The Project Gutenberg EBook of Vaarin muistikirja; Majala, by Bertha Behrens This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Vaarin muistikirja; Majala Kaksi kertomusta Author: Bertha Behrens Translator: Hanna Pakkala Release Date: September 6, 2020 [EBook #63138] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAARIN MUISTIKIRJA; MAJALA *** Produced by Tapio Riikonen VAARIN MUISTIKIRJA; MAJALA Kaksi kertomusta Kirj. W. HEIMBURG [Bertha Behrens] Suomentanut Hanna Pakkala Helsingiss�, Kustannusosakeyhti� Otava, 1897. Vaarin muistiirja. Tuonlainen vanha kirja -- se se osaa kertoa! Harvoista riveist� voi sommitella kokonaisen el�m�n vaiheet. Vaarin muistikirjaa min� pid�nkin hyvin arvokkaana ja ylpeilen siit�, ett� olen sen muistiksi saanut. L�ytyi n�et koko joukko tytt�renpoikia ja pojantytt�ri�, jotka tahtoivat vallata sen. Kirjan ensi lehdell� n�hd��n vanhuksen vapisevaa k�sialaa. Tammikuun 4 p�iv�n� 1805 on kahdeksankymmen vuotiaan kuihtunut k�si kirjoittanut kehoitukseksi kirjan nuorelle omistajalle, joka silloin j�tti j��hyv�iset is�ns� kodille, seuraavat yksinkertaiset sanat muutamasta vanhasta laulusta: "Ain usko ynn� vilpittyys syd�nt�s vallitkoot!" j.n.e. Ja siihen alle on kirjoitettu: "Noita rivi� lukiessasi, tulee hartaimpana pyrint�n�si olla niiden asettaminen el�m�si ohjeeksi, jotta olisit is�llesi niin suureksi iloksi kuin h�n toivoo. Christ. Heinrich v. S." Kirjan viime sivulla on "mets�st�j�n tervehdys" ja tuo kai siihen aikaan uuden uutukainen kehoitus: "Sua enemm�n jos lempii ken, voi kirjoittaa kai j�lkehen. Ij�ti uskollinen yst�v�si Herman Passeck." Ja mit� kaikkia v�lill� olevilla lehdill� lukeekaan -- ylev�mielisi� yst�vyyden vakuutuksia, is�llisi� kehoituksia, �idillisen hellyyden sanoja ja uskollisten t�tien onnentoivotuksia! Hell�t naisk�det ovat runoihinsa kietoneet ruusuja ja lemmenkukkasia ja riimiksi sommitelleet syd�nsurujaan. "Ain ruusut tiell�s kukkikoot, mun hyv� Stetten, aina, aina! Mut lemmen kukat kuiskikoot sun korvaasain: Louise Meyer!" Louise Meyer! Kauankohan kyynel silm�ss�si v�r�ili ennenkuin se herahti karkealle paperille ja j�tti siihen tuon keltaisen t�p�n, joka siin� viel� on nimesi vieress�! Kuinka liikuttavia ovat seuraavat rivit: Kun p�iv� kultaa elos teit�, Marian muista kyyneleit�! Voi varmaan kaunihimmat sua My�s lempi� -- mut muista mua! Luulisi vaarin olleen oikean syd�nten musertajan, ellei tiet�isi miten liioiteltuja lauseita siihen aikaan k�ytettiin. Yst�vyyden ja rakkaudenilmoitusten keskell� on er�s lehti, joka n�ytt�� oikein eriskummalliselta, se kun vaalealla lyijykyn�viivalla on kahtia jaettu. Mies ja nainen ovat t�lle lehdelle kirjoittaneet. Mies on kirjoittanut seuraavat rivit: "Nuori yst�v�ni, olkaa aina niin onnellinen, kuin n�iden rivien kirjoittaja nyt on. Teid�n Robert Osswald. H�itteni edellisen� iltana. Lokakuun 31 p:n� 1810." Ja lyijykyn�viivan alla luetaan: "Sielumme on ik��nkuin vankina ruumiissamme -- se on sen orjatar! Mutta lohdullista on ajatella, ett� muurit kerran kukistuvat ja kahleet katkeavat. Kuinka ihanaa vapaus lienee -- vaan milloin? Muistoksi vilpitt�m�lt� yst�v�tt�relt�nne Minna Brinkmannilta". H�nen nimens� per��n oli vaari omak�tisesti piirt�nyt ristin: k. Marraskuun 1 p�iv�n� 1810. N�hdess�ni tuon lehden ensi kerran -- kirjan omistajan viel� elossa ollessa -- kysyin pel�styneen�: -- Vaari, onko se mahdollista? Kirjoittiko Minna Brinkmann nuo rivit niin v�h�� ennen kuolemaansa? Vanhus ny�kk�si. -- H��p�iv�ns� ensi tunti oli h�nen kuolinhetkens�. -- Seh�n oli kauheaa! -- Oli se, my�nsi vaari ja yst�v�llisiin kasvoihinsa tuli �kki� vakainen ilme. -- Ja t�ytyy uskoa h�nen aavistaneen kohtalonsa, kun lukee nuo kirjoittamansa sanat. --- Oi, kerroppas h�nest�, vaari! pyysin. -- Nuo rivit kuuluvat niin kummalliselta morsiamen kyn�st� -- noissa sanoissa "vaan milloin" on niin sanomatonta kuoleman ik�v�imist�. Ja sen h�n kumminkin kirjoitti juuri ennen h�it��n! Eik� h�n ollutkaan onnellinen? -- H�n el�� viel� -- Robert Osvald vanhus, vastasi vaari v�ltellen. -- Miss�, vaari? -- Tilallaan. Siell� h�n el�� yksin�ist�, kummallista el�m��. H�n ei ole koskaan mennyt naimisiin. -- Oi kerro nyt h�nest�, vaari! -- Aivan mielell�ni, lapsi, sen verran kuin tied�n h�nest�. Mutta hauska kertomus se ei ole. -- Tulin n�et nuorena mets�oppilaana Friedrichshorstin ylijahtimestarin virkatalolle. Er��n� iltana elokuun loppupuolella n�in ensi kerran tuon kolkon paikan. Se n�ytti aivan autiolta siin� korkeitten tammipuiden takana, yksin�iselt� ja hylj�tylt� synkk�in mets�in keskell�. Oikeastaan se oli herttua B:n omistama mets�styslinna. -- Alakerrassa asui ylijahtimestari, toisessa kerroksessa olivat herttualliset huoneet ja juhlasali. Leve�t kiviportaat johtivat mahdottoman suurille oville. Molemmin puolin sis��nk�yt�v�� seisoi kaksi kuvapatsasta -- torveen toitottavia mets�st�ji� kankipalmikoiden ajalta -- ja alemman sis��nk�yt�v�n oven yl�puolella oleva lyhty loi niihin liekkuvaa valoa, jotta ne n�yttiv�t el�v�n ja p��portin yl�puolella oleva hirvenp�� monihaarasine sarvineen n�ytti kauheasti irvistelev�n. Seisoin tuota outoa kuvaa katsellen, kun etehisest� kuului keveit� askeleita. Kohta ilmestyi kynnykselle valkoisiin puettu olento -- ja min� n�in Minna Brinkmannin ensi kerran. H�n ei aluksi minua huomannutkaan, h�n kun katsoi taivasta, joka sin� iltana oli synk�ss� pilvess�. Sill� aikaa min� -- reippaana ja rohkeana mets�st�j�n� -- tarkoin katselin h�nt�. En luule, ett� h�nt� juuri kaunottareksi voi sanoa. Eik� h�n ollut aivan nuorikaan, lienee ehk� ollut noin kahdeksankolmatta vanha. Mutta t�m� tytt� oli niin vieh�tt�v�n suloinen, etten min� kykene sit� kuvailemaankaan, se tenhosi kaikki h�nen l�heisyydess��n. H�n muistutti niit� upeita olentoja, tulisine silmineen, joita n�kee it�maan huntuihin puettuina -- ainakin min� kuvailin sultaanin lempivaimoja h�nen n�k�isikseen. Aina h�nt� n�hdess�ni tuli mieleeni, ett� h�n olisi ollut paremmin paikallaan k�yskentelem�ss� palmujen alla ja kimaltelevilla piikivill� kuin pahkaisten tammien alla Saksan metsiss�. H�n oli notkea ja hempe� kuin hirvi, ja h�nell� oli kaksi silm��, tytt�seni, joihin katsottuaan nuoren miehen p�� voi sekaisin menn�! Mutta auliisti h�n ei katseitaan jakanut, ja h�n kantoi pystyss� pient�, kaunista p��t��n. Kansa keskuudessaan sanoi h�nt� "prinsessaksi". Siit� minulla ei ollut aavistustakaan, mutta ajattelin kumminkin, ettei prinsessakaan voisi kauniimpi ja upeampi olla. Minut huomattuaan ny�kk�si h�n ja sanoi set�ns� ja t�tins� odottavan minua ja ett� huoneeni oli valmiiksi j�rjestetty. H�n astui tahi oikeammin liiteli etehisen poikki kutsumaan palvelustytt�� minua opastamaan. Min� sanoin n�et ensin haluavani menn� huoneeseeni pukeutumaan, ennenkuin minut uudelle esimiehelleni esitett�isiin, sill� pitk�llinen matkustaminen kyydill� auringon hiottavassa hauteessa ei ollut ulkonaista ihmist�ni kaunistanut. Esittelyn per�st� ja puheltuani noin tuntikauden yst�v�llisen ylijahtimestari Brinkmannin ja h�nen s�vyis�n mutta jotenkin pitk�veteisen rouvansa kanssa, sain poistua, vanhalla herralla kun oli tapana aikaisin menn� levolle. Min� hiivin kumminkin ulos etehisest� ja astelin edestakaisin talon edustalla pime�ss� illassa, silloin t�ll�in valaisi salama tiet�ni ilmoittaen kaukaista ukkosilmaa. Vanhukset olivat minulle kertoneet, ett� heill� oli luonaan veljentyt�r ja min� tiesin t�m�n veljentytt�ren nyt olevan ulkona. On se paljon mahdollista, ett� juuri h�nen t�htens� niin kiihke�sti juoksentelin siell� ulkona, sill� vanhusten kanssa puhellessani oli h�nen valoisa kuvansa koko ajan mieless�ni v�ikkynyt. Toiveeni vilahdukseltakaan n�hd� h�nt� toteutuikin. Yksin�inen talo, jota kiertelin, sijaitsi aukealla paikalla mets�n keskell�. Sen takapuolella oli puutarha, jossa talonem�nn�ll�, joka oli innostunut kukkasten kasvattaja, oli kauniimpia neilikka- ja verbenapenkereit�. T�m�n pienen istutuksen loistokohtana oli riippuvien py�kkipuunoksien alla oleva lehtimaja, oksat olivat taidollisesti toisiinsa kiedotut ja suurimmalla huolella hoidetut. N�in illalla en tietysti voinut selv�sti erottaa kukkia enk� lehtimajaakaan. Edelliset tunsin lemustaan, sielt� kun levisi melkein tainnuttava heliotrooppien, neilikkain ja resedain tuoksu. Salamain valossa keksin lehtimajan, joka n�ytti pime�lt� luolalta, josta Minna Brinkmannin valkoinen puku hohti. Asetuin toiselle puolen puutarhaa vanhan tammen alle ja t�hystelin niin hartaasti lehtimajaan p�in, kuin olisin mets�st�ess� v�ljyyksiss�. Salamat tekiv�t teht�v�ns� -- tuon tuostaankin n�in valkoisen puvun v�lkkyv�n. Iso kivitalo oli pime�n� ja hiljaisena siin� edess�ni; yl�kerran kahdesta ikkunasta loisti vain himme� valo. Muutamia kertoja n�in varjon liukuvan uutimilla -- sitten sammutettiin tuli ja kaikki talossa n�ytti vaipuneen levon ja unen helmoihin. En liikahtanutkaan; ulkoilma ja rauhaisuus viilisti minua ja olin utelias n�kem��n miten kauan Minna neiti istuisi unelmissaan. Minua harmitti kun olin liian vieras h�nelle uskaltaakseni pyyt�� lupaa menn� lehtimajaan istumaan. Arvelin kumminkin muutamien p�ivien p��st� voivani tulla t�st� onnesta osalliseksi, jos �itini k�skyn mukaan k�ytt�ydyin kyllin kohteliaasti. Kenties kaunis tytt� sitten suvaitsisi minun ottaa kitaranikin mukaani, jota siihen aikaan suurella innolla soittelin. Kenties t��ll� ei olisikkaan niin ik�v� kuin olin luulotellut. Ravakat, hiljaiset vaan lujat askelet havauttivat minut ihanista tulevaisuusunelmistani. Salaman valossa n�in miehen l�hestyv�n. H�n astui aivan ohitseni ja seuraavassa tuokiossa kuulin Minnan huudahtavan: -- Teid�n korkeutenne! -- Max! H�nen ��ness��n oli ihmeellisen syd�mellinen v�re -- siin� oli jotakin hunnutettua, vienoa ja hell�� -- mutta niin v�r�j�v�n� ja suloisena kuin sill� hetkell�, en sit� sen per�st� koskaan kuullut. Hetken aikaa seisoin kuin kivettyneen�. -- Korkeutenne? -- Max? -- Seh�n ei voinut olla kukaan muu kuin prinssi Max -- herttuallisen huoneemme toinen poika! Kaikki pitiv�t h�nt� kummallisena ihmisen�; h�n vet�ytyi pois hovin juhlista ja hautaantui metsiin -- enemm�n opintojensa takia kuin jaloa mets�styst� harjoittaakseen. Ja t�m� prinssi oli nyt t��ll� -- t�n� tukehduttavan l�mpim�n� kes�iltana istui h�n lehtimajassa kauniin tyt�n kera, jota h�n -- suuteli -- niin, kuulinhan sen aivan selv�sti. Ja kuulinpa viel� syv�n, v�r�j�v�n ��nenkin sanovan: -- Sin� Minna, olet minua parempi ja voimakkaampi -- en tied� miten voin sit� kest��. -- Sinun tulee -- sinun t�ytyy se tehd�, Max, vastasi tytt�. Leimahtavan salaman valossa n�in selv�sti prinssin nuoren tyt�n jalkoihin vaipuneena. Ep�toivon vallassa piilotti h�n kasvonsa tyt�n hameeseen. K��nnyin menn�kseni. Syd�meni sykki kovasti ja olin syv�sti liikutettukin -- t�m� siis oli se salaisuus, joka teki kaikkien rakastaman Max prinssin niin synkk�mieliseksi. Minnan ��ni kuului viel� ennenkuin l�ksin. -- El� itke -- oi, el� itke -- Max! Min� en voi sit� kest��, ja se on kumminkin kaikki turhaa, sanoi h�n. Se kuului niin surulliselta ja toivottomalta -- niin puhuu ainoastaan se, jolla ei ole toivon kipin��k��n. -- Hiivin hiljaa tieheni syvint� siimest� my�ten, yht� hiljaa menin sis��n ja yl�s p��tyrakennukseeni. Ensim�isen kerroksen etehisess� paloi vanhanaikainen riippuva lamppu ja sen valossa n�in er��n palvelijan, joka oli puettu herttuallisen huoneen tumman vehre��n livreeaan. H�n oli laskenut k�sivartensa kauniin sis�piian kaulaan ja kuulin h�nen nauraen kysyv�n: -- Pysytk� minulle uskollisena, Luise? Tytt� vastasi: -- Kiitos vaan? Teh�n ette en�� tulekkaan takaisin? -- Kuka sen sanoi? -- Minna neiti, kuului vastaus. -- Prinssi taitaa menn� naimisiin. Muhkea kamaripalvelija nauroi. -- H�nk�? El� anna kenenk��n itsellesi senlaista uskotella, Luise! Kyll�h�n ne koettavat pakottaa h�nt� panemaan iest� niskoilleen, perint�prinssi kun on senlainen heikko, riutuva raukka, josta ei kukaan prinsessa huoline -- hyv� Jumala, h�n kai piankin vet�� viimeist� virtt��n! Mutta minun korkeuteni ei suinkaan naimista ajattele -- seh�n minun pit�isi tiet��, Luise. Tuskin oli kolmeakaan p�iv�� oltu herttuallisessa linnassa -- kerran k�yty teaatterissa ja armollista �iti rouvaa tervehtim�ss� -- niin emme ilmaa siell� en�� siet�neet, vaan tulimme t�nne takaisin -- -- Nuori pari ei jutellessaan huomannut ett� astuin k�yt�v�n poikki ja nousin portaita yl�s huoneeseeni. Olin aivan nuori ja kes�y�n hurmaus sek� romantillinen kohtaus lehtimajassa panivat suoneni tykytt�m��n. Oli mahdotonta nukkuakseni, vaikka olin tullut pitk�lt� ja v�sytt�v�lt� matkalta. Ajattelin prinssi�, kaunista tytt�� ja noita lohduttomia sanoja: 'El� itke -- se on kumminkin kaikki turhaa.' -- Romantillisen tunnelmani