukana, koska h�n kovasti pelk�� joutuvansa halveksituksi. Ja muutenkin on h�nen pakko keksi� keinoja, jotta rakastaja olisi kaikessa tiet�m�t�n ja kaikessa ottaisi ohjetta rakastajasta. T�llaisena h�n kyll� lienee toiselle mit� mieluisin, mutta itselleen mit� suurimmaksi vahingoksi. Sielun kannalta katsoen ei siis rakkautta tunteva mies mill��n tavoin ole hy�dyllinen holhooja ja seuralainen. T�m�n j�lkeen on katsottava, miten taas se, joka on tullut pakoitetuksi tavoittelemaan miellytt�v�� hyv�n asemasta, vaalii sen ruumiin tilaa ja hoitoa, jonka herraksi h�n on tullut. Silloin osoittautuu, ett� h�n etsii velttoa, ei karaistunutta, ei sellaista, joka on kasvanut kirkkaan auringon valossa, vaan sellaista, joka on kasvanut synk�ss� varjossa, joka on kokematon miesm�isiss� voimankoetuksissa ja ankarissa ponnistuksissa ja tottunut veltostuneeseen ja ep�miehekk��seen el�m�ntapaan, joka koristautuu vierain v�rein ja koristuksin omien puutteessa ja joka harrastaa kaikkea muuta, mik� l�heisesti t�h�n kuuluu. T�m� on tunnettua eik� sit� kannata pitemm�lle selvitell�, vaan rajoitumme vain yhteen p��kohtaan ja siirrymme sitten toiseen asiaan: t�llainen ruumis her�tt�� sodassa ja kaikissa muissa t�rkeiss� tilanteissa vihollisissa rohkeutta, mutta yst�viss� ja rakastajissa itsess��n pelkoa. T�m� j�tett�k��n nyt tunnettuna sikseen. T�m�n j�lkeen on esitett�v�, mit� hy�ty� tai vahinkoa rakastavan seura ja holhonta tuottaa omaisuudellemme. Nyt on ilmeist� jokaiselle, mutta eritt�inkin rakastajalle, ett� h�n toivoisi ennenkaikkea rakastetulta puuttuvan rakkaimman, suopeimman ja jumalallisimman omaisuuden. Sill� h�n n�kisi mielell��n, ett� h�n menett�isi is�n, �idin, omaiset ja yst�v�t, koska n�m� h�nen mielest��n h�iritsev�t ja moittivat suloisinta yhteytt� h�nen kanssaan. Mutta jos h�nell� on omaisuutta joko kullassa tai jossakin muussa tavarassa, ei h�nt� h�nen mielest��n ole helppo valloittaa eik� valloitettuna helppo k�sitell�. T�st� siis on se aivan v�ltt�m�t�n seuraus, ett� rakastaja kadehtii lemmikki�, jos h�nell� on omaisuutta, ja iloitsee, kun se h�vi��. Viel� sen lis�ksi rakastaja mahtaa toivoa, ett� lemmikki niin pitk�n ajan kuin mahdollista on naimaton, lapseton ja koditon, haluten mit� kauimmin nauttia tuota h�nelle niin suloista hedelm��. Onpa viel� muutakin pahaa, mutta joku haltia on enimp��n sekoittanut hetkellist� nautintoa. Niinp� imartelijaankin, kamalaan otukseen ja suuren tuhon tuojaan, on luonto sekoittanut lahjan tuottaa nautintoa, eik� aivan ep�hienoakaan. Hetairaa voisi my�s moittia vahingolliseksi ja useita muita olentoja ja asioita, joilla kuitenkin on se ominaisuus, ett� ne hetkisen ovat mit� suloisimmat. Mutta lemmikille on rakastaja viel� sen lis�ksi, ett� on turmiollinen, jokap�iv�isess� kanssak�ymisess� jotakin kaikkein vastenmielisint�. Sill� jo vanha sananlasku sanoo samanik�isten toisiaan huvittavan. Samanik�isyys n�et johtaa samanlaisiin nautintoihin ja her�tt�� t�m�n yht�l�isyyden kautta yst�vyytt�. Ja sittenkin seurustelu samanik�isten kesken her�tt�� kyll�stymyst�. Edelleen sanotaan pakon kaikessa tuntuvan kaikille raskaalta, ja pakkoa taas on erikoisesti i�n erilaisuuden lis�ksi rakastajan suhteessa lemmikkiin. Sill� ollen vanhempi h�n seurustellessaan nuoremman kanssa ei tahdo t�st� erkaantua p�ivin eik� �in, vaan h�nt� hallitsee vastustamaton intohimo, joka h�nt� johtaa aina lahjoittaen h�nelle nautintoja, antaen h�nen n�hd�, kuulla ja kosketella sek� kaikin aistein aistita rakastettuaan, niin ett� h�n hellitt�m�tt� nautinnolla h�nt� palvelee. Mutta mit� lohdutusta tai mit� nautintoja saattaa h�n tuottaa rakastetulle, voidakseen est�� t�t�, joka yht� pitk�n ajan saa olla h�nen seurassaan, joutumasta ��rim�isen inhon valtaan, kun h�n saa n�hd� jo i�kk��t, nuoruuden kukoistuksen menett�neet kasvot, ja muuta, mit� t�h�n ilmi��n liittyy, mink� kuvailemistakaan ei ole nautinto kuulla, saati sitten todellisuudessa alituisen pakon alaisena joutua sen kanssa kosketuksiin, kun h�nt� kaikessa ja kaikilta ep�luuloisesti vartioidaan, kun h�n saa kuulla sopimattomia ja liioittelevia kiitossanoja ja samalla tavoin haukkumasanoja, jotka selv�nk��n suusta l�htenein� eiv�t ole siedett�vi�, mutta juopuneen lausumina ovat, puhumattakaan siit�, ett� ovat siet�m�tt�mi�, h�p�isevi�, sen rivouksien h�yst�m�n ja ruokottoman puhetavan takia, jota t�m� k�ytt��. Niin kauan kuin h�n rakastaa, on h�n turmiollinen ja vastenmielinen, ja lakattuaan rakastamasta, h�n on uskoton vastaisuuteen n�hden, jota varten h�n monin valoin ja rukouksin teki monia lupauksia ja n�in vaivoin sai toisen siet�m��n silloista vaivalloista yhdess�oloa, etujen toivossa. Mutta silloin kun h�nen pit�isi t�ytt�� lupauksensa, onkin h�n vaihtanut itsess��n hallitsijaa ja esimiest�, rakkauden ja hulluuden sijaan saavuttanut j�rkevyyden ja mielen terveyden ja on lemmikkins� huomaamatta tullut toiseksi ihmiseksi. Mutta t�m� vaatii korvausta entisest�, muistuttaen h�nt� siit�, mit� on tehty ja puhuttu, siin� uskossa, ett� h�n keskustelee saman ihmisen kanssa. Toinen taas ei ujoudesta rohkene sanoa, ett� h�nest� on tullut toinen mies eik� tied�, miten t�ytt�� j�rjett�m�n valtakauden aikuiset valat ja lupaukset, kun h�n nyt on tullut j�rkev�ksi ja mielelt��n terveeksi, jottei h�n tekem�ll� kuten entinen itsens� tulisi sen kaltaiseksi ja j�lleen samaksi. Pakolainen h�nest� tulee t�m�n johdosta, ja pakotettuna sy�m��n sanansa entinen rakastaja, liuskan pudottua toisella tavalla[24] (onnen k��nnytty�) saa vaihtaa osaa ja p�tki� tiehens�. Toinen tulee pakotetuksi ajamaan h�nt� takaa kiukuissaan ja manaten, oivaltamatta, miten koko asia alusta alkaen on, nimitt�in ettei h�nen milloinkaan tulisi olla mieliksi sille, joka rakastaa ja pakosta on j�rjet�n, vaan paljon ennemmin sellaiselle, joka ei rakasta ja on j�rkev�; ett� h�nen muussa tapauksessa olisi pakko antautua ep�luotettavalle, �rtyis�lle, kateelliselle, ep�miellytt�v�lle, omaisuudelle turmiolliselle ja ruumiin hyvinvoinnille turmiolliselle, mutta ennen kaikkea sielun kehitykselle turmiolliselle. Ja sit�h�n arvokkaampaa ei tosiaankaan ole eik� koskaan tule olemaan ihmisill� eik� jumalilla. T�t� tulee siis, poika, mietti� ja tuntea rakastajan yst�vyys: ettei siihen liity hyv�ntahtoisuutta vaan ett� se t�ht�� tyydytykseen kuten ruuan halu. "Kuin sudet lampaita lempiv�t niin my�s lempij�t poikaa".[25] T�ss� se on, Phaidros. En�� et saa kuulla minun puhuvan pitemm�lti, vaan olkoon puhe nyt lopussa. PHAIDROS: Ja min� kun luulin, ett� sin� olit vasta puoliv�liss� ja ett� sin� tulisit puhumaan samaa siit�, joka ei rakasta, mitenk� h�nelle tulee ennemmin olla mieliksi, ja osoittamaan kaikki ne edut, mit� h�nell� puolestaan on. Miksi siis lopetat nyt jo, Sokrates? SOKRATES: Etk� ole huomannut, miekkonen, ett� jo lausun heksametrej�, enk� en�� dithyrambeja, ja n�in teen moittiessani. Jos min� nyt alan kiitt�� tuota toista, niin mit� luuletkaan minun sepitt�v�n? Tied�tk� sin�, ett� nymfit, joiden uhriksi sin� olet minut vakaasta aikomuksesta heitt�nyt, saattavat minut kerrassaan haltioihini. Sanon siis yhdell� sanalla, ett� yht� paljon kuin toisessa on sit�, mist� sit� moitimme, yht� paljon on toisessa aivan p�invastaista, hyv��. Ja mit� pitkist� puheista? Sill� molemmista on kyllin sanottu. Ja saakoon nyt esitelm�ni sen kohtalon kuin se ansaitsee! Min� menen t�m�n joen ylitse ja l�hden pois, ennenkuin sin� ehdit pakottaa minua johonkin viel� suurempaan juttuun. PHAIDROS: �l� viel� ainakaan, Sokrates, ennenkuin helle on ohitse! Vai etk� n�e, ett� nyt on puolip�iv�, n.s. auringon kiintokohta? J��k��mme t�nne keskustelemaan siit�, mit� on puhuttu; niin pian kuin ilma viilenee, l�hdemme. SOKRATES: Jumalallinen olet sin�, Phaidros, suhtautumisessasi puheisiin, aivan yksinkertaisesti ihmeellinen. Min� luulen n�et, ett� kaikista, joita sinun el�m�si aikana on pidetty, ei kukaan ole saanut useampia syntym��n kuin sin�, joko sin� sitten itse olet niit� pit�nyt tai jollakin erikoisella tavalla pakottanut toisia niit� pit�m��n. Thebalaista Simmiasta[26] en ota lukuun. Kaikista muista olet vahvasti voitolla. Nytkin sin� taas n�yt�t aiheuttaneen sen, ett� yksi puhe pidet��n. PHAIDROS: Et ainakaan mit��n sotaa julista minulle. Mutta miten ja mik� puhe nyt syntyy? SOKRATES: Kun min�, hyv� yst�v�, olin aikeissa kulkea joen poikki, niin ilmestyi minulle haltiani[27] ja tavallinen ennemerkki -- se pid�tt�� minua aina siit�, mit� aion tehd� -- ja olin kuulevinani sielt� ��nen, joka ei salli minun poistua, ennenkuin olen puhdistautunut, ik��nkuin olisin jotakin rikkonut jumaluutta vastaan. Olen kyll� ennustaja, en tosin erikoisen p�tev�, vaan kuten lukutaidossa kehnot, noin vain omiksi tarpeikseni. Selv�sti min� jo huomaan syntini. Onhan toki sielussakin, hyv� yst�v�, jokin m��r� ennustuskyky�. Sill� jo kotvan aikaa minun puhuessani on jokin her�tt�nyt minussa levottomuutta ja min� pelk��n melkein, kuten Ibykos[28] sanoo, ett� min� ostaisin kunniaa ihmisilt� tekem�ll� jotakin synti� jumalia vastaan. Mutta nyt olen huomannut rikokseni. PHAIDROS: Mit� sin� sitten tarkoitat? SOKRATES: Hirve�n puheen, Phaidros, olet sek� sin� itse t�nne kuljettanut ett� pakottanut minut pit�m��n. PHAIDROS: Mitenk� niin? SOKRATES: Yksinkertaisen ja jossakin m��rin jumalattoman. Ja mik� saattaisi olla hirve�mp�� kuin t�m�. PHAIDROS: Ei mik��n, jos sin� vain puhut totta. SOKRATES: Kuinka? Etk� pid� Erosta Aphroditen poikana ja jumalana? PHAIDROS: Niin ainakin sanotaan. SOKRATES: Mutta niin ei sano Lysias, eik� sinun puheesi, joka esitettiin sinun taikomasi minun suuni kautta. Mutta jos Eros on -- kuten h�n todella on -- jumala tai jotakin jumalallista, ei h�n voi olla mit��n pahaa. �skeiset puheet taas puhuivat h�nest�, ik��nkuin h�n olisi sellainen. Siin� ne siis tekiv�t synti� Erosta vastaan, ja sit�paitsi oli niiden yksinkertaisuus aika hupaisaa, ne kun lausumatta mit��n tervett� tai totta p�yhkeilev�t ik��nkuin jotakin olisivat, jos ne todella ovat saaneet joitakuita ihmispahasia uskomaan ja saavuttaneet arvonantoa heid�n keskuudessaan. Minun on siis, hyv� yst�v�, puhdistauduttava. Niille, jotka erehtyv�t jumalia koskevassa perim�tiedossa, on vanha puhdistuskeino, jota Homeros ei tosin tuntenut, mutta kyll� Stesikhoros.[29] Sill� kun h�nelt� oli riistetty silmien valo, sentakia ett� oli herjannut Helenaa, ei h�n ollut tiet�m�tt� sen aihetta kuten Homeros, vaan ollen Musain lemmikki, tunsi syyn ja runoili heti: Ei oo tosi t�� sana varmaan. Et astunut laivoihin kannellisiin, et saapunut linnahan Troian, ja kun h�n oli sepitt�nyt koko tuon niin kutsutun Peruutuslaulun (Palinodian) sai h�n heti n�k�ns� j�lleen. Juuri t�ss� aion min� olla viisaampi kuin nuo molemmat. Sill� ennenkuin olen saanut mit��n k�rsi� herjauksesta Erosta vastaan, koetan min� omistaa h�nelle peruutuksen paljain p�in, enk� kuten silloin ennen ujoudesta verhotuin kasvoin. PHAIDROS: Mit��n t�t� suloisempaa, Sokrates, et minulle voisi sanoa. SOKRATES: Huomaathan sin�, hyv� Phaidros, mit� h�vytt�myyksi� nuo molemmat puheet lausuivat, sek� t�m� �skeinen ett� k��r�st� luettu. Sill� jos joku luonteeltaan jalo ja lempe� mies, joka rakastaa tai joskus ennen on rakastanut toista samanluonteista, kuulisi meid�n v�itt�v�n, ett� rakastajat pikkuasioitten takia synnytt�v�t suuria riitoja ja ovat kateellisia ja vahingollisia lemmikille, niin mitenk� voit olla uskomatta, ett� h�n luulee kuulevansa sellaisia, jotka ovat kasvaneet merimiesten parissa ja jotka eiv�t koskaan ole n�hneet jaloa rakkautta ja ett� h�n ei l�hestulkoonkaan yhdy meihin siin�, mist� me Erosta moitimme? PHAIDROS: Mahdollisesti, kautta Zeun, on niin, Sokrates. SOKRATES: Min� h�pe�n t�t� ja pelk��n Erosta ja siksi min� haluan makealla sanalla ik��nkuin huuhtoa pois suolan maun korvista. Ja sen neuvon min� my�s annan Lysiaalle, ett� mit� nopeimmin kyh�� puheen siit�, ett� tulee muuten samanlaisissa olosuhteissa ennemmin tehd� mieliksi sille, joka rakastaa, kuin sille, joka ei rakasta. PHAIDROS: Ole varma siit�, ett� niin on k�yv�! Sill� kun sin� olet puhunut rakastajan ylistyst�, on minun ihan pakko pakottaa Lysiasta kirjoittamaan puhe taas t�st�kin. SOKRATES: Sen min� uskon, niin kauvan kuin pysyt sin�, mik� sin� olet. PHAIDROS: Puhu siis nyt rohkeasti! SOKRATES: Miss�h�n on poika, jolle min� puhuin? H�nen pit�isi kuulla t�m�kin, jottei h�n sit� kuulematta ehtisi tekem��n sille mieliksi, joka ei rakasta. PHAIDROS: H�n on aina aivan l�hell�si, kun sin� vain haluat. SOKRATES: Tied� siis, kaunis poika, ett� edellinen puhe oli myrrinusilaisen miehen, Pythokleen pojan, Phaidroksen. Se, jonka nyt aion esitt��, on himeralaisen Stesikhoroksen, Euphemoksen pojan.[30] Se on esitett�v� seuraavasti: Ei ole tosi se puhe,[31] joka v�itt��, ett� silloinkin, kun on olemassa joku, joka rakastaa, ennemmin tulee olla sille mieliksi, joka ei rakasta, sentakia ett� edellinen on hullu, j�lkim�inen taas terve mielelt��n.[32] Jos asia olisi yksinkertaisesti niin, ett� hulluus on pahaa, olisi t�m� v�ite paikallaan. Mutta nyt tulevatkin meille suurimmat hyvyydet hulluudesta, joka annetaan jumalallisena lahjana. Sill� Delphoin naisprofeetta[33] ja Dodonan[34] papittaret ovat hulluudessaan tehneet Hellaalle sek� yksityisten ett� valtioiden asioissa useita kauniita tekoja, mutta t�ydess� j�rjess��n ollen v�h�isi� tai ei mit��n. Ja jos me puhuisimme Sibyllasta ja kaikista muista, jotka jumalallisella ennustustaidollaan ovat useille edelt�p�in julistaneet tulevia asioita ja siten auttaneet heit� monessa kohden menettelem��n oikein, niin k�visimme pitk�veteisiksi puhuessamme sellaista, mik� on jokaiselle tuttua. Se kuitenkin ansaitsee mainitsemista, ett� entisajan miehist� ne, jotka m��r�siv�t nimitykset, eiv�t pit�neet hulluutta (maniaa) h�pe�llisen� eik� h�pe�n�. Sill� eiv�t he siin� tapauksessa olisi sovittaneet juuri t�t� nimityst� kauneimpaan taiteeseen, jonka avulla tulevaisuutta arvostellaan, ja kutsuneet sit� _manike'ksi_ (hullaantumistaidoksi), vaan koska he pitiv�t sit� kauniina, joka kerta kun se syntyy jumalallisen sallimuksen kautta, ovat he antaneet t�m�n nimen. Mutta nykyajan ihmiset ovat mauttomasti tunkeneet v�liin t:n ja kutsuneet sit� _mantike'ksi_[35] (ennustustaidoksi). Niinp� ovat he nimitt�neet ymm�rt�v�isten ihmisten tulevaisuudentutkimusta, joka on nojautunut lintuihin ja muihin merkkeihin, he kun ajattelulla hankkivat inhimilliselle arvelulle j�rke� ja tietoa, _oionoistike'ksi_, jota uudemman ajan ihmiset komeillen venytt�m�ll� o:ta oo:ksi kutsuvat _oioonistik�'ksi_. (linnunkatsontataidoksi). Niin paljoa pyhempi ja arvokkaampi kuin ennustustaito on linnunkatsontataitoa, sek� nimi nime� ett� toimi tointa, niin paljoa tervej�rkisyytt� kauniimman todistavat entisajan ihmiset hulluuden olevan, tuon jumalien lahjan niin paljoa kauniimman ihmisavua. Viel�p� suurimmista taudeista ja k�rsimyksist�, jotka joidenkuiden muinaisten jumalien tuomioitten johdosta ovat lev�nneet muutamien sukujen yll�, on hulluus, asetuttuaan asumaan ihmisiin ja ennustettuaan heille tulevia asioita, vapauttanut ne, joiden on tullut saada vapautus. Se on n�et turvautunut jumalien rukoilemiseen ja palvomiseen -- ja sit� tiet� p��sty��n osalliseksi puhdistus- ja vihkimenoista saattanut sen, joka on siit� osallinen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen n�hden turvalliseksi, l�yt�m�ll� sille, joka on oikealla tavalla hullu ja haltioissaan, vapautuksen nykyisist� onnettomuuksista. Kolmas laji innoitusta ja hulluutta, nimitt�in se, joka on kotoisin runottarista, valtaa hennon ja puhtaan sielun, ja innostaa ja kiihoittaa sit� juhlalauluihin ja muuhun runouteen ja kasvattaa j�lkeentulevia ihannoimalla tuhansia esi-isien t�it�. Ken taas ilman runotarten suomaa hulluutta saapuu runouden oville, luullen ett� h�n pelk�n taidon nojalla on kehittyv� aidoksi runoilijaksi, on itse j��v� vihkim�tt�m�n� ep�t�ydelliseksi ja t�m�n, terveesti ajattelevan, runous j�� varjoon hulluuden t�ytt�mien luoman runouden rinnalla. N�in paljon ja viel� useampia jumalista l�htev�n hulluuden kauniita tekoja saatan esitt��, niin ett� meid�n ei pid� pel�t� juuri t�t�, �lk��nk� meit� h�mment�k� joku puhe, joka peloittaa meit� sill�, ett� tulee yst�v�ksi valita mieluummin terveesti ajatteleva kuin hurmiotilassa oleva. Vaan vasta sitten saakoon t�m� puhe voitonpalkinnon, jos se edellisen lis�ksi voi osoittaa, ett� jumalat eiv�t l�het� rakkautta hy�dyksi rakastavalle ja rakastetulle. Meid�n taas on todistettava vastakohta, ett� t�llainen hulluus annetaan jumalien taholta mit� suurimmaksi onneksi. Mutta t�m� todistus on oleva rikkiviisaista ep�luotettava, viisaista luotettava. Ensinn�kin tulee saada oikea tieto sielun sek� jumalallisesta ett� inhimillisest� luonnosta tutkimalla sit�, mit� se kokee ja tekee. Todistelun alku on seuraava: Jokainen sielu on kuolematon.