haihdutti vihdoin raskas, proosallinen uni ja pirte�n� her��minen aamulla. Y�ll� oli satanut ja min� l�ksin ylijahtimestarin keralla aikaisin mets��n, t�n� harmaana, pilvisen� elokuun aamuna, mets�kauriit kun huokeasti saa ammuttaville senlaisina helteisin�, tyynin� p�ivin�. Onnettomuudeksi tuli vastaamme, heti pihasta p��sty�mme, vanha, hampaaton eukko, kantaen sel�ss��n suurta koria. H�net n�hdess��n lensiv�t ylijahtimestarin vanhat kasvot tulipunaisiksi vihasta, ja terveisiksi muorille virkahti h�n: 'piru viek��n!' -- ja aivan oikein -- mets�stysretkemme ei onnistunutkaan. Alkoi uudestaan sataa ja me palasimme kotiin l�pim�rkin� ja ilman riistaa. Ukko ylijahtimestari oli sit�paitsi kovasti suutuksissaan, ett� min� h�tik�imisell�ni olin est�nyt h�nt� komeaa mets�peuraa ampumasta. H�n kiisti minun niin tuikeasti tuijottaneen peuraa, jotta se suunnastaan poikkesi. Lyhyesti sanottu -- min� sain aika torat. P�iv�ll� n�ytti vanha mets�styslinna aaveentapaisen synk�lt�. Kysyess�ni asuttiinko ajoittain yl�kerran huoneissa vastattiin vaan lyhyesti ei. ��nett�m�n aamiaisen aikana en saanut n�hd� em�nt�� enk� veljentyt�rt�, eik� minulle ruoka maistanut. Molemmat naiset ilmestyiv�t vasta p�iv�llisp�yt��n. Minna neitin kasvot olivat yht� valkoiset kuin p�yt�liina, mutta h�n osotti aivan selv�sti teeskennelty� levollisuutta. H�n tuskin maistelikaan ruokia ja vilkasi tuon tuostaankin set��ns� arkoja, kysyvi� katseita. N�hdess��n t�m�n n�rk�styneen naaman, k��ntyi h�n katsomaan ikkunaan, johon vesipisarat rapisivat. Rouva oli itkeneen n�k�inen. Liemiruokaa p�yd�lt� ottaessa, avasi vanha kuski oven ja kysyi oliko herrasv�ell� h�nen mukaansa l�hetett�vi� kirjeit�. H�nen piti menn� kaupunkiin ja kaikessa tapauksessa postikonttoriinkin poiketa. Tuokion vallitsi ��nett�myys. Em�nt� jo ny�kk�si kuskille, ett� h�n saisi menn�. Mutta silloin Minna ojensi k�tens� h�neen p�in -- kalpeutensa oli muuttunut melkein vehri��n vivahtavaksi -- h�n tahtoi puhua, mutta tavoitti samassa vasemmalla k�dell� kurkkuaan, kuin olisi h�n ollut tukehtumaisillaan. Hetkisen k�si hapuili hameen laskoksissa ja sitten se vavisten ojensi kiirjeen odottavalle kuskille. -- Herra Osswaldille, �nkytti h�n vaikeasti. -- Niebelwitziink�? kysyi kuski korvansa taustaa raavasten. Tytt� ny�kk�si v�linpit�m�tt�m�n n�k�isen�. -- Sinne on pitk� kierros, murahti kuski. -- Tuhat pentelett�! huusi ylijahtimestari pystyyn ponnahtaen, -- laita itsesi matkalle tahi min� autan sinua alulle! Vanha herra heitti rutistetun ruokaliinansa p�yd�lle ja rynt�si viereiseen huoneeseen, jossa kuulin h�nen p�ristelev�n, h�kiv�n ja rykiv�n. Ulos tullessaan oli h�n viel� vesiss� silmin. H�n astui aivan sen tuolin l�hite, jolla Minna istui kasvoissa entinen v�linpit�m�t�n ilme ja ristiss� k�sin. �kki� koppasi ukko k�siins� h�nen kauniin p��ns�, jota sankka, kastanjanruskea tukka kaunisti. -- Minna, sanoi h�n k�he�ll� ��nell�, -- sin� olet -- sin� olet kunnon tytt�, Minna -- sin� -- Jumala on sinua siit� siunaava. H�n niisti nen�ns� ja meni taas tiehens�. Eik� h�nt� sen koommin n�kynyt vaikka rouvansa huusi h�nt�: -- Tule nyt, Brinkmann, p�ssinpaisti on t�n��n mureampaa kuin se on moneen aikaan ollut. Vanha rouva n�ytti harmistuneelta. Nurpeana katsoi h�n kalpeaan, nuoreen sukulaiseensa, joka piteli veist� ja kahvelia k�siss��n ja h�mmenteli papumuhennosta. Mutta kuinka urhoollisesti Minna pyrkikin ulkonaista levollisuutta osottamaan, niin h�n ei kumminkaan voinut sy�d�. Min� tunsin olevani seurassa aivan liikaa, s�in sent�hden kiiruusti ja menin tieheni. Ovea sulkiessani kuulin vanhan rouvan sanovan moittivalla ��nell�: -- Mutta Minna, miksi noin p�istikkaa menettelit -- olisi kenties ollut huokeampi jos olisit hiukan viivytellyt. -- Minun t�ytyi -- h�nen t�htens�, vastasi tytt�. Saman p�iv�n ehtoolla n�in h�nen astelevan linnan edustalla. Siell� leikki ruskea m�yr�koira pentuineen. Lystikk��t pikku el�v�t temmelsiv�t siin� ja ty�kkiv�t toisiaan ja kunnioitettavaa emoaankin, joka h�ristellen n�ykki niit� -- sit� katseli oikein huvikseen. Elottomana kuin kuvapatsas pys�htyi Minna neiti leikkivi� koiria katselemaan korkeiden puiden alle, joiden lehviss� viimeiset vesipisarat viel� riippuivat. J�hmettynyt, tuskallinen katseensa teki h�net mielest�ni todelliseksi kielt�ymyksen kuvaksi. Pieni purppurapunainen suunsa -- se vaan ei tuohon kuvaan sopinut. Tahi oliko se vain luulotusta, kun tiesin, ett� nuo suloiset huulet olivat tottuneet salaisiin suuteloihin. H�n oli n�hnyt minun tulevan ja puhutteli minua. H�n puhui koirista, jotka olivat h�nen suosikkiaan ja kysyi mit� Friedrichshorstista pidin. ��nens� oli yst�v�llinen ja lempe�. Puhelin mielell�ni h�nen kanssaan ja lienen viipynyt siin� h�nen luonaan pitemp��n kuin h�n halusikaan, sill� h�n ny�kk�si �kki� minulle ja l�ksi astumaan mets�tiet�. H�nell� oli yll��n tumman sininen puku ja musta esiliina vy�ll�. Kauniita hartioita peitti ohut, valkoinen saali, joka oli kultaneulalla kiinnitetty. Siin� puvussa on h�n mieless�ni unhoittumattomassa muistossa, h�nt� kun tuskin n�ink��n muunlaisessa lyhyen tuttavuutemme aikana. H�m�r�n tullen syntyi �kki� liikett� talossa. Kuulin palvelijain juoksevan edes takaisin ja em�nn�n k�skev� ��ni tunki yl�s huoneeseeni saakka. Sis�piika, jonka tuli pit�� huolta huoneeni siisti�misest�, tuli sis��n nauraen ja posket punaisina heloittaen. Katsoin h�neen kummastellen ja h�n huudahti: -- Neitimme on kihlautunut, herra von Stetten -- sit�p� olen koko vuoden odottanutkin, h�nen huoneessaan kun uudenvuoden iltana paloi kolme kynttil��. -- Kuulkaas, Luise, kysyin, -- olenko n�hnyt unta ett� joku herttuallisen perheen j�senist� oli t��ll� eilen? -- Ei se unta ollut -- Max prinssi oli t��ll�. -- Tuleeko h�n usein? -- Joka hetki, vastasi h�n vertaistensa tavallisella liioittelemisella. -- Viipyyk� h�n aina kauankin? -- Ei h�n usein voi kauan olla. Siit� on kaksi vuotta, kun h�n asui t��ll� koko syksyn, nyt tulee h�n vain pariksi, kolmeksi p�iv�ksi, mutta h�n tulee hyvin usein. -- Vai niin. Kiitos, Luise! -- Eip� kiitt�mist�, ja samassa h�n jo oli ovesta ulkona. Illallisella n�in kihlatut. 'Herra Robert Osswald, t�ss� naapurissa olevan Niebelwitzin ritaritilan omistaja', niin h�net minulle esitettiin. H�n oli pitk�, harvapuheinen mies, kasvot olivat hyvin miellytt�v�t. H�nell� oli kaunis vaalea parta ja silmist��n loisti syd�mmellinen onnellisuus. H�n piteli usein kalpean morsiamensa k�tt� omassaan ja Minna kohteli h�nt� lempe�sti ja yst�v�llisesti kuin sisar. Illallinen oli juhlallinen. Vanha ylijahtimestari oli kellaristaan noutanut pari p�lyist� reininviini pulloa. Ruokaillessa juteltiin paljon siit� ajasta, jolloin orpo pikku Minna tuli yksin�iseen mets�styslinnaan, jossa h�n sitten kasvoi kaikkien iloksi. Vanha rouva n�ytti yh� enemm�n unhoittavan huolensa; h�n tuumaili miten pidett�isiin hauskaa kanssak�ymist� Friedrichshorstin ja Niebelwitzin kesken. Sitten juteltiin h�ist� ja sulhanen arveli niit� seitsem�� vuotta, joiden kuluessa h�n oli huokaillut kaunista morsiantaan, kyllin pitk�n� koetusaikana. Ja kun h�n nyt vihdoin oli morsiamensa voittanut, pidett�isiin h��t seitsem�n viikon kuluessa -- h�nen syntym�p�iv�n��n lokakuun 31 p�iv�n�. -- Jos suostut siihen, Minna? kys�si h�n hell�sti katsellen h�nt�. Ja sitten juotiin nuorten onneksi ja minun piti k�yd� kitarani ja soittaa kaikki ylijahtimestarin lempilaulut. Minnaa pyydettiin laulamaan, mutta h�n sanoi ��nens� olevan sorruksissa. Palvelijatkin tulivat sis��n juomaan kihlattujen maljaa ja -- mutta enh�n niin tarkoin voi kertoa miten se oli -- tied�n vain ett� kaikki tuntui minusta niin luonnottomalta ja teeskennellylt�, ilo ja el�k��nhuudot kihlattujen kunniaksi ja kaikki puheet onnesta! Sulhasen hiljainen iloisuus vaan n�ytti todelliselta. Ja nyt minulla ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin loppukohtaus, sill� kihlausaika kului ainakin n�enn�isesti tavallisessa j�rjestyksess�. Osswald ratsasti sinne monta kertaa viikossa ja Minna vastaanotti h�nt� kynnyksell� tahi asteli h�nt� vastaan niinkuin ainakin hyv� tapa vaati. Kerran me kaikki oltiin kutsutut p�iv�lliselle Niebelwitziin ja ruokailtua n�ytteli Osswald morsiamelleen talonsa vinnist� kellariin saakka. Vanha rouva ei muuta tainnut kuin kiitollisena tunnustaa, ett� orpo tytt� raukan osaksi oli tullut suuri onni. Mutta Minna neiti oli n�ht�v�sti muuttunut. Kovasti h�n oli kalvennut ja laihtunut -- mutta h�n oli aina vain yht� yst�v�llinen ja k�rsiv�llinen. H�n n�ytti todella pyrkiv�n tullakseen kunnon miehelleen kelvolliseksi vaimoksi. Aamusta iltaan h�n ty�skenteli. V�liin silm�ns� vaipuivat umpeen v�symyksest�; pari kertaa n�in h�nen p�iv�syd�nn� nukkuvan p�� vaipuneena tuolin selustimelle ja k�siss� liinainen ompelus, jota h�n myynikseen valmisti. Silloin katselin h�nt� tarkoin ja huomasin ihmeekseni hienon, syv�n surun uurtaman piirteen kauniin nen�n ja suupielien v�lill�, jota h�nen her�ll��n ollessa ei huomannut. Er��n� iltana syyskuun lopulla palasin Niebelwitzist� peltopyit� ampumasta, tuoden mukanani terveisi� kauniille morsiamelle sek� ruusuista ja resedasta tehdyn kukkakimpun. Sulhasella oli talonsa vieraita t�ynn�, jottei itse voinut tulla. Kotimatkalla -- niin, ei ole aivan helppo kertoa mit� silloin tapahtui. Kello k�vi yhdeks�tt� ja seutua valaisi kirkas kuutamo. Mets�polutkin olivat kirkkaasti valaistut ja sammalilla kiilsi kuin hopeaa. Robert Osswaldin luona olimme juoneet paljon samppanjaa, niin ett� olin hienosti humalassa ja aluksi luulin sit� sen vaikutukseksi, kun kuulin miehen ��nen intohimoisesti sanovan: -- Minna, Minna -- me olemme k�rsineet sanomattomasti. Peruuta lupauksesi h�nelle -- en tahdo, en voi sinusta luopua, min� kun en voi ilman sinua el��kk��n! -- Min� en saa sit� tehd� -- oi Jumalani -- min� en voi! vastasi Minna itkien. -- Teid�n korkeutenne -- min� rukoilen teit� -- elk�� minua ajatelko. Te erehdytte -- te ette saa -- korkea asemanne -- nyt seurasi tukehtunut, rukoileva huudahdus, oi Max -- el� kiusaa minua! Etk� n�e kuinka min� suren. Miksi tulit t�nne? Siit� voi tulla onnettomuutta meille molemmille. El� tule takaisin -- oi min� pyyd�n -- mene! Sy�ksyin tieheni mink� p��sin, humalasta olin t�ydellisesti selvinnyt. Kun h�n my�hemm�ll� tuli sis��n puutarhasta yh� kalpeampana ja kuoppasilm�isemp�n� kuin tavallisesti ja tulin h�nelle etehisess� vastaan, niin punastuin kuin keksitty koulupoika ja voin tuskin h�t�isesti �nkytt�� terveiset ja antaa kukkavihkon. H�n katsoi minuun aivan v�linpit�m�tt�m�n�, otti koneentapaisesti kukkavihkon k�dest�ni ja astui hoiperrellen huoneensa ovea kohti. Seuraavana p�iv�n� Minna pyysi, ett� h�nen h��ns� vietett�isiin aivan hiljaisuudessa ja ett� vihkiminen tapahtuisi kodissa. Se luvattiinkin h�nelle. Joskus h�n ei moneen p�iv��n liikkunut ulkona. Er��n� iltana sanoi h�n �kki� minulle: -- Herra von Stetten -- tahtoisitteko seurata minua v�h�n matkaa mets��n? Ik�v�in raittiiseen ilmaan -- ja luettuani saaomalehdiss�, ett� joku kuljeksija oli karannut vanhan postimiehen kimppuun, pelk��n menn� yksin mets��n k�velem��n. Kyll�p� osaat valehdella, ajattelin itsekseni syv��n kumartaen. Yljiahtimestari huusi nauruun remahtaen: -- Kihlaus on varmaan tehnyt sinut araksi, ennenh�n et pel�nnyt mit��n maailmassa. Kauniina tuoksuvana syyskuun iltana astelin suloisen tyt�n rinnalla omiin ajatuksiini vaipuneena. Tuskin sanaakaan vaihdoimme. Pari kertaa n�in h�nen jotakin kolinaa kuullessaan vavahtavan. H�n l�hti silloin kiireemmin astumaan ja virkkoi kovalla ��nell� minulle muutamia sanoja ja min�kin vastasin yht� ��nekk��sti. Sen per�st� seurasin h�nt� usein ja opin ihailemaan h�nen luonnettaan ja kauneuttaan. Lieneek� naisen syd�n milloinkaan niin urhoollisesti taistellut luvatonta tunnetta voittaakseen. Mutta h�n riutui t�m�n taistelun kest�ess�. En tied� huomasivatko muutkin h�ness� tapahtuvan oudon muutoksen ja ett� h�n, joka siihen asti nauroi unia ja aavistuksia, muuttui aivan taikauskoiseksi. Huomasin h�nen merkillisen useasti puhuvan salaper�isist� asioista. H�n kysyi uskoinko min�, ett� kuolleen henki voi l�hesty� maan p��ll� el�v�� rakastettua olentoa ja huomattavalla tavalla t�lle ilmoittautua? Vastasin vain nauramalla -- kahdenkymmenen vanhana ei henki� usko. Mutta h�n selitti vakavasti hartaimman toivonsa olevan kuoltuaan usein voida palata t�nne maan p��lle. H�n uskoi, ett� jos rakastettu j�ljelle j��nyt koko syd�mest��n ik�v�i rakastettua kuollutta, niin t�m� ik�v� voisi vet�� kuolleen hengen maan p��lle ja p�in vastoin. Kun kerran tiell� tapasimme ik�lopun, pienen vaimon, sanoi Minna: -- on lohdullista tiet��, ett� nuorena saa l�hte� maailmasta. Lienee kauheaa el�� vanhaksi! -- Kuinka voitte tiet�� nuorena kuolevanne? kysyin hymyillen. -- Enh�n min� sit� tied�, vastasi h�n, -- mutta minulla on varma aavistus, ett� saan aikaisin kuolla. Kaikkein t�iden ja ajatusten ohessa on minulla se lohdullinen tunne, ettei kuolema ole et��ll�. -- Kohtaloansa tulee rauhallisena vartoa, arvelin, sille emme mit��n taida -- peloittava viikatemies tulee kutsumattamme. -- Niin, my�nsi h�n, -- ja suuri synti on ajattomasti kutsua h�nt� -- hyvin suuri synti -- muutoin -- katkaisi h�n �kki� puheensa. -- Useat sanovat sit� pelkuruudeksi, jatkoi h�n, mutta se ei ole totta. Joskus vaaditaan enemm�n rohkeutta el�m��n kuin kuolemaan. Olkaa siit� vakuutettu, herra von Stetten! Lokakuun myrskyt tulivat, puiden lehdet muuttivat v�rins� ja karisivat maahan ja minut oli senlainen mets�styksen halu vallannut, ettei minusta ollut suurtakaan hy�ty� mietiskelev�lle yst�v�tt�relleni. M�yr�n pes�t ja j�niksen ajot tekiv�t minut kelvottomaksi ritarilliseen palvelukseen. Talon naisilla olikin sit� paitsi kiireet ajat h�it� valmistaa. Taloudelliset askareet meniv�t tavallista menoaan -- er��n� kauniina, p�iv�paisteisena pesup�iv�n� liehuivat myynit vaatenuorilla ja ompelijatar oli tullut kahisevasta silkist� leikkaamaan morsiuspukua Minnalle, ja h�nt� kestittiin tortuilla ja suklaalla. Aloin ajatella, miten kaunis Minna vuoden tahi kahden kuluttua olisi muuttunut somaksi pikku em�nn�ksi, joka itsekkin nauraisi entisi� romantillisia aikojaan. Niin tuli h�itten edellinen ilta. Morsiamen toivon mukaan vietett�isiin h��t suurimmassa hiljaisuudessa, mutta juhlallisia valmistuksia ei kumminkaan voinut v�ltt��. Pitih�n olla pari morsiusneitostakin, ja sulhasen molemmat kauniit serkut saapuivat jo pari p�iv�� ennen h�it�. Heid�n p��tyhuoneensa oli vastap��t� minun huonettani ja sielt� kuului nyt usein raikasta, hele�� naurua. Minnan ainoa nuoruuden yst�v�, er�s kaunis, valkoverinen nuori rouva, jolla oli kirkkaat silm�t ja omenakukan v�rinen hipi�, oli matkustanut miehens� ja lastensa luota morsianta pukemaan ja morsiamen tahdon mukaan oli h�n asetettu asumaan h�nen omaan pieneen huoneeseensa. Vanha rouva ei aluksi tahtonut t�h�n ehdotukseen suostua, vaan tahtoi v�ltt�m�tt�m�sti antaa vieraalle paremman huoneen, mutta t�ss� suhteessa oli Minna taipumaton. Niebelwitzist� saapui viel� sulhasen �iti, raitis, vilkas vanhanpuoleinen rouva, luonteeltaan s�vyis�n veitikkamainen. H�nen suurin huvituksensa oli kertoa ja kuunnella hauskoja juttuja, kaikista enin h�n inhosi haikailemista ja kyyneleit�. Sulhanenkin toi mukanaan pari yst�v��. Kaikki n�m� olivat kuuden aikana illalla kokoontuneina ylijahtimestarin hyvin l�mmitettyihin ja kirkkaasti valaistuihin huoneisiin. Koko talo lemusi m�nnynhavuille, tortuille ja paistille, kaikki juoksentelivat edes takaisin ja anoppi kolkutti tulevan mini�ns� ovea ja huusi h�nelle, ett� taloon oli tullut mustalaistytt�, joka tahtoi morsianta povata. Minnan tulisi joutua alas. -- Mustasilm�inen morsiusneito oli pukeutunut somaan mustalaistyt�n pukuun ja kun Minna tuli sis��n tarttui h�n h�nen k�teens� ja ennusti h�nelle taivaallisinta onnea. Valkoverinen neito taas oli pukeutunut talonpoikaistyt�ksi Niebelwitzist�. H�n otti koristaan esille kaikenlaisia talouskapineita somia runop�tki� lausuen. Kaikki pitiv�t hauskaa, etenkin Minnan tuleva anoppi, joka ylijahtimestarissa oli l�yt�nyt hengenheimolaisen. N�m� molemmat koettivat toisten huviksi kertoa toinen toistaan somempia kaskuja. Nuoret herrat mielisteliv�t nuoria neitosia -- ja niin Minnan myrttipensaasta armottomasti karsittiin kaikki oksat -- nuori mustalaistytt� sitoi morsiamen seppeleen. Minna k�ytt�ytyi hyvin oudosti. Tuntui kuin olisi h�nen ollut mahdoton istua rauhassa seppel�idyll� tuolillaan. Pari kertaa lensiv�t h�nen kasvonsa tulipunaisiksi. H�n silm�ili kattoa -- nousi yl�s ja istuutui taas -- ja tuijotti j�yk�sti eteens� kuuntelematta sulhasen hell�n levottomia sanoja. Illallisen j�lkeen n�in h�nen seisovan muutamassa ikkunakomerossa. Olin k�ynyt muistikirjani ja pyyt�nyt nuorten neitien kirjoittamaan siihen joitakuita muistosanoja. Mielell��n he nimens� kirjaani ikuistuttivatkin. Menin sitten Minna neitin luo samalla pyynn�ll� perustaen sen h�nen piakkoin tapahtuvaan l�ht��ns� kodista. H�n k��nsi p��t��n ja min� n�in miten h�nen silm�ns� kuumeentapaisesti kiilsiv�t kalpeissa kasvoissaan. -- Ettek� kuule mit��n, herra von Stetten? kysyi h�n. Laskin korvani ikkunan rakoon ja pudistin p��t�ni. -- Ettek� kuule? Sep�s ihmett�! -- Joku tulee mets�n l�pi -- h�nen t�ytyy pian olla t��ll�. Sulhasensa tuli nyt luoksemme ja Minna pyysi h�nt� ensin kirjaani kirjoittamaan. H�n jakoi viivalla lehden kahtia ja kirjoitti; morsian istuutui sitten p�yd�n ��reen ja vapiseva k�tens� tarttui kyn��n. Seisoin vieress� katsellen vapisevia sormia. Mutta vanha rouva kutsui minua �kki�; h�n uskoi minulle viinikellarin avaimen ja pyysi minun hakemaan viel� pari reininviini pulloa. Olimme juoneet hyv�n puoleisesti. Kun taas sukelsin yl�s kellarista -- etehisen lattiassa olevasta luukusta p��si n�et sinne alas -- n�in vanhan kolmihaaraisen lampun valossa Minnan vaalean sinisess� silkkipuvussaan tulevan ulos vierashuoneesta. H�n n�ytti olevan menossa omaan huoneeseensa. Mutta h�n pys�htyi �kki� ja katseensa kiintyi pime�n peitt�miin, leveisiin portaisiin. H�n horjui, painoi k�dell� syd�nt��n ja olisi ep�ilem�tt� kaatunut ellen olisi rient�nyt h�nt� tukemaan. -- Neiti Minna -- Jumalan t�hden! min� huusin. -- Ettek� n�hnyt h�nt�? kysyi h�n vavisten kauhistuksesta, -- oi Jumalani -- tuolla -- tuolla h�n ik��n seisoi! Min� en ollut mit��n n�hnyt. -- Se kai vaan oli joko teid�n tahi minun varjo, neiti Minna, sanoin ��neen. H�n oikaisihe ja meni sanaa sanomatta takaisin vierasten luo. Mik� h�nt� vaivasi? �kki� muuan ajatus salaman tavalla iski mieleeni. Kaikki vieraat olivat vierashuoneessa; katsoin sinne, mutta ei ket��n puuttunut. Olisikohan joku vieras hiipinyt sinne; mutta sekin oli mahdotonta, sill� kun koetin aukasta etehisen ovea, niin se oli suljettu. Toinen ulosk�yt�v� oli ky�kin kautta, ja sielt� ei kukaan sin� iltana voinut huomaamatta l�pi p��st�, sill� palvelijat viettiv�t siell� neitins� viimeist� iltaa neitona, ja siell� tanssittiin harmoonikan s�veleiden mukaan, jotta hiekka karahteli punaisella tiilikivilattialla. Astuin portaita yl�s ja kuuntelin sen huoneen ovella, jossa prinssi siell� k�ydess��n asui, mutta sielt� ei kuulunut mit��n. Uskalsinpa hiljaa oven v��nnint�kin painaa, mutta ovi oli lukossa. H�n oli siis luonnollisesti erehtynyt. Rauhoitettuna menin ruokailuhuoneeseen ja l�hestyin Minna neiti� kiitt��kseni h�nt� kirjoittamistaan muistosanoista, jotka nyt luin. -- Ne ovat vain aivan liiaksi surulliset, huomautin min�, mutta Minna ei vastannut. -- Ettek� kuule -- joku astuu tuolla ylh��ll�, kuiskasi h�n minulle -- kalpeana kuin aave. Nyt ajettiin vaunut portaiden eteen; sulhanen, h�nen �itins� ja vieraansa l�htiv�t n�et takaisin Niebelwitziin. Hyv�steleminen oli iloista ja ��nek�st�. Morsiuspari viipyi hetkisen tyhj�ss� vierashuoneessa. Avoimesta ovesta n�in, ett� Osswald tahtoi sulkea morsiamensa syliins�, mutta Minna torjui h�nt� pikaisesti k�sill��n ja puuttui sitten kummastuneen sulhonsa k�sivarteen, anteeksi pyyt�en. N�in he astuivat etehiseen. -- Anna anteeksi, Robert, -- anna anteeksi! kuulin h�nen sanovan. H�n otti hell�sti morsiamensa kauniin p��n suurten k�siens� v�liin ja suuteli h�nen otsaansa. -- Hyv�sti, Minna, hyv�sti viimeisen kerran! -- Viimeisen kerran, kertoi h�n koneellisesti. H�n saattoi sulhastaan portaille myrskyiseen, pime��n iltaan. T�tins� huusi h�nt� takaisin yst�v�llisesti nuhtelevilla sanoilla ja k�ski h�nen menn� huoneeseensa. Nuori rouva juoksi nauraen h�nt� noutamaan ja ovi suljettiin kohta heid�n j�lkeens�. Me muutkin menimme levolle, sill� y�syd�n oli jo k�siss�. Min� heittelin sinne t�nne vuoteellani kun en voinut nukkua; y� oli todellakin kamala. Sein�papereissa, hirsiss� ja vanhoissa huonekaluissa rapisi, ruski ja narisi kuin olisivat tuhannet n�kym�tt�m�t henget mellastaneet tuossa vanhassa rakennuksessa. N�in alinomaa silm�ini edess� kauniin morsiamen kalpeat kasvot sanomatonta tuskaa ilmaisevine silmineen. Eik� portaissa n�kem�ns� varjokuvakaan tahtonut mielest�ni haihtua. Ja ulkona heilutteli myrsky puiden alastomia oksia, jotta ne ruskivat, ja py�ritti tuulikelaa kitisev�n riuvun nen�ss� -- ja Minnan kummalliset kysymykset tulivat alinomaa mieleeni ja niihin sekaantuivat muistikirjaani kirjoittamansa kuolemaa ik�v�iv�t sanansa. H�n on joutunut sille kohdalle, jossa j�rki pian pimenee ja mielett�myys alkaa, sanoin itsekseni ja kauhistuin omaa ajatustani. Vihdoin nukuin. �kki� etehisest� kuuluva naisen ��ni taas havautti minut. Tuossa huudossa oli jotakin, joka heti ajoi minut yl�s vuoteeltani, pakotti minut pukeutumaan ja rient�m��n alas. Samassa tuli vanha rouva kauhistunein kasvoin ulos makuuhuoneestaan. Hiljaa kuin aave katosi h�n Minnan huoneeseen. Parin minuutin kuluttua kiiruhti vanha ylijahtimestarikin yht� kiireesti ja ��nett�m�sti ohitseni. Sis�piika tuli portaista alas ja pys�htyi eteeni kalisevin hampain. -- Jumalan t�hden, mit� se on -- rakas, nuori herra -- mit� se on? �nkytti h�n. Enh�n sit� tiennyt. Tiesin vain ett� jotakin kauheaa oli tapahtunut. Nyt tuli ylijahtimestari j�lleen ulos ja meni horjuvin askelin vierashuoneeseen. Seurasin h�nt� -- vanhus vaipui kylm�n takan luona olevaan nahkaiseen nojatuoliin ja istui siin� liikkumatonna. -- Herra ylijahtimestari -- pyysin vihdoin, -- sanokaa minulle mit� on -- Vaikeroiden kohotti h�n kasvojaan. Talvi-aamun v�ritt�m�ss� koitteessa n�ytti h�n ruumiin kaltaiselta. -- Kuollut -- h�n on kuollut! H�n melkein kiljasi viimeiset sanat. H�n pani k�det silmilleen ja voimakasta ruumistaan v�risytti, niinkuin myrsky puistaa vanhaa, karaistua tammipuuta. H�n oli ollut ukon lemmikki, h�nen p�iv�paisteensa, h�nen hirvens� -- enk� nyt muistakkaan kaikkia niit� lempinimi�, joilla h�n h�nt� nimitti. Vanhat jahtivaunut ajettiin portaiden eteen; pitih�n hakea l��k�ri� ja vied� tietoja sulhaselle. Mutta kuka menisi viesti� viem��n? Ylijahtimestari oli kuin halvattu, eik� kuskiakaan voinut l�hett��. Vihdoin p��tettiin ett� Minnan yst�v�t�r l�htisi surusanomaa viem��n ja ett� min� seuraisin h�nt�. Kiiruhdin pukeutumaan surullista matkaa varten. Kun tulin vaunuille, istui nuori rouva jo niiss�. H�n oli l�mminsyd�minen ja tunteellinen ja itki hillitt�m�sti ja herke�m�tt�. Istuin ��net�nn� h�nen rinnallaan, kun h�n kysymykseeni milloin ja miten Minna neiti kuoli, vastasi vain ��nett�m�ll� p��n pudistuksella ja kiihtyneell� itkulla. Kun vihdoin n�imme ritaritilan katon h��m�itt�v�n paljaiden puidenlatvojen takaa, virkkoi h�n: -- Voi Herra Jumala! Jos h�n kysyy mink�lainen h�nen kuolemahetkens� oli! -- Miten h�n kuoli? Kuinka voi kuolema niin �kki� tulla? kysyin. H�n k��nsi minuun itkeneet kasvonsa. -- Niin, jospa sen tiet�isin. Eilen illalla oli h�n hyvin levoton, eik� tahtonut ruveta levolle. H�n juoksi edes takaisin huoneessa k�si��n v��nnellen. -- Anna, sanoi h�n v�h�n v�li�, -- se on liian vaikeaa! En tiennyt mit� h�n oikeastaan tarkoitti -- min� nauroin h�nelle, juttelin omasta onnestani, h�ist�ni ja senlaisista. Vihdoin taipui h�n menem��n levolle. Min�kin rupesin maata ja nukuin heti, kovasti v�synyt kun olin. Juuri kellon yht� ly�dess� her�tti minut kova parahdus. -- Max -- Jumalan t�hden! oli Minna huutanut. -- Luulin h�nen uneksivan ja huusin h�nt�, jotta h�n her�isi. Mutta h�n ei liikahtanutkaan ja silloin sytytin kynttelin ja -- syv� henk�ys vain ja hymy ja sitten kasvonsa meniv�t niin oudon j�ykiksi ja k�tens�, jota pitelin, tuntui niin raskaalta -- -- oi, tuo onneton tuttavuus prinssin kanssa! Ja h�n alkoi uudestaan itke�. Nyt kuului takanamme kavioiden kalketta ja vaunujen rattaiden ratinaa ja Friedrichsbergist� tuleva posti saavutti meid�t. Se l�htee jo nelj�n aikana pienest� hallituskaupungista. Postiljooni tervehti ohiajaessa vanhaa kuskiamme ja huusi h�nelle jotakin. -- Mit� sanoitte? huusin kauhistuneena nousten seisaalleni vaunuissa, Postiljooni k��ntyi, asetti k�den torveksi suunsa eteen ja huusi: -- prinssi Max ampui itsens� viime y�n�! Matkatoverini ja min� tuijotimme j�ykistynein silmin toistemme kalpeisiin kasvoihin. -- Se oli sattumus -- kauhea sattumus, �nkytin min�. H�n vapisi. -- Sattumusko? virkkoi h�n k�he�sti, -- olisikko se sattumus? Jos niin uskotte, niin ette tunne Minnan el�m�nvaiheita. Sattumus -- ei koskaan! Katsoin ��net�nn� Osswaldin kotia kohti -- sen muureja kultasivat juuri auringon ensi s�teet ja samassa silm�nr�p�yksess� nostettiin lippu tornin huippuun. Sen tuli iloisesti liehua tilanomistajan onnen p�iv�n�. Itse h�n seisoi avoimessa ikkunassa, vakavasti hymyillen katseli h�n py�kkipuumets��n p�in, jonka takana h�nen morsiamensa her�isi. -- H�n ei kuullut rattaiden ratinaa eik� n�hnyt meit� -- h�nell� ei ollut aavistustakaan kohtalostaan. Huomautin siit� matkatoveriani. -- Mutta he eiv�t rakastaneetkaan toisiaan, sanoi h�n. -- Henkien yhdistyst� -- sielujen yhteytt� puuttui -- kuinka h�n voisi mit��n aavistaa? Eik� h�n todella ollutkaan mit��n aavistanut -- h�n kun oli vain tavallinen vaatimaton, luottavainen, jokap�iv�inen ihminen. Kalman kalpeana seisoi h�n kuolleen vieress�, salaa pyyhkien kyyneleit� silmist��n -- h�n suri hiljaisuudessa. Mutta h�n ei ole koskaan voinut unhoittaa kaunista morsiantaan, joka kuoli heid�n h��p�iv�ns� ensi tunnilla. -- H�n ei ole koskaan mennyt naimisiin ja viel� t�n�kin p�iv�n� hoitaa h�n liikuttavan huolellisesti h�nen hautaansa. Me voitamme vain kadottaaksemme -- kaikki kukoistaa vain lakastuakseen ja kuollakseen -- on h�nen hautakiveens� piirretty. -- -- -- Vaari, kysyin h�nen vaiettuaan, -- luuletko sin�kin sit� sattumukseksi? -- En, vastasi h�n ja siniset silm�ns� loistivat valkoisten kulmakarvojen alta. -- Min� uskon yksin ja ainoastaan Jumalan viisasta sallimusta. Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni, mutta min� huomasin, ettei h�n en�� halunnut puhetta jatkaa. H�n otti muistikirjansa ja pani sen takaisin kirjoitusp�yt�ns� laatikkoon, sanoen: -- Sin� saat kuoltuani t�m�n kirjan, lapsi, mutta sinun t�ytyy pit�� sit� kunniassa. Sen teenkin, enk� kertaakaan voi ottaa k�teeni tuota kulunutta pient� kirjaa kaunista Minna Brinkmannia ajattelematta. Majala. Aivan ylijahtimestarin virkatalon vieress� oli pieni rakennus, josta nyt tahdon kertoa. Edess�ni olevassa vesiv�rimaalauksessa, johon uhkea asuinrakennus on kuvattu, pient� majaa ei n�y. Mutta paikkaa, jossa se sijaitsee, on taiteilija -- Leo set� -- joka taulun maalasi, osottanut linnulla, joka siivet lev�ll��n liitelee sit� ymp�r�ivien puiden latvojen yli. Lintu on hyvin haikaran n�k�inen, mutta mummon mielest� se t�rv�� koko tuon kauniin kuvan, Leo set� kun linnun nokkaan on maalannut jotakin, joka n�ytt�� kapalolapselta. Set� oli tosin aina selitt�nyt, ettei h�n ensink��n ole tarkoittanut antaa viattoman sammakon, jota lintu nokassaan kantaa, v�himm�ll�k��n tavalla muistuttaa kapalolasta, mutta silloin mummo oli puinut h�nelle sormea sanoen: -- Hiljaa Leo, min� tunnen sinut liian hyvin! Sin� olet tahtonut pilkata meit�! Kyl�n kirvesmiehen ja muutaman muurarin avulla oli vaari itse tuon majan rakentanut oman p��ns� j�lkeen. Sit� aiottiin k�ytt�� suuremmoiseen yritykseen -- h�n aikoi n�et silkkimatoja viljell�. Mulperipuita istutettiin pitkiin riveihin -- ja pieness� talossa, joka oli kooltaan melkein kuin pieni ratavahdintupa -- siin� oli n�et ainoastaan kaksi huonetta -- asuisi Hubert vanhus. H�n oli etel� Ranskasta kotoisin ja eritt�in taitava silkkimatojen viljelij�, ja oli lyhyen ajan kuluessa ymm�rt�nyt tuoda esiin monta todistusta taitavuudestaan silkkimatojen viljelemisess�, vaikka mummo niit� aina kuunteli ep�ilev�ll� p��npudistuksella. Er��n� marraskuun iltana, kun oli senlainen ilma, ett� oli mahdoton k�ske� h�nt� ulos, oli Hubert herra kolkuttanut ylijahtimestarin virkatalon ovea. Ei nuori ylijahtimestari eik� h�nen nuori, kaunis vastavihitty vaimonsa, Anitakaan voinut h�nelt� y�sijaa kielt��. Kun mierolaisparka oli n�lk�ns� ja janonsa sammuttanut ja saanut ylleen kuivat vaatteet, vietiin h�net siis palvelijain huoneen viereiseen tyhj��n huoneeseen. Ja kun myrsky raivoisana ulvoi, iloitsi nuori pariskunta, ett� kuolemalta olivat varman saaliin ry�st�neet. Iloitsi Hubert herrakin. H�n osotti niin suurta kiitollisuutta ja mielihartautta, ett� h�n seuraavana aamuna per�ti unhotti menn� tiehens�. Sit�vastoin oli h�n sanan laajimmassa merkityksess� antanut vaarille sangen paljon p��nvaivaa. Ylijahtimestari ajatteli n�et silkkimatoja niin hartaasti, ettei nuoren vaimonsa ep�ilemisetk��n voineet niit� h�nen mielest��n karkoittaa. Oi, miten monasti mummo seuraavina vuosina saikaan p��t��n punaltaa miehens� hyv�nluontoisuudelle, avuliaisuudelle ja herkk�uskoisuudelle! Hubert herra hankki h�nelle t�ss� suhteessa ensim�isen kokemuksensa, sill� juuri h�nen kehoituksistaan tuo pieni talo silkkimatoja varten rakennettiin. Sittemmin siell� majaili koko liuta kummallisia turvattia, ja t�m� "kirjava" seura saattoi hyv�ntekij�illeen loppumattomia hankaluuksia ja sanomatonta harmia. Koittivatpa mummolle nekin ajat, jolloin h�n ep�toivossa selitti, jotta h�nen vihdoin olisi pakko sytytt�� tuleen tuo pieni pes�, ett� h�n ja h�nen miehens� p��sisiv�t rauhaan. Mutta oli aikoja, jolloin h�n iloitsikin voidessaan k�yh�lle, n�l�n ja surun rasittamalle raukalle suojaa tarjota. Pieness� majassa on todellisia romaanejakin tapahtunut. Hubert herra oli vain merkillinen sen perustajana; h�nt� paitsi kun se ei koskaan olisi saanut rakennetuksi. Mutta tuo vanha ranskalainen valkoisten kulmakarvojen alta s�ken�ivine silmineen ei siin� kauankaan asunut. Silkkimatoviljelyksens� kun ei tahtonut menesty� pohjoisessa ilmanalassamme. Sikkikotelot tulivat pilkkuisia ja arvottomia; mulperipuut surkastuivat ja kuolivat. Ja vaari, joka ensi aluksi niin hartaalla mieltymyksell� katseli kaikkia h�nen laitoksiaan eik� arvellut alinomaa avatessaan rahakukkaroansa tilatakseen silkkimatoja et�isist� paikkakunnista, kerskaili yh� v�hemm�n ja puhui yh� harvemmin siit� uhkeasta silkkipuvusta, jonka Anitansa saisi palkinnoksi vanhalle ranskalaiselle osottamastaan hyvyydest�. Sangen harvoin h�n meni pienelle majalle, ja kun tuttavansa tulivat uutta yrityst� n�hd�kseen, veti h�n heille milloin mit�kin verukkeita. Ei kukaan saanut n�hd� mit��n, kun ei ollut mit��n n�ytt�mist�. Vihdoin kertoi Hubert herra noiden hy�dyllisten el�inten sairastuneen. -- Nuo typer�t pikku el�v�t kun eiv�t voineet t�ss� ilmanalassa menesty�. Ne kuolivat kaikki -- aivan kaikki! Ja niiden hoitaja istui nyreiss��n pieness� huoneessa; h�nt� ahdisti tavaton tuska, ett� pitik� nyt taas l�hte� mierontielle, Mutta er��n� kauniina p�iv�n� k�vi h�nen samoin kun turvattinsakkin -- h�nk��n ei voinut pohjosta ilmanalaa kest��. H�n kuoli kahdeksan viikkoa sairastettuaan, jolloin Anita mummo h�nt� uskollisesti vaali. Vaari hautasi h�net. Vanhalla kuljeksialla ei edes papintodistusta ollut. H�n oli itse vain sanonut olevansa kotoisin Ranskasta, ett� nimens� oli Hubert, ja ett� h�n oli silkkimatojen viljelij�. Kovan kohtalon pakosta oli h�nen t�ytynyt j�tt�� p�iv�paisteinen kotimaansa. Mutta sanainsa todisteeksi h�nell� ei ollut mink��nlaista paperia, eik� kirjoitettua todistusta. Hautajaisten j�lkeisen� p�iv�n� antoi Anita puhdistaa pienen silkkimatotalon. Sitte h�n omin k�sin sulki oven ja ikkunat, silm�ili ulkoap�in viel� kerran pient� pes��, pudisti taas kaunista, ruskeakutrista p��t��n ja pani ison avaimen paikoilleen naulaan salissa. Mutta miehelleen h�n ei puhunut sanaakaan koko asiasta eik� miehens�kk��n h�nelle. H�n kai toivoi ne houreetkin kuolleiksi, jotka silkkimatojen viljelij� oli vaarin p��h�n pannut -- ja ett� h�n kaikessa hiljaisuudessa kenties h�peisi liiallista hyv�luontoisuuttaan. Mummo kun tietysti aikoja ennen oli aavistanut, ett� yksist��n halu auttaa vanhaa ranskalaista oli ollut paras vaikutin pienen tuvan rakentamiseen. Silkkimatotalo seisoi autiona noin puolitoista vuotta; sitten siihen tuli uudet asukkaat. Ne saapuivat iltapuolella er��n� kuumana kes�p�iv�n�. Ylijahtimestari istui lehmuksen alla puutarhassa ja Anita istui hiljaisena ja v�syneen� h�nen vierell��n. Silloin hiekkak�yt�v�� l�hestyi kummallinen olento. Se oli noin nelj�ss�kymmeniss� oleva mies, yll��n munkkikaapun tapainen puku. H�nell� oli pitk� parta, kasvot olivat pitk�muotoiset ja �lykk��t. Musta, lasinen risti riippui retusella kaapulla ja ylip��ns� h�n muistutti naamiaishuveissa munkiksi puettua henkil��. Ainoastaan p�ly, likapilkut ja paikat olivat oikeita. H�n kumarsi nuorelle pariskunnalle ja kysyi olisikko rouvalla rikkonaisia astioita, joita tahtoisi kitill� kiinni panettaa. Oikeastaan h�n oli lasinhioja ja osasi juomalaseihin hioa nimimerkkej� ja pieni� maisemakuvia. Sattumalta mummolla olikin kittaamista, nimitt�in Meisnerporsliininen sokuriastian kansi, jonka h�n omin k�sin oli sattunut s�rkem��n. H�n huusi neitsytt� tuomaan sit�, mutta kummallinen munkki k��ntyi silloin ja huusi: -- Thusnelda! Viisivuotias tytt�nen juoksi siihen ja mies k�ski tyt�n kiltisti menn� sis��n ja pyyt�� neitsyen tuomaan sokuriastia armolliselle rouvalle. T�m�n h�n puhui kauniilla saksan kielell�, ja tytt�nen tepasteli tiehens�. -- Kuinka juuri _tuohon_ pukuun olette pukeutunut? kysyi vaari. -- Olen ennen aikaan ollut erakko, kuului h�mm�stytt�v� vastaus, -- ja siit� pit�en olen pukuni pit�nyt. Nuori pariskunta pyrsk�hti nauruun. -- L�ytyyk� erakoita viel�? -- Olin silloin Oberbayerissa ja sain seurakunnalta luvan rakentaa pienen majan mets��n j�rven ranralle. Siell� asuin kymmenen vuotta erakkona, mutta silloin -- -- -- No mik� silloin yrityksenne keskeytti? -- Tulin tuntemaan rakkaan vaimoni, vastasi h�n rauhallisesti ja vakavasti. Kun mummo sitten kertoi tuosta tapauksesta, sanoi h�n olleensa naurusta tukehtumaisillaan tuon vastauksen kuullessaan. Mutta miehess� oli jotakin, joka pid�tti h�nt� osottamasta miten naurettavalta h�n h�nest� tuntui. -- Ent� sitten? virkkoi vaari. -- Niin, nyt kuljemme markkinoilla ja pikkukaupungeissa. Min� olen keksinyt t�m�n mainion kitin, joka varmaan vastaisuudessa on voittava mainetta, hyv� herra. Ja vaimoni on erinomaisen taitava sit� k�ytt�m��n; h�n osaa sill� liitt�� pienimm�nkin murun. Valitettavasti h�n t�t� nyky� on jotenkin heikko, jatkoi h�n, -- ja meid�n t�ytyy etsi� joku paikka, miss� voimme viipy� parin viikon ajan, sill� Herra on pian lahjoittava meille viidennen lapsemme. -- Miss� kapineenne ovat? kysyi vaari. -- Puutarhan muurin luona, hyv� herra. Pit�isin sen kunniana, jos armollinen herrasv�ki tahtoisi lasiani katsella. Minulla on muutamia erinomaisen kauniita pikareita, joihin on mets�stystapauksia kuvattu -- hyvin aistikasta ty�t� -- -- -- Mummo kohosi seisalleen; tytt�nen palasi neitsyen seuraamana, joka kantoi rikkoontunutta kantta. -- Katsotaanpas h�nen tavaroitaan, sanoi Anita miehelleen. Miehens� k�sivarteen nojautuneena ja lasinhiojan seuraamana astui h�n puutarhanportille. Siell� seisoivat matalat vaunut, valjaissa oli pieni hevonen, sen p�� riippui v�syneen� ja nolona ja se n�ykki ruohoa maasta. Saranatuolilla istui lasinhiojan vaimo ommellen. H�nen polveensa nojasi pieni poikanen, joka juuri oli ruvennut k�velem��n, ja kolme muuta lasta ilakoivat ymp�rill�. -- Katharina, armollinen herrasv�ki haluaa pikareitamme katsella, huusi lasinhioja. Ja vaimon noustessa seisalleen esitti h�n suuremmoisella liikkeell�: -- Rakas vaimoni! H�n lienee nuorempana ollut hyvin kaunis, mutta ty� ja puute olivat kasvoihinsa j�tt�neet n�kyvi� j�lki�. Kuumuus rasitti h�nt� ja h�n pyyhk�si huoahtaen esiliinansa nurkalla kosteaa otsaansa. Anita lausui h�nelle muutamia yst�v�llisi� sanoja lapsista. H�n s��li vaimo parkaa, joka ei tiennyt mihin tuskan hetkell� saisi p��t��n kallistaa. H�n ajatteli omaa mukavaa huonettaan vanhassa ylijahtimestarin virkatalossa -- k�tkytt� lumivalkoisine lakanoineen, pieni vuode kun jo oli valmiiksi tehty, ja niit� sievi�, pikku vaatteita, jotka olivat valmiina piironkinsa laatikossa, ja odottivat p��st�kseen pienen pient� ruumista l�mmitt�m��n. Ja h�n melkein h�pesi suuria etujaan tuon kodittoman naisen rinnalla. Sill� aikaa oli miehens� tavallisella kiireellisyydell��n jo ostanut yhden pikarin. -- Katsoppas, Anita! huusi h�n ihastuneena, -- t�m�h�n on oikea pieni taideteos. Anita ny�kk�si hajamielisen n�k�isen�. Sill� totta puhuen niin pikarin reunalla toisiaan tavoittelevat hirvet ja mets�kauriit eiv�t taideteoksia olleetkaan. -- Miss� t�m�n pari on? kysyi vaari. -- Se on viel� keskitekoinen, hyv� herra, kuului vastaus. -- Milloin se valmistuu? -- Parin, kolmen p�iv�n per�st�. Vaari k��ntyi taas muukalaiseen kysyen: -- J��ttek� kenties t�nne l�heisyyteen? -- T�ytyneeh�n minun, vastasi mies katsahtaen vaimoonsa, joka jo oli alkanut rikkonaista kantta kitata. -- Voitte sitten tuoda t�nne pikarin, kun saatte sen valmiiksi. Tuo kummallinen ihminen kumarsi. -- Nimeni on Alois Schl�ter, sanoi h�n. -- Kiitos, hyv� herra. Heti kun vaimoni on kitannut kannen, l�hdemme. Suokaa anteeksi kysymykseni, hyv� herra -- onko pitk�lt�kin l�himp��n kaupunkiin? -- Puoli kolmatta peninkulmaa, sanoi vaari. -- Se on viiden tunnin matka, mutisi mies katsoen huolestuneena vaimoonsa. Vaimo huoahti. -- Mist� nyt tulette? kysyi vaari. Mies mainitsi pienen kaupungin vuoristossa p�in. -- Niin kaukaa! ajatteli Anita