[36] Sill� se, mik� i�ti liikkuu, on kuolematonta. Mutta sen el�m�, joka liikuttaa jotakin muuta ja jonka jokin muu panee liikkeeseen, loppuu, koska sen liikekin pys�htyy. Vain se, mik� liikuttaa itse��n, ei milloinkaan lakkaa liikkumasta, koska se ei j�t� itse�ns�, vaan on kaikelle muullekin, mik� liikkuu, liikkeen l�hde ja alku. Alku taas on jotakin syntym�t�nt�. Sill� alustahan t�ytyy kaiken syntyv�isen synty�, mutta sen ei mist��n. Sill� jos alku syntyisi jostakin, ei se en�� olisi alku. Mutta koska se on jotakin syntym�t�nt�, t�ytyy sen olla my�s jotakin h�vi�m�t�nt�. Sill� jos alku h�vi��, ei se itse en�� voi milloinkaan synty� mist��n, eik� siit� voi synty� muuta, koska kerran kaiken tulee synty� alusta. N�in on siis liikunnon alku se, mik� itse�ns� liikuttaa. Ja sen ei ole mahdollista h�vit� eik� synty�, tai silloin koko taivas ja koko maailma luhistuisi ja seisoisi paikallaan eik� niill� olisi mit��n, mik� panisi ne liikkumaan ja saisi ne syntym��n. Kun kuolemattomaksi on osoittautunut se, mik� itsest�ns� liikkuu, ei kenenk��n tarvitse h�vet�, joka selitt�� sielun olemuksen ja k�sitteen juuri t�ksi, Sill� jokainen ruumis, jolle liikkuminen tulee ulkoap�in, on sieluton, se taas, jolle se tulee sis�lt�, siit� itsest��n, on sielullinen, koska t�m� on sielun luonne. Jos asian laita siis on se, ett� se mik� panee itsens� liikkeeseen, ei ole muuta kuin sielu, t�ytynee sielun olla jotakin syntym�t�nt� ja h�vi�m�t�nt�. Riitt�k��n t�m� sielun kuolemattomuudesta. Sen olemuksesta on sanottava seuraavasti: Vaaditaan joka tapauksessa aivan jumalallista ja laajaa esityst� osoittamaan millainen se on, mutta inhimillinen ja lyhyempi voi selitt��, mihin sit� voi verrata. N�in me nyt tahdomme asian esitt��. Verrattakoon sit� siivekk��n valjakon ja ajomiehen yhdistyneeseen voimaan. Jumalien hevoset ja ajomiehet ovat kaikki itse hyvi� ja hyvist� syntyisin, mutta muilla on kaikki sekoitettua. Ensiksikin ohjaa meid�n ohjaajamme valjakkoa, sitten on hevosista h�nell� toinen kaunis ja hyv� ja sellaisista syntyisin, toinen taas p�invastainen ja p�invastaisista syntyisin. Vaikeata ja vaivalloista on sent�hden pakostakin ohjata sit�, mik� meiss� on. Mutta nyt on koetettava selitt��, mist� johtuvat nimitykset kuolevainen ja kuolematon olento. Kaikki mik� on sielua, vallitsee kaikkea sielutonta ja kulkee halki koko taivaan esiintyen milloin toisessa, milloin toisessa hahmossa. Jos sielu on t�ydellinen ja siivek�s,[37] liikkuu se korkeimmissa ilmapiireiss� ja hallitsee koko maailmaa. Se taas, joka on kadottanut siipens�, ajelehtii sinne t�nne, kunnes se osuu johonkin kiinte��n, jonne se asettuu asumaan, pukeutuen maiseen ruumiiseen, joka n�ytt�� itse��n liikuttavan sen voimasta. T�m� kokonaisuus, sielu ja ruumis yhdistyneen�, on saanut nimen el�v� olento ja liikanimen kuolevainen. Nimitys kuolematon taas ei johdu mist��n j�rjellisesti perustellusta syyst�, vaan sek� n�kem�tt� ett� kylliksi k�sitt�m�tt� jumalaa me kuvittelemme sit� joksikin kuolemattomaksi olennoksi, jolla on sielu ja jolla on ruumis, ja n�m� i�isesti yhtynein�. T�m� olkoon nyt ja sanottakoon sill� tavoin kuin se on jumalalle rakasta! Mutta k�yk��mme etsim��n syyt� siipien h�vi�miseen, miksi ne putoavat sielusta. Se on suunnilleen seuraava: Siivell� on luonnostaan kyky vied� yl�s sit�, mik� on painavaa, ja kohottaa sit� korkeuksiin, miss� jumalien suku asuu, ja kaikesta ruumiillisesta on se enimmin osallista siit�, mik� on jumalallista. Se, mik� on jumalallista, on kaunista, viisasta, hyv�� ja kaikkea muuta t�llaista. T�m� kasvattaa ja kehitt�� sielun siipi�, mutta mik� on h�pe�llist�, huonoa ja yleens� vastakkaista �sken mainitulle, riuduttaa niit� ja tuhoaa ne. Suuri hallitsija taivaassa, Zeus, ajaa siivekk�it� vaunuja ja kulkee ensim�isen� j�rjest�en kaikki ja pit�en kaikesta huolta, ja h�nt� seuraa jumalien ja haltiain sotajoukko, j�rjestettyn� yhteentoista osastoon. Sill� Hestia[38] yksin j�� jumalien asuntoon, muista taas kaikki ne, jotka on luettu kahdentoista lukuun, kulkevat johtavina jumalina edell�, kukin siin� j�rjestyksess� kuin h�nelle on m��r�tty. Nyt on paljon autuaallisia n�k�aloja ja kulkuteit� taivaan piirin sis�puolella, joita kohti autuaitten jumalien suku k��ntyy jokaisen suorittaessa omaa teht�v��ns�. Joka kulloinkin tahtoo ja voi, saa seurata. Sill� kateus asustaa ulkopuolella jumalien piirin. Aina taas kun he menev�t aterialle tai kemuihin, kulkevat he jyrk�sti yl�sp�in kohti taivaanlaen ylint� kohtaa. Jumalien vaunut, jotka tasapainossaan ovat helposti ohjattavia, kulkevat helposti, mutta muut vain vaivoin. Sill� pahuuden vaivaama hevonen painuu alas, jolleiv�t ohjaajat ole sit� kauniisti kasvattaneet, vaipuen maata kohti ja painaa vaunuja mukanaan, ja siit� johtuu sielulle ��rim�isi� ponnistuksia ja taisteluita. Kuolemattomiksi kutsutut sielut taas saavuttuaan korkeimmalle huipulle kulkevat sen ulkopuolelle ja pys�htyv�t taivaan sel�lle; ja heid�n siell� seistess��n kuljettaa kiertoliike heit� ymp�ri, ja he saavat n�hd� sen, mit� on taivaan ulkopuolella. Ylitaivaallista paikkaa ei ole kukaan t�k�l�inen runoilija laulanut eik� ole milloinkaan laulava sen arvon mukaisesti. Mutta se on seuraavanlainen: (On n�et uskallettava lausua totuus, eritt�inkin kun puhuu totuudesta.) V�ritt�m�n, muodottoman ja n�kym�tt�m�n todellisesti olevaisen olemuksen voi havaita ainoastaan sielun ohjaaja, j�rki, ja t�m�n tosiolevan ymp�rill� on t�m� paikka sill�, mik� kuuluu todelliseen tietoon. Kun siis jumalan ymm�rrys saa ravintonsa j�rjest� ja tiedosta -- ja samoin jokaisen sielun ymm�rrys, joka vain on vastaanottavainen sille, mik� on oikeata -- niin se n�hty��n jonkun ajan p��st� olevaisen riemuitsee ja saa ravintoa ja onnea toden katselemisesta, kunnes kiertoliike vie sen samaan paikkaan (mist� se on l�htenyt). Kiertomatkallaan saa se n�hd� itse oikeamielisyyden, kohtuullisuuden, tiedon, ei sit�, jolla on synty, ei sit�, joka on milloin millaistakin riippuen siit�, mit� se koskee siit�, mit� me nyt kutsumme todeksi, vaan sen tiedon, joka on siin�, mik� on todellisesti olevaista. Ja kun se samalla tavoin on muutenkin saanut n�hd� todellisesti olevaisen ja siit� nauttinut, laskeutuu se j�lleen sis�lle taivaaseen ja palaa kotiin. Ja kun se on saapunut kotiin, asettaa ajomies hevoset seimen luo, heitt�� heid�n eteens� ambrosiaa ja juottaa niit� sen j�lkeen nektarilla. T�m� on jumalien el�m��. Mit� muihin sieluihin tulee, niin se, joka parhaiten seuraa jumalaa ja on enimm�n h�nen kaltaisensa, kohottaa ajajan p��t� ulkopuoliseen avaruuteen ja kulkee sen mukana kiertoretken, mutta hevoset h�iritsev�t sit� ja se voi tuskin n�hd� olevaisen. Toinen taas milloin nousee, milloin laskee ja hevosten vallattomuuden takia osan n�kee, osaa ei. Kaikki muut sielut tosin seuraavat pyrkien yl�sp�in, mutta siihen kykenem�tt�min� ne ajelehtivat alemmissa piireiss� tallaten ja tuuppien toisiaan, toisen yritt�ess� p��st� toisen edelle. N�in syntyy h�lin��, kiistaa ja hikoilua ��rim�isess� m��rin ja ohjaajien kehnouden takia useat tulevat raajarikkoisiksi, useilta taas taittuu paljon sulkia, ja kaikki palaavat paljon vaivaa n�hty��n tulematta vihityiksi olevaisen katselemiseen, ja palattuaan on heill� ravintona pelkk� arvelu,[39] ja tuo suuri into p��st� n�kem��n, miss� totuuden kentt� on, johtuu juuri siit�, ett� siell� olevalta niitylt� tulee sielun parhaalle osalle sopiva ruoka ja siipien luontainen voima, jolla sielu kohoaa yl�s, saa siit� ravintoa. Ja Adrasteian[40] laki on t�m�, ett� jokainen sielu, joka tultuaan jumalan seuralaiseksi n�kee jotakin siit�, mik� on totta, on toiseen kiertokulkuun saakka oleva vahingoittumattomana, ja jos se voi aina n�in tehd�, aina vahingosta vapaana. Mutta kun se voimatta seurata ei t�t� n�e vaan joutuneena johonkin onnettomuuteen t�yttyy unohduksesta ja huonoudesta ja niin k�y painavaksi ja painavaksi k�yty��n menett�� siipens� ja putoaa maahan, silloin on voimassa laki, ettei sit� ensi syntym�ss� istuteta mihink��n el�imelliseen luontoon, vaan se, joka on n�hnyt enimm�n, joutuu sellaisen miehen siemeneen, josta on tuleva viisauden tai kauneuden rakastaja tai runotarten ja rakkauden palvoja; seuraava joutuu lainkuuliaisen tai sotaisan ja hallintakykyisen kuninkaan siemeneen; kolmas valtiomiehen, tai jonkun taloudenhoitajan tai elinkeinonharjoittajan siemeneen, nelj�s rasittavien ruumiinharjoitusten harrastajan siemeneen tai sellaisen, jonka toimialana on ruumiin parantaminen, viides on el�v� tiet�j�n tai salamenoihin pyhitetty� el�m��; kuudennelle sopii runoilijan el�m� tai jonkun muun, joka harjoittaa j�ljittely�, seitsem�nnelle k�sity�l�isen tai maamiehen el�m�, kahdeksannelle sofistin tai kansansuosion tavoittelijan, yhdeks�nnelle itsevaltiaan. Kaikista n�ist� saa se, joka on el�nyt oikeamielisesti, osakseen paremman kohtalon, joka v��ryytt� tehden, huonomman. Sill� samaan paikkaan, mist� kukin sielu on l�htenyt, ei se kymmeness�tuhannessa vuodessa palaa. Sill� se ei saa siipi� ennenkuin n�in pitk� aika on kulunut, lukuunottamatta sen sielua, joka ilman vilppi� on harrastanut filosofiaa tai filosofisesti harjottanut poikarakkautta. N�m� saavat siivet kolmantena tuhatvuotisena ajanjaksona, jos ne kolmasti per�kk�in valitsevat t�m�n el�m�ntavan, ja palaavat kolmantenatuhannentena vuotena. Muut taas joutuvat, kun ovat p��tt�neet ensim�isen el�m�ns�, tuomittaviksi ja tuomittuina joutuvat toiset maanalaisiin rankaisupaikkoihin ja k�rsiv�t siell� rangaistuksensa, toiset taas nostaa heid�n tuomionsa johonkin taivaan paikkaan, ja he viett�v�t siell� el�m��, joka vastaa sit�, mit� he ihmishaahmossa ovat el�neet. Mutta tuhannentena vuotena joutuvat molemmat seuraavaa el�m�� koskevaan arvanheittoon ja vaaliin, ja kukin valitsee sen el�m�n, mink� h�n haluaa. Silloin voi ihmissielu joutua el�imen el�m��n, ja el�imest� se, joka kerran oli ihminen, takaisin ihmiseen. Sill� se, joka ei milloinkaan ole n�hnyt totuutta, ei ole p��sev� t�h�n hahmoon. Sill� ihmisen t�ytyy ymm�rt�� se, mit� kutsutaan k�sitteeksi, joka useista aistimuksista ajatuksen kokoamana yhtyy yhdeksi. Mutta t�m� taas on sen muistelemista, jota sielumme kerran on n�hnyt kulkiessaan yhdess� jumalan kanssa katsoen ylitse sen, mink� me nyt sanomme olevan olemassa, ja kohottautuen todellisesti olevaiseen. Sentakia onkin oikein, ett� filosofin henki saa siivet. Sill� muistillaan se kykyns� mukaan pysytt�ytyy siin�, miss� pysytt�ytym�ll� jumala on jumalallinen. Ja kun ihminen oikein k�ytt�� t�llaisia muisteluja, voi h�n ja vain h�n aina vihkiytyen t�ydellisiin vihkimenoihin tulla todella t�ydelliseksi. Kun h�n n�in pysytt�ytyy erill��n inhimillisist� harrastuksista ja omistautuu sille, mik� on jumalallista, soimaa h�nt� suuri yleis� pit�en h�nt� mielipuolena, eik� huomaa sit�, ett� h�n on jumalan innoittama.[41] T�h�n on siis tullut koko meid�n puheemme nelj�nnest� lajista hulluutta, jonka takia jotakuta -- kun h�n n�kee t�k�l�isen kauneuden ja muistellen todellista kauneutta saa siivet ja siivekk��n� haluaa lent�� yl�sp�in, mutta ei siihen kykenek��n ja silloin linnun tavoin katsoo yl�s ja on v�litt�m�tt� siit�, mik� on t��ll� alhaalla -- syytet��n siit�, ett� on hulluuden tilassa, t�h�n on siis puheemme tullut, ett� juuri t�m� on kaikista hurmiotiloista paras ja parasta alkuper�� sek� sille, joka sen omistaa, ett� sille, joka siit� p��see osalliseksi ja ett� kauneutta rakastavaa, joka on t�st� hulluudesta osallinen, kutsutaan rakastajaksi. Sill�, kuten sanottu, on jokainen ihmissielu luonnostaan katsellut olevaista; muuten se n�et ei olisi tullutkaan t�h�n olentoon. Mutta joka sielulle ei ole helppoa n�iden olojen johdosta muistella noita entisi�, ei niille, jotka pikim�lt��n ovat n�hneet sen, mit� siell� oli, eik� niille, jotka pudottuaan t�nne ovat joutuneet onnettomuuteen, niin ett� he jonkun seurustelun johtamina siihen, mik� on v��r��, ovat unohtaneet sen pyh�n, mink� silloin n�kiv�t. J�� vain harvoja, joilla on muistia riitt�miin. Kun ne saavat n�hd� jonkin j�ljenn�ksen sik�l�isest� maailmasta, joutuvat he haltioihinsa eiv�tk� en�� hallitse itse�ns�, mutta eiv�t tied� mit� he oikeastaan kokevat, koska he eiv�t sit� havaitse tarpeeksi selv�sti. Nyt ei oikeamielisyyden, kohtuullisuuden ja kaiken muun sieluille arvokkaan t�k�l�isiss� j�ljenn�ksiss� ole mit��n loistoa, vaan tylsill� v�likappaleilla voivat ainoastaan harvat, kun he menev�t n�iden kuvien luo, n�hd� sen suvun, jota on j�ljennetty. Kauneus oli silloin loistavaa n�hd�, kun autuaallisen kuoron seurassa -- me kulkien Zeun saatossa, toiset toisten jumalain -- n�imme autuaallisen n�yn ja n�ytelm�n ja kun meid�t vihittiin salamenoihin, joita on oikeus sanoa autuaallisimmiksi ja joita me harjoitimme itse nuhteettomina ja kohtaamatta niit� onnettomuuksia, jotka my�hemmin meit� odottivat, vihittyin� ja pyhitettyin� katsellen t�ydellisi�, yksinkertaisia, muuttumattomia ja autuaita olentoja puhtaassa valossa itse puhtaina ja ilman merkki�k��n siit�, jota me nyt, kahlehdittuina siihen kuin simpukka, kannamme nimitt�en sit� ruumiiksi. T�m� olkoon sanottu mieliksi muistille, jonka takia nyt silloisen el�m�n kaipuusta on pitemm�lti puhuttu. Mit� taas kauneuteen tulee, niin se, kuten sanoimme, loisti ollessaan tuossa toisessa maailmassa, ja t�nne tultuamme me olemme k�sitt�neet sen selkeimm�ll� aisteistamme sen itse loistaessa kaikista selkeimmin. Sill� n�k� on ruumiillisista aisteistamme ter�vin, mutta viisautta ei sill� n�hd�. Se n�et her�tt�isi kiihke�n rakkauden meiss�, jos se tarjoaisi sellaisen selke�n kuvan itsest��n n�ht�v�ksi kuin kaikki muu, joka on rakastettavaa. Nyt on ainoastaan kauneus saanut t�m�n osan, ett� se on kirkkain ja enimmin rakkautta her�tt�v�. Se, joka ei ole vastavihitty tai joka on turmeltunut, ei tunne kiihke�t� pyrkimyst� t��lt� sinne, kauneutta itse��n kohti, kun h�n katselee sit�, mill� t��ll� on sen nimi. Niinp� h�n ei kunnioita sit�, sit� katsellessaan, vaan antautuneena nautinnon valtaan h�n pyrkii nelijalkaisen el�imen tavoin siitt�m��n ja synnytt�m��n lapsia ja kun h�n raakuudessa yhtyy, ei h�n pelk�� eik� h�pe� tavoitella luonnonvastaista nautintoa. Mutta kun vastavihitty, joka paljon on katsellut tuota silloista maailmaa, n�kee jumalankaltaiset kasvot, jotka ovat hyv� j�ljenn�s kauneudesta, tai jonkin ruumiin muodon, niin h�n ensiksi v�risee ja h�net valtaa jokin noista tuonnoisista pelontunteista, sitten h�n katselee h�nt� kunnioittaen h�nt� kuin jumalaa, ja jollei h�n pelk�isi joutuvansa t�ydellisen hullun huutoon, uhraisi h�n lemmikille kuin pyh�lle kuvalle tai jumalalle. Ja kun h�n on n�hnyt h�net, valtaa h�net ik��nkuin vilutaudin puuskan j�lkeen l�mm�nvaihdos, hikoilu ja tavaton kuumuus. Sill� kun h�n silmill��n vastaanottaa kauneuden virtailun, l�mpenee h�n ja siten h�nen sulkiensa idut ja h�nen l�mmetty��n sulaa itujen ymp�rist�, joka jo kauan sitten kiinte�ksi kovettuneena esti niit� versomasta. Ja kun ravintoa virtaa, paisuu sulkien ruoto ja kiiruhtaa kasvamaan juuresta yli koko sielun. Sill� ennen se oli kokonaan sulkien peitt�m�. Sill� aikaa koko sielu kiehuu ja kuohuu, ja sen sielu, jolle alkaa kasvaa siipi�, tuntee samaa tunnetta kuin se hampaitten seutuvilla, jolle alkaa kasvaa hampaita: syhynt�� ja �rsytyst� ikeniss�. Se kiehuu, on �rtynyt ja syhyy sen ty�nt�ess� ilmoille siipi�. Kun se siis luoden silm�ns� pojan kauneuteen ja vastaanottaen sielt� virtaavat ja kaikkoavat osat -- joita sentakia kutsutaankin kaihoksi[42] -- kaihossa kostuu ja l�mpenee, saa se lievennyst� tuskasta ja riemastuu. Kun se joutuu h�nest� erilleen ja kuivuu, niin kuivuvat my�s tiehyitten suut, mist� siivet puhkeavat, menev�t umpeen ja sulkevat siipien oraan, joka, kun silt� ja siihen liittyneelt� kaipuulta sulkeutuu tie, hyppii kuten suoneniskut ja tunkeutuu joka puolella sille tarjoutuvaan tiehyeen, niin ett� sielu yltymp�riins� tuntee pistoksia, raivoaa ja k�rsii tuskia. Mutta jos sill� toiselta puolen on muisto kauniista, tuntee se riemua. Molempien n�itten tunteitten sekaantuminen tekee sen levottomaksi tuon omituisen tilan takia ja neuvotonna se on raivoissaan, ja t�ss� raivon tilassa se ei voi �isin nukkua eik� p�ivin viipy� siin� paikassa, miss� on, vaan juoksee kaihoissaan sinne, miss� luulee n�kev�ns� sen, jolla on kauneus. Kun se on n�hnyt h�net ja imenyt itseens� uuden kaipuun, niin se s�rkee sen, mik� on hyytynyt kiinte�ksi, heng�ht�� ja vapautuu pistoksista sek� tuskista ja korjaa j�lleen itselleen hetkellisesti mit� suloisimman nautinnon. Sent�hden se ei vapaaehtoisesti h�nest� luovu eik� pid� mit��n suuremmassa arvossa kuin kauneutta, vaan unohtaa �idit, veljet ja kaikki toverit eik� v�lit� lainkaan siit�, ett� omaisuus huolimattomuuden takia h�vi��, halveksii kaikkea tahdikasta ja sopivaa, johon h�n ennen pani suurta huolta, ja on valmis olemaan kaipuun esineen orja ja lep��m��n t�t� niin likell� kuin h�n vain sallii. Sill� sen kunnioituksen lis�ksi, jota h�n osoittaa kauneuden omistajalle, on h�n t�st� l�yt�nyt ainoan mit� suurimpien kipujen parantajan. T�t� mielentilaa, kaunis poika, jota puheeni tarkoittaa, kutsuvat ihmiset rakkaudeksi (Erokseksi), mutta jos sin� kuulet, miksi jumalat sit� kutsuvat, niin sin� todenn�k�isesti tulet hymyilem��n asian uutuuden takia. Muutamat Homerideista[43] lausuvat luullakseni salattujen s�keitten joukossa pari s�ett� Erokselle, joista toinen on jokseenkin uskallettu eik� erikoisen hyv� runomitaltaan. N�in he n�et laulavat: Siivehik�sp� Eros nimi h�ll� on ihmisten mailla, Vaan jumalilta Pteros nimen sai h�n voimasta siipein. T�h�n voi uskoa tai olla uskomatta. Kuitenkin on juuri t�m� rakastavaisten tila ja sen syy. Se Zeun seuralaisista, joka joutuu rakkauden valtaan, voi voimakkaammin kantaa sen taakan, jonka siivekk��ksi mainittu tuo mukanaan. Mutta kun ne, jotka ovat Areen palvelijoita ja h�nen seurassaan ovat vaeltaneet, joutuvat Eroksen vangeiksi ja luulevat k�rsiv�ns� jotakin v��ryytt� rakastetun puolelta, k�yv�t he murhanhimoisiksi ja ovat valmiit uhraamaan itsens� ja lemmikkins�. N�in on laita jokaiseen jumalaan n�hden: kenenk� piiriin kukin kuului, sit� voimainsa mukaan kunnioittaen ja j�ljitellen h�n el��, niin kauan kuin h�n on turmeltumaton ja el�� t��ll� ensi synty�ns�, ja t�ll� tavoin h�n seurustelee rakastettujen ja muiden kanssa ja heihin suhtautuu. Rakkaussuhteen kauneihin ihmisiin valitsee jokainen luonteensa mukaisesti ja pit�en rakastettua jumalanaan h�n muovailee ja koristaa h�nt� kuin jumalankuvaa palvoakseen ja juhliakseen h�nt�. Zeulle kuuluvat pyrkiv�t siihen, ett� heid�n rakastamansa olisi jotenkin Zeun kaltainen sielu. He katsovat siis, onko h�n luonteeltaan filosofinen tai hallitsemaan sopiva, ja kun he h�net l�ydetty��n ovat h�neen rakastuneet, tekev�t he kaikkensa, jotta h�nest� tulisi sellainen. Jolleiv�t he ennemmin ole harrastaneet t�llaista asiaa, niin he k�yv�t siihen silloin k�siksi ja ottavat oppia mist� vain voivat ja tutkiskelevat ominkin neuvoin. Ja kun he koettavat itsest��n l�yt�� jumalansa luonnon, onnistuvat he siin�, koska he ovat pakotettuja yht�jaksoisesti katsomaan jumalaan, ja kun he muistissaan koskettavat h�neen, niin he h�nen innoittaminaan omaksuvat h�nen tapansa siin� m��rin kuin ihmisen on mahdollista saada itselleen jotakin osaa jumalasta. Ja pit�en rakastettua syyn� t�h�n kiintyv�t he h�neen viel� enemm�n. Jos he ammentavat Zeusta kuten Bakkhottaret,[44] niin vuodattavat he (mit� ovat ammentaneet) rakastettunsa sieluun ja tekev�t, mik�li mahdollista, h�net oman jumalansa kaltaiseksi. Ne taas, jotka seurasivat Heraa, etsiv�t kuninkaallista rakastettua, ja kun ovat l�yt�neet sellaisen, menettelev�t he t�t� kohtaan samalla tavalla. Apollonin seuralaiset taas ja jokaisen muun jumalan halajavat sit�, ett� heid�n poikansa olisi luonnostaan heid�n jumalansa kaltainen, ja kun he ovat saaneet sellaisen omakseen, he sek� itse j�ljittelev�t jumalaa ett� koettavat lemmikki� taivuttaa siihen, kasvattaa h�nt� ja johtaa h�nt� jumalan elintapaan ja olemukseen, kukin kykyns� mukaan, antamatta sijaa kateudelle tai ep�jalolle vihamielisyydelle lemmikki� kohtaan, vaan menetellen siten, ett� kaikin tavoin koettavat saattaa h�net itsens� ja sen jumalan kaltaiseksi, jota he kunnioittavat. Todellisesti rakastavien into ja vihkimys, jos he kuvaamallani tavalla saavuttavat, mit� haluavat, niin kaunis ja onnellistuttava, tulee rakkaudesta hullun yst�v�n taholta yst�v�n osaksi, jos h�net on valloitettu. H�net valloitetaan taas seuraavalla tavalla. T�m�n tarun alussa jaoimme jokaisen sielun kolmeen osaan, joista kaksi on hevosenmuotoista ja kolmas ajomiehen tapainen. S�ilytt�k��mme edelleen t�m� jaoitus. Hevosista taas on, sanoimme me, toinen hyv�, toinen ei. Sit� me emme sanoneet, mik� on hyv�n hyve, ja mik� pahan pahe, mutta nyt se on sanottava. Se niist�, joka on jalommassa asemassa, on vartaloltaan suora ja hyv�rakenteinen, korkeakaulainen, kaarevaturpainen, vaaleanv�rinen, mustasilm�inen, kunnianhimoinen hillitysti ja h�veli��sti, oikean arvelun yst�v�, ja sit� ohjataan ilman ly�ntej�, pelk�ll� k�skyll� ja sanalla. Toinen taas on notkoselk�inen, k�mpel�, muodoton, paksuniskainen, lyhytkaulainen, tylpp�turpainen, mustanv�rinen, sen silm�t ovat lasimaiset ja veristyneet, se on hillitt�myyden ja uppiniskaisuuden yst�v�, korvien ymp�rilt� paksukarvainen, kuuro ja se tuskin tottelee ruoskaa ja piikki�. Kun ajomies on saanut n�hd� rakastetun olennon, t�ll� aistimuksella levitt�nyt l�mp�� koko sieluun ja kaikkialla tuntee kutkutuksen ja kaipuun pistoksia, niin ajomiest� totteleva hevonen, jota aina ja silloinkin h�veli�isyys pit�� aisoissa, pid�tt�ytyy hypp��m�st� rakastetun p��lle. Toinen ei en�� v�lit� ajomiehen piikeist� eik� ruoskasta, vaan sy�ksyy eteenp�in hillit�nn� ja v�kivalloin, tuottaa kaikkia ik�vyyksi� valjakkoparilleen ja ajomiehelle ja pakoittaa niit� menem��n lemmikin luo ja ajattelemaan lemmen suloa. Toiset ponnistavat alussa pahastuneina vastaan pit�en sit�, mihin heit� pakotetaan, kauheana ja laittomana. Viimein, kun ilkivallasta ei tule loppua, antautuvat he sen viet�viksi luvaten tehd�, mit� k�sket��n. Ja he tulevat h�nen luokseen ja n�kev�t lemmikin loistavan muodon. Kun ajomies on n�hnyt h�net, niin h�nen muistonsa kulkee kauneuden luontoon ja h�n n�kee sen j�lleen kohtuullisuuden seurassa seisovan pyh�ll� paikalla. Kun h�n sen n�kee, pel�styy h�n, ja t�ynn� kunnioitusta h�n lankeaa taaksep�in ja samalla h�n pakostakin vet�� ohjaksia taaksep�in min rajusti, ett� molemmat hevoset joutuvat istumaan lautasilleen, toinen mielell��n, koska se ei ponnista vastaan, mutta tuo toinen, tuo hillit�n, sangen vastahakoisesti. Kun ne ovat poistuneet kauemmaksi, kostuttaa toinen h�pe�st� ja h�mm�styksest� koko sielun hiell�, toinen taas, kun kipu on lakannut, jonka suitset ja kaatuminen ovat aiheuttaneet, ja se t�intuskin on vironnut entiselleen, syyt�� kiukuissaan herjauksia, monella tavoin haukkuen sek� ajomiest� ett� iestoveria siit�, ett� he pelkuruudesta ja miehuuttomuudesta ovat j�tt�neet paikkansa ja rikkoneet sopimuksensa. Ja kun se koettaa pakottaa heit� vastoin heid�n tahtoaan menem��n eteenp�in, niin se t�in tuskin heid�n pyynn�st��n suostuu lykk��m��n t�t� tuonnemmaksi. Kun sovittu aika on tullut, niin muistuttaa se n�it�, jotka teeskentelev�t sen unohtaneensa, k�ytt�� v�kivaltaa, hirnuu, riuhtoo ja pakottaa heid�t uudestaan l�hestym��n lemmikki� samassa tarkoituksessa, ja kun he ovat l�hell�, kumartuu se ja ojentaa h�nt�ns� ilmaan, pureskelee suitsia ja laahaa heit� h�vytt�m�sti mukaansa. Ajomies, joka tuntee viel� enemm�n samaa tunnetta (kuin �sken), heitt�ytyy taaksep�in ik��nkuin rajanuoran luota[45] ja tempoo viel� rajummin suitsia taaksep�in villin hevosen hampaista, saattaa verille herjaavan kielen ja leuat ja painaen h�nen jalkansa ja lautasensa maahan tuottaa h�nelle kipuja. Kun huono hevonen on useasti saanut kokea samaa, niin sen hillitt�myys lauhtuu ja talttuneena se jo seuraa ajomiehen j�rkev�� johtoa, ja n�hdess��n jonkun kauniin ihmisen, on se pelosta aivan menehtynyt. Siksip� k�ykin niin, ett� rakastajan sielu ujona ja peloissansa seuraa lemmikki�. Kun nyt rakastaja t�t� kaikella tavoin palvelee kuten jumalien vertaista, h�n kun ei teeskentele rakkautta, vaan todellisuudessa on t�t� kokenut, ja kun t�m� luonnostaan tuntee yst�vyytt� ihailijaa kohtaan, niin h�net, joskin h�n saattaa, kun h�nt� ensin toverit tai jotkut muut soimaavat, sanoen ett� on h�pe�llist� l�hesty� rakastajaa, sentakia ty�nt�� t�m�n luotaan, jonkun ajan kuluttua sek� nuoruus ett� v�ltt�m�tt�myys viev�t siihen, ett� h�n sallii h�nen tulla seuraansa. Sill� ei milloinkaan ole m��r�tty, ett� huono on huonon yst�v�, tai ett� hyv� ei ole hyv�n yst�v�. Mutta kun h�n on p��st�nyt h�net luokseen ja antautunut seurusteluun ja keskusteluun h�nen kanssaan, niin hyv�ntahtoisuus, joka rakastajan puolelta l�helt� tulee h�nen osakseen, saattaa rakastetun h�mm�stym��n, kun h�n havaitsee, ettei kaikkien muitten yst�vien ja tuttavien yst�vyys milt��n osaltakaan ole verrattavissa siihen, jota innoittunut yst�v� tarjoaa. Kun h�n n�in jatkaa, l�hestyy h�nt� ja tulee kosketuksiin h�nen kanssaan sek� gymnasioissa ett� muissa kokoontumistilaisuuksissa, niin silloin juuri sen virran l�hde, jota Zeus Ganymedesta[46] rakastaen kutsui kaipuuksi, vuolaana virtaa rakastajaan; osa imeytyy h�neen, osa juoksee pois, kun h�n jo on t�yttynyt. Ja kuten tuuli tai kaiku kimpoaa sileist� ja kovista kappaleista ja kulkee takaisin sinne, mist� se on l�htenyt, niin kulkee my�s kauneuden virta takaisin kauniiseen ihmiseen silmien kautta, mist� on luonnollinen tie sieluun, ja sinne tultuaan se istuttaa sulkia sulkatiehyihin, kostuttaa niit�, kiihdytt�� niiden kasvua ja t�ytt�� taas rakkaudella rakastetun sielun. H�n rakastaa siis, mutta ei tied�, ket�, eik� h�n tied� eik� osaa selitt��, mit� on kokenut, vaan on kuten se, joka toiselta on saanut silm�taudin,[47] kykenem�t�n ilmaisemaan syyn; ei h�n liioin huomaa, ett� h�n rakastajassa n�kee itsens� kuten peiliss�. Ja kun t�m� on l�sn�, vapautuu h�n tuskasta samoinkuin t�m�kin. Kun t�m� taas on poissa, kaipaa h�n puolestaan yht� paljon kuin h�nt� kaivataan, koska h�ness� on rakkauden varjokuva, vastarakkaus. T�t� h�n ei kyll�k��n nimit� rakkaudeksi eik� luule sen olevan sit�, vaan yst�vyytt�. Samalla tavoin kuin tuo toinen, joskin v�hemmin, h�n haluaa n�hd�, kosketella ja suudella tuota toista sek� lev�t� h�nen vieress��n ja kuten luonnollista on, tekeekin pian t�ll� tavoin. Heid�n n�in lev�tess��n vierekk�in on rakastajan kurittomalla hevosella jotakin sanottavaa ajomiehelle, ja se vaatii suurten ponnistusten palkaksi hiukan nautintoa. Lemmikin hevosella tosin ei ole mit��n sanottavaa, mutta h�m�rien vaistojen kiihoittamana h�n syleilee ja suutelee rakastajaa ja armastelee h�nt� kuten parasta yst�v��ns�. Ja kun he lep��v�t vierekk�in, on h�n valmis olemaan kielt�ytym�tt� omasta puolestaan noudattamasta rakastajan mielt�, jos t�m� sit� pyyt�isi. Mutta valjakkotoveri ja ohjaaja ponnistavat sek� h�veli�isyydest� ett� j�rkevyydest� vastaan. Jos ymm�rryksen paremmat voimat, jotka johtavat s��nn�lliseen el�m�ntapaan ja filosofiaan, voittavat, niin viett�v�t he t��ll� autuaallista ja sopuisata el�m��, koska he itse�ns� halliten ja siveellisin� ovat nujertaneet sen puolen sielua, miss� pahe asusti, ja vapauttaneet sen, miss� asui hyve. Kuoltuaan he, miltei t�ysin sulkiintuneina ja kevein� ovat voittaneet yhden kolmesta todella olympialaisesta ottelusta,[48] jota suurempaa hyvyytt� ei inhimillinen tervej�rkisyys eik� jumalallinen hulluus kykene ihmiselle hankkimaan. Jos he taas viett�v�t alhaisempaa ep�filosofista, mutta kuitenkin kunniaa rakastavaa el�m��, voivat helposti heid�n ollessaan juovuksissa tai jonakin muuna huolettomuuden hetken� vauhkot hevoset saada valtaansa vartioitsemattomat sielut ja vied� ne yhteen, ja niin valita ja tehd� sen, mit� joukko pit�� onnellisimpana. Ja kun he ovat sen kerran tehneet, niin he edelleenkin siit� nauttivat, kuitenkin harvoin, koska he eiv�t tee sit� koko ymm�rryksen suostumuksella. Yst�vin� siis, joskin v�hemm�ss� m��rin kuin nuo edelliset, el�v�t n�m�kin, sek� rakkauden kest�ess� ett� sen loputtua, k�sitt�en molemminpuolisesti antaneensa ja ottaneensa mit� suurimpia uskollisuuden lupauksia, joita ei ole oikein milloinkaan rikkoa ja siten joutua ep�sopuun. Kuolemassa he tosin astuvat ruumiista sulattomina mutta valmiina sulkiintumaan, niin ett� he saavat melkoisen palkinnon rakkaudenhulluudestaan. Sill� ei ole s��detty, ett� ne, jotka jo ovat aloittaneet taivaallisen matkan, en�� joutuvat pimeyteen maanalaiselle taipalelle, vaan ett� he onnellisina el�v�t valoisaa el�m�� matkaten toistensa seurassa ja ett� he yhtaikaa saavat, jos saavat, sulat rakkautensa takia. N�it� n�in suuria ja jumalallisia lahjoja antaa sinulle, rakas poika, rakastajan puolelta l�htenyt yst�vyys. Mutta tuttavallisuus, joka on l�ht�isin h�nest�, joka ei rakasta, ja joka on sekoittunut maiseen tervej�rkisyyteen, on vain kuolevaisten ja niukkojen lahjojen valtias, ja se synnytt�� rakkaaseen sieluun joukon hyveeksi ylist�m�n alhaisuuden ja on syyn� siihen, ett� se yhdeks�ntuhatta vuotta ajelehtii j�rjett�m�n� ymp�ri maata ja maan alla. T�m� on nyt, rakas Eros, se peruutuspuhe, jonka olemme sinulle omistaneet ja hyvityksen� suorittaneet niin kauniisti ja hyvin kuin vain olemme osanneet. Sen esitt�miseen yleens� ja sanank��nteitten runollisuuteen eritt�in on Phaidros ollut syyp��. Mutta anna nyt anteeksi edelliset sanani ja omista n�ille suosiotasi, ole hyv�nsuopa ja lempe� minua kohtaan, �l� riist� minulta �l�k� heikenn� vihassasi sit� rakkauden taitoa, jonka olet minulle antanut, vaan suo minun nauttia viel� suurempaa kunnioitusta kauniiden ihmisten puolelta. Jos Phaidros ja min� edellisess� puheessa olemme sanoillamme sinua jotenkin loukanneet, niin lue se Lysiaan syyksi, joka on puheen is�, ja saata h�net filosofiaan, kuten h�nen veljens� Polemarkhos[49] on k��ntynyt, jottei t�m� h�nen rakastajansa t�ss� en�� h�ilyisi sinne t�nne, vaan suoraan omistaisi el�m�ns� filosofisessa tutkimuksessa Erokselle. PHAIDROS: Min� rukoilen kanssasi, Sokrates, ett� niin tapahtuisi, jos kerran on parempi meille ett� niin k�y. Sinun puhettasi min� jo kauan olen ihaillut, mitenk� paljon edellist� kauniimmaksi sin� olet t�m�n valmistanut, niin ett� pelk��n, ett� Lysias minusta tulee n�ytt�m��n mit�tt�m�lt�, jos h�n tahtoo sinkahuttaa t�t� puhetta vastaan toisen. H�nt� onkin, oi ihmeellinen mies, �skett�in muuan valtiomiehist�mme[50] parjaten juuri t�st� herjannut ja kutsunut h�nt� pitkin herjauspuhettaan puheittenkirjoittajaksi. Sen takia h�n kenties saattaakin kunniantunnosta pid�tt�yty� kirjoittamasta. SOKRATES: Nuorukainen, sin� lausut jokseenkin naurettavan arvelun, ja erehdyt suuresti yst�v�si suhteen, jos pid�t h�nt� noin arkana moitteelle. Kenties sin� my�s luulet, ett� se, joka h�p�isi h�nt�, todella tarkoitti sit�, mit� h�n sanoi. PHAIDROS: Niin h�n n�ytti tekev�n, Sokrates. Ja tied�th�n toki itsekin yht� hyvin kuin min�, ett� mahtavimmat ja kunnianarvoisimmat miehet valtiossa h�pe�v�t kirjoittaa puheita ja j�tt�� kirjoituksia j�lkeens� pel�ten my�hemm�n ajan mielipidett�, nimitt�in ett� heit� kutsutaan sofisteiksi. SOKRATES: Sin� et huomaa, Phaidros, koko asian suloista mutkaa.