pelj�styneen� ja silm�ili taivasta, joka oli ukkosen pilvien peitossa. Sitten katseensa k��ntyi vaariin ja molemmat katsoivat silkkimatohuoneeseen p�in, mutta ei kumpikaan tahtonut ensim�ist� sanaa sanoa. _Mummo_ ei tahtonut sit� tehd�, h�n kun viel� oli v�h�n nyrpeiss��n vaarin silkkimatojen viljelyksest� -- eik� _vaari_ tahtonut sit� tehd�, kun h�n yh� viel�kin hiukan h�pesi silkkimatojaan. Ja niin molemmat todella meniv�t matkaansa sanan sanomatta. He saapuivat puutarhan portille, siihen Anita pys�htyi. -- Luulen niit� kummallisiksi mutta rehellisiksi ihmisiksi, alkoi h�n. -- Lasten vaatteet olivat huolellisesti paikatut, vaimon tukka siististi kammattu ja -- -- -- Ja mies on taitava ty�ss��n, jatkoi vaari. -- _Vaimo_ minua enin s��litt��, virkkoi Anita. -- Kun h�nen t�ss� paahteessa t�ytyy astua noin pitk� matka! -- Vaimo parka! mutisi vaari. -- Ja viel� senlaisessa tilassa -- -- Taas he katsoivat toisiinsa. He olivat nyt saapuneet Hubert herran pienelle majalle ja katselivat suljettua ovea. --- Niin, tuo talo se vain on autiona -- olipa todella aivan tarpeetonta, ett� sen rakensinkaan -- siit� kun ei ole mink��nlaista hy�ty�. -- No avaa se sitten! sanoi mummo. -- Tarkoitatko sit� todella? -- Tarkoitan kyll� -- kenties se meille onnea tuottaa, kuiskasi Anita vakavalla katseella ja hohtavin poskin. -- Olet oikeassa! huudahti vaari rient�en juoksujalassa tarjoomaan y�sijaa entiselle erakolle perheineen. On itsest��n ymm�rrett�v��, ett� t�h�n tarjoukseen my�skin kuului illallisruoka. Anita keit�tti ison padallisen velli� ja l�hetti pieneen majaan olkia ja puhtaita, karkeita lakanoita. Hevoskonikin p��si odottamattomaan kaurakestiin tallissa. Sin� iltana kastoi nuori Anita rouva nauraen pienen majan "erakkolaksi". Puolisot n�kiv�t vierasten lasten leikkiv�n oven edess� illan viile�ss� ilmassa. Is� istui majan edess� olevalla penkill�, kasvoissa tavallinen kummallinen, mietiskelev� ilme. -- Herra Jumala, sanoi silloin vaari, -- kuinka monta harhaileekaan koditonna ihanassa maailmassasi! Seuraavana y�n� syntyi vaarin vanhin poika. Ja aamut�hden vilkuttaessa puutarhan yli, parkui uusi maailman asukas erakkolassakin -- ja sekin oli poika. Auringon koittaessa nukkui mummo virvoittavaa unta. Pieness� majassakin ummistuivat muutamat silm�t, mutta ij�ksi p�iviksi. K�rsiv� vaimoparka oli lapsijoukkoonsa heitt�nyt viimeisen tuskallisen silm�yksen ja seurasi sitten kuolon sanansaattajaa. Mummo sai tiet�� vain, ett� pikku erakko oli tullut maailmaan, ja itse vuoteen omana maatessaan toimitti h�n toiselle �idille kaikenlaisia mukavuuksia. Syd�mellisell� ilolla aanoi h�n miehelleen: -- Nyt en en�� ole sinulle nyreiss�ni silkkimatomajasta. Viime y�n� siit� todella oli hy�ty� -- ajatteles jos ei tuo ihmisparka olisi t��ll� y�sijaa saanut! Kun mummo nelj�n viikon kuluttua sai tiet�� totuuden kokonaisuudessaan, oli erakko lapsiliutansa kanssa saanut pysyv�isen jalansijan pieness� majassa. Tuo kummallinen kuljeksija oli siihen laittanut t�ydellisen lasihiomon ja matkusteli aina pari kertaa viikossa taideteoksiaan my�m�ss�. Se k�vi nyt paljon paremmin p�ins� kuin ennen, jolloin lapsilauma oli h�nen kintereill��n. Heill� oli nyt koti, ja vanhimman, keskikasvuisen tytt�ren tuli laittaa ruoka ja hoitaa pienimm�t lapset. Vaari raapusteli korvallisiaan ja mummo punoi p��t��n n�hdess��n erakkolan lasten pienten villien tavalla juosta p�list�v�n kivien ja kantojen yli. -- Se on sinun syysi, Anita, sanoi vaari. -- Eip� olekkaan ukkoseni -- sinun t�ytyy selitt�� h�nelle, ettemme suinkaan tarkoittaneet, ett� h�n ainiaaksi t�nne j�isi. -- Oi, ne onnettomat silkkimadot, Anita! Nuoren pariskunnan n�in jutellessa, tuli "erakko" kutsukortilla pyyt�m��n heit� poikansa kummeiksi. Eik� siit� voinut kielt�yty�, poika kun oli syntynyt samana y�n� kun heid�n oma armaansakkin. Jonkun ajan kuluttua tuli "erakko" kysym��n saisiko h�n ristipojan hyv�ksi pit�� kili�. Muutamien viikkojen p��st� n�ki h�n tarpeelliseksi hankkia porsaan, ja puolen vuoden kuluttua palasi h�n kahdeksan p�iv�� kest�neelt� asioimismatkalta uuden vaimon kanssa. Mummo joutui aivan haltioihinsa -- tuskinhan ensim�isen vaimon ruumis viel� on j��htynytk��n, sanoi h�n. Mutta n�hdess��n vallattoman lapsilauman, ajatteli h�n, ett� mies kai enemm�n rakkaudesta lapsiin kuin omasta halustaan oli pit�nyt niin kiirett� menn� uusiin naimisiin. Mummo huokasi ja istuutui nurkkaikkunaan katselemaan miten tuo voimakas "uusi" pelmuutteli lapsia kuin haukka kananpoikia. H�n tukisteli ja ty�kki ja ajoi ulos pahoja tapoja, jotta h�yhenet tuprusivat. Naapuruus tuli p�iv� p�iv�lt��n harmillisemmaksi ja kerrankin mummo sanoi: -- Huomenna menen sanomaan h�nelle, ett� h�n saa menn� muualta asuntoa etsim��n. Mutta h�nelle tuli heti toiset tuumat n�hdess��n kivuloisen pikku pojan ja vertaillessaan h�nt� omaan vihantaan pienokaiseensa. Olihan tuolla pikku raukalla t��ll� raitista ilmaa ainakin. -- N�in kului pari vuotta ja molemmat perheet lis�ytyiv�t parilla lapsella. Ja naapuruuteenkin oli jo totuttu -- sit� sen enempi kun lasinhiojan toinen vaimo todella ymm�rsi pit�� lapsiliutaa kurissa. Anita mummolle pysyi tosin arvoituksena kuinka h�n menetteli tullakseen toimeen pieniss� huoneissa. Mutta koko perhe tuntui onnelliselta eik� n�ytt�nyt minnekk��n ik�v�iv�n. Er��n� aamuna -- er��n� ihmeen kauniina toukokuun aamuna -- oli erakkolassa oudon hiljaista. Ja kun p�iv�n puoleen pyrkiess� ei ainoatakaan lapsista n�kynyt, meni Anita sinne. H�n koputti etehisen ovea -- vastausta ei kuulunut. H�n ty�nsi oven auki ja meni sis��n. Huoneet olivat typ� tyhj�t. Erakkolaan kuuluvalla p�yd�ll� seisoi iso, hiottu pikari, johon hyvin puhdistetuista ikkunoista virtaava auringonvalo moniv�risen� heijastui. Muuta j�lke� ei n�kynyt koko isosta perheest�, joka viel� eilen oli siin� asunut. Paljaat sein�t vain -- ei mink��nlaista talouskapinetta -- ei mit��n muuta kuin ne harvat huonekalut, jotka erakon muuttaessa olivat siell� olleet. Mutta kaikki oli peilikirkasta ja puhtaaksi pestylle lattialle oli riputettu hienoja kuusenhavuja ja koivun lehti�. Ison pikarin kupeeseen oli soman lehtik�ynn�ksen alle piirretty: Jalolle hyv�ntekij�lleni Herra Ylijahtimestari von Stettenille ja h�nen ylev�mieliselle puolisolleen, ikuisella kiitollisuudella Alois Schl�terilt�. Pikarin etupuolelle oli Stettenin vaakuna erinomaisen hyvin piirretty -- sill� kertaa oli "erakko" todella saanut aikaan mestariteoksen. Mutta mihin taiteilija oli joutunut? Ja koko perheens�? Mummo sulki taas p��t��n punoen pienen majan ja asetti pikarin lasikaappiin vierashuoneessa. Sill� kertaa oli mahdoton saada mit��n tietoja h�vinneist�, mutta monen vuoden kuluttua ilmestyi ylijahtimestarin virkatalolle kaunis nuorukainen, joka pyysi Anita rouvaa puhutellakseen. Iloisena, virke�n� h�n katseli ymp�rilleen, ja t�yteli�isest� matkalaukusta, jonka suusta uuden uutukaiset saappaat ojentelivat pohjiaan, huomasi h�nen olevan varakkaiden vanhempain lapsia. H�n ei tahtonut mit��n pahaa tehd�, tahtoihan vain antaa kirjeen. Ja ajatteles -- se oli ristipoika Hermann Schl�ter, josta oli tullut lukkosepp� ja joka nyt kierteli ty�nansiolla ja toi terveisi� omaisiltaan. Nyt saatiin tiet�� mink�t�hden is� Schl�ter niin �kkiarvaamatta oli j�tt�nyt erakkolan. Vapaa asunto ja nauttimansa muut edut -- ja tietysti etup��ss� ahkeruus ja s��st�v�isyys -- olivat v�hitellen tuottaneet h�nelle varallisuutta. Silloin elpyi h�ness� harras ik�v� kotipuoleensa ja h�n tunsi my�skin, ettei h�nen paremmissa olosuhteissaan en�� pit�isi armolahjoja vastaanottaa. P��tettiin siis l�hte� matkalle. Mutta j��hyv�isi� erakon oli mahdoton tulla j�tt�m��n -- h�nest� oli parempi l�hte� salaa. Poika kertoi edelleen, ett� is� hartaasti toivoi kerran viel� p��sev�ns� vanhaa "erakkolaa" n�kem��n, josta h�nell� oli ensim�iset yst�v�lliset muistonsa maailmasta, joka siihen saakka oli h�nest� tuntunut armottomalta. Nyt is�ll� oli tuottava toimi M�ncheniss�. Kun kysyttiin k�yttik� h�n yh� munkinkaapua, h�mm�styi poika, h�nell� n�et ei ollut mink��nlaista muistoa tuosta kummallisesta puvusta. Mutta sill� ajalla oli monenlaisia vieraita majaillut tupasessa. Er��n kerran oli siin� ollut kammottava vieras -- salamets�st�j�in ampuma mets�nvahti. Toisen kerran lymysi siell� kutsumattomia vieraita. Muutamana pakkas jouluna olivat ne astuneet ikkunasta sis��n -- kaksi l�heisest� kaupungista paennutta roistoa. Kun kuski my�h��n y�ll� oli tallissa sairasta hevosta vaalimassa, huomasi h�n majan savutorvesta nousevan savua ja n�ki tulen vilkkuvan rapistuneiden ikkunaluukujen raoista. Ja katso -- siell� istuivat nuo molemmat maantierosvot viinapullojen ��ress� korttia pelaamassa. Mutta seuraavana aamuna, kun roistot tekiv�t p�iv�n y�ksi ja makasivat sikeimm�ss� unessaan, tulivat santarmit ja korjasivat heid�t. Ja kerran yhten� y�n� hiipi mummo salaa, silm�t itkusta punaisina pienelle majalle, ja laahasi sinne makuuvaatteita ja talouskaluja. Veljens� oli n�et toisen ylioppilaan kanssa pakomatkalla Jenasta, ja tuo toinen oli kaksintaistelussa surmannut toverin ja oli itsekin vaarallisesti haavoittunut. He olivat kaiken p�iv�� lymynneet m�nnik�ss�, ja vasta kymmenen j�lkeen illalla uskalsi set� tulla taloon, koputtaa ovea ja pyyt�� apua ja turvapaikkaa. Toverinsa makasi siell� monet viikot, kunnes h�n toipui er��n� pime�n� y�n� l�htem��n Hampuriin yht� salaa kun oli tullutkin, sitten h�n Amerikassa etsi ja l�ysikin turvaa onnettoman tekonsa rangaistukselta. Yhdelle pienist� ikkunalaudoista oli h�n piirt�nyt er��n G�then runon syyllisyydest�, tuskasta ja kostosta. Kuinka tuo onneton lienee k�rsinyt pieness� majassa! Juuri sen alle on toinen k�si piirt�nyt: Turhaa puhetta! Ihminen tarvitsee hyvin v�h�n iloisena ollakseen -- ja se joka on iloinen, on rikas kuin kuningas! Wilhelm Schulze, korpraali Braunschweigin j��k�rikunnassa majaili t�ss� kauniissa kortteerissa kentt�harjoituksissa vuonna 18--. Niinp� niin! Toisesta oli pieni maja tuntunut vankilalta -- toisesta taas paradiisilta. Mutta kummallisin tapaus, joka pieness� silkkimatohuoneessa tapahtui oli er�s, josta tahdon antaa mummon itsens� kertoa -- s.o. jotta koetan niin hyvin kuin taidan kertoa sen h�nen omilla sanoillaan. -- Nelj� vuotta oli talo ollut autiona erakon ja h�nen perheens� l�hdetty�. Ukkoni oli tullut hiukan varovammaksi kutsuissaan. Mutta silloin tuli uusi vieras, ja t�lle oli pieni maja h�nen mielest��n kuin vartta vasten rakennettu. Sill� kertaa se ei ollut ranskalainen, ei isoperheinen erakko -- eik� miehenpuoli, vaan muuan kauniin sukupuolen j�sen. Mutta hyv� Jumala, se nimitys tuntui t�ss� kohden julmimmalta ivalta. Vaimo parka n�ytti niin surkealta ja rappeutuneelta kuin mahdollista. Mutta jaloissa kasvonpiirteiss� ei n�kynyt j�lke�k��n siit� julkeudesta, jota h�nen vertaisillaan tavallisesti tapaa, ja joita tavallisesti yhteisell� nimell� sanotaan "harpputyt�iksi". H�n oli kuljeksiva naissoittaja, mutta h�n soitti viulua harpun asemesta, eik� h�n laulanut kimeit� lauluja. P�invastoin h�n n�ytti myk�lt�, ja soittaessaan katseli h�n ymp�rilleen suurilla, surullisilla silmill��n. Rinnallaan seisoi aivan nuori tytt� -- ja se oli tietysti h�n, joka pani ukkoni p��n py�r�lle. H�n lauloi toista ��nt� niihin lauluihin, joita �iti soittokoneestaan vingutti. Jos olisin ollut maalari niin olisin tytt�typyk�st� maalannut Mignonin. H�nen kasvonsa olivat senlaiset, ett� tuskin Murillokaan olisi osannut sen kauniimpia, viattomampia ja samalla kiihoittavampia maalata, sen lis�ksi oli kasvoin v�ri kalpea, vaan kummallisen l�mmin. Mutta kauniitten silmien alla oli ruskeita varjoja ja pienen ruusunnupun kaltaisen suun ymp�rill� oli hyvin surullinen ilme. Mieheni seisoi etehisen ovessa kun he soittivat pihamaassa ja n�hdess��n tyt�n v�r�ht�v�n kysyi h�n tietysti jos h�nt� vilutti. �iti sanoi surullisella ��nell� lapsella olevan kuumeen. H�n jatkoi kumminkin soittamistaan ja tytt� lauloi, mutta lapsellinen ��ni heikkeni heikkenemist��n ja �kki� h�n puristi kalpeet huulensa kiinni. -- En jaksa en��! sanoi h�n. Vanha vaimo otti syliins� maahan vaipuvan tyt�n ja silm�ili j�ykk�n� kauhistuksesta vuoroin meit� ja h�nt�. No, tulihan tehd� mit� taisi. Mutta pian saatiin selville kaunis juttu -- ett� tytt� parka oli tuhkurissa ja ettei k�yh� �iti tiennyt mihin h�n lapsensa kanssa pakonsa ottaisi. -- Avaa sin�, Anita, heille! sanoi ukkoni. Ja min� hain pienen majalan avaimen. Nyt meill� siis taas oli asukas siell� -- ja seuraavina p�ivin� oltiin l�heisess� yhteydess� kuljeksivain m�erolaisten kanssa, sen ijankaikkisen luonnonlain perustuksella, ett� yksi olento on velvollinen h�d�ss� ja kurjuudessa toistaan auttamaan t�ss� ep�t�ydellisyyden maailmassa. Mutta omat lapsenikin sairastuivat tuhkuriin ja sek� meill� ett� pieness� majalassa oli tuskaa ja surua, sill� kulkutauti oli t�ll� kertaa vaarallista laatua. Totta puhuen olin ukkooni sangen pahastunut. Ellei h�n olisi tahtonut mierolaisvaimoa sis��n laskea, niin lapseni kenties olisivat taudilta s�ilyneet; sill� tauti oli tietysti heihin tarttunut, sit� en voinut p��st�ni saada. Mutta mit�p� arvelut nyt en�� auttoivat, kun onnettomuus jo oli tapahtunut. Ei ollut muuta teht�v�� kun hoitaa lapset hyvin, panna k�det ristiin ja rukoilla Jumalaa heid�n henke��n varjelemaan. Pienokaiseni toipuivatkin jotenkin pian, mutta vieras tytt� oli viikkokaudet haudan partaalla ja �itins� istui sanattomassa ep�ilyksess� h�nen vuoteensa ��ress�. H�n ei valittanut mutta j�yk�st� katseesta n�ki, ett� tyt�r oli ainoa side, joka h�nt� el�m��n yhdisti ja ett� �iti vain h�nen t�htens� k�rsi surkean kurjaa el�m��ns�. Vasta kun l��k�ri antoi toiveita lapsen parantumisesta her�si h�n tylsyydest��n ja alkoi nauttia ruokaa. Menin joskus sinne katsoakseni saiko sairas mit� h�n tarvitsi, palvelijoihin kun ei niin aina ole luottamista. Ja k�ydess�ni sain v�hitellen kuulla h�nen el�m�nvaiheensa. H�nen �itins� oli kuljeksinut samalla tavalla ennen h�nt�. H�n ei ollut ik�n��n muuta tehnyt kun kulkenut markkinasta markkinaan ja soitellen talosta taloon. Is�st��n h�n ei muuta tiennyt, kun ett� �iti oli sanonut h�nt� huonoksi mieheksi, joka oli unhottanut h�net ja lapsen ja nyt rikkaan rouvansa kanssa eleli suurvaltaisena herrana linnassaan. Lapsensa ei koskaan saanut tiet�� h�nen nime��n. �iti kuoli kun h�n oli viidentoista vanha ja h�n j�i tyroolilaiseen lauluseuraan, joka silloin maata kierteli. Niin kasvoi h�n v�hitellen aikuiseksi ja ihmiset sanoivat h�nt� kauniiksi. Sitten sattui h�n jossakin tutustumaan Linan is��n -- h�n ny�kk�si vuoteelle p�in, jossa tytt� nukkui. Silloin h�n ainoan kerran el�m�ss��n uskoi hyv��n -- rehellisyyteen, rakkauteen ja uskollisuuteen -- ja entinen el�m�ns� tuntui h�nest� pime�lt� ja iljett�v�lt�. H�n erosi kuljeksivasta seurasta ja etsi palvelusta. Pitih�n h�nen hiukan tottua taloudellisiin toimiin ennenkuin naimisiin meni -- sill� h�n oli vannonut naivansa h�net. Yksi asia vain oli tiell�; h�nen vanha t�tins� -- vanhemmat eiv�t en�� el�neet -- oli n�et my�skin vannonut ennen testamenttaavansa kaiken tavaransa kaupungin k�yh�inhoidolle, kuin antaisi h�nelle luvan menn� naimisiin mieronkiert�j�n kanssa. H�n odotteli k�rsiv�llisesti, ett� vanhan t�tin mieli muuttuisi, mutta se ei muuttunutkaan. Ja h�n oli terve ja raitis -- h�n voisi siis el�� kauankin. Er��n� p�iv�n� oli nuori pariskunta yhtynyt muutamassa kapakkapuutarhassa, ja silloin kertoi mies, ett� h�nen t�ytyi l�hte� pitemm�lle matkalle -- h�n viipyisi poissa kenties noin puolen vuoden paikoille. Sill� oli tuon kurjan raukan kohtalo m��r�tty. H�nell� ei ollut rohkeutta sanoa: -- Et saa menn�, et voi j�tt�� minua nyt! Se oli h�nelle mahdotonta -- h�n ei edes apuakaan pyyt�nyt. H�n ei koskaan tulisi takaisin! Ainoastaan sen h�n selv�sti tajusi, kun h�n viimeisen kerran suuteli h�nt� ja lupasi kirjoittaa niin pian kuin mahdollista. Nyt h�n oli hylj�tty. H�n ei koskaan tullut eik� koskaan kirjoittanut -- se oli katkerin aika h�nen el�m�ss��n. Kerran h�n rohkasi itsens� ja meni h�nen vanhan t�tins� luo, joka oli varakas, omisti uhkean talon torin varrella ja kaupungin suurimman verkakaupan. Mutta silloin h�nelle vasta hyvin k�vi! H�nelle sanottiin, ett� h�n saisi lapsensa kanssa menn� minne tahansa paitsi t�din luo, "sill� h�nen talonsa oli kunniallinen talo." H�nest� n�hden saisi h�n vaikka j�rveen menn�, h�n kun kumminkin oli vain kurja mierolainen, ja siin� tapauksessahan olisi maailmassakin yht� h�pe�n tahraa kantavaa lasta v�hemm�n! Tuo onneton ajattelikin kehoitusta noudattaa, mutta kun h�n ep�toivoisena maleksi himme�ss�, kev�isess� y�ss�, puhutteli h�nt� er�s vanha tuttava, joka juuri posetiivinsa kera oli kaupunkiin menossa. Valkoinen partansa ja kumara selk�ns� osottivat h�nen tuntevan mit� h�t� ja kurjuus on. Ukko houkutteli h�nen hylk��m��n hukuttautumistuumansa. Ja h�n otti taas viulunsa ja kuljeksi positiivin soittajan kanssa, kunnes Lina syntyi. Sitten k�ytti h�n lapsen selk��ns� ja kulki taas paikasta paikkaan ja soitti omaksi ja pienokaisen elatukseksi. Ja tytt� oppi astumaan ja puhumaan ja vihdoin laulamaankin hele�ll� lapsen ��nell��n. Isoksi h�n kasvoi ja kauniiksi ja rakasti �iti��n. Ja h�n olikin �itins� ainoa maallinen onni. -- Linasta piti tulla hyv� ja ymm�rt�v�inen ihminen ja onnelliseksi piti h�nen my�skin tulla! Ja vaimo raukka uskoi minulle kuiskaamalla, ett� h�n omisti s��st�pankkikirjan, jossa oli joitakuita s��st��npantuja pennej�. Sill� Lina ei saisi saastuttaa itse��n el�m�n inhoittavassa loassa; h�n tulisi saamaan hyvin hyv�t p�iv�t. H�n asuisi talossa, jossa oli puhtaat, kirkkaat ikkunat, ja ikkunoissa valkoiset uutimet ja sitten h�nen piti saada kunnon mieskin. Rahaa ei viel� ollut tarpeeksi -- talteen s��st�minen kun k�vi niin hitaasti. Mutta sitten h�n asettuisi jonnekin, jossa ei kukaan heit� tuntisi ja siell� h�n lapsensa kanssa el�isi kuin kunniallinen nainen. Kasvonsa hehkuivat kuumeentapaisesti ja silm�ns� kiilsiv�t puhuessaan kuinka h�n lapselleen hankkisi paremman tulevaisuuden. -- Uskokaa minua, armollinen rouva, tytt� ei n�ihin saakka ole mit��n pahaa n�hnyt. Olen uskollisesti valvonut h�nt� ja tarkkaan suojellut h�nt� kaikelta pahalta. Olen opettanut h�nt� hyv�ksi, sive�ksi ja hurskaaksi. H�n ei ole koskaan ollut mukanani ravintoloissa, kun olen siell� soittanut. H�n on ainoastaan seurannut minua talosta taloon ja laulanut. Siit�kin olisin mielell�ni s��st�nyt h�nt�; mutta h�n on saanut tehd� sen ansion takia, sill� kun h�n laulaa niin antavat ihmiset enemm�n ja mieluummin kuin yksin soittaessani. Olenpa antanut h�nen tilaisuuden sattuessa oppiakkin. H�n osaa lukea ja kirjoittaa ja on oppinut koko biblian historian, ja soitantoon h�nell� on oikein erinomainen taipumus -- min� kun kerran soitan h�nelle s�velen, niin h�n sen sitten jo laulaa aivan oikein. Tuo kertomus ja se tapa, jolla k�yh� vaimo sen kertoi, teki syv�n vaikutuksen �idilliseen syd�meeni ja min� sanoin j�lkeenp�in miehelleni: -- �idinrakkautensa takia t�ytyy tuota vaimoraukkaa kunnioittaa, vaikkei h�n meid�n k�sitystemme mukaan sit� ansaitsisikkaan. Tytt� on pieni, suloinen olento. -- L�het� heille voimakasta ruokaa, Anita, kehoitti ukkoni. Sit� teinkin parhaan taitoni mukaan. Hyv� ruoka, raitis mets�ilma ja lepo kehittiv�t ennen pitk�� tyt�st� oikein ihanan loistokukan. Pieni majala n�ytti s�ilytt�neen muinaisen vetovoimansa. Vanhan viulunsoittajattarenkin n�ytti olevan vaikea erota kosteikosta, jonka h�n sattumalta oli l�yt�nyt el�m�ns� er�maassa, ja tytt�paran takia mekin silm�mme ummistimme. Iloiset, nuoret mets�oppilaamme olivat nyt antaneet pienelle majalle uuden nimen. Ensim�lt� sit� oli nimitetty ensim�isten asukkaittensa, silkkimatojen mukaan -- sitten sit� sanottiin "erakkolaksi". Majoituksen per�st� sit� nimitettiin "patroonataskuksi" ja nyt se sai nimekseen "Surkeuden ravintola". Ja todella viulunsoittajattaren s�velet soivat sielt� niin surullisina hiljaisina kes�iltoina, ett� olisi luullut kivienkin heltyv�n. H�n sanoi ohjelmaansa t�ydent�v�ns�. Kohta kuului suloinen tyt�n��nikin ik��nkuin sovittavana ja lievent�v�n� s�estyksen� viulun r�ikeille s�velille. Nuoret herramme alkoivat kuleksia sen ikkunoiden takana. Mutta �iti oli urhoollisesti vahdissa ja mieheni ilmoitti kevytmielisille nuorukaisille, ettei h�n suvainnut mink��nlaista armastelemista. Tytt� ei heist� v�h��k��n v�litt�nyt, h�n oli yht� hiljainen, kaino ja v�h�puheinen kuin ennenkin. Lienenk� koskaan kuullut h�nen yhteen menoon puhuvan kahta kokonaista lausettakaan. Silm�ns� vain puhuivat -- ik�v�st�, aivan kuin Mignon ja h�nen laulunsa. Pienen majan ikkunoiden alle kokoontui v�liin lukuisa kuulijakunta, meid�n lapsemme ja palvelijamme. Siit� huhuttiin l�himm�lle maatilallekkin, josta my�skin useita soitonharrastajia saapui. Er��n� iltana istui �iti tytt�rineen penkill� oven edess� soitellen ja laulellen tarmonsa takaa hartaille kuulijoille, jotka olivat asettuneet puoliympyr��n tammien alle. S�veleet tunkivat luoksemme ruokailuhuoneeseenkin ja pakottivat meid�t kuuntelemaan. Vieraammek�n, raatimies Mehrboom, unhoitti hetkeksi turpakalan lautaseilaan ja kysyi: -- Kuka se lienee, joka niin kauniisti laulaa? -- Tyt�ntypykk� silkkimatohuoneessa, vastasi vaari. -- Mit�? Kuinka? Ja sitten seurasi selitys molemmista soittajista siell� ulkona. Me sanoimme viel�, ett� rouva V�lkerlingin pikku Lina -- vanhus n�et nimitti itse��n rouva V�lkerlingiksi -- oli suloinen nuori tytt�. -- Katsotaanpa heit� sitten, arveli pulska, nelj�kymmenvuotinen vieraamme ja jatkoi atrioitsemista, mutta minusta tuntui h�n hiukan hajamieliselt�. H�n otti tosin lis�� lempiruokaansa, mutta h�n ei nauttinut sit� tavallisella juhlallisuudellaan. Kun pehme�, vapiseva ��ni taas alkoi uutta laulua laulaa laski raatimies kahvelin k�dest��n. Ja nyt h�n kuunteli niin hartaasti, ett� oli mahdoton saada h�nt� palastakaan maistamaan mets�kauriin paistista. Eik� h�n edes v�litt�nyt aikaisin kypsyneist� muskatelli-p��rynist�, joita h�nelle j�lkiruuaksi tarjosin. H�nen hartain halunsa n�ytti sill� hetkell� olevan p��st� ulos raittiiseen ilmaan. Teimme h�nelle mieliksi. Ulkona kumotti kuu kuin kirkkain kulta ja ruusut ja resedat tuoksuivat, jotta olisi ollut synti olla tuota ihanuutta nauttimatta. Herra raatimies riensi nuoruuden kiihkolla edelleni. Voin viel�kin n�hd� miten kullatut napit sinisest� verasta tehdyss� h�nnystakissaan kiilsiv�t kuunvalossa ja kuinka h�n tunkeusi renkien ja piikojen ohi -- suoraa p��t� vastaisen kohtalonsa helmaan. Rouva V�lkerling viritti viuluaan ja alotti heti uuden kappaleen. Meid�t ja vieraan herran n�hdess��n nousi h�n seisalleen, vaan jatkoi soittamista. H�nen vierell��n kohosi tytt�ren solakka vartalo -- h�nkin oli noussut seisalleen -- ja ��nens� soi kuin keijukaisen laulu. Kuu valoi hopeista hohdettaan suloisiin, lapsellisiin kasvoihin, ja nuoren tyt�n tummain silm�in katse harhaili ymp�rill� seisovista kauas haaleaan kuuhun y�llisell� sinitaivaalla, kuin tarkoittaisi h�nen laulunsa sit�. Kookas mies vierell�ni seisoi liikkumattomana ja tuijotti syv��n hengitt�en tytt��n. Kappaleen loputtua meni h�n �idin luo ja painoi jotakin h�nen k�teens�, sitten k��ntyi h�n ��net�nn� ja poistui. Astuttuamme tien poikki ja saavuttuamme puutarhaan sanoi h�n liikutettuna: -- Ja _h�nen_ t�ytyy turmeltua kadun loassa ja kapakkain saastutetussa ilmassa -- se on kurjaa! -- Te erehdytte, h�nen �idill��n on kokonaan toiset tuumat, sanoin ja kerroin lyhyk�isyydess� rouva V�lkerlingin el�m�nvaiheista ja tulevaisuuden unelmista, joiden p��maalina oli pieni, siev� koti, kunniallinen k�yt�s ja tytt�relle kunnon mies. -- Ei kukaan �iti ole niin huono, ettei tahtoisi kasvattaa tyt�rt��n hyv�ksi ihmiseksi, mutisi raatimies. -- Mutta kuunteleppas, Heinrich, miten tuo tytt� osaa liritell�! sanoi h�n vaarille. �iti ja tyt�r olivat juuri alkaneet er�st� tuttua laulua. Raatimies pys�htyi kuuntelemaan. Py�re�t, s�vyis�t kasvonsa osottivat syv�� ja todellista ihastusta. -- Oi -- kuinka h�n laulaa, puhkesi h�n sanomaan. -- H�nt� voisi vaikka kaiken y�t� kuunnella. Vaari k��ntyi harmistuneena; h�nen kysymyksens� er��st� rakennuspuiden huutokaupasta hyv�n yst�v�ns� syntym�kaupungissa oli jo kolme kertaa keskeytynyt. -- Pid�ttek� suunne kiinni, tuhat tulimaista! �rj�si h�n matalan muurin yli soittajille, se riitt�� nyt jo. Aivanhan siit� mieli murtuu kun tuota surkeaa vingutustanne kuuntelee! Oitis soitto taukosi. -- Nyt sin�, Heinrich, k�ytt�ydyit oikein pahoin, sanoi raatimies moittivalla ��nell�. -- Ei sill� v�li�! murahti vaari vastaan. -- Min� en ole niin hienotunteinen kuin sin�, enk� soitannosta ymm�rr� tuon enemp��. Koko t�m� juttu jo oikeastaan minua v�sytt��kin. Tulevalla viikolla tarvitsen heid�n asuntonsa muihin tarpeisiin -- ja silloin saavat luunsa sielt� korjata. Raatimies vaikeni. Vaari rauhoittui pian ja kun h�n uudisti kysymyksens� rakennuspuiden huutokaupasta, niin h�n sai tyydytt�v�n vastauksen. Keskustelu ujui pitk�veteiseksi ja ammattimaiseksi. Min� j�tin heille j��hyv�iset. Tarkastin viel� kerran vierashuonetta oliko kaikki siell� j�rjestyksess�. Sitten menin levolle, minulla kun oli tapana nousta varhain ja tiesin etteiv�t herrat aivan kohta suoriutuisi nukkumaan. He eiv�t olleet kotvilleen toisiaan tavanneet, ja kun raatimies p��si lempiaineeseensa, viisaustieteeseen k�siksi, niin h�n pakinoi loppumattomiin. Nyt minun t�ytyy v�h�n l�hemmin kertoa kunnon raatimiehest�. Mieheni ja h�n olivat vanhoja tuttavia ja he olivat hyv�t