[51] Ja sen lis�ksi sinulta j�� huomaamatta, ett� korskeimmat valtiomiehist� rakastavat puheitten kirjoittamista ja kirjoitusten j�tt�mist� j�lkeens�, koska he, aina kun kirjoittavat jonkun puheen, ovat niin ihastuneita sen ylist�jiin, ett� ensim�isiksi kirjoittavat niiden nimet, jotka kulloinkin ovat heit� kiitt�neet. PHAIDROS: Mit� sin� tarkoita? Min� en n�et k�sit�. SOKRATES: Etk� k�sit�, ett� valtiomiehen kirjoitukseen on heti alkuun ensim�iseksi kirjoitettu sen nimi, joka on kirjoitusta kiitt�nyt? PHAIDROS: Mitenk�? SOKRATES: "Neuvosto", sanoo h�n, "on hyv�ksi n�hnyt",[52] tai "kansa on n�hnyt hyv�ksi", tai "molemmat". -- Sanomalla sitten, kuka sen on esitt�nyt, kirjailija hyvin juhlallisesti puhuu itsest��n ja kiitt�� itse�ns�. Senj�lkeen h�n puhuu edelleen, esitt�en viisauttaan ylist�jille ja joskus sepitt�en aika pitk�n kirjoituksen. Vai n�ytt��k� sinusta t�m� t�llainen olevan jotakin muuta kuin kirjoitettu puhe? PHAIDROS: Ei minusta. SOKRATES: Jos siis t�m� j�� s�ilym��n, niin sepitt�j� rient�� n�ytt�m�lt�. Mutta jos se pyyhit��n pois eik� h�n saakaan puhettaan kirjoitetuksi, vaan j�� arvottomaksi mit��n kirjoittamaan, suree sek� h�n itse ett� h�nen yst�v�ns�. PHAIDROS: Kovastikin. SOKRATES: Ilmeisesti ei sentakia, ett� he halveksisivat t�t� harrastusta, vaan sit� ihaillen. PHAIDROS: Aivan niin. SOKRATES: Ent� sitten? Kun puhuja tai kuningas on p��ssyt niin pitk�lle, ett� h�n saavutettuaan Lykurgoksen tai Solonin tai Dareioksen valta-aseman on tullut valtionsa kuolemattomaksi puheitten sepitt�j�ksi -- eik� h�n jo el�iss��n pid� itse��n jumalien vertaisena ja eiv�tk� my�hemm�t polvet ajattele h�nest� t�t� samaa katsellessaan h�nen kirjoituksiaan? PHAIDROS: Suurestikin. SOKRATES: Luuletko sin� siis, ett� joku sellaisista, jotka ovat vihamielisi� Lysiaalle, kuka h�n sitten lieneekin ja mill� tavalla h�n lienee, on h�nt� soimannut juuri siit�, ett� h�n kirjailee? PHAIDROS: Sen nojalla, mit� sin� puhut, ei se ole todenn�k�ist�, sill� silloin h�n, kuten n�ytt��, parjaisi omaa harrastustaan. SOKRATES: T�m� siis on kaikille selv��, ettei puheiden kirjoittaminen itsess��n ole h�pe�llist�. PHAIDROS: Aivan varmaan. SOKRATES: Mutta se minun mielest�ni on jo h�pe�llist�, ettei puhu eik� kirjoita kauniisti, vaan rumasti ja huonosti. PHAIDROS: Luonnollisesti. SOKRATES: Mik� siis on se tapa, jolla saattaa kirjoittaa kauniisti tai ep�kauniisti? Onko meid�n tarvis, Phaidros, t�ss�kin suhteessa tutkia Lysiasta ja muita, jotka joskus ovat jotakin kirjoittaneet tai tulevat kirjoittamaan, joko jotakin valtiollista tai yksityisluontoista kirjoitusta, joko runomitassa runoilijoina tai ilman runomittaa proosakirjailijoina? PHAIDROS: Sin� kysyt, onko meid�n tarvis. Mink�takia sit� sitten -- haluaisin sanoa -- elett�isiin, jollei t�llaisten nautintojen takia. Sill� ei kai niit� varten elet�, joitten takia saa alussa tuntea tuskaa tai sitten olla tuntematta tyydytyst�, joka ominaisuus on melkein kaikilla ruumiillisilla nautinnoilla, mink� takia niit� syyst� kutsutaankin alhaisiksi. SOKRATES: Onhan meill� aikaa, kuten n�ytt��. Ja samalla minusta n�ytt�� silt�, kuin sirkat, jotka, kuten ainakin helteess�, laulelevat meid�n p��mme p��ll� ja keskustelevat kesken��n, katselisivat meit�. Jos ne nyt n�kisiv�t meid�n joukon tavoin keskip�iv�n aikaan olevan keskustelematta ja ymm�rryksen tylsyydest� olevan unen horroksissa heid�n tenhoaminaan, niin ne syyst� nauraisivat meit� ja luulisivat, ett� me olemme joitakin orjia, jotka ovat tulleet t�h�n lepopaikkaan elukkain tavoin keskip�iv�n aikaan nukkuakseen l�hteen reunalla. Mutta jos ne n�kev�t meid�n keskustelevan ja purjehtivan heid�n ohitsensa kuten seireenien ohitse, joutumatta heid�n lumoihinsa, niin ne tyytyv�isin� pian kyll� antaisivat meille sen lahjan, joka heill� on saatuna jumalilta ihmisille annettavaksi. PHAIDROS: Mik� lahja heill� on? Minusta tuntuu, etten ole sattunut sit� kuulemaan. SOKRATES: On sopimatonta, ettei runottaria rakastava mies ole t�llaista kuullut. Sill� kerrotaan, ett� n�m� olivat ihmisi� niiden joukossa, jotka eliv�t ennenkuin runottaria oli. Kun runottaret olivat syntyneet ja laulu oli ilmestynyt, oli muutamat silloisista t�m� nautinto niin hurmannut, ett� he laulaessaan laiminl�iv�t ruoan ja juoman ja kuolivat huomaamattaan. Heist� on kehittynyt sitten sirkkojen suku, joka on runottarilta saanut sen lahjan, ett� se synnytty��n ei tarvitse yht��n ruokaa,[53] vaan ett� se heti laulaa sy�m�tt� ja juomatta kuolemaan asti ja ett� se t�m�n j�lkeen saavuttuaan runotarten luo ilmoittaa, kuka t��ll� olevista ket�kin heist� kunnioittaa. Terpsikhoralle[54] he siis ilmoittavat ne, jotka ovat h�nt� khooreissa kunnioittaneet ja tekev�t ne h�nelle rakkaammiksi, Eratolle ne, jotka rakkauslauluissa ovat palvelleet h�nt�, ja siten muillekin aina sen tavan mukaan, miten kutakin kunnioitetaan. Vanhimmalle, Kalliopelle, ja h�nt� l�hinn� seuraavalle Uranialle, joitten harrastus enimmin kaikista runottarista kohdistuu taivaaseen ja jumalallisiin ja inhimillisiin puheisiin ja jotka kaiuttavat kauneinta ��nt�, he taas ilmoittavat ne, jotka el�v�t filosofisesti ja jotka kunnioittavat sit� muusillisen taidon alaa, joka kuuluu heille.[55] Useista syist� siis on puhuttava eik� nukuttava puolip�iv�n aikana. PHAIDROS: Siis on puhuttava. SOKRATES: On siis tarkasteltava sit� kysymyst�, jonka �sken itsellemme asetimme, nimitt�in mill� tavoin puhutaan ja kirjoitetaan kauniisti ja mill� tavoin ei. PHAIDROS: Tietysti. SOKRATES: Eik� tule olla ehtona, jos tahdotaan puhua hyvin ja kauniisti, ett� puhujan ymm�rryksen pit�� olla tietoinen sen todellisesta olemuksesta, mist� h�n aikoo puhua? PHAIDROS: Min� olen t�st� kuullut siten, rakas Sokrates, ettei ole pakko sen, joka aikoo tulla puhujaksi oppia sit�, mik� todellisuudessa on oikeata, vaan mik� silt� n�ytt�� joukosta, joka tulee tuomitsemaan, eik� my�sk��n sit�, mik� todellisuudessa on hyv�� tai kaunista, vaan mik� vain silt� tulee n�ytt�m��n. Sill� sen perusteella voi taivuttaa ihmisi� mielipiteens� puolelle, ei totuuden perusteella. SOKRATES: Ei tosiaankaan tule olla hylj�tty, Phaidros, se sana,[56] mink� sanovat viisaat miehet, vaan tulee tutkia, tarkoittavatko he sill� mahdollisesti jotakin. Niinp� ei ole heitett�v� syrj��n �sken lausuttuakaan. PHAIDROS: Oikein sanottu. SOKRATES: Tarkastakaamme sit� sitten seuraavasti! PHAIDROS: Mitenk�? SOKRATES: Jos min� haluaisin taivuttaa sinua torjumaan vihollisia hankkimalla hevosen, emmek� me kumpikaan tuntisi hevosta, vaan min� sattumalta sen verran tiet�isin sinusta, ett� Phaidros pit�� hevosena sit�, jolla kesyist� el�imist� on suurimmat korvat -- PHAIDROS: Seh�n olisi naurettavaa, Sokrates. SOKRATES: Ei viel� se, vaan jos min� kaikella innolla koettaisin sinua suostuttaa ja sepitt�isin ylistyspuheen aasista, jota nimitt�isin hevoseksi ja sanoisin, ett� kaikella muotoa kannattaa pit�� hevosta kotona ja sotaretkell�, koska sill� on taistelussa sopiva sotia ja koska se on kykenev� kantamaan varustuksia ja monessa muussakin suhteessa hy�dyllinen. PHAIDROS: Seh�n olisi aivan naurettavaa. SOKRATES: Mutta eik� ole parempi, ett� yst�v�n� on naurettava kuin vaarallinen ja vihamielinen ihminen. PHAIDROS: Silt� tuntuu. SOKRATES: Kun siis puhetaituri, joka ei tunne hyv�� eik� pahaa, l�yt�� samanlaisen valtion, ja alkaa sit� suostutella, ei ylist�en aasia hevosena, vaan pahaa hyv�n�, ja kun h�n pyritty��n tuntemaan vain joukon mielipiteit� yritt�� taivuttaa sit� tekem��n pahaa hyv�n asemasta, niin millaisen hedelm�n luulet puhetaidon t�m�n j�lkeen korjaavan siit�, mit� se on kylv�nyt? PHAIDROS: En erikoisen hyv��. SOKRATES: Mutta olemmeko me, hyv� yst�v�, moittineet puhumisen taitoa karkeammin kuin tulee? Se saattaisi kenties sanoa: "Mit� te ihmeelliset miehet l�rp�ttelette? Min�h�n en pakota ket��n, joka ei tunne totuutta, puhumista oppimaan, vaan jos joku seuraa minun neuvoani, hankkii h�n ensin taidon siit� ja k�y sitten vasta minuun k�siksi. Mutta siit� min� kerskun, ettei se, joka tuntee olevaisen, ilman minua kaikista huolimatta voi taiteen s��nt�jen mukaan taivuttaa muita mielipiteens� puolelle." PHAIDROS: Eik� se ole oikeassa t�t� v�itt�ess��n? SOKRATES: My�nn�n olevan, jos ne v�itteet, jotka ovat sit� l�henem�ss�, todistavat, ett� se on taidetta. Sill� olen kuulevinani muutamien vastav�itteitten l�henev�n ja v�itt�v�n, ett� se valehtelee, ja ettei se ole taidetta vaan ep�taiteellista askartelua. [Puhumisen todellista taidetta[57] -- sanoo Lakedaimonilainen -- ei ole ilman k�sityst� totuudesta eik� tule olemaankaan.] PHAIDROS: N�it� vastav�itteit� on tarvis. Tuo ne siis t�nne ja tutki, mit� ja mill� tavalla ne puhuvat! SOKRATES: Tulkaa t�nne, jalot lapset, ja koettakaa saada Phaidros, kauniiden lasten is�, uskomaan, ett� jollei h�n tarpeeksi pyri viisauteen, h�n ei koskaan ole kykenev� puhumaan mist��n! Vastatkoon nyt Phaidros! PHAIDROS: Kysyk��! SOKRATES: Eik� puhetaito yleens� mahda olla sielujen ohjausta sanojen avulla, ei vain oikeussaleissa ja muissa julkisissa kokouksissa, mit� niit� sitten onkaan, vaan my�s yksityisiss�, ollen sama, olkoon kysymys sitten pienest� tai suuresta. Ja eik� sen oikea k�ytt� ole yht� arvokasta t�rkeiss� kuin v�h�p�t�isiss�kin asioissa? Vai miten sin� olet t�st� kuullut? PHAIDROS: En kautta Zeun ole kuullut lainkaan t�ll� tavalla, vaan taiteellisesti puhutaan ja kirjoitetaan varsinaisesti oikeusasioissa ja my�skin kansanpuheissa siten puhutaan. Enemp�� en ole kuullut. SOKRATES: Oletko siis kuullut ainoastaan Nestorin ja Odysseun[58] puhetaidonoppaista, mitk� he kyh�siv�t vapaina hetkin� Ilionin luona, mutta et ole kuullut Palamedeen[59] ohjeista? PHAIDROS: En, kautta Zeun, ole kuullut Nestorin ohjeista mit��n, jollet sin� tee Gorgiaasta Nestoria, tai jostakin Thrasymakhoksesta tai Theodoroksesta Odysseuta. SOKRATES: Ehk�. Mutta j�tt�k��mme n�m�! Sin� taas sano, mit� vastapuolet tekev�t tuomioistuinten edess�! Eiv�tk� he puhu toisiansa vastaan vai mit� sanaa meid�n tulee siit� k�ytt��? PHAIDROS: Juuri niin he tekev�t. SOKRATES: Oikeasta ja v��r�st�? PHAIDROS: Aivan niin, SOKRATES: Eik� siis se, joka esiintyy taiteen s��nt�jen mukaan, saa aikaan, ett� sama asia samoista ihmisist� n�ytt�� milloin oikealta ja milloin, kun h�n niin tahtoo, v��r�lt�. PHAIDROS: Kuinkas muuten? SOKRATES: Ja puheessa kansalle h�n taas saa samat asiat n�ytt�m��n milloin hyvilt� valtiolle, milloin taas p�invastaisilta? PHAIDROS: Niin kyll�. SOKRATES: Emmek� tied�, ett� elealainen Palamedes puhuu siin� m��rin taiteen s��nt�jen mukaisesti, ett� kuulijoista sama asia n�ytt�� samanlaiselta ja erilaiselta, yhdelt� ja monelta, levossa olevalta ja liikkuvalta? PHAIDROS: Kyll�. SOKRATES: Se taito, jolla esitet��n v�itteit� ja vastav�itteit�, ei rajoitu vain tuomioistuimiin ja kansankokoukseen, vaan, kuten n�ytt��, kaikessa puhumisessa lienee vain yksi ainoa ja sama taide, -- jos sellaista ylimalkaan on -- jolla kyet��n tekem��n kaikkea mahdollista kaiken mahdollisen kaltaiseksi ja paljastamaan toinen, kun h�n yht�l�istytt�� asioita ja siten salaa jotakin. PHAIDROS: Mit� sit� oikeastaan t�ll� tarkoitat? SOKRATES: Jos sit� tutkistelemme, luulen sen seuraavalla tavalla selvi�v�n: syntyyk� petos ennemmin paljon kuin v�h�n toisistaan eroavissa asioissa? 262 PHAIDROS: V�h�n eroavissa. SOKRATES: Mutta jos siirryt jonkin vastakohtaan pienin askelin, on siirtymisesi v�hemmin huomattava kuin jos siirryt suurin askelin. PHAIDROS: Luonnollisesti. SOKRATES: Sen, joka siis tahtoo pett�� toista, mutta itse olla joutumatta petetyksi, tulee tarkasti tuntea olioitten yht�l�isyys ja erilaisuus. PHAIDROS: H�nen t�ytyy tuntea. SOKRATES: Mutta jos h�n ei tunne kaikkien olioitten todellista olemusta, niin onko h�n silloinkin kykenev� havaitsemaan muissa pient� tai suurta yht�l�isyytt� tuntemattoman kanssa? PHAIDROS: Se on mahdotonta. SOKRATES: Niille siis, joilla on todellisen vastaisia arveluja ja jotka n�in pettyv�t, on t�m� p��ssyt tapahtumaan joidenkin yht�l�isyyksien takia. PHAIDROS: Niin se kyll�kin tapahtuu. SOKRATES: Onko siis mahdollista, ett� joku, joka ei tied�, mit� mikin olevaisesta on, omaa taidon pienin askelin johtaa muita yht�l�isyyksien kautta olevaisesta kulloinkin p�invastaiseen tai itse v�ltt�� tulemasta n�in johdetuksi? PHAIDROS: Ei milloinkaan, SOKRATES: Se siis, yst�v�ni, joka ei tunne totuutta, vaan on pyydystellyt arveluja, tulee tekem��n, kuten n�ytt��, puhetaidon aivan naurettavaksi ja ep�taiteelliseksi. PHAIDROS: Silt� n�ytt��. SOKRATES: Tahdotko nyt, ett� katsomme Lysiaan puheesta, jota kannat mukanasi ja siit�, mit� me puhuimme, jotakin sellaista, mit� kutsuimme ep�taiteelliseksi ja taiteelliseksi? PHAIDROS: Kaikkein kernaimmin sit�, sill� t�h�n asti olemme puhuneet niin sanoakseni alastomasti eik� meill� ole ollut riitt�v�sti esimerkkej�. SOKRATES: Onneksi toki esitettiin t�ss�, kuten n�ytt��, sellaisia puheita, jotka sis�lsiv�t esimerkin siit�, mitenk� se, joka tiet�� totuuden, puheessaan saattaa leikill��n johtaa kuulijat harhaan. Min� puolestani, Phaidros, luen sen t�m�n paikan jumalien ansioksi. Kenties my�s runotarten palvelijat, p��mme p��ll� leijailevat laulajat, ovat meihin henkineet t�m�n lahjan. Sill� min� ainakaan en ole osallinen mist��n puhetaidosta. PHAIDROS: Olkoon, kuten sanot! Selit� vain, mit� sanoillasi tarkoitat. SOKRATES: Kuule, lueppas minulle viel� Lysiaan puheen alku! PHAIDROS: "Minun asemani sin� tunnet ja olet kuullut, ett� arvelen t�m�n hy�dytt�v�n meit�, jos se tapahtuu. Mutta min� vaadin, ettei minun toivomukseni sentakia j�� t�yttym�tt�, etten satu olemaan rakastajasi. Sill� n�m� katuvat silloin -- --" SOKRATES: Lopeta! On sanottava, miss� h�n erehtyy ja menettelee ep�taiteellisesti. Eik� niin? PHAIDROS: Kyll�. SOKRATES: Eik� nyt ole jokaiselle selv�� se, ett� muutamista asioista olemme yht� mielt�, toisista taas eri mielt�? PHAIDROS: Luulen ymm�rt�v�ni, mit� sin� tarkoitat, mutta sano viel� selvemmin! SOKRATES: Kun joku mainitsee sanan "rauta" tai "hopea", niin emmek� silloin kaikki ajattele samaa. PHAIDROS: Varmasti. SOKRATES: Mutta mitenk� on laita, jos joku mainitsee sanat "oikeamielisyys" ja "hyvyys"? Eik� silloin kuljeta kuka kunnekin ja emmek� joudu erimielisyyksiin toistemme ja itsemme kanssa? PHAIDROS: Kyll�. SOKRATES: Toisista asioista olemme siis yksimielisi�, toisista emme. PHAIDROS: Niin, SOKRATES: Kummassako tapauksessa olemme helpommin petett�viss� ja kummassako puhetaito saa enemm�n aikaan? PHAIDROS: Ilmeisesti siin�, miss� me olemme h�ilyv�isi�. SOKRATES: Siis sen, joka aikoo saavuttaa puhetaidon, tulee ensinn� oikean menettelytavan kautta osata eroittaa n�m� asiat ja hankkia itselleen joku tunnusmerkki kummastakin lajista, siit�, miss� joukon v�ltt�m�tt� t�ytyy horjua, ja siit�, miss� sen ei t�ydy. PHAIDROS: Se, joka t�m�n olisi hankkinut, olisi muodostanut itselleen kauniin k�sitteen, Sokrates. SOKRATES: Senj�lkeen -- luulen min� -- ei yksityistapausten pit�isi j��d� h�nelt� huomaamatta, vaan h�nen pit�isi ter�v�sti havaita, kumpaanko lajiin se kuuluu, josta h�n aikoo puhua. PHAIDROS: Tietenkin. SOKRATES: Miten siis? Sanommeko Eroksen kuuluvan riidanalaisiin tapauksiin vai riidattomiin? PHAIDROS: Riidanalaisiin kai! Vai luuletko sin�, ett� h�n muuten olisi sallinut sinun sanoa, mit� �sken sanoit h�nest�, ett� h�n on perikato rakastetulle ja rakastajalle, ja taas, ett� h�n on suurinta siit�, mik� on hyv��? SOKRATES: Erinomaisen hyvin puhuttu. Mutta sano minulle t�m�kin -- haltioitumiseni takia min� n�et en t�ysin muista -- m��rittelink� puheeni alussa rakkauden. PHAIDROS: Kyll�, kautta Zeun, ja tavattoman hyvin. SOKRATES: Kas vaan, miten paljoa taitavammiksi puhujiksi sin� esit�t Akhelooksen Nymfit ja Panin, Hermeen pojan, kuin Lysiaan, Kephaloksen pojan. Tai ehk� min� puhun h�lynp�ly�, ja ehk� Lysias rakkauspuheensa alussa pakoitti meid�t k�sitt�m��n rakkauden olioitten joukosta joksikin m��r�tyksi, miksi itse tahtoi ja mink� mukaan h�n sommitteli ja jatkoi loppuun saakka puheen j�lkiosan? Tahdotko, ett� taas luemme alun siit�? PHAIDROS: Jos niin haluat. Mutta sit�, mit� etsit, ei siin� ole. SOKRATES: Lue, jotta saan kuulla h�nt� itse��n! PHAIDROS: "Minun asemani sin� tunnet ja olet kuullut, ett� min� arvelen t�m�n hy�dytt�v�n meit�, jos se tapahtuu. Mutta min� vaadin, ettei minun toivomukseni sen takia j�� t�yttym�tt�, etten satu olemaan rakastajasi. Sill� n�m� katuvat, kun ovat tyydytt�neet himonsa, sit� hyv��, mit� ovat tehneet." SOKRATES: T�m� n�ytt�� olevan kaukana siit�, ett� tekisi, mit� me etsimme; sill� h�n ei ryhdy puheeseen alusta, vaan lopustak�sin uimaan takaperin puheen l�vitse, joka alkaa siit�, mihin rakastaja lemmikille puhuessaan lopettaisi. Vai puhuinko h�lynp�ly�, Phaidros, rakas yst�v�ni? PHAIDROS: Loppu se n�ytt�� todellakin olevan, Sokrates, mist� h�n puhuu. SOKRATES: Ja miten on muun laita? Eik� n�yt� silt�, ett� puheen osat on heitetty sikin sokin? Vai n�ytt��k� silt�, ett� sen, joka on sanottu toiseksi, v�ltt�m�tt� t�ytyy olla toisena, vai ett� joku muu kohta puheesta on paikallaan? Sill� minusta n�ytt��, min� kun en ymm�rr� mit��n, ett� puheen sepitt�j� ylpe�sti on lausunut mit� h�nelle on mieleen muistunut. Mutta sin� ehk� tied�t jonkin puhetaidollisen v�ltt�m�tt�myyden, mink� takia h�n on asettanut n�m� kohdat vierekk�in t�ss� j�rjestyksess�? PHAIDROS: Sin� olet yst�v�llinen, kun luulet minun niin tarkkaan kykenev�n arvostelemaan h�nen tuotettaan. SOKRATES: Mutta sen sin� luullakseni toki my�nt�isit, ett� jokaisen puheen tulee olla rakennettu kuin el�v�n olennon, niin ett� sill� on oma omituinen ruumiinsa, ettei se ole p��t�n eik� jalaton, vaan ett� sill� on keskiruumis ja ulkonevat osat, jotka ovat sepitetyt toisiinsa ja kokonaisuuteen soveltuviksi. PHAIDROS: Tietysti. SOKRATES: Tarkasta nyt yst�v�si puhetta, onko se sellainen vai toisenlainen! Ja sin� olet huomaava, ettei se lainkaan eroa siit� hautakirjoituksesta, jonka muutamat kertovat sepitetyn phrygialaiselle Midaalle.