yst�v�t huolimatta siit�, ett� raatimies oli vaaria kymment� vuotta vanhempi. H�nen nimens� oli Oskar Mehrboom ja h�n oli ollut vaarin opettaja mets�opistossa. En muista en�� mit� ainetta h�n opetti. H�n oli aivan �kki� luopunut toimestaan -- ilman mit��n huomattavaa syyt� -- ja muutti silloin takaisin syntym�kaupunkiinsa, jossa asettui asumaan torin varrella olevaan muhkeaan taloon, jossa �itins� juuri oli kuollut. H�n oli j�lkeens� j�tt�nyt jommoisenkin omaisuuden, jotta poikansa voi el�� oman mielens� mukaan. H�nen mielit�it��n oli talon takaisen ison puutarhan hoitaminen -- se kuuluikin kaupungin merkillisyyksiin -- ja soitteleminen. H�n osasi soittaa kitaraa, harppua ja klaveeria. Mutta laulaa h�n ei osannut, kuinka paljon h�n sill� vaivasikin itse��n. ��nens� oli kuin olikin karkea ja soinnuton. Ja vanha, �idilt��n peritty keitt�j�tt�rens� t�rv�si sen t�ydellisesti. H�n laittoi n�et niin maukasta ruokaa, ett� se kunnon Oskarista maistui aivan liian hyv�lt�. P�iv� p�iv�lt��n h�n vain lihoi ja ��nens� sortui sortumistaan. V�hitellen alkoi h�n halusta keittotaitoakin tutkia. En ole miss��n sy�nyt niin herkullisia hakkeluksia ja paisteja kuin h�nen p�yd�ss��n; forellit eiv�t muualla miss��n tulleet niin sinisin� ja hyvin vadille asetettuina p�yd�lle -- ja munapiiraitaan kiitettiin laajalti koko seudussa. Puuhatakseen kumminkin jotakin t�ss� maailmassa, oli h�n ruvennut tuon pienen kaupungin raatimieheksi, ja siit� toimestaan liikeni h�nelle kylliksi aikaa lempiaskareihinsakkin. Tieteelliset opinnot -- ja kaikki mit� siihen kuului -- oli h�n siis silleen heitt�nyt, h�n antautui t�ydellisesti neilikkojaan, soitantoaan ja -- ky�kki��n hoitamaan. Se siis ei ensink��n kummastuttanut minua, kun seuraavana aamuna n�in raatimiehen istuvan Linan rinnalla majalan edess� olevalla penkill�. �itins� askaroi majassa. H�n puhui nuorelle tyt�lle niin kiihke�sti etten malttanut olla nauramatta. Aamuruualla ollessa kysyin leikillisesti aikoisikko h�n asettaa pikku Linan hopeaa hel�htelev�n kurkun hyv�in soittokoneittensa kokoelmaan. -- Rakas serkkuni, vastasi h�n miettiv�sti, -- jospa se vain olisi mahdollista, niin -- -- Nauroin h�nen vakavuuttaan ja miettiv�isyytt��n, mutta minulla ei ollut aavistustakaan niist� tuumista, jotka h�nen aivoissaan alkoivat it��. -- Muija on kamala, sanoi h�n leikellen kinkkuviipaletta hienoiksi, pitkiksi viilekkeiksi, -- oikein kamala! -- H�nt� siis ette halua kaupan p��llisiksi? -- Huh! Kauhistus oikein ruumistaan karsi. Hetken ��nett�myyden per�st�, jonka kest�ess� h�n s�i maukkaan voileip�ns�, jatkoi h�n: -- Mutta on sit� pontta siin� eukossa! Min� sanoin h�nelle haluavani tyt�ntypykk�� luonani k�ym��n, tahtoisin n�et kuulla milt� h�nen ��nens� minun musiikkisalissani kuuluisi. -- Mutta ajatelkaas! Muori katsoi minua kiireest� kantap��h�n ja vastasi: -- Milloin vaan k�skette, niin min� seuraan Linaa luoksenne. -- Mutta, rakas serkkuni, mit�p� luulisitte maailman ajattelevan jos senlainen kummitus talooni astuisi? Vanha Dorani kai repisi silm�t h�nen p��st��n. -- No mutta, vastasin leikillisesti, -- mit�h�n maailma ajattelisi, jos niin kaunis tytt� taloonne tulisi? -- Min� tietysti ensin lahjoittaisin h�nelle siistit vaatteet, sanoi h�n kysymykseeni vastaamatta. -- Ja te, Anita rouva, voisitte tehd� seuraa h�nelle ja -- -- Oi taivas! oletteko j�rjilt�nne hyv� herra raatimies? huusin harmistuneena. -- Tahdotteko minun turvissani taloonne kuljettaa kerj�l�issoittajaa? H�n katsoi minuun ihmetellen, punastui ja vaikeni. Siihen asia sill� kertaa loppui. Ainakaan siit� ei sen enemp�� puhuttu. Enk� joutanut paljon vieraamme kanssa seurustelemaankaan, syksy kun n�et on runsast�inen aika em�nn�lle, jolla on iso talous hoidettavana. Sit� paitsi piti minun Lenkwitzi�kin silm�ll� pit�� -- se oli vanhimman poikamme omistama tila, jonka h�n oli kummiltaan perinyt. Is�nn�itsij� oli tosin luotettava mies, mutta kumminkin -- Tuon tuostaankin tuli joku lapsista kertomaan: -- �iti, nyt Oskar set� on k�velymatkalla Lina mamsellin kanssa. Ja toisen kerran: -- H�n on lahjoittanut silkkisen esiliinan Lina mamsellille. Taloudenhoitajatar rohkeni ilkkuen kertoa n�hneens� heid�n kuutamolla mets�nrannassa astelevan. Sanoipa voivansa vannoa, ett� raatimies oli nuorta tytt�� suudellutkin, mutta se v�ite sai minun pit�m��n ankaran nuhdesaarnan. Sanoin h�nelle, ett� ilkeitten ja kateellisten parjaajain oli vallan helppo saattaa kunniallisia miehi� ja viattomia tytt�raukkoja huonoon huutoon, mutta etten min� ainakaan k�rsisi senlaisia parjaajia talossani. Aioin muutoin kertoa ylijahtimestarille, miten h�nen yst�v��ns� parjattiin, jolla totisesti ei ollut ainoatakaan huonoa ajatusta ollut! Se auttoi. Sen koommin en panettelemista kuullut, mutta itsekseni arvelin mit� kaikesta t�st� syntyisi. -- No niin; viikon p��st� seisoin er��n� kauniina p�iv�n� ky�kiss�, jossa luumumarmelaadi kiehui kattilassa. Taloudenhoitajatarkin oli siell�. Huonetta t�ytt�v�st� suitsuavasta h�yryst� sukelsi �kki� laiha naisolento. Se oli rouva V�lkerling, joka t�rkeiss� asioissa pyysi saada minua heti puhutella. -- Mik�s nyt on? kysyin harmistuneena. -- Tulkaa takaisin iltap�iv�ll�, kun olen hillonkeitt�misen lopettanut. -- Suokaa minun vain sanoa muutamia sanoja, armollinen rouva! Mit�p� tekisin? H�n n�ytti olevan hyvin liikutettu ja annoin h�nen tulla kanssani saliin. Siell� asteli h�n edes takaisin, naposteli esiliinaansa ja v��nteli sile�� vihkisormusta, jota h�n aivan oikeudettomasti kantoi sormessaan. -- Tahdoin vain kysy� armolliselta rouvalta, sanoi h�n, -- �lk�� pahastuko -- mutta arvaahan armollinen rouva �idin huolet -- tahdon kysy� onko tuo herra Mehrboom, joka Linalleni on niin suosiollinen -- onko h�n kunnon mies? Tahi kenties -- kenties h�n vain tekee sit� aikansa kuluksi? Armollinen rouva tiet�� minun tuntevan miehet -- h�n huokasi syv��n -- kenties h�n vain narrailee h�nt�? Jos se niin on, niin l�hden tyt�n kanssa pois t��lt� jo t�n� p�iv�n�! -- Hyv� rouva V�lkerling, vastasin min�, -- mit� te oikeastaan tarkoitatte? Mielistelisikk� h�n Linaanne? Siin� te varmaan erehdytte. Raatimies Mehrboomia miellytt�� vain tytt�renne laulu, siin� kaikki. Ja pit�isih�n teid�n olla tottunut n�kem��n ett� siihen miellyt��n. -- Niin kyll�! Ajattelin vain, ett� moni ennen on syytt�nyt kaunista ��nt�, mutta ajatellut aivan toista. Tied�nh�n sen omasta kokemuksestani, armollinen rouva. -- Raatimies on mieheni yst�vi�, vastasin kylm�sti, -- ja siin� suhteessa ovat ep�luulonne turhat, hyv� rouva. Mutta ellette voi niist� p��st�, niin lienee parasta ett� l�hdette. Olisin toden totta mielell�ni n�hnyt heid�n l�htev�n, sill� aloin aavistaa onnettomuutta. -- No, h�n ei kumminkaan miss��n tapauksessa onnistuisi, selitti h�n kiivaasti ja muutoin lempe�t silm�ns� s�ken�iv�t. -- Linani ei koskaan saa tulla niin onnettomaksi kuin �itins�, sen olen h�nelle suoraan sanonut. -- Mit� tarkoitatte? -- Mit�k� tarkoitan? Min� tarkoitan, ett� Lina on kaunis ja sivistynyt tytt�, jolla voi olla vaatimuksensa. Niin, niin -- kyll� h�n on sen huomannut, armollinen rouva. Eilen illalla meni h�n oikein h�mm�styneen� tiehens�, kun h�n tuli Linalle makeisia tuomaan ja kauniilla sanoilla mielistelem��n. Ei, hyv� herra Mehrboom -- se ei k�y p�ins� paitsi myrttiseppelett� ja morsiushuntua. Ensin alttarin eteen! Seisoin kuin kivettyneen� ja tuijotin vanhaan viulunsoittajattareen. -- Teid�n Linanne ja -- raatimies Mehrboom? sain vaivoin sanotuksi. Te ette todellakaan -- ette suinkaan ole vaatimaton, hyv� rouvaseni, t�ytyy minun sanoa! Tehk�� nyt hyvin ja menk�� tiehenne! Osotin ovea. -- Ja pankaa sitten kapineenne kokoon niin pian kuin mahdollista -- mieluimmin jo t�n� iltana. Ymm�rt�m�tt�mi� sanoja mutisten meni h�n tiehens�. Luumumarmelaadista en en�� mit��n v�litt�nyt. Minulla ei ollut rauhaa miss��n ja odotin hartaasti iltap�iv��, jolloin mieheni ja raatimies Mehrboom tulisivat takaisin. Herrat olivat n�et jo aikaisin aamulla matkustaneet pois. Minusta se p�iv� oli loppumattoman pitk�. Ja kun molemmat yst�vykset lokakuun iltah�m�r�ss� palasivat kotiin, olin saattanut mieleni liiallisesti kuohuksiin. Tietysti menin ensim�iseksi mieheni kanssa h�nen huoneeseensa ja kerroin vapisevalla ��nell� mit� oli tapahtunut. H�n ei sanallakaan puhettani katkaissut. Vihdoin virkahti h�n: -- Eih�n Mehrboom en�� ole mik��n poikanen! -- Mit� sill� tarkoitat? -- Ett� sinun t�ytyy antaa h�nen hoitaa itsens� oman mielens� mukaan. -- Mit� h�n sitten tahtoo? Seh�n on pelkk�� mielett�myytt�! -- Min� en tied� mit� h�n tahtoo. Mutta yhden asian min� voin sinulle ilmoittaa -- js se on se, ett� h�n korviaan my�ten on suloiseen Mignoniisi rakastunut. -- Heinrich! huudahdin. -- Herra Jumala -- aivanhan se on mahdotonta. -- Tuskinpa itsekk��n tahdoin sit� uskoa. Kun h�n t�n��n uskoi sen minulle, puhuin melkein suuni sijoiltaan, saadakseni h�net j�rkeens�. Turhaan! Lina -- tahi ei ket��n! Lina vain h�nen onnestaan puuttui, el�m�ns� loppuun tahtoi h�n kuulla hopean hele�� helkytyst��n. Ja ellei se voi k�yd� p�ins�, niin h�n ei tied� mik� h�net perii. No niin -- kunnon miehell� on senlaisessa tapauksessa vain _yksi ainoa_ keino! -- Mutta eih�n sen voi antaa tapahtua! huudahdin min�. Ajatteles, tuo mierolaisraukka -- ja kunnon, rehellinen, jalo ja varakas Mehrboom! Ei, Stetten, se ei saa tapahtua! Mene sin� sinne alas ja laita nuo onnettomat naiset matkaan. Anna saattaa heid�t l�himp��n kaupunkiin vaikka parhailla nelivaljakkaisilla vaunuillamme, kunhan vaan menev�t matkoihinsa! Sill� v�lin min� menen Mehrboomin pakeille ja koetan selvitt�� h�nen sekavaa p��t��n. -- Ei se onnistu! huusi mieheni j�lkeeni. Kolkutin Mehrboomin ovea, mutta sis�piika sanoi herra raatimiehen menneen alas puutarhaan. Kiiruhdin takaisin alas. Oliko h�n jo mennyt majalaan? -- Mehrboom! huusin ulos pime��n. Kuului kuin kahinaa, ja aivan oikein -- sakeasta lokakuun usvasta sukelsi juuri vieress�ni n�kyviin kookas olento. -- Min� etsin teit�, Mehrboom! Miss� kummassa te juoksentelette? -- T��ll�! sanoi h�n tukehtuneella ��nell�. -- Mit� te t��lt� ulkoa usvasta etsitte? -- Raitista ilmaa, mutisi h�n. -- Ahaa! Ettek� siis raitista ilmaa saanutkaan koko matkalla t�n��n? Ei, rakas yst�v�ni, minulla sattuu olemaan paremmat tiedot. Te aioitte menn� alas majalaan! Oi Mehrboom, mit� onkaan Stetten juuri kertonut teist�! huudahdin. -- Oletteko niin per�ti jumalaton, ett� syd�menne lahjoitatte katulaulajattarelle? Ajatelkaa, Mehrboom, mit� se merkitsee! Ajatelkaa omaa kunnon �iti�nne, kunnioitettua nime�nne -- asemaanne, tulevaisuuttanne -- onhan se vallan mahdotonta! -- Hiljaa, hiljaa, rakas Anita rouva! Tulkaa -- ottakaa k�sivarteni. Min� tied�n teid�n olevan oikeassa, mutta se ei mit��n auta. Kaiken tuon olen jo itselleni sanonut, mutta kumminkin -- Pakotin h�net pys�htym��n. -- Mehrboom, se on vain haihtuva haave! sanoin kyynelten vuotaessa silmist�ni. -- Mit�p� tuo vieras lapsi voi teille olla? -- En tied�, Anita -- �lk�� kysyk�, sill� minulla ei ole mit��n vastattavaa. Kahdeksantoista vuotiaana rakastin er�st� tytt�� samalla tavalla, sen per�st� en ole ket��n rakastanut ennenkuin nyt. Antakaa minun menn� omaa tiet�ni! Mit�p� h�nen sukuper�ns� minua haittaa? Eih�n minulla ole sukulaisia, jotka nen��ns� nyrpist�isiv�t. -- Teid�n t�ytyy suoda minun tulla onnelliseksi omalla tavallani! H�n on kaino ja hyv� lapsi --- h�n on pieni leivonen, joka viserryksill��n tuo kev�tt� sieluuni. Anita -- Anita rouva -- -- Ent� �iti! Onnittelen teit� tulevan anoppinne suhteen! sanoin katkerasti. -- Oi niin, �iti -- tuo turmeltunut �iti! huudahti h�n neuvotonna. -- Suuri Jumala -- tuo turmeltunut �iti! -- H�n kai tekee el�m�mme sangen hauskaksi, sanoin. -- Linan t�ytyy oppia unhoittamaan �itins�, sanoi h�n lujalla ��nell�, -- ja vanhuksen t�ytyy sitoutua pysym��n poissa tytt�rens� luota. H�nen t�ytyy, Anita. Rahalla saa senlaiset ihmiset vaikka mihin. Ei, _sit�_ en koskaan voisi, jatkoi h�n, -- �iti� en koskaan jaksaisi k�rsi�. -- Luuletteko h�nen my�v�n lapsensa? Mit� typeri� houreita teill� on? Niin ei kukaan �iti tee. Tahi suostuu h�n kenties ehdotukseenne, saadakseen teid�t tytt��n sidotuksi. H�n on jonkun aikaa poissa, mutta kun rahat loppuvat, ilmestyy h�n er��n� kauniina p�iv�n� kotiinne ja j�� sinne. Te ette tunne tuonlaisia mieron kiert�ji�, te p��ttelette vain oman mielenne mukaan ja te olette valmistamaisillanne itsellenne vuoteen orjantappuroista ja ohdakkeista, hyv� yst�v�! -- Ei, niin ei saa k�yd�! En voi k�rsi� tuota kauheaa �iti�, h�n on niin rapistuneen n�k�inen ja k�yt�ksens� on rumaa, se muistuttaa huonoimpia kapakoita, yhki h�n. -- Mutta h�n on Linan �iti, sanoin vakavasti, -- h�n omistaa tyt�n Jumalan ja ihmisten lain mukaan. H�n vaikeni ja