[60] PHAIDROS: Millainen hautakirjoitus se on ja mit� omituista siin� on? SOKRATES: Se kuuluu n�in: Vaskinen neito ma oon ja Midaan min� kummulla seison. Aina kunis vesi virtaa ja puut vain vihre�i pitk�t, kummulla t�ll� m� seisova oon monikyynelisell�, annan kulkijan kuulla: Midas t�h�n haudattu ompi. Sin� kai huomaat -- luulen min� -- ettei ole mit��n v�li�, mik� siit� sanotaan ensim�iseksi, mik� viimeiseksi. PHAIDROS: Sin� teet pilkkaa meid�n puheestamme, Sokrates. SOKRATES: J�tt�k��mme se siis, jottet sin� suuttuisi -- vaikkakin se minusta n�ytt�� sis�lt�v�n useita esimerkkej�, joista saattaisi hy�ty�, jos niit� tarkastelee, muttei paljoakaan, jos niit� ryhtyy j�ljittelem��n -- ja k�yk��mme toisiin puheisiin. Sill� niiss� oli k�sitt��kseni jotakin, jota niiden on sopivata katsella, jotka tahtovat tarkastella puheita. PHAIDROS: Mit� sin� tarkoitat? SOKRATES: Neh�n olivat toisilleen vastakkaisia. Toinenhan n�et esitti, ett� tulee olla mieliksi sille, joka rakastaa, toinen taas, ett� tulee olla sille mieliksi, joka ei rakasta. PHAIDROS: Ja sangen urheasti molemmat. SOKRATES: Min� luulin, ett� olisit sanonut totuuden ja lausunut: hullun tavoin. Sill� se ainakin, mit� ne etsiv�t, on juuri t�t�. Sanoimmehan n�et rakkauden olevan jonkinlaista hulluutta. Eik� niin? PHAIDROS: Kyll�. SOKRATES: Mutta hulluutta sanoimme olevan kahta lajia, joista toinen syntyy inhimillisist� taudeista, toinen taas jumalallisen muutoksen kautta, joka siirt�� pois tavallisesta tilasta. PHAIDROS: Aivan niin. SOKRATES: Jumalallisen hulluuden jaoitimme nelj�n jumalan mukaan nelj��n osaan ja omistimme Apollonille tiet�j�haltioitumisen, Dionysokselle salamenoihin innoittumisen, runottarille haltioitumisen runouteen, nelj�nnen, rakkaudenhulluuden taas Aphroditelle ja Erokselle ja sen me sanoimme olevan parhaan. Ja esitt�ess�mme ties mink�laisin kuvin rakkauden intohimoa, jolloin kenties jotenkuten osuimme oikeaan tai kenties my�s jouduimme toisille teille, ja n�in sommiteltuamme puheen, joka ei ollut kokonaan uskomaton, yhdistimme me siihen tarunomaisen laulun ja lauloimme leikillisesti, mutta tahdikkaasti, ja hurskaasti, Phaidros, minun ja sinun herrasi, Eroksen, kauniiden lapsien huoltajan ylistyst�. PHAIDROS: Mik� minusta ei suinkaan ollut vastenmielist� kuulla. SOKRATES: Ottakaamme nyt t�st� tarkastelun alaiseksi, mitenk� puhe saattoi siirty� moittimisesta kiitt�miseen! PHAIDROS: Mit� sin� t�ll� tarkoitat? SOKRATES: Minusta n�ytt��, ett� kaikki muu todellisuudessa on puhuttu leikill�. Mutta kun nyt t�m� sattumalta lausuttu jakautuu kahteen eri lajiin, ei olisi hullummaksi, jos joku taiteen avulla voisi k�sitt�� n�iden kahden lajin perusolemuksen. PHAIDROS: Mink� lajien? SOKRATES: Ensiksikin, ett� pit�m�ll� silm�ll� vain yht� ainoata k�sitett� voi koota yhteen monella tavoin hajaantuneen, jotta joka kohtaa tarkkaan m��rittelem�ll� voisi tehd� selv�ksi, mist� kulloinkin haluaa opetusta antaa, kuten �sken puhuttiin rakkaudesta, joko sitten hyvin tai huonosti, senj�lkeen kuin oli m��ritelty, mit� se on. T�ll� tavoin voisi puheen ajatusjuoksu ainakin olla selv� ja johdonmukainen. PHAIDROS: Ja mik� on se toinen laji, josta puhut? SOKRATES: Se taas on siin�, ett� osaa k�sitteellisesti jakaa j�senitt�in, niiden luontaisten kiintokohtain mukaan eik� rupea huonon kokin tavoin murtamaan yht��n osaa, vaan menettelee, kuten �sken meneteltiin puheessamme, jotka k�sittiv�t j�rjett�m�n puolen sieluamme yhdeksi yhteiseksi k�sitteeksi, ja samoinkuin ruumiista, joka on yksi, kasvaa kaksittain samannimisi� j�seni�, joista toisia kutsutaan vasemmiksi, toisia oikeiksi, samoin k�sittiv�t molemmat puheet j�rjett�myyden meiss� luonteeltaan yhdeksi k�sitteeksi ja toinen niist� jakaen vasemmanpuolista osaa ei herjennyt t�st� jakamisesta ennen kuin se l�ysi siit� vasemmanpuoliseksi nimitetyn rakkauden, mit� se syyst� panetteli; toinen taas vei meit� hulluuden oikealle puolelle ja l�ydetty��n sielt� rakkauden, joka tosin oli samanniminen kuin edellinen, mutta p�invastainen kuin se, jumalallinen, sek� n�ytetty��n sit�, se ylisti sit� suurimpain meit� kohdanneitten hyvyyksien aiheuttajaksi. PHAIDROS: Aivan oikein. SOKRATES: N�iden rakastaja min� itse olen, Phaidros, n�iden erittelyjen ja yhdistelyjen, jotta olisin kykenev� puhumaan ja ajattelemaan. Ja jos pid�n jotakuta toista kykenev�n� tajuamaan sen, mik� on syntynyt ykseydeksi tai moneudeksi, niin h�nen j�ljiss��n min� seuraan kuten jumalan. Niit�, jotka osaavat n�in tehd� -- jumala tiet��, nimit�nk� heit� oikein vai enk� -- olen t�h�n asti kaikissa tapauksissa kutsunut dialektikoiksi. Mutta sanoppas, miksi tulee kutsua niit�, jotka ovat oppineet �sken esitetyn taidon sinulta ja Lysiaalta! Vai onko t�m� sit� puhetaitoa, jota noudattaen Thrasymakhos ja muut ovat kehittyneet viisaiksi puhumaan ja muitakin siksi tekev�t, jotka vain tahtovat heille kantaa lahjoja kuten kuninkaille? PHAIDROS: Kuninkaallisia miehi� he ovatkin, vaikkeiv�t ymm�rr� sit�, mit� sin� kyselet. T�t� suuntaa sin� n�yt�t minusta kutsuvan oikein, kutsuessasi sit� dialektiseksi. Retoriikka n�ytt�� toistaiseksi j��neen meille h�m�r�ksi. SOKRATES: Miten sanot? Se mahtaa olla jotakin kaunista, joka, vaikka onkin erill��n t�st� (dialektiikasta), on k�sitett�viss� taiteen avulla. Kaikessa tapauksessa ei minun eik� sinun ole sit� halveksittava, vaan on esitett�v�, mit� puhetaidosta viel� on j�lell�. PHAIDROS: Aika paljonkin sent��n, Sokrates, sellaista ainakin, mit� on puhetaidosta kirjoitetuissa kirjoissa. SOKRATES: Sep� hyv�, ett� muistutat minua siit�. Ensinn�kin luulen min�, ett� johdanto on lausuttava puheen alussa. N�it�h�n sin� tarkoitat -- eik� niin -- n�it� taiteen hienouksia. PHAIDROS: Niin. SOKRATES: Ja sit�, ett� toisena on kertomus siihen liittyvine todistajalausuntoineen, kolmantena todistukset, nelj�nten� todenn�k�isyyssyyt, ja luulenpa, ett� tuo parahin Byzantionin mies, tuo sana-Daidalos,[61] puhuu vakuuttelusta ja lis�vakuuttelusta. PHAIDROS: Tarkoitatko oivaa Theodorosta? SOKRATES: Kuinkas muuten? Ja ett� syyt�sten kumoamisen ja lis�kumoamisen tulee tapahtua sek� syyt�s- ett� puolustuspuheessa. Ja emmek� tuo esiin tuota ihaninta Paroksen miest� Euenosta,[62] joka ensinn� keksi vihjaustaidon ja sivukiitokset. Toiset sanovat h�nen puhuneen sivumoitteista runomitassa -- muistin vahvistamiseksi. Sill� h�n on viisas mies. J�tt�k��mme rauhaan Tisias[63] ja Gorgias, jotka ovat huomanneet ett� todenn�k�ist� on pidett�v� suuremmassa arvossa kuin totta, ja jotka sanan voimalla saavat pienen n�ytt�m��n suurelta ja suuren pienelt�, jotka saavat uuden n�ytt�ytym��n vanhassa asussa ja vanhan uudessa, ja jotka ovat keksineet, miten kaikesta voi puhua lyhyesti ja rajattoman pitk�lti. Kun taas Prodikos[64] minulta kerran t�m�n kuuli, nauroi h�n ja sanoi, ett� h�n yksin oli keksinyt taidon, mit� puheita tulee k�ytt��: ei tule n�et k�ytt�� pitki� eik� lyhyit�, vaan kohtalaisia. PHAIDROS: Kerrassaan viisaasti, Prodikos! SOKRATES: Emmek� mainitse Hippiasta?[65] Sill� min� luulen, ett� Elean muukalainenkin[66] yhtyisi h�neen. PHAIDROS: Niinp� tietenkin. SOKRATES: Kuinka emme taas mainitsisi Poloksen[67] sanakokoelmia, h�nen, joka sit�paitsi on sepitt�nyt toistantaopin, mietelm�- ja kuvakieliopin ja niitten sanojen sointuopin, jotka Likymnios h�nelle lahjoitti. PHAIDROS: Mutta eik� jotakin sentapaista ole l�ht�isin Protagoraasta.[68] SOKRATES: Jonkinlainen oikeakielisyysoppi ainakin, poikani, ja paljon muuta kaunista. Mutta surkeasti valittavissa, vanhuutta ja k�yhyytt� koskevissa puheissa n�ytt�� Khalkedonilainen[69] voimassaan taiteellaan vieneen voiton. Sit�paitsi on h�n tavaton saamaan joukon kiivastumaan ja j�lleen -- h�nen omien sanojensa mukaan -- taikalaululla lepytt�m��n vihastuneet. My�s panettelemisessa ja panettelun torjumisessa -- mist� se sitten onkaan l�ht�isin -- on h�n etevin. Kaikki taas n�ytt�v�t minusta tulleen yhteiseen p��t�kseen puheen lopusta, jolle toiset antavat nimen yleiskatsaus, toiset jonkun toisen nimen. PHAIDROS: Sin� tarkoitat sit�, ett� lopussa tulee p��piirteiss��n muistuttaa kuulijoita kaikesta siit�, mit� on puhuttu. SOKRATES: Sit� min� tarkoitan ja muuta, jos sinulla on sellaista esitett�v�n� puhetaidosta. PHAIDROS: Pikkuasioita eik� mainitsemisen arvoisia. 268 SOKRATES: Antakaamme pikkuasiain olla. Mutta katsokaamme valossa tarkemmin n�it� (edell� esitettyj�) asioita, mik� taiteellinen vaikutus niill� on ja milloin. PHAIDROS: Sangen voimakas, Sokrates, ainakin kansankokouksissa. SOKRATES: Niin on. Mutta katso sin�kin, merkillinen mies, n�ytt��k� sinusta koko kutomus yht� h�ll�lt� kuin minustakin. PHAIDROS: Osoita se vain! SOKRATES: Sanohan minulle: Jos joku tulisi yst�v�si Eryximakhoksen tai h�nen is�ns� Akumenoksen luo ja sanoisi: "Min� ymm�rr�n johdattaa ruumiiseen jotakin sellaista, ett� saan sen sek� l�mpenem��n, jos tahdon, ett� kylmenem��n, ja ett�, jos hyv�ksi n�en, saan sen oksentamaan, tai jos niin haluan, tyhjenem��n alasp�in, ja paljon muuta sentapaista, ja t�m�n ymm�rrykseni takia v�it�n olevani l��k�ri ja voivani siksi tehd� muita, joille min� tietoa t�st� tarjoan" -- niin mit� luulisit heid�n sanovan t�m�n kuultuaan? PHAIDROS: Mit� muuta kuin kysyv�n, ymm�rt��k� h�n my�skin, keneen ja koska ja kuinka pitk�lle h�nen tulee soveltaa kutakin n�ist� hoitotavoista. SOKRATES: Jos h�n nyt sanoisi: "En suinkaan, vaan vaadin, ett� se, joka t�t� oppii minulta, itse kykenee tekem��n, mit� sin� kyselet." PHAIDROS: He luullakseni sanoisivat, ett� mies on hullu ja luulee, saatuaan jostakin kirjoista tai muuten sattumalta tiet�� l��keaineista, olevansa l��k�ri, vaikka h�n ei ymm�rr� koko taidosta mit��n. SOKRATES: Miten taas k�visi, jos joku tulisi Sophokleen luo ja Euripideen ja sanoisi, ett� h�n ymm�rt�� pikku asiasta laatia tavattoman pitki� vuorosanoja ja suuresta asiasta hyvin lyhyit�, mielens� mukaan s��li� her�tt�vi� ja p�invastoin taas pelottavia ja uhkaavia ja kaikkea muuta sentapaista ja luulee t�t� opettaessaan opettavansa murhen�ytelm�n sepitt�mist�? PHAIDROS: N�m�kin, Sokrates, luullakseni nauraisivat sille, joka luulee murhen�ytelm�n olevan jotakin muuta kuin n�iden eri osien sellaista kokoonpanoa ett� ne soveltuvat toisiinsa ja kokonaisuuteen. SOKRATES: Eiv�t he kuitenkaan, luullakseni, raa'asti h�nt� haukkuisi,[70] kuten ei s�veltaiteilijakaan, jos h�n kohtaa miehen, joka luulee olevansa sointumestari sentakia ett� h�n sattumalta taitaa viritt�� kielen mahdollisimman korkealle tai matalalle, raa'asti sanoisi: "Sin� surkea mies, olet sekaisin p��st�si", vaan kuten s�veltaiteilija ainakin kohteliaammin: "Oi parahin mies, kyll� sen, joka aikoo tulla sointumestariksi, t�ytyy ymm�rt�� t�t�kin, mutta kuitenkaan ei mik��n est�, ett� henkil�, jolla on sinun taitosi, voi olla aivan ymm�rt�m�t�n sointuopissa. Sin� n�et taidat sointuopin v�ltt�m�tt�m�t esitiedot, muttet itse sointuoppia." PHAIDROS: Aivan oikein. SOKRATES: Niinp� siis Sophokles sanoisi sille, joka heille taidoistansa kerskuisi, ett� h�n taitaa murhen�ytelm�runouden esitiedot, mutta ettei h�n itse t�t� runoutta ymm�rr�, ja Akumenos taas, ett� asianomaisella on l��ketaidon esitiedot, muttei itse taitoa. PHAIDROS: Aivan niin. SOKRATES: Mit� taas luulemme mesikieli Adrastoksen[71] tai viel�p� Perikleen sanovan, jos he kuulisivat noista koreista taidekeinoista, joita nyt olemme tarkastelleet, lyhyesti puhumisesta tai kuvissa puhumisesta, ja kaikesta muusta, jota sanoimme valossa olevan syyt� tutkia -- pahastiko ja sivistym�tt�m�sti kuten sin� ja min�, sanovan ep�hienon sanan niille, jotka ovat t�t� kirjoittaneet ja opettaneet puhetaitona, vaiko meit�kin tulevan torumaan, koska ovat meit� viisaampia, sanoen: "Phaidros ja Sokrates, ei tule suuttua, vaan antaa anteeksi, jos jotkut, jotka eiv�t ymm�rr� puhua k�sitteellisesti, ovat olleet kykenem�tt�mi� m��rittelem��n, mit� puhetaito oikeastaan on, ja t�m�n tilansa takia, omatessaan taidon v�ltt�m�tt�m�t esitiedot, ovat luulleet l�yt�neens� puhetaidon ja opettaessaan t�t� muille katsovat opettaneensa muille t�ydellisesti puhetaidon, mutta ajattelevat, ett� jokaisen eri kohdan esitt�misen vakuuttavalla tavalla ja kokonaisuuden suunnittelemisen heid�n oppilastensa itse tulee saada puheissaan aikaan, koska t�ss� ei ole mit��n vaikeutta." PHAIDROS: Mutta suunnilleen sentapaista, Sokrates, n�ytt�� se taide olevan, jota n�m� miehet opettavat ja kirjallisesti esitt�v�t puhetaitona, ja minusta sin� n�yt�t puhuneen totta. Mutta mitenk� ja mist� sitten taitaisi hankkia itselleen todella kaunopuheisen ja vakuuttavan puhujan taidon? SOKRATES: Mit� taitamiseen tulee, Phaidros, niin ett� kehittyy t�ydelliseksi taistelijaksi, on laita todenn�k�isesti, ehk�p� v�ltt�m�tt�m�stikin, sama kuin muuallakin. Jos sinulla on luontaiset puhujalahjat, on sinusta tuleva kuuluisa puhuja, kun olet hankkinut lis�� tietoa ja harjoitusta, mutta jos sinussa on jossakin suhteessa n�ihin n�hden joitakin puutteellisuuksia, olet sin� siin� suhteessa oleva ep�t�ydellinen. Mutta siihen, mik� siit� on taidetta, ei sill� tiell� minusta n�yt� ilmenev�n selv�� johdatusta oikeaan, jota Tisias ja Thrasymakhos kulkevat. PHAIDROS: Mutta mill� tiell� sitten? SOKRATES: N�ytt�� kai toki, parahin yst�v�, Perikles olleen puhetaidossa t�ydellisin. PHAIDROS: Eik�h�n. SOKRATES: Kaikkiin suuriin taiteisiin kuuluu v�ltt�m�tt� my�s lennokas filosofointi asioitten olemuksesta. Sill� sielt�p�in n�ytt�� johtuvan se ylev�mielisyys ja kaikinpuolinen t�ydellisyys, mink� Perikleskin hankki suurten luonnonlahjojensa lis�ksi. Sill� kohdattuaan Anaxagoraan,[72] joka oli juuri sellainen mies, h�n luullakseni t�yttyneen� h�nen lennokkuudestaan ja p��sty��n perille j�rjen ja j�rjett�myyden olemuksesta, mist� Anaxagoras niin paljon puhui, siirsi sielt� puhetaitoon sen mik� sit� hy�dytti. PHAIDROS: Mit� sin� t�ll� tarkoitat? SOKRATES: L��ketaidon laita on kai sama kuin puhetaidonkin. PHAIDROS: Kuinka niin? SOKRATES: Molemmissa tulee eroittaa olemus, edellisess� ruumiin, j�lkim�isess� sielun, jos haluat et vain harjaantumisen ja kokemuksen nojalla, vaan taiteen s��nt�jen mukaan hankkia ruumiille, l��kkeit� ja ravintoa m��r��m�ll�, terveytt� ja voimaa, sieluun taas, opettamalla sit� ja osoittamalla sille s��dyllisi� pyrkimyksi�, istuttaa sen vakaumuksen, mink� haluat, ja hyveen. PHAIDROS: Todenn�k�isesti ainakin, Sokrates, on asia siten. SOKRATES: Luuletko sin�, ett� oikein voi tuntea sielun olemusta tuntematta kokonaisuuden olemusta. PHAIDROS: Jos tulee luottaa Asklepiadeihin[73] kuuluvaan Hippokrateeseen, ei voi tiet�� mit��n edes ruumiista ilman t�t� menettelytapaa. SOKRATES: Oikein h�n siin� sanoo, hyv� yst�v�. Mutta Hippokrateen lis�ksi tulee tutkiskella j�rke�, onko se samaa mielt�. PHAIDROS: Sen min� my�nn�n. SOKRATES: Katso nyt, mit� Hippokrates ja tosi j�rki sanovat asioiden olemuksesta. Eik� tule ajatella seuraavasti mink� olemuksesta tahansa? Ensinn�kin, onko se, jossa me itse tahdomme olla taiteilijoita tai muita siksi tehd�, yksin- vaiko moninkertaista; edelleen, eik� tule, jos se on yksinkertaista, tarkastaa sen kyky� luonnostaan vaikuttaa johonkin muuhun tai ottaa vastaan joltakin muulta vaikutuksia, jos siin� taas on monta lajia, laskea ja tarkastaa kussakin erikseen sit�, mit� tarkastettiin siin�, mik� oli yht�, nimitt�in, mink� kautta se luonnostaan vaikuttaa ja mit� vaikutuksia se siten saa. PHAIDROS: Silt� n�ytt��, Sokrates. SOKRATES: Se menettelytapa, jolta puuttuisivat n�m� tarkastelut, olisi aivan kuin sokean vaelluksen kaltainen. Mutta ei mitenk��n ole verrattava sit�, joka taiteen s��nt�jen mukaan tavoittelee mit� asiata tahansa, sokeaan eik� kuuroon, vaan selv�� on, ett� jos joku esitt�� puhetta jollekulle taiteen s��nt�jen mukaan, h�n tarkasti osoittaa sen luonteen olemuksen, johonka h�n puheensa kohdistaa. Mutta t�m� kai on sielu. PHAIDROS: Mit� se muuta olisi? SOKRATES: H�nen kilvoituksensa on siis kokonaan kohdistunut t�h�n. Sill� t�ss� h�n pyrkii her�tt�m��n vakaumusta. Eik� niin? PHAIDROS: Kyll�. SOKRATES: Ilmeisesti siis Thrasymakhoksenkin ja kenen muun tahansa, joka vakavasti esitt�� puhumisen taitoa, ensinn� tulee kaikella tarkkuudella kuvailla sielua ja tehd� havaittavaksi, onko se luonnostaan yksi ja samankaltainen vaiko ruumiin tapaan moninainen. Sill� t�t� me kutsumme asioiden olemuksen osoittamiseksi. PHAIDROS: Aivan niin. SOKRATES: Toiseksi, mink� kautta ja mit� se vaikuttaa, ja kelt� ja mit� vaikutuksia se saa. PHAIDROS: Kuinkas muuten! SOKRATES: Kolmanneksi on h�nen j�rjestyksess� esitetty��n puheitten ja sielujen eri lajit ja n�iden kokemat vaikutukset tarkasteltava syit�, niin ett� h�n sovelluttaa kunkin kuhunkin ja osoittaa, millainen sielu v�ltt�m�tt� saadaan taivutetuksi johonkin vakaumukseen tai j�� taivuttamatta, millaisin puhein ja mist� syyst�. PHAIDROS: Parhaiten tapahtuisi se n�in minun n�hd�kseni. SOKRATES: Varmasti siis, hyv� yst�v�, ei koskaan taiteen s��nt�jen mukaan kirjoiteta tai puhuta t�t� eik� mit��n muuta, jos se osoitetaan tai puhutaan toisella tavalla. Mutta ne, joita sin� olet kuullut ja jotka nyky��n kirjoittavat puhetaidon oppaita, ovat ovelia ja vaikka heill� on varsin hyv�t tiedot sielusta, salaavat he ne. Mutta ennenkuin he puhuvat ja kirjoittavat t�ll� tavalla, emme usko heid�n kirjoittavan taiteen s��nt�jen mukaan. PHAIDROS: Mill� tavalla sitten? SOKRATES: Asian lausuminen m��r�tyin sanoin ei ole helppoa. Mutta tahdon esitt��, mitenk� tulee kirjoittaa, jotta se olisi niin taiteellista kuin mahdollista. PHAIDROS: Esit� sitten! SOKRATES: Koska puheen voima on sielunohjauksessa, tulee sen, joka aikoo tulla puhujaksi, tiet��, kuinka monta lajia sielulla on. N�it� taas on niin ja niin monta ja sellaisia ja sellaisia, mink� johdosta toiset ihmiset ovat sellaisia, toiset t�llaisia. Kun t�m� jaoitus on tehty, on puheittenkin lajeja niin ja niin monta, jokainen niist� taas on sellainen ja sellainen. Sen ja sen tapaiset ihmiset ovat sen ja sen tapaisin puhein siit� ja siit� syyst� taivutettavissa sen ja sen tapaiseen k�sitykseen, toisenlaiset taas toisesta syyst� ovat vaikeat taivuttaa. Jos on t�m�n riitt�v�sti k�sitt�nyt, tulee t�m�n j�lkeen tarkastaa sit� k�yt�nn�ss� ja voida sit�, kun sit� toteutetaan, havainnolla tarkasti seurata, tai ei osaa mit��n enemp�� kuin ne ohjeet, jotka opintoaikanaan on kuullut. Kun p�tev�sti kykenee sanomaan, millainen on millaisinkin keinoin taivutettavissa ja kohdatessaan t�llaisen, tuntemaan h�net ja itselleen osoittamaan, ett� t�m� se nyt on ja t�ss� on nyt se luonne, josta silloin oli puhe ja joka nyt todellisuudessa on h�nen edess��n, johonka on kohdistettava juuri n�m� puheet t�ll� tavalla, jotta h�n uskoisi t�t�; kun joku t�m�n kaiken taitaa ja viel� oivaltaa oikean hetken, milloin on puhuttava ja milloin lakattava, ja my�skin tiet�� milloin on sopiva tai sopimaton hetki lyhyeen, liikuttavaan, kauhistuttavaan ja jokaiseen puhetapaan, jonka h�n on oppinut, silloin on h�nen taiteensa kauniisti ja t�ydellisesti kehitetty, mutta ei ennen, vaan jos joku laiminly� jotakin n�ist� eri puolista puhuessaan, opettaessaan tai kirjoittaessaan, mutta siit� huolimatta v�itt�� puhuvansa taiteellisesti, niin on se oikeassa, joka ei usko h�neen. "Kuinka siis, Sokrates ja Phaidros?" on kirjailijamme ehk� sanova. "N�ytt�v�tk� n�m� vaiko jollakin muulla tavalla esitetyt puhetaidon ohjeet hyv�ksytt�vilt�?" PHAIDROS: Eiv�t mitenk��n jollakin muulla tavalla esitetyt. Mutta milt��n v�h�iselt� ty�lt� ei t�m� n�yt�. SOKRATES: Olet oikeassa. T�m�np� takia tulee k��nt�� kaikki puheet yl�salaisin ja t�hystell�, n�ytt�isik� jostakin t�h�n taitoon viev�n helpompi ja lyhyempi tie, jottei turhaan l�htisi pitk�lle ja ep�tasaiselle, kun tarjona on lyhyt ja tasainen. Mutta jos sinulla on jotakin apua siit�, mit� olet kuullut Lysiaan tahi jonkun muun puhuvan, niin koeta sit� muistutella ja esitt��. PHAIDROS: Kokeena min� kai voisin esitt��, mutta en nyt ainakaan ole siin� kunnossa. SOKRATES: Tahdotko sin� siis, ett� min� esit�n muutaman lausunnon, jonka olen kuullut joiltakuilta, jotka n�it� asioita harrastavat? PHAIDROS: Tietysti. SOKRATES: Sanotaanhan toki, Phaidros, olevan oikein ajaa sudenkin asiaa. PHAIDROS: Tee siis sin�kin niin! SOKRATES: He sanovat siis, ettei tarvitse k�sitell� asiaa niin juhlallisesti eik� johtaa siihen pitki� kiertoteit� my�ten. Sill� kuten t�m�n puheen alussa sanoimme, ei sen, joka aikoo kehitty� taitavaksi puhujaksi, tarvitse lainkaan olla osallinen oikeitten tai hyvien asioitten todellisesta tuntemuksesta eik� ihmistenk��n, jotka ovat sellaisia joko luonnostaan tai kasvatuksen kautta. Sill� tuomioistuimissa ei kukaan ollenkaan v�lit� siit�, mik� n�iss� asioissa on totta, vaan ainoastaan siit�, mik� on uskottavaa. T�m� taas on yht� kuin se mik� on todenn�k�ist� ja siihen tulee sen, joka aikoo kehitty� taiteen s��nt�j� noudattavaksi puhujaksi, kiinnitt�� huomiotansa. Eip� toisinaan tule enemp�� syyt�s- kuin puolustuspuheessakaan esitt�� edes sit�, mik� on tapahtunut, jollei se ole tapahtunut todenn�k�isell� tavalla, vaan sit�, mik� on todenn�k�ist�. Ja kaikin tavoin on puhujan tavoiteltava vain todenn�k�isyytt� ja sanottava iloiset hyv�stit totuudelle. T�m�n n�k�kohdan s�ilytt�minen kautta koko puheen juuri synnytt�� koko taiteen. PHAIDROS: Juuri sit� olet tarkastellut, Sokrates, mit� ne puhuvat, jotka ilmoittavat olevansa asiantuntijoita puhetaiteessa. Min� muistuttelen, ett� aikaisemmin jo lyhyesti koskettelimme t�llaista seikkaa, mutta se n�ytt��kin olevan eritt�in suuriarvoinen asia niille, jotka n�it� kysymyksi� harrastavat. SOKRATES: Sin�h�n olet suurella innolla tutkinut itse Tisista. Sanokoon siis Tisias meille t�m�nkin, tarkoittaako h�n todenn�k�isell� mit��n muuta kuin sit�, miksi suuri yleis� sen k�sitt��. PHAIDROS: Mit�p� muuta sitten? SOKRATES: H�n on siis esitt�nyt seuraavan tapauksen, jonka h�n -- kuten n�ytt�� -- on keksinyt viisaaksi ja samalla taiteen s��nt�jen mukaiseksi: Jos joku heikko, mutta miehek�s mies on antanut selk��n v�kev�lle, mutta pelkurimaiselle miehelle ja ry�st�nyt h�nelt� vaipan tai jotakin muuta, ja siit� vied��n oikeuteen, ei kummankaan tule sanoa totuutta, vaan tuon pelkurin pit�� sanoa, ettei tuo miehek�s mies yksin ole pehmitt�nyt h�nt�, toisen taas n�ytt�� toteen, ett� he olivat kahdenkesken, mutta erikoisesti k�ytt�� t�t� kysymyst�: mitenk� min�, joka olen t�llainen, olisin voinut k�yd� k�siksi tuollaiseen? T�m� taas ei ole tunnustava omaa huonouttaan, vaan ryhtyess��n jotakin muuta valehtelemaan h�n piankin tarjoaisi vastapuolelle vastatodistuksen k�teen. Ja muissakin tapauksissa on taiteenmukaisella puheella suunnilleen samat s��nn�t. Eik� olekin, Phaidros? PHAIDROS: On tietysti. SOKRATES: Oi voi, kyll�p� on kamalasti salattu se taide, jonka Tisias on keksinyt tai kuka h�n nyt onkin ja kenelt� h�n lieneek��n saanut nimens�. Mutta, hyv� yst�v�, onko meid�n sanottava h�nelle n�in vai eik�? PHAIDROS: Mitenk�? SOKRATES: Jo kauan sitten, ennen sinunkin tuloasi, Tisias, olemme sattumalta lausuneet, ett� todenn�k�isyys valtaa alaa suuressa yleis�ss� totuuden kaltaisuuden takia. Mutta yht�l�isyyksi� juuri �sken tarkastellessamme huomasimme me, ett� se, joka tuntee totuuden, kaikkialla osaa ne parhaiten keksi�. Niinp� siis, jos sinulla on jotakin muuta sanottavaa puhetaidosta, kuuntelisimme sit� kyll�, jollei, tulemme uskomaan sit�, mit� �sken olemme tarkastelleet: ett� jollei joku ole erikseen lajitellut kuulijoitten luonteita eik� ole kykenev� jakamaan oliota lajeihin tai yhdist�m��n jokaista yksityisoliota yhden k�sitteen alle, ei h�nest� koskaan ole tuleva puhujana taiteilijaa, mik�li se on ihmiselle mahdollista. T�t� h�n ei milloinkaan ole saavuttava ilman suurta ponnistusta, jota j�rkev�n ei tule kest�� sit� varten, ett� voisi puhua ja toimia ihmisten parissa, vaan sen takia, ett� voisi puhua sellaista, joka miellytt�� jumalia, ja kaikessa toimia niin paljon kuin mahdollista heid�n mielikseen. Sill� eih�n toki tule, Tisias -- niin sanovat meit� viisaammat -- j�rkimiehen pyrki� miellytt�m��n kanssaorjiaan -- siin� sivussa se voi tapahtua -- vaan hyvi� ja hyvist� syntyisin olevia herroja. Senp�takia �l� ihmettele, jos kiertotie on pitk�, sill� sit� on kuljettava suurten asioitten takia, ei sen vuoksi kuin sin� luulet. Mutta jos joku haluaa, on t�m�kin, kuten puheemme osoittaa, parhaiten saavutettavissa mainittua tiet�. PHAIDROS: Minusta n�ytt�� t�m� olevan erinomaisesti puhuttu, Sokrates, jos vain joku kykenisi t�h�n. SOKRATES: Sille, joka k�y k�siksi kauniiseen, on kaunista my�skin kokea, mit� hyv�ns� h�n sattuukin kokemaan. PHAIDROS: Onpa hyvinkin. SOKRATES: Riitt�k��n nyt se, mit� on sanottu puhumisen taiteesta ja ep�taiteellisuudesta. PHAIDROS: Se riitt�� kyll�. SOKRATES: Esitys siit�, mik� on soveliasta ja mik� sopimatonta kirjoittamisessa, miss� m��rin sen k�ytt�minen on paikallaan ja miss� sopimatonta, on viel� j�lell�. Eik� niin? PHAIDROS: Kyll�. SOKRATES: Tied�tk� sin� siis, mill� tavoin sin� puhumisen alalla sanoin tai t�in enimmin voit miellytt�� jumalia? PHAIDROS: En suinkaan. Ent� sin�? SOKRATES: Kyll� osaan kertoa entisajan ihmisist� polveutuvan tarinan; totuuden tiet�v�t vain he itse. Mutta jos me itse voisimme sen l�yt��, niin viel�k� pit�isimme lukua ihmisten mielipiteist�? PHAIDROS: Naurettava kysymys! Mutta kerro, mit� v�it�t kuulleesi! SOKRATES: Olen siis kuullut,[74] ett� Naukratiin l�hell� Egyptiss� eli muuan sik�l�isist� vanhoista jumalista, jolle on pyhitetty lintukin, jota he kutsuvat Ibikseksi. Itse jumalan nimi oli Theuth. T�m� on ensinn� keksinyt luvun ja laskutaidon, mittausopin ja t�htitieteen, edelleen lauta- ja kuutiopelit ja niin my�s kirjaimet. Koko Egyptin kuninkaana taas oli silloin Thamus ylimaassa suuressa kaupungissa, jota helleenit kutsuvat Egyptin Thebaiksi kuten he kutsuvat jumalaa Ammoniksi. T�m�n luo tuli Theuth, n�ytteli taitojaan ja sanoi, ett� niit� piti jakaa muille egyptil�isille. H�n kysyi silloin, mit� hy�ty� kustakin oli ja toisen esitelless�, h�n milloin moitti, milloin kiitti sen mukaan kuin Theuth n�ytti puhuvan oikein tai v��rin. Ja Thamuksen sanotaan kustakin taidosta lausuneen kumpaankin suuntaan laajoja arvosteluja, joita k�visi liian pitk�ksi tarkoin esitt��. Mutta kun h�n oli kirjainten kohdalla, sanoi Theuth: "T�m� oppi, oi kuningas, tekee egyptil�iset viisaammiksi ja muistiltaan paremmiksi, sill� se on keksitty apukeinoksi muistille ja viisaudelle." T�m� vastasi: "Taitavin Theuth! Toiset kykenev�t synnytt�m��n sit�, mit� taitoihin kuuluu, toiset taas arvostelemaan, miten suuri osuus hy�ty�, ja miten suuri vahinkoa siit� koituu niille, jotka joutuvat sit� k�ytt�m��n. Niinp� sin�, kirjainten is�, olet kiintymyksest� niihin esitt�nyt aivan p�invastaista kuin ne aikaansaavat. Sill� niiden sieluissa, jotka oppivat t�m�n taidon, se synnytt�� unhoitusta siit� syyst�, ett� he laiminly�v�t muistia, koska he luottaen kirjoitukseen palauttavat asioita mieleens� ulkoap�in vieraitten merkkien vaikutuksesta, ei sis�lt�p�in omasta itsest��n. Et siis ole keksinyt apuneuvoa muistille, vaan mieleenpalauttamiselle. Ja vain rikkiviisauden toimitat opetuslapsille, et todellista viisautta. Sill� ilman opetusta paljon kuultuaan luulevat he olevansa monitietoisia, vaikka he enimm�lt� osalta ovat tiet�m�tt�mi� ja ik�vi� seurustelussa, tultuaan rikkiviisaiksi sen sijaan ett� olisivat tulleet viisaiksi." PHAIDROS: Hyv� Sokrates, helposti sepit�t sin� egyptil�isi� ja mink�maisia tarinoita vain tahdot. SOKRATES: Toiset ovat sanoneet, hyv� yst�v�, ett� dodonalaisen Zeun pyh�t�ss� olevan tammen sanat ovat olleet ensim�iset ennussanat. Silloiset ihmiset, he kun eiv�t olleet niin viisaita kuin te nuoret, tyytyiv�t yksinkertaisuudessaan kuuntelemaan tammea ja paatta, jos ne vain puhuivat totta. Mutta sinusta kenties on eroa siin�, kuka puhuja on ja mist� kotoisin. Sill� sin� et pid� vain sit� silm�ll�, onko asianlaita niin vaiko toisin. PHAIDROS: Syyst� moitit minua, ja minusta n�ytt�� kirjainten laita olevan niin kuin thebalainen sanoi. SOKRATES: Se joka siis luulee kirjaimissa j�tt�v�ns� j�lkeens� jonkun taideopin ja se joka on ottanut sen vastaan siin� uskossa, ett� kirjaimista on l�htev� jotakin selke�t� ja varmaa, se lienee jokseenkin yksinkertainen eik� itse asiassa k�sit� Ammonin ennustusta, arvellessaan, ett� kirjoitetuilla puheilla olisi jotain enemp�� teht�v��, kuin muistuttaa sit�, joka tuntee ne asiat, mist� ne on kirjoitettu. PHAIDROS: Aivan oikein. SOKRATES: Sill� kirjoituksella on, Phaidros, seuraava vika ja se on todellakin siin� maalaustaiteen kaltainen. Sill� senkin tuotteet seisovat aivan kuin el�vin�, mutta jos niilt� jotakin kysyy, ovat ne juhlallisen hiljaa. Samalla tavalla on puheitten laita. Sill� luulisipa niitten puhuvan jotakin ymm�rt�en, mutta jos kysyy jotakin puhutusta haluten saada siit� selvemm�n k�sityksen, niin ilmaisevat ne aina vain yht� ja samaa. Ja jokainen puhe, kun se kerran on kirjoitettu, vierii kaikkialle, yht� hyvin niiden luo, jotka sit� ymm�rt�v�t, kuin niiden luo, joille se ei lainkaan sovellu, eik� ymm�rr�, keille sen tulee puhua, keille ei. Jos sit� taas loukataan ja syytt�m�sti parjataan, tarvitsee se aina is�ns� apua. Sill� itse se ei kykene puolustautumaan eik� auttamaan itse��n. PHAIDROS: T�ss�kin puhut aivan oikein. SOKRATES: Mutta mit� tuumit? Tarkastammeko toista puhetta, joka on edellisen t�ysi veli, mill� tavoin se syntyy, ja kuinka paljoa paremmaksi ja kykenev�mm�ksi t�t� se kehittyy? PHAIDROS: Mit� puhetta sitten ja mill� tavoin syntyv�� tarkoitat? SOKRATES: Sit�, joka ymm�rryksell� piirret��n oppivan sieluun, joka kykenee puolustamaan itse�ns�, ja tiet��, keille tulee puhua ja keiden seurassa olla vaiti. PHAIDROS: Sit� tarkoitat tiet�v�n el�v�� ja sielukasta puhetta, jonka varjokuvaksi t�ydell� syyll� voisi kirjoitettua kutsua. SOKRATES: Aivan niin. Mutta sano minulle seuraavaa: Kylv�isik� j�rkev� maanviljelij� ne siemenet, joista h�n erikoisesti pit�isi huolta ja toivoisi saavansa satoa, t�ydell� todella kes�ll� Adoniin[75] yrttitarhoihin ja iloitsisi n�hdess��n niiden kahdeksassa p�iv�ss� kehittyv�n t�yteen mittaan, vai tekisik� h�n n�in huvin vuoksi ja juhlan takia, kun h�n ylip��t��n niin tekisi? Eik� h�n p�invastoin kylv�isi, maanviljelystaidon s��nt�j� noudattaen niit� siemeni�, joiden takia h�n oli n�hnyt paljon vaivaa, sopivaan maahan ja olisi tyytyv�inen, jos se, mink� h�n on kylv�nyt, kypsyisi kahdeksantena kuukautena? PHAIDROS: Niin h�n varmaankin tulisi tekem��n, Sokrates, t�m�n tosissaan, tuon taas, kuten sanot, muuten vain. SOKRATES: Pit��k� meid�n nyt v�itt��, ett� sill�, jolla on tietoa oikeasta, kauniista ja hyv�st�, on v�hemm�n j�rke� omiin siemeniins� n�hden kuin maanviljelij�ll�? PHAIDROS: Ei mitenk��n. SOKRATES: Tosissaan h�n siis ei niit� piirr� musteeseen ja kylv� niit� ruokokyn�� my�ten puheitten mukana, jotka ovat kykenem�tt�m�t sanalla itse��n auttamaan ja kykenem�tt�mi� opettamaan totuutta. PHAIDROS: Ei todenn�k�isesti ainakaan. SOKRATES: Ei varmastikaan, vaan kirjaintarhoihin h�n on -- kuten n�ytt�� -- kylv�v� ja piirt�v� huvin vuoksi, kun h�n piirt��, ja h�n kokoaa itsellens� varastoon muistiinpanoja huonomuistista vanhuutta varten, silt� varalta, ett� h�n siihen ehtii, ja h�n on iloitseva n�hdess��n hentojen tainten kasvavan. Ja kun muut nauttivat muista huvituksista, kostutellen itse��n juomingeissa ja muissa tilaisuuksissa, jotka ovat n�ille l�heist� sukua, silloin h�n, kuten n�ytt��, n�itten huvitusten asemasta huvittelee siten kuten olen kertonut. PHAIDROS: Sin� kuvaat ihanaa ajanvietett� alhaisen ohella, Sokrates, sen ajanvietett�, joka kykenee leikkim��n sanoilla kertoillen oikeamielisyydest� ja muusta, mist� sin� puhut. SOKRATES: Niin on, rakas Phaidros. Mutta paljon kauniimpaa on luullakseni n�iden asiain harrastaminen, kun noudattamalla dialektista taidetta, sittenkuin on tavannut sopivan sielun, istuttaa ja kylv�� ymm�rryksell� puheita, jotka kykenev�t auttamaan itse�ns� ja istuttajaansa ja jotka eiv�t ole hedelm�tt�mi�, vaan omaavat siemenen, josta muut puheet muissa mieliss� puhkeavat ja kykenev�t tekem��n t�m�n ikuisesti kuolemattomaksi ja tekem��n sen omistajan niin onnelliseksi kuin ihmiselle vain on mahdollista. PHAIDROS: T�m�, jota nyt puhut, on viel� paljoa kauniimpaa. SOKRATES: Nyt voimme jo ratkaista tuon �skeisen kysymyksen, kun olemme p��sseet t�st� yksimielisyyteen. PHAIDROS: Mink� sitten? SOKRATES: Sen, jota me oikeastaan halusimme n�hd�, vaikka sitten olemme tulleet t�h�n, nimitt�in ett� tutkisimme Lysiaaseen puheitten kirjoittamisesta kohdistettua moitetta ja itse puheita, joita kirjoitettiin joko noudattaen tai noudattamatta taiteen s��nt�j�. Mutta mik� on taiteellista, mik� ei, n�ytt�� minusta olevan riitt�v�sti selvitetty. PHAIDROS: Silt� tuntui. Mutta muistuta minua viel� uudestaan, miten se selvitettiin. SOKRATES: Ennenkuin joku tuntee jokaisen asian todellisen laadun, josta puhuu tai kirjoittaa, ja pystyy sit� kokonaisuutena siit� itsest��n m��rittelem��n, ja m��rittelyn j�lkeen kykenee jaoittamaan sit� alalajeihin jakamattomuuteen asti ja ennenkuin h�n samalla tavoin tarkasteltuaan sielun luonnetta on keksinyt jokaiselle luonteelle sopivan ilmaisutavan, ja siten kokoonpannut ja yksityiskohtia my�ten muovaillut puheensa, ett� h�n monis�ikeiselle sielulle tarjoaa