huokasi syv��n. -- Miksi pit�� tuon kurjan �idin olla olemassa? huudahteli h�n kiivaasti. -- Ellei h�nt� olisi, niin painaisin jo t�ll� hetkell� tyt�n syd�nt�ni vasten -- -- mit� se oli? kysyi h�n hiljaa ja puuttui minua k�sivarteen, -- kuului aivan kuin olisi joku t�ss� l�heisyydess� nyyhkytt�nyt. -- Jumal' auta, eih�n t��ll� ket��n ole! sanoin rauhoittaen h�nt�. -- Majalahan on maantieojan tuolla puolen. Rakas, hyv� yst�v�! rukoilin min�, -- osottakaa minulle sen verran yst�vyytt�, ett� ainakin koetatte unhottaa tuon tyt�n! Intohimonne on liian �kki� syttynyt, se ei voi olla todellinen. Matkustakaa kotiin, ja asettukaa vanhempainne kuvan eteen -- ajatelkaa sitten kenen heid�n silm�ins� edess� tahdotte rinnallenne asettaa. Uskokaa minua, ett� haaveenne katoaa ja h�ipyy niin kuin aurinko huomenna hajottaa syysusvan. Min� pyyd�n vain t�t� ainoaa yrityst�! Ellei se onnistu niin viel� sittenkin j�� teille kylliksi aikaa turmioonne sy�st�. Kauan h�n empi, sitten h�n tarttui k�teeni. -- Tuon onnettoman �idin t�hden min� koetan sit� tehd�, sanoi h�n huoaten. -- Huomatkaa tarkoin -- se on yritys vain, Anita rouva! Olen jo ennen sanonut sen itselleni. Hyv�, tahdon koetella itse�ni -- mutta sen min� sanon teille -- -- -- Mit� niin, Mehrboom? -- Jos tytt� olisi yksin maailmassa, niin ei kymmenen hevosen voimat voisi minua t��lt� riist�� -- kuulitteko, nyt taas kuului kuin huokaus! -- Te houritte, Mehrboom. Tulkaa -- kuinka voitte? Tulkaa, min� laitan teille lasillisen punssia -- sitten nukutte makeasti ja huomenna matkustatte kotiin Jumalan kirkkaassa p�iv�paisteessa. H�n ei vastannut, mutta min� vedin h�net mukaani taloa kohti. Riemuitsin kun h�n oli j�rjen ��nt� kuunnellut ja siunasin mieless�ni vanhan viulunsoittajattaren rappiota. H�nest� on siis johonkin hy�ty�, arvelin. Ja iltamy�h�ll� sanoin ukolleni: -- Rouva V�lkerling olisi tietysti luvannut vaikka mit� saadakseen h�net kiinni. Mutta sittemmin h�n varmaan olisi anoppina ilmestynyt -- h�nh�n rajattomasti rakastaa lastaan. Kunnon Oskar Mehrboom! Eip� h�n juuri mik��n ihmistuntija ole. -- Mutta sin� sit� enempi, sanoi h�n leikillisesti. -- Kyll� sin�, Anita, sent��n olet viisas rouva! -- Olenpa kyll�, selitin ylpe�sti. Mutta sill� kertaa erehdyin isosti, lapsi kulta! Kuinka olisinkaan voinut aavistaa mit� sin� y�n� tapahtuisi? Kuinka voin ajatella ett� juuri samassa senlainen �idinrakkauden teko teht�isiin, jonka veroisesta en koskaan sit� ennen enk� sen j�lkeen ole kuullut mainittavan? Tiesinh�n kyll�, ett� tuo vanha viulunsoittajatar jumaloi lastaan. Ja ett� h�n eli, kielt�ytyi ja uurasti ainoastaan tytt�rens� eteen, senh�n h�n itse oli sanonut. Mutta ett� h�n -- -- Oli viel� h�m�r� noin seitsem�n tienoissa aamusella kun vaari ja min� istuimme kahvip�yd�n ��ress�. Silloin Lina hy�kk�si huoneeseen puoleksi puettuna ja antamatta ilmoittaa itse��n. Pehme�t lapselliset kasvot olivat j�ykk�n� ja verett�min� kauhistuksesta ja h�n vapisi niin ett� tuskin sai sanaa suustaan. -- Jumalan t�hden -- mit� t�m� on? huusin min�. -- �itini! �nkytti h�n, -- �itini -- h�n on kuollut! Pakotin tyt�n istumaan tuolille, jolta juuri olin noussut. Annoin h�nelle vett� ja huusin sis�piikaa, ett� h�n tulisi pit�m��n huolta melkein tunnottomasta tyt�st�. Sitten riensin alas majalaan. Siell� makasi vanha viulunsoittajatar n�enn�isesti kuin unessa, huulilla tyytyv�inen hymy. Mutta h�n oli kylm� ja j�ykk� -- h�n oli kuollut. Pallilla vuoteen ��ress� oli tyhjennetty lasi. Siin� oli my�skin kirje, yksinkertaisesti laskettu paperipalanen, johon nimeni oli lyijykyn�ll� kirjoitettu. Se oli suljettu likaisella suulakalla. Avasin kirjeen ja luin: "Kuulin eilen illalla kaikki. Ja min� menen pois -- sinne, josta on mahdoton en�� palata. Pian olen tielt� poissa, herra Mehrboom voi syleill� morsiantaan -- ja lapseni on el�v� onnellisena, rakastettuna ja kunnioitettuna j�rjestetyiss� oloissa. Pyyd�n armollisen rouvan pit�m��n Linan luonaan h��p�iv��n asti. Jumala on teit� siit� palkitseva. Ja min� pyyd�n ettei kukaan sano lapselleni, jotta vapaaehtoisesti l�ksin. H�n luulee minun kirjoittaneen armolliselle rouvalle l�hd�st�mme. Voihan sanoa ett� olen kuollut halvaukseen. Kiit�n kaikesta hyv�st�, jota herrasv�ki on meille osottanut -- Jumala sen palkitkoon teille ja lapsillenne. S��st�pankkikirja suorittaa hautajaiskulungit. Riitt�� siit� viel� Linallekin my�t�j�isiksi; ei h�nen tarvitse tulla miehens� kotiin aivan kuin kerj�l�isen. Kuolen mielell�ni kun tied�n lapselleni tulevan hyv�n toimeentulon." Lenkwitziss� lokakuun 23 p�iv�n� 1816. Lisette V�lkerling. Niin, siin� makasi nyt nainen, joka oli mennyt kuolemaan lapsensa edest�, ja min� -- Anita von Stetten -- min� h�pesin katkerasti itseenityytyv�isyytt� ja ett� olin niin ylpe�sti tuominnut tuon �idin, jonka ainoa toivo ja pyrkiminen oli lapsensa pelastaminen -- pelastaminen senlaisesta el�m�st�, johon kohtalo kerran oli h�net itsens� heitt�nyt, ja jota h�n oli oppinut ylenkatsomaan. H�n tahtoi tytt�rens� pelastaa, uhraamalla oman henkens�. -- Kyll� min� lapsestasi huolta pid�n, sanoin puoli��neen ja ummistin h�nen v�syneet silm�ns�. -- Niin, sen min� teen! Mieheni tuli samassa sis��n ja h�nen syliss��n itkin, kunnes ankara mielenliikutukseni tyyntyi. Vanha viulunsoittajatar haudattiin. Toimitettiin niin, ettei tyt�r saisi tiet�� �idin tehneen itsemurhan. Tytt�nen oli aivan ep�toivossa. J�ykk�n� ja itkem�tt� h�n istui majalassa �iti� pantaessa haudan lepoon. H�n ei huolinut lohdutuksesta, vaikka kuinka olisin koettanut h�nt� rauhoittaa. Raatimies tuli pian takaisin. Ensin h�n kohteli tytt�� kuin is� sitten rakastavan veljen tavalla. Ja palattuamme hautausmaalta arveli h�n hetken tulleen, jolloin h�n voisi sulkea tyt�n syliins� ja sanoa, ett� h�n h�nen luonaan l�yt�isi kaikki mit� oli kadottanut -- uskollista ja uhrautuvaista rakkautta. Kuulin ulos menness�ni liikuttavat sanat. Ken senlaista hetke� tahtoisi h�irit�? Tunsin kumminkin alinomaista rauhattomuutta -- he eiv�t sopineet toiselleen, ei �idin kuoltuakaan. -- Kas nyt saamme ensin kihlajaiset ja sitten h��t -- nyt olemme lopun edell�; onnettomuus on l�hell�! mutisin itsekseni. Ihmeekseni tuli raatimies aivan kohta luokseni kasvot kalpeina, -- Eik� h�n tule mukanamme t�nne yl�s? kysyin. -- Ei, h�n vastasi. -- H�n ei edes tahdo siell�k��n asua, ja rakkaudestani en saanut virkkaa sanaakaan. H�n tuijotti minuun niin kauhistuneena, jotta pel�styin. H�nen t�ytyy ensin rauhoittua. -- Eik� h�n sitten tiennyt, ett� rakastatte h�nt�? kysyin kovasti ihmeiss�ni. -- Pit�isih�n h�nen se tiet��, �nkytti h�n. -- Olen usein puhunut h�nelle rakkaudestani, olen h�nt� syleillyt ja suudellut, vaikka en ole naimisesta ennen puhunutkaan. Luulin sen olevan itsest��n ymm�rrett�v�n asian. Mutta h�n on niin kaino ja arka -- -- -- Pelk��k� h�n naimisiin menn�? -- H�n ty�nsi minut suorastaan luotaan, sanoi h�n k�he�sti. -- Matkustakaa pois pariksi p�iv�ksi, neuvoin h�nt�. H�n n�ytti yh� alakuloisemmalta. -- No olkaa t��ll� sitten -- minusta n�hden. Min� menen h�nt� puhuttelemaan. -- Menk��, Anita -- oi menk��! Menin sinne alas. Lapsellisen solakka olento seisoi ikkunan edess�, pient� p��t��n ruskeine kiharoineen, jotka eiv�t olleet l�hesk��n niin hyv�ss� j�rjestyksess� kun pari p�iv�� sitten, jolloin �iti h�nt� auttoi, painoi h�n ikkunaa vasten. Tuntui kuin odottaisi h�n jotakin. -- Lina, sanoin h�nelle, -- tulkaa tuonne yl�s! Etteh�n voi t��ll� yksin olla. Herra Mehrboom toivoo eit� seuraatte minua sinne, ja teid�nh�n tulee h�nen tahtoaan noudattaa. Olkaa nyt ymm�rt�v�inen tytt� ja tulkaa! H�n ei edes k��ntynytk��n. -- Antakaa minun j��d� t�nne, mutisi h�n, -- Ei, ei -- Lina! -- Oi, antakaa minun j��d� -- t�ksi y�ksi vain! rukoili h�n. Huomenna -- niin, huomenna min� tulen. -- No olkaa vain minusta n�hden! -- Tied�tteh�n, Lina, ett� saatte pit�� itse�nne herra Mehrboomin morsiamena? -- �iti sanoi niin, sanoi h�n k��ntyen. H�n n�ytti monta vuotta vanhemmalta ja tummissa silmiss��n kuvastui todellista kauhua. -- -- Ettek� sit� itse ymm�rt�nyt? -- Oi, en -- en! En ymm�rt�nyt ett� naiminen oli kysymyksess�! sanoi h�n torjuen ja kalpeat kasvonsa lensiv�t tulipunaisiksi. -- Se on teille suuri onni, Lina, ett� h�n tahtoo ottaa teid�t vaimoksenne. -- Niin �itikin sanoi, mutisi h�n. -- Koettakaa tulla h�nen arvoisekseen, lapsi! H�n ei vastannut. Silm�ns� olivat alas luodut. H�n laski k�tens� ristiin ja koko ruumiinsa vavahti. -- Hyv�� y�t�! -- Ettek� tahdo ojentaa k�tt�nne h�nellekin? H�n pudisti p��t��n, -- Huomenna! -- Ettek� pelk�� olla t��ll� yksin? -- Ei, ei -- en min� sit� pelk��. -- Hyv�� y�t�! -- -- H�n ei tahdo en�� t�n� iltana tavata teit�, Mehrboom, sanoin h�nelle sis��n tultuani. -- Mutta huomenna! T�ytyy muistaa, ett� nyt on �idin hautausp�iv�, ja saatte sent�hden antaa anteeksi h�nen oudon k�yt�ksens�. -- Huomenna! toisti h�n. Illallista sy�dess� n�ytti h�n kalpealta ja k�rsim�tt�m�lt� ja sanoi meille aikaisin hyv�� y�t�. -- Panempa vedon, ett� h�n juoksee edes takaisin lemmittyns� ikkunan alla kylm�ss� ilmassa, sanoi vaari. Ennenkuin rupesin levolle katsoin vakoillen majalaan p�in. Pienest� ikkunasta vilkkui tuli. V�h�n matkan p��ss� seisoi musta olento tammen runkoon nojautuneena. -- Se on melkein uskomatonta, Stetten, sanoin. -- Tuo voimakas nelikymmenvuotias mies -- rakastunut kuin kaksikymmenvuotias nuorukainen! Ja keneen? Tytt��n, joka antaa suudella itse��n, mutta kauhistuu naimisiin menn�! -- Sin� tuomitset v��rin, Anita, sanoi vaari. -- H�nh�n on viel� niin lapsellinen. Itsest�sikin h�n aluksi oli suloinen! -- Niin lapsena, -- mutta te miehet miellytte aina vain kauniiseen ulkokuoreen. Y�ll� satoi ensim�iset lumet. Kun aamulla avasin ikkunan hengitt��kseni raitista, vilvakkaa ilmaa, l�ysin ikkunalaudalta orapihlajasta, raudustammesta ja purppuranpunaisista kiulukoista sommitellun vihkon, ohuen lumen peitt�m�n�. Vihkon alla oli paperiliuskare, johon oli kirjoitettu: En voi el�� ilman vapauttani -- en tahdo menn� naimisiin! �iti kyll� antaa minulle anteeksi -- antakaa tekin. Teid�n kiitollinen Lina V�lkerling. Huudahdin kummastuksesta ja pelj�styksest�. Sulhas parka! -- Siin� se nyt oli h�nen kulkulaisverens�! Juoksin alas majaan -- se oli tyhj�. P�yd�ll� oli vanha l�kkipullo ja kyn�. Koko joukko muita kapineitakin oli j��nyt h�nelt�. H�n ei n�ytt�nyt ottaneen mukaansa paljon muuta kuin vapautensa, paitsi viulua ja kitaraa ja pari viuhkaa. Niin mit�p� se auttoi ett� seisoin kuin kivettyneen� lattialla ja v��ntelin k�si�ni. H�n oli ja pysyi poissa. -- Olisipa hyv� jos tiet�isin voiko h�n t�t� iskua kest��, ajattelin. Stetten ei tahtonnt h�nelle selitt�� asian laitaa -- tietysti siis minun taas t�ytyi teloittajana olla. H�n rynt�si sinne alas ep�toivossa. Tuntui ettei h�n sanojani uskonut, vaan tahtoi omin silmin n�hd�. Seurasin h�nt� vasta noin tunnin kuluttua. Silloin l�ysin h�net istumassa p�yd�n ��ress� p�� k�den nojassa tuijottaen repaleiseen nuottilehteen. Ja lehti oli kosteana kyyneleist�. -- Mehrboom, hyv� Jumala johtaa kaikki parhaaksemme, sanoin lohduttaen. -- Kai h�n t�m�nkin on hyv�ksemme sallinut. H�n nousi ja puristi k�tt�ni, sitten l�hti h�n sanaakaan sanomatta. Tunnin per�st� h�n matkusti. Linaako hakemaan? Varjelkoon Jumala! -- Jos toisin h�net takaisin, niin h�n ensi tilassa taas pakenisi, sanoi h�n, kun levottomana kysyin minne h�n niin �kki pikaa aikoi matkustaa. Mutta sen per�st� h�n ei koskaan voinut viulun ��nt� kuulla ja h�n karttoi huolellisesti kaikkia markkinoita, jossa kuljeksivat soittajat tapasivat esiinty�. -- -- Nyt oli majala taas tyhj�n�. En en�� muista ket� siin� ensim�iseksi asui rouva V�lkerlingin ja h�nen tytt�rens� j�lkeen, mutta koko joukko erilaisia ihmisi� siell� asui. Oven yl�puolessa on viel� t�n�kin p�iv�n� j�ljell� nimi "Surkeuden ravintola". Mutta kaikki j�ljet Mignonistamme -- pikku Linasta ja hopean hele�st� viserryksest��n -- olivat ij�ksi p�iviksi kadonneet. Vapautussodan j�lkeenh�n rakkaassa is�nmaassamme vallitsikin melkoinen ep�j�rjestys. Kun poikamme opintojaan varten oleskelivat Hallessa, olivat he siell� n�hneet kauniin, mutta jotenkin rappeutuneen n�k�isen naisen, joka olisi voinut olla Lina -- mutta mit��n varmaa he eiv�t tienneet. Rouva V�lkerling oli turhaan kuollut, h�n ei voinut lastaan pelastaa. Ken voi muuttolintua pid�tt�� -- ken mereen juoksevaa virtaa est��? Senlainen oli majalan paras romaani. Niin lopetti mummo. End of Project Gutenberg's Vaarin muistikirja; Majala, by Bertha Behrens *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAARIN MUISTIKIRJA; MAJALA *** ***** This file should be named 63138-8.txt or 63138-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/6/3/1/3/63138/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.