monis�ikeisi� mutta sopusuhtaisia puheita, yksinkertaiselle taas yksinkertaisia -- ennen ei ole mahdollista niin taiteenmukaisesti kuin asian luonteeseen n�hden on mahdollista ryhty� k�sittelem��n puheitten luonnetta, olkoon kysymys sitten opettamisesta tai mielipiteeseens� taivuttamisesta, kuten koko edellinen tutkistelumme on osoittanut. PHAIDROS: Aivan sill� tavoin suunnilleen asianlaita minustakin n�ytt�� olevan. SOKRATES: Mit� taas tulee siihen, onko kaunista vai h�pe�llist� pit�� tai kirjoittaa puheita, ja miss� olosuhteissa tapahtuvana sit� syyll� voisi moittia tai olla moittimatta, se on selvitetty juuri �sken lausutussa. PHAIDROS: Miss� sitten? SOKRATES: Sanottiin ett�, jos Lysias tai joku muu milloinkaan on kirjoittanut tai tulee kirjoittamaan joko yksityisiss� tai valtion asioissa, sommitellen lakiehdotuksia tai kirjoittaen valtiollisen kirjoituksen siin� uskossa, ett� siin� vallitsee suuri varmuus ja selvyys, siin� tapauksessa koituu h�pe�� kirjoittajalle, joko sen h�nelle joku sanoo tai ei. Sill� t�ydellinen tiet�m�tt�myys oikeasta ja v��r�st� ja pahasta ja hyv�st� ei voi olla olematta todella h�pe�llist�, ei, vaikka koko rahvas sit� kiitt�isi. PHAIDROS: Ei tietystik��n. SOKRATES: Mutta se, joka on sit� mielt�, ett� kirjoitetussa puheessa jokaisesta asiasta t�ytyy paljon olla leikki�, ja ettei milloinkaan ole mit��n runomittaista tai suorasanaista puhetta kirjoitettu tai puhuttu, joka ansaitsisi vakavaa harrastusta -- kuten rapsodien esitykset, jotka esitettiin ilman tutkiskelua ja opetusta vain ihmisten voittamiseksi -- vaan ett� todellisuudessa parhaat niist� ovat olleet niiden muistuttamiseksi, jotka jo tiet�v�t asiat; ett� ainoastaan opettavissa ja opetuksen takia esitetyiss� ja todella sieluun piirretyiss� oikeutta, kauneutta ja hyvyytt� koskevissa puheissa on selkeytt�, t�ydellisyytt� ja harrastuksen arvoista; ett� tulee sanoa t�llaisten puheitten olevan oikeita poikiaan, ensinn� sit� joka on asianomaisessa itsess��n ja h�nen keksim�n��n h�ness� asuu, sitten niit� t�m�n j�lkel�isi� ja velji�, joita mahdollisesti on istutettu muihin ja muitten ihmisten sieluihin kunkin ansion mukaan -- se joka niin ajattelee ja joka ei puutu muihin puheisiin, t�m� n�ytt�� olevan sellainen mies, millaiseksi min� ja sin� toivoisimme tulevamme. PHAIDROS: Aivan niin min� tahdon ja toivon kuin sin� puhut. SOKRATES: Kylliksi olkoon jo laskettu leikki� puheista. Ja kun sin� menet Lysiaan luo, niin ilmoita h�nelle, ett� me laskeuduttuamme nymfien l�hteelle ja lepopaikalle kuulimme puheita, jotka k�skiv�t sanoa Lysiaalle ja muille, jotka mahdollisesti sepitt�v�t puheita, Homerokselle ja muille, jotka sepitt�v�t runoutta joko semmoisenaan tai laulamalla esitett�v�ksi, ja kolmanneksi Solonille ja jokaiselle, joka valtion asioissa on kirjoittanut kirjoituksia nimitt�en niit� laeiksi, ett� jos h�n on sepitt�nyt n�it�, tuntien asian todellisen olemuksen ja kyeten auttamaan niit� tarkemmin k�sittelem�ll� sit�, mist� on kirjoittanut, ja puhumalla itse kykenee osoittamaan, sen mit� on kirjoittanut, v�h�arvoiseksi, t�llaista miest� ei tule nimitt�� t�t� kirjoitettua sanaa tarkoittavalla nimell�, vaan sellaisella, joka tarkoittaa sit�, mit� h�n on vakavasti harrastanut. PHAIDROS: Mit� nimi� sin� siis annat h�nelle? SOKRATES: Kutsua h�nt� viisaaksi n�ytt�� minusta olevan liian paljon ja soveltuvan vain jumalalle. Mutta nimi viisauden yst�v� (filosofi) tai jokin sentapainen soveltunee ja kuulunee h�nelle paremmin. PHAIDROS: Se ei ole lainkaan poissa paikaltaan. SOKRATES: Sit� taas, jolla ei ole mit��n arvokkaampaa kuin se, mink� h�n pitk�n aikaa sinne t�nne v��ntelem�ll�, yhteensovittamalla ja poispyyhkim�ll� on sommitellut tai kirjoittanut, sit� oikeudenmukaisesti voit kutsua runoilijaksi tai puheitten sepitt�j�ksi tai lakienkirjoittajaksi. PHAIDROS: Kuinkas muuten? SOKRATES: Ilmoita t�m� nyt yst�v�llesi! PHAIDROS: Ent�s miten sin� olet tekev�? Sill� eih�n tule sivuuttaa sinun yst�v��si. SOKRATES: Ket� sitten? PHAIDROS: Kaunista Isokratesta.[76] Mit� sin� tulet h�nelle ilmoittamaan, Sokrates. Mit� me sanomme h�nen olevan? SOKRATES: Isokrates on viel� nuori, Phaidros. Mutta aion kuitenkin sanoa, mit� h�nest� aavistan. PHAIDROS: Mit� sitten? SOKRATES: H�n n�ytt�� luonnonlahjoiltaan olevan parempi kuin ett� h�nt� ja Lysiaan tyyliin kulkevia puheita voisi rinnastaa, ja h�nen luonteensa on jalompaa yhdistelm��, niin ettei olisi lainkaan ihmeellist�, jos h�n, i�n varttuessa, puheissa, joita h�n nyt harrastaa, paljon voittaisi muut, jotka milloinkaan ovat puhetaitoa harrastaneet, kuin lapset, ja jos h�nt�, siin� tapauksessa ettei t�m� h�nt� tyydyt�, ajaisi jumalallisempi into suurempiin teht�viin. Sill� luonnostaan on miehen sielussa jotakin pyrkimyst� viisauteen. T�m�n tervehdyksen vien min� n�ilt� jumalilta Isokrateelle, lemmikilleni, vie sin� nuo toiset Lysiaalle, sinun lemmikillesi! PHAIDROS: Niin on tapahtuva. Mutta l�htek��mme, koska hellekin on helpottanut! SOKRATES: Eik� ole sopivaa, ennenkuin l�hdemme, rukoilla n�it� jumalia? PHAIDROS: Miksei. SOKRATES: Oi rakas Pan ja kaikki muut jumalat, jotka olette t��ll�! Antakaa minulle sis�ist� kauneutta ja antakaa sen, mik� minussa on ulkonaista, olla sopusoinnussa sis�isen olemukseni kanssa! Rikas olkoon minusta viisas! Mutta kultaa olkoon minulla sellainen m��r�, jota ei voisi kantaa eik� kuljettaa muu kuin kohtuullinen mies.[77] Viel�k� rukoilemme jotakin muuta, Phaidros? Min� puolestani olen n�et kylliksi rukoillut. PHAIDROS: Rukoile t�t� minunkin puolestani! Sill� yhteist� on yst�vien omaisuus. SOKRATES: L�htek��mme! SELITYKSI�. [1] _Lysias_, aikansa kuuluisimpia puhujia, syntyi v. 445 Ateenassa, minne h�nen is�ns�, kilpitehtailija Kephalos, oli Syrakusasta siirtynyt. Vuodet 429-412 nautti h�n Etel�-Italiassa olevassa Thurioin kaupungissa kuuluisan reetori Tisiaan opetusta. Ateenaan palattuaan hoiti h�n yhdess� veljens�, Phaidroksessakin mainitun Polemarkhoksen, kanssa is�ns� Peiraieuksessa olevaa tehdasta. Kolmenkymmenen tyrannin p��sty� Ateenassa valtaan joutuivat veljekset vainon alaisiksi. Polemarkhos menetti henkens� ja Lysias pelastui t�in tuskin Megaraan, mist� p�in h�n innokkaasti otti osaa kansanvallan palauttamista tarkoittaviin suunnitelmiin. Kun n�m� onnistuivat, koetti Thrasybulos, kumouksen johtaja, hankkia Lysiaalle Ateenan kansalaisoikeuksia yrityksess��n kuitenkaan onnistumatta. L. kuoli v. 380. Lysiaan puhujamaineelle laski perustan se puhe, jonka h�n v. 403 piti veljens� murhaajaa vastaan. Sittemmin Lysias toimi etup��ss� logographina (nimitys tarkoitti silloin asianajajaa, aikaisemmin kronikoitsijaa). H�nen nimell��n kulkevista puheista piti antiikin tutkimus autenttisena. Se puhe, joka esitet��n Phaidroksessa, on luultavasti jonkin h�nen todella pit�m�ns� puheen mukailu. Muuten on 34 puhetta h�nelt� kokonansa s�ilynyt. -- Vaikkakin Lysiaalta puuttuu ajatusten syvyytt�, on h�n kuitenkin yleens� parempi sit� kuvaa, jonka Phaidros-dialogi h�nest� antaa. Varsinkin on huomattava h�nen kykyns� luonnehtia niit� henkil�it�, jotka h�n esitt�� puhuvina oikeuden edess� sek� h�nen esitystapansa yksinkertaisuus, koruttomuus ja selkeys. My�hempi n.s. attikalainen puhetaidon suunta, joka tavoitteli n�it� ominaisuuksia, piti h�nt� suuressa arvossa. H�nen tyylins� roomalaisista j�ljittelij�ist� mainittakoon erikoisesti C. Iulius Caesar. Vrt. muuten johdantoa. [2] _Akumenos_ ja my�hemmin mainittu _Eryximakhos_, joka esiintyy Symposion-dialogissa, olivat tunnetuita l��k�reit�. E. mainitaan my�s Protagoras-dialogissa. [3] _Kilparadat_, joilla varsinaiset nuorukaisten juoksuharjoitukset ja -kilpailut tapahtuivat, olivat samalla i�kk��mpien ihmisten tavallisia k�velypaikkoja. [4] _Epikrates_, luultavasti joku senaikuisia demagoogeja. [5] _Morykhos_ on mahdollisesti sama henkil�, jota vanha attikalainen komedia ivaa tunnettuna elostelijana. [6] _Olympolaisen_ Zeun temppeli oli kaupungin kaakkoisosassa. Vanhin temppelirakennus, joka mahdollisesti ei edes valmistunut, on Peisistratoksen ajoilta. My�hemmin alkoi kuningas Antiokhos IV Epiphanes rakennuttaa paikalle suuremmoista temppeli�, jonka rakennusty�n vasta keisari Hadrianus saattoi p��t�kseen. [7] _Pindaroksen sanoja_. Viittaus I:n Isthmolaisen oodin 2-3 sakeisiin. [8] _Megaraan_ asti, jonne Ateenasta oli n. 4 penikulmaa. [9] _Herodikos_ on kai sama henkil�, jonka Protagoras-dialogissa sanotaan olevan syntyisin Megarasta. Ep�varmaa on, onko Valtiossa mainittu voimistelunopettaja sama mies. [10] ... _haltioitumistoverin_. Alkuteksti edellytt�isi oikeastaan k��nn�st�: toverin koryhanttihurmiossa, johonka alkuaan phrygialaisen jumalattaren Kybelen palvelijat, t�m�n seuralaisia, korybantteja, j�ljitellen pyrkiv�t p��sem��n. [11] _Ilisos_, pieni joki Ateenan etel�puolella. [12] _Boreas_, pohjatuulen jumala, oli tarun mukaan ry�st�nyt attikalaisen kuninkaan Erekhtheun tytt�ren, _Oreithyian_ Ilisoksen rannalta. Tarua ovat k�sitelleet tragediassaan Oreithyia sek� Aiskhylos ett� Sophokles. _Pharmakeia_ oli nimen� er��ll� najadilla ja h�nen Ilisoksen luona olevalla l�hteell��n. Lause "tai Areiopagokselta... eik� t��lt�" on mahdollisesti my�hempi lis�ys. Itse tarun yhteydess� saa Platon tilaisuuden esitt�� kantansa siit� kuivan ratsionalistisesta, allegorisoivasta myyttien selitystavasta, jota _viisaat_, s.o. sofistit harjoittivat. Vaikka h�nt� ei suinkaan kansanuskonto tyydytt�nyt, ei h�n voinut yhty� niihin, jotka n�in pyrkiv�t tuhoamaan jumalat kokonaan. [13] _Kentaurit_ kuvaa my�hempi taide olennoiksi, joilla oli yl�ruumis ihmisen-, mutta varsinainen vartalo hevosenkaltainen. Aikaisemman k�sityksen mukaan heill� oli ihmisruumiiseen yhtynyt puolikas hevosruumista. Heid�n luontonsa oli villi ja hillit�n. [14] _Khimaira_ Typhonin tyt�r (kts. alemma) oli tulta sy�ksev� hirvi�, edest� jalopeura, keskelt� vuohi ja takaa k��rme, joka asui Lykiassa, mink� vulkaanisen luonnon personifikatio h�n oli. H�net tappoi tarun Korinthokseen sijoittama Bellerephon (B. alkuaan merijumala) ihmeratsultaan _Pegasokselta_. Sittemmin Pegasos esti kavioniskullaan Muusain laulusta hurmautuneen Helikon vuoren kohoamasta taivaaseen ja synnytti Hippokrenen (Hevosl�hteen). Runoilijain palvelukseen on vasta my�hempi aika sijoittanut Pegasoksen. [15] Kuulu _delphoilainen kirjoitus_, "gnothi seauton, tunne itsesi", on l�ht�kohta Sokrateella h�nen pyrkimyksess��n todelliseen tietoon olevaisesta. [16] _Typhon_, satap�inen, tulisilm�inen hirvi�, joka nousi vimmattuun taisteluun Zeuta ja muita jumalia vastaan Kilikiassa, jonka maan onkaloihin tai Etnan alle h�n h�vitty��n suistui ja sielt� synnytti maata sulattavaa kuumuutta, tuulisp�it� y. m. s. luonnonilmi�it�. H�n kuten Khimairakin on siis vulkaanisten ilmi�itten porsonifikatio. [17] _Akheloos_, Kreikan suurin joki, virtojen kuningas, jonka kultti oli yleinen koko Kreikassa. Tuttu on h�nen taistelunsa Herakleen kanssa Deianeiran omistamisesta. [18] _Yhdeks�n arkhonttia_, Ateenan korkeimmat hallitusmiehet, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan. Plutarkhoksen mukaan he astuessaan virkaansa vannoivat julkisen valan, jossa lupasivat olla valtion laeille kuuliaisia ja pysy� lahjomattomina sek� sitoutuivat siin� tapauksessa, ett� valansa rikkoisivat, Apollonin oraakkelitemppeliin pystytt�m��n oman luonnollista kokoa olevan kultaisen kuvansa rangaistukseksi itselleen ja varoitukseksi muille. [19] _Kypselidien vihkilahja_ oli muuan arkku, jota s�ilytettiin Heran temppeliss� ja josta viel� kreikkalainen taidehistorioitsija Pausanias 2:sella vuos. j.Kr. esitt�� seikkaper�isen kuvauksen. T�ss� arkussa oli muka Kypselos, josta my�hemmin tuli Korinthin hallitsija (657-629 e.Kr.), pelastunut sukulaistensa vainolta, jonka alaiseksi h�n oli joutunut, kun oli ennustettu, ett� h�n kukistaisi n�m�, jotka silloin pitiv�t valtaa Korinthissa. Todenn�k�isesti vihkilahja on Kypseloksen poikain teett�m� ja Heralle vihkim� ja sellaisena Platonkin sen esitt��. [20] _Huvin�ytelm�nkirjoittajain k�mpel�� keinoa_ k�ytt�isi Phaidros, jos h�n toistaisi ne sanat, joita Sokrates oli h�nest� k�ytt�nyt, ennenkuin h�n rupesi puhumaan. Keinon k�mpelyys oli siin�, ett� syytetty henkil� viskasi saman syyt�ksen jotenkin samoin sanoin vastustajaan. [21] Sokrates _peitt�� silm�ns�_, jottei Phaidros huomaisi, puhuuko h�n leikill��n vai tosissaan. T�ll� Platon ehk� my�s tahtoo osoittaa, ettei Sokrates esit� omia (eik� h�nenk��n, Platonin) mielipiteit�. [22] Sokrates johtaa leikill��n runotarten epiteetin, _ligeiai_ Ligyes nimest�, kenties j�ljitellen sofistien etymologisia selityksi�. N�m�h�n varsinaisesti perustivat kielitieteellisen tutkimuksen, joka kuitenkin muodostui perin ep�kriitilliseksi ja ep�metodiseksi. Eritt�inkin oli niin laita ��nne- ja muoto-opin. -- Ligureista (Ligyes), jotka asuivat Pohjois-Italiassa, kerrotaan, ettei edes taisteluissa koko joukko yht'aikaa tapellut, vaan osa j�i syrj��n laululla kiihottaakseen taistelevia. [23] _raskaasti raskauttavat -- raskaudesta -- rakkaus_. Olen koettanut k��nn�ksess� saada ilmi sen etymologisen sanaleikin, joka on sanoissa _erromenos_ (voimakkaasti) _rhostheisa_ (voimistuneena) _ap'aut�s t�s rhomes_ (itse voimasta, itse voimasanasta) (se on saanut nimen) _eros_ (rakkaus). Yleens� n�ytt�� sopivien vastineitten keksiminen t�llaisille leikillisille etymologioille tai sanaleikeille miltei mahdottomalta, ja on niitten valitettavasti k��nn�ksess� t�ytynyt j��d� pois. -- Vrt. muuten edellist� selityst�. [24] _Liuskan pudottua toisella tavalla_. Sanat tarkoittavat poikien kesken yleist� leikki�, miss� osanottajat jakaantuivat kahteen puolueeseen, joitten keskelle asettui er�s pojista ja heitteli ilmaan liuskaa, joka toiselta puolen oli valkoinen, toiselta musta. Siit�, mik� v�ri liuskan pudottua maahan j�i p��llep�in, riippui, kumpi puolueista sai l�hte� pakoon ja kumpi ajaa takaa. Jos liuska putosi toisella tavoin kuin ennen, vaihtuivat osat, ja takaa-ajajasta tuli pakeneva. [25] "_Kuin sudet lampaita_...", s�e on mahdollisesti Platonin itse sepitt�m�. T�h�n kohdistuu Sokrateen hiukan my�hemmin tekem� leikillinen huomautus, ett� h�n jo lausuu heksametrej� eik� en�� dithyrambeja. _Dithyrambi_ oli Dionysioksen palveluksessa esitetty juhlalaulu, jota khoori lauloi tanssien ja usein huilun s�estyksell�. Ateenassa kehittyi dithyrambi my�hemmin s�erakenteeltaan yh� vapaammaksi ja itse s�velm� tuli p��asiaksi. Dithyrambin s�vy oli yleens� haltioitunut ja intohimoinen. Sokrateen jumalallinen innoitus oli siis h�vi�m�ss� ja vaihtumassa rauhalliseen eepilliseen tunnelmaan, t.s. h�nen oli jo aika lopettaa puheensa. [26] _Thebalainen Simmias_ on yksi keskustelijoista Phaidon-dialogissa. H�n oli Krotonista Etel�-Italiasta kotoisin olevan pythagoralaisen filosofin, Philolaoksen oppilas. Kriton-dialogissa mainitaan Simmiaan hankkineen riitt�v�n raham��r�n, mill� voitaisiin lahjoa vartiat ja siten auttaa Sokrates Kritonin suunnitelman mukaan pakenemaan vankilasta. Diogenes Laertios, 3:nnen vuosis. alussa j.Kr. el�nyt kreikkalainen filosofianhistorioitsija mainitsee h�nen kirjoittaneen 23 dialogia. [27] _haltiani_. Tunnettua on, miten Sokrates usein ik��nkuin pys�htyi kuuntelemaan sit� omituista sis�ist� ��nt�, jota h�n kutsui _daimonionikseen_, haltiakseen. Puhe daimonionista perustui siihen yleiseen uskoon, ett� jokaisella ihmisell� oli oma daimoninsa. Kukaan ei kuitenkaan ollut siihen sellaisessa suhteessa kuin Sokrates ja se tapa, mill� h�n daimonionistaan puhui, aiheutti sen, ett� h�nt� syytettiin m.m. siit�, ett� h�n daimonuskollaan oli h�p�issyt jumalia. [28] _Ibykos_ (n. 550) oli kotoisin Ala-Italian Rhegionista, mist� h�n siirtyi Samokseen kasvattamaan sen tulevaa hallitsijaa Polykratesta, jonka hovissa h�n sittemmin eli. I:n khoorilauluilla oli usein vahvasti eroottinen luonne, mutta k�sitteliv�t ne my�s puhtaasti eepillisi� aiheita Stesikhoroksen (kts. edemm�) tapaan, jota I. runoteknillisestikin on l�hell�. -- Tuttu on tarina I:n kuolemasta: Pari rosvoa murhasi h�net. Mutta parvi kurkia sattui olemaa l�hell� ja n�m� n�hdess��n my�hemmin Korinthissa rosvot antoivat ilmi itsens� puhumalla Ibykoksen kurjista. Aihetta on Schiller k�sitellyt tunnetussa runossaan "Die Kraniche des Ibykos". [29] _Stesikhoros_ (n. 640-555) oli kotoisin Sisilian Himerasta, mist� h�nen t�ytyi paeta hirmuhallitsija Phalariin vihaa toiseen Sisilian kaupunkiin Katanaan. Nimens� "khoorinj�rjest�j�" h�nen kerrotaan saaneen khoorien j�rjest�misest� ja harjoittamisesta. S:n p��merkitys on siin�, ett� h�n khoorilyriikkaan onnellisesti yhdisti eepillisi� aiheita (troialais-, thebalais- ja Heraklestarustosta), vakiinnutti sen j�sentelyn ja kehitti erikoisen lyyrillisen tyylin. -- Taru kertoo ett� Helena, jota S. oli er��ss� laulussaan moittinut karkeasti vikap��ksi Troian sotaan, oli sokaissut h�nen silm�ns�, mutta antanut t�lle n�k�ns� j�lleen, kun h�n oli sepitt�nyt _Palinodian_, peruutuslaulun. T�m� taru sopii sik�li S:n runoilijaluonteeseen, ett� h�n itsen�isesti k�sitteli aiheitansa ja ik��nkuin sulatti ne uudestaan. S. n�ytt�� k�sitelleen myyttej� korkeammalta siveelliselt� ja uskonnolliselta kannalta kuin ne esitet��n Homeroksella, ja siksi Platon ilmeisesti asettaa h�net Homeroksen yl�puolelle. [30] Platon on n�ht�v�sti tarkoituksella asettanut kummankin, sek� Phaidroksen ett� Stesikhoroksen, t�ydelliset nimet vastakkain. Vastakohta kuulun runoilijan ja intoilija-tyhj�ntoimittajan v�lill� jo sin�ns� vaikuttaa. Er�s Platonin selitt�j�, Ast, on ollut l�yt�vin��n nimien merkityksiss� vastakohtia. Se tapa, mill� h�n tulkitsee nimet, tuntuu kuitenkin mielivaltaiselta. -- Muuten kannattaa panna merkille, ett� Platon ulkonaisestikin on tahtonut osoittaa, ett� se metafysiikka, joka myytiss� esiintyy, ei sis�ll� Sokrateen omia ajatuksia, nimitt�in antaessaan Sokrateen saada puheensa Stesikhorokselta. N�in h�n muuallakin menettelee: esim. Symposionissa on Sokrateen ylistyslaulu Erokselle ja Eroksesta muka saatu papitar Diotimalta. [31] _Ei ole tosi se puhe_. Puhe alkaa samoilla sanoilla kuin Palinodia. [32] Monivivahteinen verbi _sophronein_ esiintyy t�ss� _mainesthai_ (olla hullu) sanan vastakohtana. K��nn�kset "olla mielelt��n terve", "olla tervej�rkinen", "ajatella terveesti", lienev�t t�ll�in paikallaan, samoinkuin adjektiivin _sophron_ vastineena "mielelt��n terve, tervej�lkinen" ja substantiivin _sophrosyne_, "mielen terveys, tervej�rkisyys". Samalla tavoin on sanat tulkittu jo aikaisemmin k��nn�ksess�. [33] Delphoin naisprofeetta, kuulu Pythia. [34] _Dodonan_ oraakkelipaikka oli hyvin vanha. Historiallisena aikana siell� palveltiin Zeuta ja t�m�n puolisoa Dionea. Ennustus luettiin pyh�n tammen huminasta. [35] Sokrateen antamat selitykset _manike ja mantik�_ sanojen suhteesta ovat tilaisuutta varten sepitetyt ja niit� kenties ei ole otettava vakavalta kannalta, yht�v�h�n kuin _oioonistik�_ sanan johtamista tekaistusta _oionistike'sta_, johon sis�llytet��n tekstiss� mainitut sanat _oi-sis_ (arvelu), _nus_ (j�rki) ja _historia_ (tutkimus, tieto). Platon lienee itsekin ollut tietoinen siit�, ett� oioonistik� johtuu sanasta _oioonistes_ (linnuista ennustaja) ja t�m� taas puolestaan sanasta _oioon�s_ (petolintu, jota ennustaessa tarkattiin). [36] Samansuuntainen todistus sielun kuolemattomuudesta esiintyy Cicerolla (Tusc. disput. 1, 23, 53). Vrt. johdantoa. [37] _Siivekk��n_. Alkutekstiss� esiintyv� sana ei n�yt� joka kohdassa tarkoittavan siipi�, vaan toisissa paikoin sit� k�ytett�neen sulista. Siit� johtuu sanojen vaihtelu k��nn�ksess�. [38] _Hestia_ j�� lieden jumalattarena jumalien asuntoon. [39] ... _on heill� ravintona pelkk� arvelu_. Arvelu on Platonilla alempi tietolaji, jolla ideamaailmaa ei voi k�sitt��. [40] _Adrasteia_ on kenties alkuaan sama jumaluusolento kuin phrygialainen Kybele. My�hemmin h�net yhdistettiin Nemesikseen ja Tykhehen ja n�in h�n esiintyy v�ltt�m�tt�myyden ja oikeudenmukaisen rangaistuksen ja palkinnon jumalattarena. [41] Platon vertaa t�ss� pyrkimyst� p��st� ideamaailman yhteyteen salamenoihin. Saman vertauksen esitt�� Diotima Sokrateen suun kautta Symposionissa. [42] Yht�hyvin kuin Platon johtaa sanaa _himeros_ (kaiho) sanasta _m�re_ (osat) voinee k��nn�ksess� asettaa _kaiho_ sanan yhteyteen _kaikkoovat_ sanan. Etymologia on luonnollisesti aivan v��r�. [43] _Homerideiksi_ kutsuttiin Homeroksen laulujen harrastajia, joko esitt�ji�, tulkitsijoita tai j�ljittelij�it�. Heid�n tililleen panee Platon s�keet, jotka kenties ovat h�nen improvisoimiaan. K��nn�kseni poikkeaa luultavasti kaikista muista k��nn�ksist�. N�hd�kseni on toinen s�e "uskallettu" itse _Pteros_-nimen takia, joka on tilap�inen rohkea muodostus _pteron_ (siipi, sulka) sanasta. S�e ei ole runomitallisesti hyv�, koska Pteros-sanan edell� oleva _de_ on luettava lyhyeksi, vaikka konsonanttiyhtym� _pt_ seuraa. Mit��n enemp�� ei t�st� kohdasta k�sitt��kseni pid� etsi�. [44] _kuten Bakkhottaret_. Bakkhotarten, Bakkhoksen, Dionysioksen papitarten mainitaan Platonin Ionissa (534) haltioituneessa tilassa ammentavan virroista mett� ja maitoa. [45] _ik��nkuin rajanuoran luota_. Kuva on otettu kilpa-ajoista. [46] _Ganymedes_, troialainen kuninkaan poika, jonka Zeus teki lemmikikseen ja kotkan hahmossa vei jumalien luo, joiden juomanlaskijaksi h�n G:n teki. [47] Sanat _kuten se, joka on toiselta saanut silm�taudin_ perustuvat k�sitykseen, ett� se, joka katsoi jonkun sairaisiin silmiin, siten tartutti itseens� t�m�n sairauden. [48] ... _ovat he voittaneet yhden kolmesta todella olympialaisesta ottelusta_. Olympialaisissa painiotteluissa julistettiin painija voittajaksi vasta kolmesti heitetty��n vastustajansa maahan. Kolme kertaa piti filosofin vaeltaa nuhteettomasti t��ll� maailmassa, jotta h�nen sielunsa j�lleen p��sisi takaisin jumalien luo. [49] _Polemarkhos_. Vrt. johdantoa. [50] Sen hy�kk�yksen, jonka Phaidros mainitsee er��n Ateenan _valtiomiehist�_ tehneen Lysiasta vastaan, on arveltu tarkoittavan ateenalaisen puhujan ja puoluejohtajan Arkhinoksen puhetta, jossa h�n v. 403 jyrk�sti vastusti ehdotusta kansalaisoikeuksien my�nt�misest� Lysiaalle, ja t�t� seikkaa on k�ytetty sen otaksuman tukena, ett� Phaidros kuuluu Platonin varhaisimpaan tuotantoon. Vaikka my�nt�isikin mahdolliseksi otaksuman viittauksesta Arkhinoksen puheeseen, ei silti tarvitse katsoa t�m�n todistavan dialogin itsens� n�ihin aikoihin ilmestyneen. [51] _Sin� et huomaa ... suloista mutkaa_. Olen seurannut Heindorffin lukutapaa, jonka mukaan tekstiss� seuraavat eritt�in vaikeasti tulkittavat sanat ovat my�hempi interpolatio ja siis pyyhitt�v�t. [52] _Neuvosto on hyv�ksi n�hnyt_ j.n.e. N�in tavallisesti alkavat neuvoston tai kansan p��t�kset. [53] _Se_ (sirkkojen suku) _ei synnytty��n tarvitse yht��n ruokaa_. Vanhan kreikkalaisen sadun mukaan eiv�t sirkat tarvinneet mit��n ravintoa, vaan eliv�t pelk�st��n kasteesta. [54] _Terpsikhora_ oli tanssin ja khoorilaulun, _Erato_ rakkauslaulun, _Kalliope_ eepillisen runouden ja _Urania_ t�htitieteen runotar. [55] ... jotka kunnioittavat sit� muusillisen taidon alaa, joka kuuluu heille. Filosofiakin kuului runotarten hallitsemiin taiteisiin. [56] Ei tosiaankaan tule olla hylj�tty se sana. Nestorin sanat Iliadissa. II 361. [57] _Todellista puhetaitoa_ j.n.e. Sanat ovat todenn�k�isesti my�hempi lis�ys. [58] Leikill��n esitt�� Sokrates Troian sodan sankarit _Nestorin_ ja _Odysseun_ muka retoriikan teoreetikoiksi. Heihin rinnastetaan sitten sofistit Gorgias, Thrasymakhos ja Theodoros, Nestoriin Gorgias, koska h�nen kerrotaan el�neen 108 vuoden ik�iseksi. -- _Gorgias_, joka oli kotoisin Sisilian Leontinoista ja sielt� er��n l�hetyst�n mukana saapunut Ateenaan, oli vanhemmista sofisteista kuuluisimpia. Puhujana ja uuden opetuksen jakajana h�nell� oli nuorison keskuudessa tavaton menestys. Filosofina G. kielsi kaiken tiedon ja ylip��ns� kaiken olevaisen. H�nen oppinsa ydin on: ei mit��n ole olemassa; jos olisikin jotakin, ei siit� voisi saada tietoa; jos tietoa taas voisi saada, ei sit� voisi muille v�litt��. Gorgiaan edustamaa suuntaa on Platon pahasti ruoskinut samannimisess� dialogissaan (se on ilmestynyt suomeksikin, Kaarlo Forsmanin k��nt�m�n�). _Thrasymakhos_, sofisti ja retoriikan teoreetikko, esiintyy Valtio-dialogissa yhten� keskustelijoista. H�n oli kotoisin Khalkedonista. H�nen taiteestaan antaa m.m. Cicero kiitt�v�n arvostelun. _Theodoros_, Byzantionista kotoisin oleva reetiori, saa v�h�n my�hemmin Sokrateelta epiteetin sana-Daidalos. [59] _Palamedes_ oli kreikkalaisten neuvonantaja Troian sodassa, jonka Odysseus lopuksi joko itse surmasi tai syyt�ksill��n sai sotajoukon surmaamaan. H�nt� pidettiin kirjainten, lukujen, t�htitieteen, kirjoitettujen lakien ja muittenkin hy�dyllisten taitojen keksij�n�. _Elealainen Palamedes_ oli Zenon (miehuusik� n. 460), joka ter�viss� p��telmiss� puolusti elealaisen filosofikoulun oppeja, jotka kielsiv�t moneuden, paikallisuuden ja ajallisuuden ja kaiken liikunnon, lukien ne vain pett�v�n aistinhavainnon piiriin. Zenonin syllogismeista on ehk� kuuluisin "Akhilleus ja kilpikonna": Akhilleus ei voi saavuttaa kilpikonnaa, jos sill� on etumatka. Zenon on, kuten Aristoteles h�nt� nimitt��, dialektiikan is�. [60] _Midas_ tarunomainen phrygialainen kuningas, kuuluisa ennen kaikkea rikkaudestaan. _Hautakirjoituksen_ s�keet synnytt�v�t selv�n ajatuksen, luettakoon ne miss� j�rjestyksess� tahansa. [61] _Sana-Daidalos_ on jokseenkin samaa kuin sanataituri. Nimen j�lkiosana on attikalaiseen tarustopiiriin kuuluvan kaiken taidety�n myytillisen edustajan tunnettu nimi. T�st� yhteydest� ja seuraavasta saamme jonkinlaisen k�sityksen niist� taidekeinoista, jotka senaikuinen sofistinen retoriikka synnytti. [62] _Euenos_ sofisti oli tunnettu my�s elegikkona. [63] _Tisias_ (tai kenties on oikeammin luettava _Teisias_) Sisiliasta, oli vanhimpia reetoreita ja m.m. Gorgiaan, Lysiaan ja Isokrateen opettaja. [64] _Prodikos_, Kios saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa syv�lliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin ivallisista viittauksista tied�mme h�nen harrastaneen synonymiikkaa. Kansanuskontoon n�hden h�n asettui arvostelevalle kannalle selitt�en luonnonilmi�itten ensinn� ihmisten tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat h�n taas k�sitti alkuaan kuuluisiksi sankareiksi. El�m�nkatsomukseltaan h�n oli pessimisti. Ihmisen parhaan lohdutuksen h�n n�ki ty�ss�, ja ty�n sankari Herakles tuli h�nen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen kunniaksi sis�lsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa". [65] _Hippias_, joka oli kotoisin Eliista, oli laajatietoinen ja monipuolinen sofisti, joka maksua vastaan harjoitti reetorin tointa useissa Kreikan kaupungeissa. Platonin molemmissa h�nest� nimens� saaneissa dialogeissa (n.s. Hippias minor ja Hippias maior) h�n joutuu ep�edulliseen valoon sek� mielipiteittens� hataruuden ett� turhamaisuutensa vuoksi. [66] Elean muukalainen on Zenon. [67] _Polos_ oli kotoisin Sisilian Akragas- (lat. Agrigentum) kaupungista, Gorgiaan ja muuten tuntemattoman _Likymnoioksen_ oppilas. [68] _Protagoras_, syntynyt Abderassa n. 485, oli Gorgiaan ohella vanhemmista sofisteista kuuluisin, Perikleen yst�v�. H�nen harrastuksensa kohdistui inhimillisen el�m�npiirin eri aloihin. H�nt� vastaan nostetun syyt�ksen johdosta h�n pakeni 416 Sisiliaan. H�nen filosofisista opeistaan t�rkeimpi� ovat ensiksi se, ett� jumalista ei voida mit��n tiet��, ei edes ovatko he olemassa, ja toiseksi se tietoteoreettinen kanta, joka sis�ltyy tunnettuun lauseeseen: ihminen on kaikkien asioitten mitta. T�m� kanta k�vi vaaralliseksi, kun my�hemm�t sofistit sovelluttivat sen eetilliselle alalle. Reetorina h�n erikoisesti harrasti puhdaskielisyytt�. Protagoraan persoonasta antaa Platon samannimisess� dialogissa erinomaisen el�v�n, iroonisesti piirretyn kuvan, Theaitetos dialogissa h�n varsinaisesti hy�kk�� h�nen oppinsa kimppuun. [69] _Khalkedonilainen_, ylemp�n� mainittu Thrasymakhos. [70] _Eiv�t he kuitenkaan raa'asti h�nt� haukkuisi_. Hieno huomautus Phaidrokselle, joka juuri edell� on k�ytt�nyt sellaisia voimakkaita sanontatapoja kuin _"h�n on hullu", "h�n ei ymm�rr� koko taidosta mit��n"_. N�ill� sanoilla on Platon kenties my�s lausunut ajatuksensa eri suuntien v�lill� k�ydyn polemiikin useinkin sopimattomasta s�vyst�. [71] _Adrastos_ oli tarunomainen Argoksen kuningas, yksi johtajista kuuluisalla seitsem�n (ruhtinaan) sotaretkell� Theebaa vastaan. Platon kutsuu h�nt� hunajaapuhuvaksi, mesikieleksi (_meligerys_) luultavasti er��n Tyrtaioksen s�keen mukaan, jossa Adrastoksella on samaa merkitsev� epiteetti _meilikh�gerys_. Adrastosta itse��n ei Platon kuitenkaan t�ss� tarkoita, vaan k�ytt�� h�nen nime��n -- vrt. edell� esim. rinnastusta Nestor-Gorgias jostakin senaikuisesta puhujasta, kenties, kuten on arveltu, Antiphonista, Thukydideen opettajasta, joka puhujana oli erittiin kuuluisa. Edustaen ylimyspuolueen oikeinta siipe� h�n oli yksi johtavimpia miehi� Ateenassa v. 411 toimeenpannussa valtiomuodon muutoksessa. Kun v�h�n sen j�lkeen kansanvaltainen puolue taas p��si aseman herraksi, tuomittiin Antiphon kuolemaan ja mestattiin. [72] _Anaxagoras_, syntyi n. 500 Klazomenaissa, l�hell� Smyrnaa, ja muutti n. 463 Ateenaan. H�n toi sinne ensim�isen� filosofian ja h�nen asemansa oli sen henkisess� el�m�ss� eritt�in keskeinen. Useat etevimm�t miehet, m.m. Perikles ja Euripides, olivat h�nen l�heisi� yst�vi��n. Perikleen vastustajat syyttiv�t h�nt� kuitenkin jumalattomuudesta ja h�nen oli j�tett�v� Ateena. V�h�ss�-Aasiassa h�n kuoli 428. A:n filosofisen k�sityksen mukaan ei ole syntymist� eik� h�vi�mist�, vaan ainoastaan sekoittumista ja eroamista. Erilaisia perusaineita on ��rett�m�n paljon. Liikkeelle paneva voima on j�rki, _nus_, joka kuitenkaan ei my�hemmin vaikuta mit��n kehitykseen. Varsinainen idealisti ei A. siis ole ja _nus_-k�site itsekin on materialistinen. Nus on n�et vain hienointa ja puhtainta ainetta. -- [73] _Asklepiadit_, joitten nimi johtuu l��ketaidon jumalasta, Asklepioksesta, olivat Kos saaren kuuluisaa l��k�risukua. Heihin kuuluva _Hippokrates_ (n. 460-372) oli syv�llinen ja perinpohjainen tutkijaluonne ja lienee pidett�v� l��ketieteellisen tutkimuksen varsinaisena alkuunpanijana. Hippokrateen nimell� on s�ilynyt suuri joukko teoksia, jotka kuitenkin suureksi osaksi ovat toista alkuper��. Phaidroksessa mainitun Hippokrateen metodin perusteella on my�skin yritetty ratkaista kysymyst� teosten oikeaper�isyydest� -- kuitenkin v�hin ja ep�varmoin tuloksin. [74] _Olen siis kuullut_... Koko tarina on n�ht�v�sti tilaisuutta varten vapaasti muodostettu. Kuten monessa kohden muuallakin on t�ss�kin t�ytynyt luopua yrityksest� siirt�� alkutekstin sanaleikkej� suomenkieleen. [75] _Adonis_, jonka palvelus kenties on it�maista alkuper��, oli etel�maalaisen kukkean, mutta nopeasti lakastuvan luonnon personifikatio, ihana nuorukainen, jota Aphrodite rakasti ja h�nen jouduttuaan v�kivaltaisen kuoleman uhriksi -- Areen l�hett�m� mets�karju tappoi h�net er��ll� mets�stysretkell� -- kiihke�sti suri. H�nen muistojuhlissaan esitettiin hautajaismenoja ja h�nen ruumistaan esitt�v�n puunuken ymp�rille istutettiin ruukkuihin siemeni�, jotka keinotekoisen l�mm�n vaikutuksesta nopeasti versoivat yrteiksi, mutta yht� nopeasti lakastuivat. [76] _Isokrates_ (436-338) syntyi Ateenassa. Nautti etevimpien sofistien, m.m. Gorgiaan ja Prodikoksen opetusta. H�n ei julkisena puhujana esiintynyt, vaan h�nen toimintansa rajoittui opettamiseen ja puheitten kirjoittamiseen. Isokrates oli moraalisesti korkeammalla kannalla kuin sofistit ja opetustoimintaansa, jonka p��m��r� oli filosofia -- ei kuitenkaan sokratelaisessa eik� platonilaisessa mieless�, vaan suunnilleen yleissivistyst� tarkoittavaksi k�sitettyn� -- h�n piti samalla siveellisesti kasvattavana. I:n puheista useat olivat poliittisia luonteeltaan ja niiss� h�n ajoi yleishelleenisen kokoomuksen asiaa ja sotaa vanhaa vihollista, Persiaa vastaan. Er��n n�ist� puheistaan h�n osoitti Makedonian kuninkaalle Philippokselle. Oikean puhujan oli Isokrateen mielest� oltava proosaa k�ytt�v� runoilija. H�nen tyylivaistonsa on eritt�in herkk� ja tyylikeinojen k�yttelyss� h�n on mit� huolellisin. H�nen tyylins� vaikutus on ollut varsin suuri, viel�p� Platoniinkin, joka I:n tavoin my�hemmiss� dialogeissa v�ltt�� hiatuksia. I:ta on aivan viime aikoina alettu arvioida hyvinkin korkealle ja h�nen poliittisille mielipiteilleen antaa esim. sellainen tutkija kuin Ed. Meyer Vanhanajan historiassaan suurta tunnustusta. Vrt. muuten johdantoa. [77] _Mutta kultaa olkoon minulla sellainen m��r�, jota ei voisi kantaa eik� kuljettaa muu kuin kohtuullinen mies_. Sanojen ajatus on v�h�n h�m�r� ja teksti� ovat muutamat arvelleet turmeltuneeksi. Ajatus tuntuu olevan se, ett� Sokrateen rukoilema kultam��r� on samaa kuin kullan puute. ***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PHAIDROS*** ******* This file should be named 59435-8.txt or 59435-8.zip ******* This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/4/3/59435 Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.